HS Akateeminen pariutuu toisen akateemisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tuskin niinkään se itse akateemisuus vaikuttaa vaan ne samanlaiset arvot ja asenteet. Eli jos on itse utelias, fiksu, kunnianhimoinen ja työorientoitunut, voi olla vaikea sovittaa elämiä yhteen perus- tai ammattikoulupohjaisen duunarin kanssa, joka on tehnyt aina samaa työtä ilman mitään kiinnostusta kehittää itseään, ei lue tai opiskele vapaa-ajallaan jne. Keskustelun taso ja ajatusmaailma eivät kohtaa, kun en ovat niin eri lohkoissa.

Enkä todellakaan tarkoita, että koska olen itse akateeminen niin puhun vain tieteestä tai taiteesta ja kaikki tuntemani amikset puhuvat vain pakoputkista tai hitsaamisesta ja tyttökalentereista, mutta se sellainen näkökulma elämään ja maailman tapahtumiin on aika erilainen. 

Tämä on juuri se perusvastatus. Ihmettelen miten voi olla mahdollista pitää itseään uteliaana, tiedonjanoisena, ja fiksuna, ja samalla kuvitella että duunari ei opiskele vapaa-ajallaan mitään, ja hänen keskusteluntasonsa on huono? Tässä on sellainen ristiriita että sitä ei ole kukaan akateeminen kyennyt vielä selittämään. Odotan siis vastausta siihen. Akateemisesti koulutettuja ihmisiä on työssä kuin työssä, moni heistä on myös tytötön, ja ihan samalla tavalla esim. sairaus iskee akateemikkoon kuin duunariinkin, jolloin työnteko ei enää olekaan se maailman tärkein asia. 

Perusvastaus, minkä taakse on helppo vetäytyä jos joutuu vastuuseen valinnoistaan. Mutta tosiaan, viestin sisältö on kyllä ristiriitainen. Missä uteliaisuutesi amiksen käyneitä ja heidän osaamistaan kohtaan? Miksi älykäs ihminen ei voisi valita elämäntyökseen jotain muuta kuin tietokoneella istumisen? On jotenkin naiivia yhdistää älykkyys ja mielenkiinnot toisiinsa. Ei älykkyys ole synonyymi millekään tietylle mielenkiinnonkohteelle, vaan voi kiinnittyä vapaasti mihin tahansa kohteeseen tai olla kiinnittymättä. Vastaavasta yliopistot ovat täynnä laiskoja, yksinkertaisia ihmisiä, ketkä ovat päätyneet yliopistoon tasan tarkkaan vanhempiensa toiveesta. Jopa Helsingin yliopistossa on aloja, minne aloituspaikkoja on enemmän kuin hakijoita, eli kyllä sinne oikeasti voi vaan marssia sisään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvin tavallista, että kumppani löytyy opiskelupiireistä tai töiden kautta. Paljon on juuri näitä insinööri-sairaanhoitaja-pareja, jotka ovat tavanneet yhteisissä opiskelijabileissä. Ei ole ollenkaan sattumaa, että juuri nämä alat bilettävät keskenään, vaan siinä on nimenomaan kyse sopivasta sukupuolijakaumasta.

Ei vain sopivasta sukupuolijakaumasta, mutta lisäksi todennäköisesti melko konservatiivisista arvoista ja keskiluokkaisista tulevaisuuden suunnitelmista.

Toki nämä ovat niin yleisiä ammatteja, että sinne joukkoon mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Mutta näin keskimäärin sairaanhoitajilla ja insinööreillä lienee samansuuntainen käsitys hyvästä elämästä.

Tai insinöörillä ja hitsarilla. Kahden duunarin välillä on eroa lähinnä työkaluissa.

Jos mietin miestäni ja minua, olemme yliopistokoulutettuja ja niin sanotulla kutsumusalalla. Välillä on pakko painaa pitkää päivää, koska työ itsessään tuottaa mielihyvää ja tekee maailmasta paremman paikan. Toinen sitten joustaa ja hakee lapset hoidosta, kun toinen toteuttaa proggistaan.

Tätä voisi ehkä hitsarin olla vaikea ymmärtää. Yrittäjä ehkä voisi ymmärtää paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tuskin niinkään se itse akateemisuus vaikuttaa vaan ne samanlaiset arvot ja asenteet. Eli jos on itse utelias, fiksu, kunnianhimoinen ja työorientoitunut, voi olla vaikea sovittaa elämiä yhteen perus- tai ammattikoulupohjaisen duunarin kanssa, joka on tehnyt aina samaa työtä ilman mitään kiinnostusta kehittää itseään, ei lue tai opiskele vapaa-ajallaan jne. Keskustelun taso ja ajatusmaailma eivät kohtaa, kun en ovat niin eri lohkoissa.

Enkä todellakaan tarkoita, että koska olen itse akateeminen niin puhun vain tieteestä tai taiteesta ja kaikki tuntemani amikset puhuvat vain pakoputkista tai hitsaamisesta ja tyttökalentereista, mutta se sellainen näkökulma elämään ja maailman tapahtumiin on aika erilainen. 

Itse en lukenut juttua, tutkimuksesta puhumattakaan, mutta siis nyt kun asiaa on tutkittu, niin ei tarvitse enää arvailla, että onko kyseessä "samanlaiset arvot ja asenteet". Tutkimus voi hyvinkin osoittaa, että arvaamillasi mutujutuilla ei ole tässä asiassa merkitystä. Voi olla, että akateemiset pariutuu keskenään siitä huolimatta, että heillä on erilaiset arvot, eikä samanlaiset arvot omaavat missit ja pultsarit pariudu keskenään, arvoista huolimatta.

Sanot että et lukenut tutkimusta mutta kerrot kyitenkin mikä sen sisältö "voi hyvinkin olla"?

Vierailija kirjoitti:

Vähän ot mutta aika jännä, että tästäkin ketjusta saa sellaisen käsityksen, että täällä on kaikki vähintään maistereita tai ehkä jopa tohtoreita. Kuitenkin tämän palstan yleinen keskustelun taso viittaa enemmän 5-6 keskiarvolla läpi luovittuun peruskouluun ja kesken jääneeseen amistoon.

Ei kai täällä kukaan viitsi kirjoittaa harkittuja ja aikaa vieviä viestejä, kun ketju menee kuitenkin poistoon jossain vaiheessa. Eilen kirjoitin huolellisesti mietityn viestin sukunimiketjuun, joka sitten poistettiin. Vieläkin harmittaa. Enää en näe vaivaa tai mieti sen tarkemmin, vaan oksennan vain ajatukseni kommenttiruutuun ja painan "Lähetä".

Täytyy myös muistaa, että mies voi kompensoida monia asioita rahalla, nainen ei. Kauniille, hoikalle naiselle koulutus on pieni bonus. Lihava ja ruma (tai luonteeltaan ilkeä, tylsä) nainen ei saa koulutuksellaan mitään anteeksi, mutta omat luulot saattaa olla kovinkin suuret.

Naisten korkeakoulutus parisuhdemarkkinoilla on miehen verinen hauki. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvien ketju on erittäin vahva. Oma äitini syntyi ylempään keskiluokkaan. Minä en pariudu alaspäin, koska vähimmäisvaatimus uudelle seurustelukumppanille on se, että hän syntyi samaan (tai ylempään) sosiaaliluokkaan kuin minä, minun vanhempani ja isovanhempani. 

Usein kuulee sanottavan: "Everyone is created equal." Tuo väite ei pidä paikkaansa. Ihmiset syntyvät aina tiettyyn sosiaaliluokkaan ja siinä luokassa he myös yleensä pysyvät koko elämänsä ajan. Ylöspäin suuntautuva liike (klassresa eli luokkamatka tai luokkanousu) on naiselle mahdollista avioliiton kautta. Miehet pääsevät hyvin harvoin tekemään luokkamatkaa vaimon siivellä. 

Mistä olet kuullut tuollaisen väitteen? Sehän on äärimmäisen naiivi, koska jo syntymästä asti meillä on tietyt geneettiset speksit, jotka eivät elämän aikana muutu. Esimerkiksi synnytyksessä saatu hapenpuute tai kehitysvamma vaikuttaa läpi elämän, samoin ulkonäkö ja älykkyysosamäärä. Nuo kaikki luovat myös sen mihin sosiaaliluokkaan tulee kuulumaan ja selittää myös sen, miksi jotkut kykenevät tekemään ns. luokkaretken tai luokkanousun tai vastaavasti putoavat omasta yhteiskuntaluokastaan.

Geenit ohjelmoivat hyvin pitkälti elämämme. Vasta julkaistiin kaksostutkimus, missä toinen kaksosista eli epäterveellistä elämää ja toinen terveellistä. Tutkijat olivat todella yllättyneitä, sillä kaksoset elivät suurin piirtein samanmittaisen elämän. Ei-identtisillä kaksosilla eroja eliniässä oli enemmän. Alttius lihomiseen, päihdeongelmiin ja muihin terveysriskeihin on vahvasti geeneissä, sattuman osuus ilmenee noin kolmasosan verran kuten siinä sattuuko vammoja, onnettomuuksia elämän aikana.

Geenit on vain laiskojen selitys failauksilleen.

Kukaan ihminen ei synny tyhmänä! Olen koko elämäni kuulut kun en edes akateemisesti sivistynyt. Selkä suorana kävelen yhä.Työllä itseni elätin ja 2 lasta,jolla akateeminen sivistys! Itse en kouluja käynnyt.Isä ainoa huoltajani.Perikunnan talossa ravotiin,et menen oppikouluun ei täällä muutkaan kouluja käyneet( olin nuori9 sisarus sarjasta) yhteiskunnan tukia ei silloin ollut koulutus! Tänä päivänä on,jokainen voi opiksella mitä haluaa.On opitotuet.On työvoima opiskelu ja maksetaan siitä.On yliopisto opiskelu,velalla opiskellan tai tehdään työ opiskelun ohella.Tyhmäksi kukaan ei synnyt.Ei juopuki ,ei narkariksi.Kaikki lähtee ihisestä itsestä minkä tien valitsee. Eri asia jos syntynyt kehitysvammaiseksi.Ei pidä sotkea tähän aiheeseen ne.Ei narkit,ei juopot.Ei edes geenit jo alkaa viinalla ja huumeillä pläträä.Meitä oli 9. Joista 6 tyttöä ja 3 poikaa.  1 vein huumet,kunigas alko ja lasoliini.Kuoli huumeiden yliannostus 37vuotiaana. tankassa.

Toinen tuore ilmiö on, että jopa korkeakoulutetut ihmiset ovat osoittautuneet persuiksi. Tämä on sitten aivan ehdoton deal breaker, juurikin koska arvot ovat täysin erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuplamaisteri ja tohtori kimpassa.

Ja täällä tuplamaisteri ja tohtori (sama henkilö) ja amispölö. Jostain syystä meillä kummallakaan ei ole ollut hetkenkään epäselvyyttä siitä, että amispölö on fiksumpi ja jopa kauniimpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eittämättä asia on näin, voin sen hyvin uskoa. Sen sijaan se ihmetyttää, että kukaan tälainen Akateeminen ei ole kyennyt vastaamaan kysymykseen miksi näin on. Aina vain kuulee ympäripyöreitä jaaritteluja siitä miten "ollaan silloin samalla tasolla henkisesti" ja "akateemisen katsantokanta on laajempi" jne. Nämähän eivät pidä paikkaansa, mikäli yhtään tuntee ihmisiä ylipäätään sieltä sun täältä, joten ne eivät siis voi olla syynä.  Se joka tuollaisia syyksi antaa, todistaa vain sen minkä muut jo tietävät, eli että hän ei tunne kuin akateemisia ihmisiä, pelkää ennakkoluuloisesti kaikkia muita kuin akateemisia, eikä halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Tuollainen henkilö taas ei ole validi vastaamaan kysymykseen miksi akateeminen pariutuu vain akateemisen kanssa, koska vastaus on ennakkoluuloinen ja rasisitinen. Eli vastaus kysymykseeni miksi näin on, taitaa olal se että akateeminen henkilö joka haluaa pariutua vain akateemisen henkilön kanssa on ennakkoluuloinen ja rasistinen. Miten tämä sitten on mahdollista, että itseään muita permpana pitävä onkin itse niin tyhmä että luulee muiden kuin akatetemisten olevan jotenkin tyhmiä? Asettaa kyllä akateemisen koulutuksen aika erikoiseen valoon.

Ja sori, mulla on lukihäiriö, eikä mitään mahdollisuutta tarkistaa tekstistäni kirjoitusvirheitä.

Miten sinulle voisi vastata? Kuittaat ympäripyöreäksi jaaritteluksi kaikki vastaukset, jotka eivät sinua miellytä.

Vastaa toki! Vai onko vastaukseni tuo sama minkä muilta olen saanut? Kun akateemisuuden pitäisi tarkoittaa sitä että on nimen omaan laajempi näkökanta, mutta nuo vastaukset todistavat että näin ei ole. Miten siis selität tämän? Kuulostat ihan samalta kuin kaikki muutkin akateemiset jotka vastaavat noin kuten kerroin. Ei minua tarvitse miellyttää, mutta sitä luulisi että akatemminen osaisi oikeasti vastatakin, ja sen jälkeen jopa selittää vastauksensa, mutta kokemukseni kertoo ettei näin ole. Tämä ei siis tietenkään koska kaikkia akateemisesti koulutettuja, sen tiedän koska olen itsekin akateemisesti koulutettu.

Lue tuo edellinen kommenttini. Kanssasi ei voi keskustella.

Ja jospa nyt kaikki tässä ketjussa lakkaisivat kutsumasta itseään akateemisiksi. Kukaan ei voi tietää onko se totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvien ketju on erittäin vahva. Oma äitini syntyi ylempään keskiluokkaan. Minä en pariudu alaspäin, koska vähimmäisvaatimus uudelle seurustelukumppanille on se, että hän syntyi samaan (tai ylempään) sosiaaliluokkaan kuin minä, minun vanhempani ja isovanhempani. 

Usein kuulee sanottavan: "Everyone is created equal." Tuo väite ei pidä paikkaansa. Ihmiset syntyvät aina tiettyyn sosiaaliluokkaan ja siinä luokassa he myös yleensä pysyvät koko elämänsä ajan. Ylöspäin suuntautuva liike (klassresa eli luokkamatka tai luokkanousu) on naiselle mahdollista avioliiton kautta. Miehet pääsevät hyvin harvoin tekemään luokkamatkaa vaimon siivellä. 

Mistä olet kuullut tuollaisen väitteen? Sehän on äärimmäisen naiivi, koska jo syntymästä asti meillä on tietyt geneettiset speksit, jotka eivät elämän aikana muutu. Esimerkiksi synnytyksessä saatu hapenpuute tai kehitysvamma vaikuttaa läpi elämän, samoin ulkonäkö ja älykkyysosamäärä. Nuo kaikki luovat myös sen mihin sosiaaliluokkaan tulee kuulumaan ja selittää myös sen, miksi jotkut kykenevät tekemään ns. luokkaretken tai luokkanousun tai vastaavasti putoavat omasta yhteiskuntaluokastaan.

Geenit ohjelmoivat hyvin pitkälti elämämme. Vasta julkaistiin kaksostutkimus, missä toinen kaksosista eli epäterveellistä elämää ja toinen terveellistä. Tutkijat olivat todella yllättyneitä, sillä kaksoset elivät suurin piirtein samanmittaisen elämän. Ei-identtisillä kaksosilla eroja eliniässä oli enemmän. Alttius lihomiseen, päihdeongelmiin ja muihin terveysriskeihin on vahvasti geeneissä, sattuman osuus ilmenee noin kolmasosan verran kuten siinä sattuuko vammoja, onnettomuuksia elämän aikana.

Geenit on vain laiskojen selitys failauksilleen.

Tämä oli ilmeisesti sarkasmia?

Mielestäni se on kyllä ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe pariutumisenkin näkökulmasta minkä verran tasa-arvohypetyksestä on humble bragia niille, jotka ovat muita tasa-arvoisempia kuten sarkastinen sanonta kuuluu: "Jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset".  Aivan niin kuin olisi helppoa tai edes mahdollista muuttua toisenlaiseksi ihmiseksi eli viehättää enemmän vastakkaista sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että miehille naisen selvästi korkeampi koulutus on ongelma. Aikanaan sinkkuna sen huomasin. Kun vähemmän koulutetulle miehelle sanoin olevani tutkija ja tekeväni väitöskirjaa, niin miesten kiinnostus kiinnostus lopahti välittömästi. Ja tämä tapahtui kymmeniä kertoja. Nykyinen mieheni on DI, joten ero ei ole niin suuri, että haittaisi (vaikka korkeammin koulutettu olenkin).

Teit oikean valinnan, kiitos siitä. Meitä DI-miehiä on paljon emmekä oikein kelpaa muille kuin DI-naisille ja tutkijoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin koulutustaso on naisille tärkeämpi kriteeri kuin miehille.

Lähde.

Ihmisten pariutumista käsitellään laajasti esimerkiksi Osmo Tammisalon teoksessa Rakkauden evoluutio - ihmisen parinvalinnan biologiaa. Kannattaa lukea, kirjassa on muutakin kiinnostavaa tietoa kuin tuo mainittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä tuplamaisteri ja tohtori kimpassa.

Ja täällä tuplamaisteri ja tohtori (sama henkilö) ja amispölö. Jostain syystä meillä kummallakaan ei ole ollut hetkenkään epäselvyyttä siitä, että amispölö on fiksumpi ja jopa kauniimpi.

Just...

Macho Alpha kirjoitti:

Täytyy myös muistaa, että mies voi kompensoida monia asioita rahalla, nainen ei. Kauniille, hoikalle naiselle koulutus on pieni bonus. Lihava ja ruma (tai luonteeltaan ilkeä, tylsä) nainen ei saa koulutuksellaan mitään anteeksi, mutta omat luulot saattaa olla kovinkin suuret.

Naisten korkeakoulutus parisuhdemarkkinoilla on miehen verinen hauki. <3

Ei paljon lohduta ku Suomessa ei voi rikastua rehellisellä työllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Minusta tuo on ihan fiksu tapa rajata joukkoa. Se autoista, penkkiurheilusta ja kaljasta tykkäävä, kirjoja lukematon mies löytyy aika paljon todennäköisemmin ammattikoulusta kuin yliopistosta. -eri

Mitä vikaa on tykätä autoista tai penkkiurheilusta? Tai vaikka kaljasta? Minun mies on lääkäri ja todella moni akateemisista kavereistaan ja kollegoistaan vastaa ainakin jossain määrin kuvaustasi. Mitä vikaa siinä on? Kerrotko vielä, mitkä ne sinun hyväksymäsi harrastukset ovat? Kirjojen lukeminen, oliko muita? Kai ymmärrät, että annat itse kannanotoillasi itsestäsi aika moukan, ja voisi jopa sanoa junttimaisen, kuvan?

Ai? Annan itsestäni kannanotoillani aika moukan, voisi sanoa jopa junttimaisen kuvan? OK. Selitäpä nyt vielä oikein kunnolla ja oikein perusteellisesti, miksi sinä nimittelet minua moukaksi kun en ole kiinnostunut miehistä jotka tykkäävät autoista ja kaljasta? Mikä tarkalleen velvoittaa minut kiinnostumaan tuollaisista miehistä tai olen moukka ja juntti? Entä mikä sinä olet kieltämään minua etsimästä miestä joka tykkää myös kirjoista, kuten minä? Miksi en saa arvostaa miestä joka tykkää samoista asioista kuin minä? Kerro.

Miksi sinulle toisen ihmisen kiinnostuksen kohteet vaikuttavat noin merkittävästi siihen, mitä ajattelet kyseisesti ihmisestä? Selvästi lokeroit ja tuomitset hyvin voimakkaasti. Eikö sellainen ole aika ylimielistäkin? Onko sinulla joku oikeus toimia noin? Oletko asemssa, jossa arvotetaan muita tuolla tavalla? Voisiko olla, ettei kaikki samoista harrastuksista kiinnostuneet ole kuitenkaan samanlaisia ihmisinä? Mitä itse ajattelisit, jos joku mies lokeroisi naisia vastaavalla tavalla harrastustensa mukaan? Etkö kavahtaisi yhtään?

Jos tapaat mielenkiintoisen ihmisen, jonka kanssa käyt mukavaa ja kiinnostavaa keskustelua, muuttuuko käsityksesi ihmisestä, jos käy ilmi, että hän nauttii alkoholijuonista erityisesti olutta ja pitää urheilun seuraamisesta tai harrastaa autoja?

Oletpas kyllä melkoinen jyrä. Yrität sanella ventovieraalle ihmiselle keskustelupalstalla, minkälaista kumppania hän saa ja ei saa hakea. Ja nyt en olekaan enää vain juntti ja moukka kun kehtaan etsiä minua miellyttävää miestä, olen myös tuomitseva kun en anna sinun sanella kenestä kiinnostun :D

No, en nyt odottanutkaan että myöntäisit käyttäytyneesi typerästi.

En ole missään vaiheessa sanellut kenestä sinun pitää kiinnostua. Vai laittaisitko selvän lainauksen tänne? Katsotaan sitten yhdessä.

Mutta on selvää varmaan kaikille, että aikamoisia ennakkoluuloja sinulla on ihmisistä, kun harrastusten perustella teet noin rankalla kädellä jakoa eri ihmisten välille..

Sitähän sinä nimenomaan teet. Voit kuule ihan itse lukea, mitä olen kommentoinut. Minä saan etsiä millaista miestä haluan, saan kiinnostua miehestä jolla on tiettyjä harrastuksia ja sinä ET saa nimitellä minua juntiksi sen vuoksi. Ja kun nimittelit, olet juntti itse. En jatka tästä sinun kanssasi.

Käytöksesi on todella ala-arvoista, kyllä. Siitä oli puhe ja olen edelleen samaa mieltä. (Se kuva vain vahvistuu entisestään)

Ja niin olet todennäköisesti sinäkin. Nimittäin jos tänne tulisi joku mies yleistämään ja luokittelemaan naisia esim heppatytöiksi tms. tietyn stereotypian mukaan, pitäisit itsekin hyvin todennäköisesti tuollaista käytöstä moukkamaisena ja junttina.

Voi herran tähden, siinä ei ole mitään väärää jos haluaa puolison, jolla on samat harrastukset tai kiinnostuksenkohteet! Oletko nyt ihan pimeä? Sinunko mielestäsi puolison suhteen ei saisi olla mitään kriteerejä vai? No sori, mutta ei se noin vaan mene. Eri asiat on ihmisille tärkeitä, jiku haluaa vaikka puolison jolla on sama uskonto, joku haluaa puolison joka on samalla poliittisella kannalla, joku haluaa puolison jolla on samat harrastukset. Joku taas ei välitä mistään noista, kunhan puoliso on hyvännäköinen. Jokainen saa ihan itse päättää, millaisen ihmisen kanssa haluaa elämänsä jakaa.

Eihän kukaan täällä sanonut että noin muuten vihaa niitä autoja harrastavia amismiehiä, vaan että ei itse miehekseen haluaisi. Joten en ymmärrä tuota äläkkää. Oletko itse amismies, joka on saanut pakit joltain akateemiselta naiselta? Vai oletko akateeminen nainen, joka on ottanut itselleen sen autoja ja olutta harrastavan miehen ja nyt kokee jonain henkilökohtaisena hyökkäyksenä, että joku sanoo ettei haluaisi sellaista miestä...

Hän on tuo jälkimmäinen, nainen joka otti autoharrastajan. Taisi itse kertoa. Voi toki olla myös naisena esiintyvä persumies...

Minä olen joo kimpassa jo kohta 20 v autoharrastajan kanssa. Molemmilla akateemiset tutkinnot ja myös omia harrastuksia ja omaa elämää. Ei siihen kuulkaas parisuhde kaadu, ettei kaikki mielenkiinnon kohteet ole samoja.

Se mistä olen erityisen ylpeä ja onnellinen miehessäni, on se piirre, että hänet voi heittää keskelle mitä tahansa ympäristöä, kenen tahansa kanssa ja hän kykenee luontevasti olemaan seurassa kuin seurassa. Ei ole ylimielinen, ei luokittele, on reilu ja rento, pidetty kaveri.

Pariuduin mieheni kanssa lukioiässä, mies jätti lukion kesken ja on menestynyt yrittäjänä. Minä jätin AMK:n kesken ja nautin helposta elämästä. Yo-tutkinnon suoritin myöhemmin. Täytyy sanoa, että kehenkään en enää päälle 30-vuotiaana yliopistolla ihastunut vaikka parikymppisenä niin olisi voinut käydä. Nuorena tarjoilijan keikkoja tehdessäni ihastuin vähän jokaiseen esimieheen ja kiinteistönhoitajaan, olisin varmaan ihastunut akateemisessa ympäristössä johonkin ikäiseeni yhtälailla. No, meillä ei tämä luokkarro ole kovin tuntuva mieheni kanssa kuitenkaan vaikka onkin vain peruskoulussa pätevöitynyt noin virallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että miehille naisen selvästi korkeampi koulutus on ongelma. Aikanaan sinkkuna sen huomasin. Kun vähemmän koulutetulle miehelle sanoin olevani tutkija ja tekeväni väitöskirjaa, niin miesten kiinnostus kiinnostus lopahti välittömästi. Ja tämä tapahtui kymmeniä kertoja. Nykyinen mieheni on DI, joten ero ei ole niin suuri, että haittaisi (vaikka korkeammin koulutettu olenkin).

Et maininnut alaasi, mutta tuo voi johtua myös siitä, että moni mies ei halua jotain humanistista apurahatutkijaa elätikseen. Vaikea uskoa, että esimerkiksi väitöskirjaa tekevällä lääketieteen lisurilla olisi tuollaista ongelmaa.

Valtaosa humanisteista työllistyy opettajiksi. Se on aika paljon varmempi ammatti kuin yksityinen sektori, minne esimerkiksi diplomi-insinöörit paljolti työllistyvät.

T. Humanisti yksityiseltä sektorilta, eikä päivääkään työttömänä - toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Minusta tuo on ihan fiksu tapa rajata joukkoa. Se autoista, penkkiurheilusta ja kaljasta tykkäävä, kirjoja lukematon mies löytyy aika paljon todennäköisemmin ammattikoulusta kuin yliopistosta. -eri

Mitä vikaa on tykätä autoista tai penkkiurheilusta? Tai vaikka kaljasta? Minun mies on lääkäri ja todella moni akateemisista kavereistaan ja kollegoistaan vastaa ainakin jossain määrin kuvaustasi. Mitä vikaa siinä on? Kerrotko vielä, mitkä ne sinun hyväksymäsi harrastukset ovat? Kirjojen lukeminen, oliko muita? Kai ymmärrät, että annat itse kannanotoillasi itsestäsi aika moukan, ja voisi jopa sanoa junttimaisen, kuvan?

Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta jos toinen tykkää penkkiurheilusta, autoista ja kaljasta ja toinen harrastaa lintuja, vaeltamisesta, teatteria ja taidetta, niin yhteistä tekemistä tai yhteisiä mielenkiinnonkohteita on vähän.

Parisuhteen yksi idea on, että tehdään asioita yhdessä. Jos esimerkiksi lomalla toinen haluaisi käydä taidemuseossa ja toinen rassata Corollaa, niin toiveet ovat aika kaukana toisistaan ja hankalasti sovitettavissa yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvin tavallista, että kumppani löytyy opiskelupiireistä tai töiden kautta. Paljon on juuri näitä insinööri-sairaanhoitaja-pareja, jotka ovat tavanneet yhteisissä opiskelijabileissä. Ei ole ollenkaan sattumaa, että juuri nämä alat bilettävät keskenään, vaan siinä on nimenomaan kyse sopivasta sukupuolijakaumasta.

Ei vain sopivasta sukupuolijakaumasta, mutta lisäksi todennäköisesti melko konservatiivisista arvoista ja keskiluokkaisista tulevaisuuden suunnitelmista.

Toki nämä ovat niin yleisiä ammatteja, että sinne joukkoon mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Mutta näin keskimäärin sairaanhoitajilla ja insinööreillä lienee samansuuntainen käsitys hyvästä elämästä.

Tai insinöörillä ja hitsarilla. Kahden duunarin välillä on eroa lähinnä työkaluissa.

Jos mietin miestäni ja minua, olemme yliopistokoulutettuja ja niin sanotulla kutsumusalalla. Välillä on pakko painaa pitkää päivää, koska työ itsessään tuottaa mielihyvää ja tekee maailmasta paremman paikan. Toinen sitten joustaa ja hakee lapset hoidosta, kun toinen toteuttaa proggistaan.

Tätä voisi ehkä hitsarin olla vaikea ymmärtää. Yrittäjä ehkä voisi ymmärtää paremmin.

Itse en ohjelmoijana tekisi päivääkään töitä ellei olisi rahan takia pakko, koska samaa hommaa voin tehdä muutenkin. Erona vaan että harrastuksena se on hauskaa ja työnä ei. Äkkirikastumista odotellessa.

Vielä n 20-30 vuotta sittnen koulutetut naiset menivät usein naimisiin duuanrimiehen kanssa. Ilmeisesti siksi ettei kotopuolessa ollut akateemisia miehiä. 

Eräs naispuolinen työkaveri oli naimisissa rekkakuskin kanssa joka ajoi pitkiä ulkomaankeikkoja. Se sopi molemmille ihan hyvin. Molemmat tienasi riittävästi ja sai viettää itsenäistä elämää. Se nainen yleni lopulta johtajaksi.