Olen 50v ja nyt vasta elämä alkaa, tuntuu että monilla samanikäisillä se on jo ohi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähetään sauvakävelee ja mennään avantoon.On niin ihanaa elää täyttä elämää.ostetaan pätkä ja nahkatakki.

Prätkää pidetään viidenkympin villityksen merkkinä, mutta voisiko sen ostaminne kuitenkin liittyä enemmän siihen, että silloin siihen on varaa?

Tämä! Nyt minulla on varaa hankkia se prätkä, josta olen koko ikäni haaveillut.

Aiemmin piti laittaa rahat asuntoon, autoon, lasten kurahousuihin tai fillareihin tai lukiokirjoihin. Mutta nyt: nyt viisikymppisenä on vihdoinkin varaa olla itsekäs ja ostaa se prätkä. Ihanaa!

Ja minulla oli varaa ostaa se mökki, johon saan rauhassa höperöityä. Ei tarvi enää suorittaa, joten siinä mielessä elämä on ohi.

En usko, että 10 vuoden kuluttua elämä olisi ohi!

Uskon, että tuolloin on hyvä vaihe elämässä, jos äkillinen sairaus ei tule sekoittamaan kuvioita.

Lapset ovat tuolloin jo omillaan tai ainakin lähes omillaan, koti on velaton (on jo tänä vuonna jos ihmeitä ei satu), mökki on velaton, muutakin omaisuutta on.

Tällä hetkellä myös parisuhteeni on ihanassa vaiheessa. Yhteistä aikaa on järjestynyt, olemme löytäneet toisemme uudelleen, on läheisyyttä ja seksikin on juuri nyt vapautunutta ja rakkaudentäyteistä. Kahden aikuisen kipinä on syttynyt uudelleen.

Moni lähisukulainen on elänyt liki 100-vuotiaaksi, vieläpä virkeinä, joten uskoisin 50-vuotiaana olevani vasta pikkuisen yli puolivälissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä koetaan nuorena.5kymppisten yritys saada nuoruus takaisin on lähinnä säälittävää 🥸

Lähinnä todella säälittävää ajatella, että 50 vuotiaana elämä olisi ohi. Mitä tarkoitat että elämä koetaan nuorena? Pitäisikö kuolla pois keski-ikäisenä? Mitähän perheeni ja ystäväni sanoisivat siitä, kun kertoisin että elämä on jo koettu, tapan itseni nyt pois täältä. Mulla on ainakin kivaa, kouluikäiset lapset ja olen yhä terve. Kaikenlaista kokemista on edessä vaikka kuika jos vain terveenä pysyn. Tosin en näe että olisin puolessa välissä, kuolleisuus nousee jo aika lailla 70 ikävuoden jälkeen.

Lähinnä näissä tapauksissa säälittää se, että ollaan oltu muka nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto,  alistaminen ja epätasa-arvo aitaa ja ollaan niitä lapsen tasolle typistettyjä viattomia uhreja, että nyt vasta voin elää sitä omaa elämää. Perheen perustaminen on ihan oma henkilökohtainen arvovalinta, kuten on sekin että laittaa sen oman  elämänsä jäähylle. 

Aika aikaa kutakin. Perheen perustaminen on arvovalinta, mutta kyllähän se vie tehokkaasti aikaa muulta tekemiseltä. Ei se tarkoita, että on ollut nyrkin ja hellan välissä, jos 5-kymppisenä nauttii siitä, että on enemmän omaa aikaa 😯

Täytin just 50v. ja tunnen eläväni parasta aikaa. Lapset ovat lentäneet pesästä, sisäinen rauha on löytynyt monien erillaisten elämän kokemuksien jälkeen. Ei tartte enään höntyillä joka paikkaan. Töihin suhtautuminen on muuttunut enemmän rauhallisesti otettavaksi, ei niin vakavaksi asiaksi. Elintaso on riittävä minulle ja turhan ostaminen on jäänyt vähemmälle. Keskityn nykyään matkusteluun ihan siitä syystä, että haluan tutustua ja nähdä myös muita kulttuureita. En ole ollut ikinä mikään materialisti vaan arjen pienet asiat tekee minut positiiviseksi ja virkeäksi. En oikeastaan toivo muut kuin saisi pysyä terveenä ja mieli täyspäisenä.

Niin mäkin luulin mutta sitten tuli korona ja lamaannutti kaiken toiminnan. Mihinkään ei pääse, eikä mitään voi tehdä. Salikamat pölyyntyy kaapissa. 

Enkä mä koe olevani enää elämän puolivälissä. Yli sen on jo reippaasti vaikka eläisin yhtä kauan kuin isoäitini. Enkä ihan keksi enää mitään tekemistäkään. Mitä en olisi jo ennen tehnyt moneen kertaan. Kaikkialle en ole matkustellut mutta nyt ei pääsisikään, eikä se nyt niin ihmeellistä sentään ole.

Että joo, en ole ap:n kanssa samaa mieltä. Ei tässä nyt enää mitään kovin ihmeellistä tapahdu. Haaveitakaan ei enää ole kun ne mitä haaveilin, ei onnistunut ja uusia en ole keksinyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä koetaan nuorena.5kymppisten yritys saada nuoruus takaisin on lähinnä säälittävää 🥸

Lähinnä todella säälittävää ajatella, että 50 vuotiaana elämä olisi ohi. Mitä tarkoitat että elämä koetaan nuorena? Pitäisikö kuolla pois keski-ikäisenä? Mitähän perheeni ja ystäväni sanoisivat siitä, kun kertoisin että elämä on jo koettu, tapan itseni nyt pois täältä. Mulla on ainakin kivaa, kouluikäiset lapset ja olen yhä terve. Kaikenlaista kokemista on edessä vaikka kuika jos vain terveenä pysyn. Tosin en näe että olisin puolessa välissä, kuolleisuus nousee jo aika lailla 70 ikävuoden jälkeen.

Lähinnä näissä tapauksissa säälittää se, että ollaan oltu muka nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto,  alistaminen ja epätasa-arvo aitaa ja ollaan niitä lapsen tasolle typistettyjä viattomia uhreja, että nyt vasta voin elää sitä omaa elämää. Perheen perustaminen on ihan oma henkilökohtainen arvovalinta, kuten on sekin että laittaa sen oman  elämänsä jäähylle. 

Olen ollut 20 vuotta oman lapseni omaishoitaja ja siitä viimeiset 7 vuotta yksin, kun mies lähti vapaamman elämän perään. Sivussa hoisin vanhan isäni asioita. Isä on nyt kuollut ja lapsi asuu palveluyksikössä. Onhan tää toki ollut oma valinta, mutta en edelleenkään olisi valinnut toisin.

Ap

Olen eri, kuin jolle vastasit, mutta tilanteesi on vähän eri asia, olet ollut lapsen omaishoitajana ja sen on vaatinut sinulta paljon eikä ole ollut aikaa tehdä ja nähdä itseä kiinnostavia juttuja. Aloituksen perusteella oletin, että olet lapset hankkinut hätäiseen parikymppisenä, jäänyt menot menemättä ja jauhettu, että lapset kannattaa tehdä ajoissa, niin voi sitten elää vielä nuorena vapaasti. Muut ympärillä ovat eläneet nuoruutta, harrastaneet extremelajeja, tehneet uraa, ja mitä vielä, hankkineet lapset vähän myöhemmin ja nyt kaipaavat rauhaa perheen kesken ja mukavia leppoisia kiinnostuksen kohteita. 

Kunhan korona on ohi senkun hakeudut vaikka harrasteryhmiin tai verkkoryhmiin, siellä on sakkia jonka kanssa voi harrastaa. Eihän sitä pakko ole juuri niiden vanhojen tuttujen kanssa mennä ja harrastaa, jos heidän elämäntilanteensa ja fyysinen vointi ei sitä salli.  

Anders kirjoitti:

Onpas täällä paljon happamia vanhuksia. Myös oma elämäni muuttui eron myötä viisikymppisenä ja vasta uuden puolison myötä havaitsin, että elämähän voi olla tällaistakin. Mukavaa, vapaata, sisällökästä, ihanaa yhdessäoloa, uusia kokemuksia jne. Nykyinen eloni sisältää myös juhlimista ja rentoja iltoja ystäväporukassa. Mitään isompia kremppoja ei osalleni ole onneksi sattunut, sairaalassa olen ollut viimeksi joskus 20 vuotta sitten.

Entä kun elämä on ollut sinun ”uutta” elämääsi saman puolison kanssa vuosikymmeniä? Ei silloin ole tarvetta herätä viisikymppisenä tuohon, koska elämä on aina ollut mukavaa ja menevää. Että se siitä happamuudesta.

Up

Vierailija kirjoitti:

Elämä koetaan nuorena.5kymppisten yritys saada nuoruus takaisin on lähinnä säälittävää 🥸

Elämä koetaan joka päivä, iästä riippumatta. En missään nimessä haluaisi nuoriuttani takaisin, vaan nautin tästä uudesta elämänvaiheesta ja sen tuomista asioista. Mielestäni aloituksessa ei sanottu että pitäisi uudestaan yrittää olla nuori, vaan että tämä elämänvaihe on hyvä aivan omalla tavallaan.

Ymmärrät kun olet itse 50v

viisikymppinen on luultavimmin hyvinkin timmissä kunnossa ...paitsi jos on tupakoinut kymmeniä vuosia. 😕

Asenne kysymys! Oon 52 ja jostain syystä nykyään nuoremman näköinen kuin kolmekymppisenä. Tätimäisyys pois, funktionaalista ruokaa, liikuntaa ja ilon kautta elämistä. En hae enkä ole koskaan hakenut mitään pissis lookkia. Pitkät paksut hiukset hulmuten ja sopivan painoisena. Elämä on ihan erilaista kuin vaikka 20 vuotta sitten. Vaihtoehtoja löytyy harrastaa, tutustua ihmisiin, opiskella ja tutustua uusiin ihmisiin. Sanoisin että 50 on uusi 30. En ole mummoutuvaa tyyppiä. Tässä odottelen veneilykautta ja merielämää, saaristossa luonnosta nauttimista. Kalastamista.

Ja vanhana syntyneitä on kovin nuorissakin, on ihan eri juttu mitä lukee passissa iän kohdalla kuin mikä on se sisäinen ikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähetään sauvakävelee ja mennään avantoon.On niin ihanaa elää täyttä elämää.ostetaan pätkä ja nahkatakki.

Osta myös Pekka tai Pätkälle tulee yksinäistä.

Miehet vaihtavat yleensä 50-vuotiaana vaimonsa nuorempaan ja kauniimpaan painokseen.

Ja nainen huokaisee helpotuksesta.

Elämä on nyt juuri parasta, 50 alle ja yli, tämä on ihanaa, mutta ihanaa jos haluaa mennä mökille, minä tykkään olla kotona ja meillä on ihanaa yhdessä. Voi elää ja nauttia myös kalassa ja juuri siinä missä itse tykkää. Eikö se juuri ole sitä omaa ihanaa elämää ja nauttimista, silloin elää täysillä. Ei toisille. Taidat aloittaja olla nyt kateellinen toisille. Eläkää ja nauttikaa❤️❤️

Maikki-69 kirjoitti:

Sama fiilis, lapsi täysikäinen, uusi ihana miesystävä, joka sattuu olemaan 10-vuotta nuorempi, aikaa harrastuksille ja itselleen. Työkin maistuu ja sujuu, asuntolaina kohta maksettu. On myös sellainen olo, että elämää on vielä ainakin se puolet jäljellä ; ) vaihdevuodetkaan ei vielä kolkuttele, olen timmissä kunnossa, nuorekas ikäisekseni, terve ja elämä on kiihkeetä ja ihanaa! En valita. 

Ennenkuin jää eläkkeelle kannattaa remontoida asunnosta katto, putket ja ikkunat nyt ainakin, koska eläke on pienempi. Niin meillä tuttavat on tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähetään sauvakävelee ja mennään avantoon.On niin ihanaa elää täyttä elämää.ostetaan pätkä ja nahkatakki.

Osta myös Pekka tai Pätkälle tulee yksinäistä.

Miehet vaihtavat yleensä 50-vuotiaana vaimonsa nuorempaan ja kauniimpaan painokseen.

Ei monetkaan vaihda, koska ovat jo Ismo Laitelan näköisiä😁

Kyllä viiskymppinen voi sanoa olevansa elämänsä puolessa välissä,eikä syyttä.

Tänä päivänä hyvin moni kohtaa sadan vuoden pyykin ja moni vielä ikäänsä nähden hyvävoimaisena.

Olen 61 ja puheet tuosta automaattosesta eutanasiasta kasikymppisenä ovat todella järjettömiä.

Vierailija kirjoitti:

Hyi s**tana, en halua koskaan täyttää 50v

Juuri täytin 37v,tunnen olevani oksettava vanhus! :(

Onhan tuohon ratkaisu. Jos näkee loppuelämän noin synkkänä ja turhana, miksi pitkittää sitä.

Olen 48v ja aloitin uudessa työssä. Pidin kollegaani jotenkin kuuskymppisenä, kun se puhui vaan enimmäkseen vaivoistaan ja eläkkeelle jäämisestään.

Hän on syntynyt samana vuonna kuin minä, kävi ilmi.

Työelämää on 20 vuotta vielä edessä! Pitkä aika odottaa että elämä ja vapaus alkaa!

Yp

No voihan se ollakin ohi. Ihmisillä on erilaisia tilanteita, selvähän se