HS Akateeminen pariutuu toisen akateemisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eittämättä asia on näin, voin sen hyvin uskoa. Sen sijaan se ihmetyttää, että kukaan tälainen Akateeminen ei ole kyennyt vastaamaan kysymykseen miksi näin on. Aina vain kuulee ympäripyöreitä jaaritteluja siitä miten "ollaan silloin samalla tasolla henkisesti" ja "akateemisen katsantokanta on laajempi" jne. Nämähän eivät pidä paikkaansa, mikäli yhtään tuntee ihmisiä ylipäätään sieltä sun täältä, joten ne eivät siis voi olla syynä.  Se joka tuollaisia syyksi antaa, todistaa vain sen minkä muut jo tietävät, eli että hän ei tunne kuin akateemisia ihmisiä, pelkää ennakkoluuloisesti kaikkia muita kuin akateemisia, eikä halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Tuollainen henkilö taas ei ole validi vastaamaan kysymykseen miksi akateeminen pariutuu vain akateemisen kanssa, koska vastaus on ennakkoluuloinen ja rasisitinen. Eli vastaus kysymykseeni miksi näin on, taitaa olal se että akateeminen henkilö joka haluaa pariutua vain akateemisen henkilön kanssa on ennakkoluuloinen ja rasistinen. Miten tämä sitten on mahdollista, että itseään muita permpana pitävä onkin itse niin tyhmä että luulee muiden kuin akatetemisten olevan jotenkin tyhmiä? Asettaa kyllä akateemisen koulutuksen aika erikoiseen valoon.

Ja sori, mulla on lukihäiriö, eikä mitään mahdollisuutta tarkistaa tekstistäni kirjoitusvirheitä.

Miten sinulle voisi vastata? Kuittaat ympäripyöreäksi jaaritteluksi kaikki vastaukset, jotka eivät sinua miellytä.

Vastaa toki! Vai onko vastaukseni tuo sama minkä muilta olen saanut? Kun akateemisuuden pitäisi tarkoittaa sitä että on nimen omaan laajempi näkökanta, mutta nuo vastaukset todistavat että näin ei ole. Miten siis selität tämän? Kuulostat ihan samalta kuin kaikki muutkin akateemiset jotka vastaavat noin kuten kerroin. Ei minua tarvitse miellyttää, mutta sitä luulisi että akatemminen osaisi oikeasti vastatakin, ja sen jälkeen jopa selittää vastauksensa, mutta kokemukseni kertoo ettei näin ole. Tämä ei siis tietenkään koska kaikkia akateemisesti koulutettuja, sen tiedän koska olen itsekin akateemisesti koulutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, akateemiset pariutuvat akateemisten kanssa.

Itse päätin jo 18-vuotiaana (ennen ensimmäistä parisuhdetta), että en rupea katselemaan mitään amiskundeja. Miehen on oltava lukion käynyt ja yliopiston käynyt.

Onneksi voi valita miehen myös ulkomailta. Siellä on miljoonia yliopistokoulutettuja, sujuvaa englantia puhuvia miehiä. Suomalaiset amiskundit voivat ihan rauhassa ulista, että "työväenluokan miehiä syrjitään parisuhdemarkkinoilla".

Sulla on siihen täysi oikeus. Mutta oikeassa elämässä löytää joskus rakkauden myös yliopiston ulkopuolelta. Usko tai älä niin siellä on myös fiksuja miehiä, jotka vain eivät ole lukeneet akateemista loppututkintoa.

Minusta tuo on ihan fiksu tapa rajata joukkoa. Se autoista, penkkiurheilusta ja kaljasta tykkäävä, kirjoja lukematon mies löytyy aika paljon todennäköisemmin ammattikoulusta kuin yliopistosta. -eri

Mitä vikaa on tykätä autoista tai penkkiurheilusta? Tai vaikka kaljasta? Minun mies on lääkäri ja todella moni akateemisista kavereistaan ja kollegoistaan vastaa ainakin jossain määrin kuvaustasi. Mitä vikaa siinä on? Kerrotko vielä, mitkä ne sinun hyväksymäsi harrastukset ovat? Kirjojen lukeminen, oliko muita? Kai ymmärrät, että annat itse kannanotoillasi itsestäsi aika moukan, ja voisi jopa sanoa junttimaisen, kuvan?

Ai? Annan itsestäni kannanotoillani aika moukan, voisi sanoa jopa junttimaisen kuvan? OK. Selitäpä nyt vielä oikein kunnolla ja oikein perusteellisesti, miksi sinä nimittelet minua moukaksi kun en ole kiinnostunut miehistä jotka tykkäävät autoista ja kaljasta? Mikä tarkalleen velvoittaa minut kiinnostumaan tuollaisista miehistä tai olen moukka ja juntti? Entä mikä sinä olet kieltämään minua etsimästä miestä joka tykkää myös kirjoista, kuten minä? Miksi en saa arvostaa miestä joka tykkää samoista asioista kuin minä? Kerro.

Miksi sinulle toisen ihmisen kiinnostuksen kohteet vaikuttavat noin merkittävästi siihen, mitä ajattelet kyseisesti ihmisestä? Selvästi lokeroit ja tuomitset hyvin voimakkaasti. Eikö sellainen ole aika ylimielistäkin? Onko sinulla joku oikeus toimia noin? Oletko asemssa, jossa arvotetaan muita tuolla tavalla? Voisiko olla, ettei kaikki samoista harrastuksista kiinnostuneet ole kuitenkaan samanlaisia ihmisinä? Mitä itse ajattelisit, jos joku mies lokeroisi naisia vastaavalla tavalla harrastustensa mukaan? Etkö kavahtaisi yhtään?

Jos tapaat mielenkiintoisen ihmisen, jonka kanssa käyt mukavaa ja kiinnostavaa keskustelua, muuttuuko käsityksesi ihmisestä, jos käy ilmi, että hän nauttii alkoholijuonista erityisesti olutta ja pitää urheilun seuraamisesta tai harrastaa autoja?

Oletpas kyllä melkoinen jyrä. Yrität sanella ventovieraalle ihmiselle keskustelupalstalla, minkälaista kumppania hän saa ja ei saa hakea. Ja nyt en olekaan enää vain juntti ja moukka kun kehtaan etsiä minua miellyttävää miestä, olen myös tuomitseva kun en anna sinun sanella kenestä kiinnostun :D

No, en nyt odottanutkaan että myöntäisit käyttäytyneesi typerästi.

En ole missään vaiheessa sanellut kenestä sinun pitää kiinnostua. Vai laittaisitko selvän lainauksen tänne? Katsotaan sitten yhdessä.

Mutta on selvää varmaan kaikille, että aikamoisia ennakkoluuloja sinulla on ihmisistä, kun harrastusten perustella teet noin rankalla kädellä jakoa eri ihmisten välille..

Sitähän sinä nimenomaan teet. Voit kuule ihan itse lukea, mitä olen kommentoinut. Minä saan etsiä millaista miestä haluan, saan kiinnostua miehestä jolla on tiettyjä harrastuksia ja sinä ET saa nimitellä minua juntiksi sen vuoksi. Ja kun nimittelit, olet juntti itse. En jatka tästä sinun kanssasi.

Käytöksesi on todella ala-arvoista, kyllä. Siitä oli puhe ja olen edelleen samaa mieltä. (Se kuva vain vahvistuu entisestään)

Ja niin olet todennäköisesti sinäkin. Nimittäin jos tänne tulisi joku mies yleistämään ja luokittelemaan naisia esim heppatytöiksi tms. tietyn stereotypian mukaan, pitäisit itsekin hyvin todennäköisesti tuollaista käytöstä moukkamaisena ja junttina.

Voi herran tähden, siinä ei ole mitään väärää jos haluaa puolison, jolla on samat harrastukset tai kiinnostuksenkohteet! Oletko nyt ihan pimeä? Sinunko mielestäsi puolison suhteen ei saisi olla mitään kriteerejä vai? No sori, mutta ei se noin vaan mene. Eri asiat on ihmisille tärkeitä, jiku haluaa vaikka puolison jolla on sama uskonto, joku haluaa puolison joka on samalla poliittisella kannalla, joku haluaa puolison jolla on samat harrastukset. Joku taas ei välitä mistään noista, kunhan puoliso on hyvännäköinen. Jokainen saa ihan itse päättää, millaisen ihmisen kanssa haluaa elämänsä jakaa.

Eihän kukaan täällä sanonut että noin muuten vihaa niitä autoja harrastavia amismiehiä, vaan että ei itse miehekseen haluaisi. Joten en ymmärrä tuota äläkkää. Oletko itse amismies, joka on saanut pakit joltain akateemiselta naiselta? Vai oletko akateeminen nainen, joka on ottanut itselleen sen autoja ja olutta harrastavan miehen ja nyt kokee jonain henkilökohtaisena hyökkäyksenä, että joku sanoo ettei haluaisi sellaista miestä...

Huomaatko, että loukkaannut verisesti kun sinua "haukutaan", vaikka olen arvostellut käytöstäsi ja kertonut minkä kuvan annat tuolla käytökselläsi? Sinä sen sijaan käytät suoraan minusta useita termejä haukkumismielessä, eikä se ole itsellesi mikään ongelma. Olet itse huomattavasti hyökkäävämpi koko ajan minua kohtaan.

Et millään meinaa nyt ymmärtää, joten ei tätä kannata jatkaa. Sinulla on voimakkaat ennakkoluulot ja niiden pohjalta elät. Lopun kysymyskin sen kertoi: minun on oltava maailmankuvasi mukaan jompaakumpaa mainitsemaasi ollakseni tätä mieltä.

Kuten yritin tuoda esiin, kyse on puhtaasti siitä periaatteesta, ettei ihmistä kannata yleistää ja lokeroida tiettyjen aktiviteettien perusteella. Olen satavarma, ettet sietäisi sellaista itseesi kohdistuenkaan. Älä siis harjoita sellaista muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä tuskin niinkään se itse akateemisuus vaikuttaa vaan ne samanlaiset arvot ja asenteet. Eli jos on itse utelias, fiksu, kunnianhimoinen ja työorientoitunut, voi olla vaikea sovittaa elämiä yhteen perus- tai ammattikoulupohjaisen duunarin kanssa, joka on tehnyt aina samaa työtä ilman mitään kiinnostusta kehittää itseään, ei lue tai opiskele vapaa-ajallaan jne. Keskustelun taso ja ajatusmaailma eivät kohtaa, kun en ovat niin eri lohkoissa.

Enkä todellakaan tarkoita, että koska olen itse akateeminen niin puhun vain tieteestä tai taiteesta ja kaikki tuntemani amikset puhuvat vain pakoputkista tai hitsaamisesta ja tyttökalentereista, mutta se sellainen näkökulma elämään ja maailman tapahtumiin on aika erilainen. 

En tiedä osuiko ihan nappiin tämän viestin sisältö. Todella monet ajautuvat yliopistoon ihan vaan sillä, että valmistuvat lukiosta hyvin arvosanoin ilman sen kummempaa opiskelupanostusta. Sitten luuhaavat yliopistolla 10 vuotta, koska eivät tienneet, mitä halusivat oikeasti ja älykkyytensä ansiosta eivät oppineet lukiossa opiskelemaan.

Yleistät muutenkin yliopiston käyneet aivan liian tehokkaiksi ja kiinnostavan kuuloisiksi. Useimmat heistä vaan käyvät töissä ja tulevat kotiin laiskottelemaan, eivätkä sen kummemmin kehitä itseään opiskeluiden jälkeen.

Ei kai tuossa ole mitään uutta kenellekään, että noin se keskimäärin menee?

Tietty aina on sitten poikkeuksia joka suuntaan, ja itsekin tunnen perheen jossa on akateemiset vanhemmat, mutta heidän lapsista yksikään ei ole edes ylioppilas, eli amiksia jokainen.

Perheessä siis useampi lapsi.

Lapsenlapset on taas kouluttautuneet korkeammalle (jotkut yliopistossa, jotkut AMK).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa naisista jää ilman korkeakoulutettua miestä. Tai kokonaan ilman miestä.

Kun kriteerit ovat nämä, on tulos tuo. Tämä valinnan vapaus.

Ei jää.

Osa jää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi akateeminen ihminen haluaisi pariutua jonkun ammarin kanssa? :D

Lapsuus ystäväni piti pitää itseään akateemisesti sivistyneenä .Koska hänellä on ylioppilas todistus.v.1972. Oli rakastunut rakenus mies.Mutta ei voinut avioitua,kun ei akateeminen mies.Jostain nappasi insinöörin koulutus siis mies ja avioitui. Ajan kuluksi akateemisena hän täytti 3 x viikossa,oliko 6h kerralla kaupan hyllyjä? Minä joka kansakoulun käynnyt,muisti aina sanoa,et ole akateemisesti sivistynyt.Mistä tiedät noin paljon? Satuin olemaan kaupan kassa,vastuu alue kemppari hyllyt ja makeishyllyt myös.On ihan eri kun täytää hyllyjä ylkioppilaana Sokoksen kempari osasto,todella 3ketaa viikossa.Olisi ihan hiljaa,akateemisuudesta silloin.

Täällä on kaikilla oikeus itse asettaa kriteerinsä potentiaaliselle kumppanilleen. Monesti tämä on myös niiden valintojen ulkopuolelle jäävien edun mukaista. Tällaisella tuomitsevalla ja yksipuolisella taktiikalla saattaa kuitenkin jäädä rakkaus löytämättä, ja muutenkin elämästä on tapana tulla sellaista millaiseksi itse sen rajaamme. :)

Vierailija kirjoitti:

Tässä tuskin niinkään se itse akateemisuus vaikuttaa vaan ne samanlaiset arvot ja asenteet. Eli jos on itse utelias, fiksu, kunnianhimoinen ja työorientoitunut, voi olla vaikea sovittaa elämiä yhteen perus- tai ammattikoulupohjaisen duunarin kanssa, joka on tehnyt aina samaa työtä ilman mitään kiinnostusta kehittää itseään, ei lue tai opiskele vapaa-ajallaan jne. Keskustelun taso ja ajatusmaailma eivät kohtaa, kun en ovat niin eri lohkoissa.

Enkä todellakaan tarkoita, että koska olen itse akateeminen niin puhun vain tieteestä tai taiteesta ja kaikki tuntemani amikset puhuvat vain pakoputkista tai hitsaamisesta ja tyttökalentereista, mutta se sellainen näkökulma elämään ja maailman tapahtumiin on aika erilainen. 

Tämä on juuri se perusvastatus. Ihmettelen miten voi olla mahdollista pitää itseään uteliaana, tiedonjanoisena, ja fiksuna, ja samalla kuvitella että duunari ei opiskele vapaa-ajallaan mitään, ja hänen keskusteluntasonsa on huono? Tässä on sellainen ristiriita että sitä ei ole kukaan akateeminen kyennyt vielä selittämään. Odotan siis vastausta siihen. Akateemisesti koulutettuja ihmisiä on työssä kuin työssä, moni heistä on myös tytötön, ja ihan samalla tavalla esim. sairaus iskee akateemikkoon kuin duunariinkin, jolloin työnteko ei enää olekaan se maailman tärkein asia. 

Vierailija kirjoitti:

On hyvin tavallista, että kumppani löytyy opiskelupiireistä tai töiden kautta. Paljon on juuri näitä insinööri-sairaanhoitaja-pareja, jotka ovat tavanneet yhteisissä opiskelijabileissä. Ei ole ollenkaan sattumaa, että juuri nämä alat bilettävät keskenään, vaan siinä on nimenomaan kyse sopivasta sukupuolijakaumasta.

Ei vain sopivasta sukupuolijakaumasta, mutta lisäksi todennäköisesti melko konservatiivisista arvoista ja keskiluokkaisista tulevaisuuden suunnitelmista.

Toki nämä ovat niin yleisiä ammatteja, että sinne joukkoon mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Mutta näin keskimäärin sairaanhoitajilla ja insinööreillä lienee samansuuntainen käsitys hyvästä elämästä.

Korkeakoulutetuilla on suomessa keskimäärin aika pskat palkat ja verotus vie siitäkin edusta suurimman osan. Kaikkea opiskelemisen arvoista on parempi opiskella omatoimisesti, yliopistolla ei luettu edes sicp:tä ja kaiken tiedon saa internetistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvin tavallista, että kumppani löytyy opiskelupiireistä tai töiden kautta. Paljon on juuri näitä insinööri-sairaanhoitaja-pareja, jotka ovat tavanneet yhteisissä opiskelijabileissä. Ei ole ollenkaan sattumaa, että juuri nämä alat bilettävät keskenään, vaan siinä on nimenomaan kyse sopivasta sukupuolijakaumasta.

Ei vain sopivasta sukupuolijakaumasta, mutta lisäksi todennäköisesti melko konservatiivisista arvoista ja keskiluokkaisista tulevaisuuden suunnitelmista.

Toki nämä ovat niin yleisiä ammatteja, että sinne joukkoon mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Mutta näin keskimäärin sairaanhoitajilla ja insinööreillä lienee samansuuntainen käsitys hyvästä elämästä.

Tai insinöörillä ja hitsarilla. Kahden duunarin välillä on eroa lähinnä työkaluissa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun naistutkija tulee Laasasen kanssa samaan tulokseen, että tasoteoria onkin totta, niin jälleen täällä alkaa kipuilu. 

Tosin naiset ovat aina tienneet, että fiksu, koulutettu ja elämänsä hallitseva mies on se kymppi, kun taas Laasanen hengenheimolaisineen jaksaa elää fantasiaansa, jonka mukaan lukutaidoton väkivaltarikollinen olisi naisten mielestä kymppi.

Minä luulen, että siihen on parikin kulttuurillista syytä miksi naiset painottavat puolison koulutusta parinvalinnassa miehiä enemmän.

1. Satoja/tuhansia vuosia vallinnut tosiasia, että miehen status nostaa tai laskee vaimon statusta paljon voimakkaammin kuin toisinpäin. Historiassa kun naiset eivät kouluttautuneet, niin naisen yhteiskunnallinen ja sosiaalinen asema määräytyi aika lailla sen mukaan, kenen kanssa pääsi naimisiin. Myös naisen varallisuus riippui tästä. Mies ei puolestaan yleensä päässyt kohoamaan yhteiskunnassa naimalla, ellei sitten joissain harvinaisissa tapauksissa jos vaikka nai rikkaan perijättären tms. Mutta yleensä naisille oli paljon tärkeämpää päästä hyviin naimisiin, koska naiset eivät voineet samalla tavalla elättää itseään. Vielä 1950-luvulla naisten korkeakoulutus oli harvinaista ja vaimon asema riippui yhä vahvasti miehen koulutuksesta ja ammatista. Naisten nykyinen koulutustaso on vasta muutamia vuosikymmeniä vanha ilmiö, eli siis aivan uusi juttu koko maailman historiaa ajatellen.

2. Naiset yleensä miettivät tulevia lapsiaan (mikäli niitä siis haluavat) jo parinvalinnassa selvästi miehiä enemmän, koska naiset yleensäkin haluavat lapsia enemmän kuin miehet. Koulutustausta periytyy yhä edelleen vahvasti, joten voi myös olla että naiset etsivät korkeakoulutettuja miehiä, koska toivovat tulevien lastensakin saavan korkeakoulutuksen. Tämä ei välttämättä ole edes tiedostettua ajattelua, vaan sellainen intuitio-asia, että korkeakoulutettu mies tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta isäehdokkaaksi. Kyllähän hän on myös todennäköisemmin töissä ja pystyvä elättämään perheensä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä tuskin niinkään se itse akateemisuus vaikuttaa vaan ne samanlaiset arvot ja asenteet. Eli jos on itse utelias, fiksu, kunnianhimoinen ja työorientoitunut, voi olla vaikea sovittaa elämiä yhteen perus- tai ammattikoulupohjaisen duunarin kanssa, joka on tehnyt aina samaa työtä ilman mitään kiinnostusta kehittää itseään, ei lue tai opiskele vapaa-ajallaan jne. Keskustelun taso ja ajatusmaailma eivät kohtaa, kun en ovat niin eri lohkoissa.

Enkä todellakaan tarkoita, että koska olen itse akateeminen niin puhun vain tieteestä tai taiteesta ja kaikki tuntemani amikset puhuvat vain pakoputkista tai hitsaamisesta ja tyttökalentereista, mutta se sellainen näkökulma elämään ja maailman tapahtumiin on aika erilainen. 

Itse en lukenut juttua, tutkimuksesta puhumattakaan, mutta siis nyt kun asiaa on tutkittu, niin ei tarvitse enää arvailla, että onko kyseessä "samanlaiset arvot ja asenteet". Tutkimus voi hyvinkin osoittaa, että arvaamillasi mutujutuilla ei ole tässä asiassa merkitystä. Voi olla, että akateemiset pariutuu keskenään siitä huolimatta, että heillä on erilaiset arvot, eikä samanlaiset arvot omaavat missit ja pultsarit pariudu keskenään, arvoista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa tuo akateemisuuden ja yliopiston suitsutus. Saan kursseista arvosanoiksi 4 ja 5, vaikka opiskelen kokopäivätyön ohessa. Kuinka monta yliopiston käynyttä, mutta todella tyhmää tunnet? Minä tunnen monta.

Pidän älykkyydestä ihmisessä, mutta akateemisuus ei ole älykkyyden mittari. Opiskeluissa tarvitaan vain takapuolen lihaksia, että jaksaa istua ja lukea.

Minua naurattaa tuo tarve väheksyä koulutusta. Mistä se oikein tulee? Asuuko meissä kaikissa vielä se pieni metsäläinen jonka mielestä lukutaito on syntiä?

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutetuilla on suomessa keskimäärin aika pskat palkat ja verotus vie siitäkin edusta suurimman osan. Kaikkea opiskelemisen arvoista on parempi opiskella omatoimisesti, yliopistolla ei luettu edes sicp:tä ja kaiken tiedon saa internetistä.

minkä alan drop-out olet?

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kaikilla oikeus itse asettaa kriteerinsä potentiaaliselle kumppanilleen. Monesti tämä on myös niiden valintojen ulkopuolelle jäävien edun mukaista. Tällaisella ja yksipuolisella taktiikalla saattaa kuitenkin jäädä rakkaus löytämättä, ja muutenkin elämästä on tapana tulla sellaista millaiseksi itse sen rajaamme. :)

Itsensä tunteminen on jokaiselle tärkeää asia. Kun tuntee itsensä, osaa rajata elämästään asioita ja ihmisiä, jotka eivät siihen sovi. Jos haluan vaikka rajata päihteet elämästäni ulos, niin silloin minun kannattaa rajata myös päihteitä käyttävät miehet pois. Jos koen, että haluan itselleni kokonaisvaltaisen parisuhteen, jossa on muutakin sisältöä kuin seksi, rajaan pois kouluttamattomat. Ei kenelläkään ole aikaa seuloa loputonta materiaalia, jää elämä elämättä.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan akateemiset miehet ovat akateemisia naisiakin nirsompia parinvalinnassaan ja suosivat akateemisia kumppaneita.

Palstalla on joku (pieni?) porukka, joka yrittää kovasti lyödä kouluttautuneita naisia sillä, että miehiä ei muka naisen koulutus kiinnosta,, mutta se ei pidä paikkaansa. 

Nimenomaan näin.

Kannattaa lukea myös tuo artikkeli, mihin on linkki artikkelin lopussa. Jallinojan tutkimukseen perustuu sekin.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005130211.html

"Jokainen vuosijuhlan osallistuja tuntuu tietävän, että 80 hengen joukossa on ainakin neljä paria. Ja että jokaiselta maantieteen vuosikurssilta syntyy useampi pariskunta.

Neljättä vuotta opiskelevat Daria Tarkhova, 22, ja Aleksi Rikkinen, 23, ovat seurustelleet vuoden.

”Yliopisto avioliittomarkkinoina kuulostaa hullulta, koska nuoret kapinoivat nyt perinteisiä parisuhteita vastaan. Mutta toisaalta se kuulostaa fiksulta, koska saman alan opiskelijat ovat samanhenkisiä. Arvomaailma on sama”, Tarkhova sanoo.

Rikkinen pohtii, ettei puolison etsintä yliopistolta ole tietoista toimintaa. Yliopisto vain luo ympäristön, jossa tutustuu. On kenttäkursseja, retkiä ja talkoita juhlien järjestämiseksi. Ja tietysti itse juhlia, joissa nousuhumala jouhevoittaa pariutumista."

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että miehille naisen selvästi korkeampi koulutus on ongelma. Aikanaan sinkkuna sen huomasin. Kun vähemmän koulutetulle miehelle sanoin olevani tutkija ja tekeväni väitöskirjaa, niin miesten kiinnostus kiinnostus lopahti välittömästi. Ja tämä tapahtui kymmeniä kertoja. Nykyinen mieheni on DI, joten ero ei ole niin suuri, että haittaisi (vaikka korkeammin koulutettu olenkin).

Et maininnut alaasi, mutta tuo voi johtua myös siitä, että moni mies ei halua jotain humanistista apurahatutkijaa elätikseen. Vaikea uskoa, että esimerkiksi väitöskirjaa tekevällä lääketieteen lisurilla olisi tuollaista ongelmaa.