Aina hoetaan, että alkoholismi on sairaus ja paskat sanon minä

ei. vaan heikko.

pilaavat kovin usein toisten ihmiseten elämän...

Olet ihan oikeassa, että en ymmärrä, miksi minun pitäisi mennä juttelemaan, jos kerran miehellä on se alkoholiongelma. Mitä se meidän perhettä auttaa, tulee vain yksi stressi lisää, jos minä menen juttelemaan. Mies suuttuu, kun kuulee, että käyn jollekin tuntemattomalle puhumassa ongelmasta, jota hän ei aina edes tunnusta olevan. Lisäksi minun on järjetelemällä järjestettävä aikaa, jotta menisin kaiken sen jälkeen juttelemaan. Kaiken tämän jälkeen mies ei minnekään muutu, vaikka minä asiasta puhuisinkin. Hän se on se, joka apua ja muutosta tarvitsisi. Kun ja jos alkaa liikaa ottaa päähän tai väkivalta tulee kuvaan mukaan, niin sitten erotaan. Muuten kyllä jätän juttelemiset muille tyypeille.

Ihmiset on alkoholisteja, jos sitä juomista ei pysty lopettamaan, jos esim on alkoholia kotona, pitää juoda niin kauan että kaikki on loppu, ja sammuu, tai lähtee hakemaan lisää. Onko sen isovanhemmilla alkoholismia tai millaisia vanhemmat on, kertoo sulle millaista teidän elämä tulee suunnilleen olemaan. Parempi miettiä nyt mitä elämältä haluat, ettei tarvitse sitten syyttää itseään, että ei tehnyt asialle mitään.

et taida hirveästi alkoholismista tietää.

Ja teille muille, alkoholismi on sairaus, koska siihen altistava tekijä on oikeasti olemassa.

Mutta sikäli olette oikeassa, että jokainen pystyy myös omilla valinnoillaan vaikuttamaan paljon.

Jos mun miehellä olisi ongelmia ja tukeutuisi pulloon niin kyllä menisin mukaan johonkin jutteleen. Ihan selkeä asia.



Samaten ajattelen että jos mulla olisi jotain ongelmaa niin kyllä mää kumppanilta odottaisin tukea. Synnytykseenkin on tullut mun pyynnöstä vaikkei ole kiinnostanut tulla saliin.



Mutta sitä musta parisuhde on: ollaan tukena.



Jos sää mietit: Syyttääkö joku sua toisen alkoholismista niin silloin sun kannattaa hankkia apua itsellesi.

Jos miehelle alkaisi viina maistua liikaa, ottaisin eron pohtimatta sen enempää. Ei tosiaan tarvitsisi kysellä.



Nämä tukemisjeesustelut tulevat yleensä ihmisiltä, joilla ei ole pienintäkään hajua alkoholismista tai siitä, mitä se oikeasti tarkoittaa.

niin omaisille on AL-ANOn ja siellä on kyllä ihmisiä jotka ovat kokeneet saman aviopuolison alkoholiriippuvuuden, sieltä varmaankin saa neuvoa miten puuttua tai olla puuttumatta toisen alkoholiongelmaan.

Itse sain aikoinaan anopilta saman ohjeen, mene keskustelemaan AA-ryhmällä on perheenjäsenille tarkoitettu ryhmä. Mitähän mun keskustelut siellä olisi miehen juomiseen vaikuttaneet = ei yhtään mitenkään. Olisin joutunut vaan töissä käymisen, lasteen hoitoon viemisen ja hakemisen ja hoitamisen, kodin hoitamisen, kaupassakäynti ja siivoamisen, pyykkien pesemisen lisäksi vielä järjestämään hoitajan, jotta pääse keskustelemaan miehen juomisesta. Johan oli aikoihin eletty.



Eipä voi anoppi ainakaan enää mua syyttää poikansa juomisesta. En ole miestä nähnyt, valitettavaa lapsille, toisaalta he ovat kiintyneet nykyiseen mieheeni ja olivat niin pieniä, kun tajusin lähteä. Rankka paikkahan se oli, en ikinä halua samanmoista ahdistusta.



Ei ole todellakaan helppoa jättää ihmistä, jota kuitenkin rakastaa, mutta oman ja lasten hyvinvoinnin vuoksi on pakko tehdä päätöksiä. Ja tiedoksi niille, jotka kuuntelevat alku ajan: minä yritän, nyt kyllä vähennän, otan vain viikonloppuna saunakaljan jne lässytystä - ei se siitä yleensä mihinkään muutu, pahenee vain. Alkoholistit on erittäin ovelia ihmisiä, jemmaavat pulloja usein puhumalla saavat itsesi epäilemään, että juoko se nyt sittenkään niin paljoa, että jos vaan itse nalkutat turhasta ja liikaa.

En tiedä mitään ongelmasta. Isäni alkoholisoitui kun äitinsä kuoli ruokatorvensyöpään, menetti työkyvyn kun masentui. Nyt on ollut vuosia työkyvyttömänä eläkkeellä..



Mutta hei, enhän mää mitään asiasta tiedä.. Kunhan puhun lämpimiä!



Hauskaa päivänjatkoa vaan teille! Todella surullista että ootte noin kylmiä ihmisiä ettei teistä ole lähimmäisiänne auttamaan.



8

Haet täältä vain kannustusta siihen, etkä edes halua miettiä, voisitko itse todella helpottaa elämääsi.



Sanot, että alkoholismi on itse aiheutettu ongelma. No kukapa sinun ongelmasi on aiheuttanut, ellet sinä itse? Kuka käskee olla sen miehen kanssa? Kuka käskee kuunnella anoppia? Ihan itse sinä valitset siinä olla ja kiroilla tyhjiä. Miksi sinua pitäisi sääliä kun ei miestäsikään tarvitse. Lähde kävelemään äläkä valita vain paikoillasi.



Tuollaista se juuri on kun ei halua ottaa vastuuta elämästään. Voi voi kun mies juo ja voi voi kun anoppikin puhuu ikäviä. No hankkiudu eroon niiståä ihmisistä! Voi pyhä yksinkertaisuus kun joskus on vaikeaa nähdä hirttä omassa silmässään, vaikka muiden silmistä löytää pienimmätkin muruset.

että sairastuvat itse jossain vaiheessa joko alkoholismiin tai muuten mieleltään. Minä olisin mieluummin naimisissa alkoholistin kanssa kuin suvaitsemattoman ja sivistymättömän palloaivon kanssa. Sitä voisi opetella edes hiukan tuota empaattisuutta. Ihan vaikka sen takia, että lapsetkin sitä oppis.



Olette niin kylmiä, kovia ja tunteettomia, että hirvittää. Tuolla tavoinko tahdotte teitäkin kohdeltavan?

Itse olen toipuva alkoholisti, olen käynyt pitkän päihdekuntoutuksen ja nyt ollut raittiina 2v 1kk 8pv ja meinaan tänäänkin olla, huomisesta en tiedä.

Mitä tarkoitat alkoholisoitumisella?



Olet nähnyt, kun toiselle maistuu viina? Pelkäät sitä, että hän on kännissä?



Jos tiedot on tuolla tasolla, niin et todellakaan tiedä asiasta mitään. Todelliset ongelmat alkavat silloin, kun juomista enemmän pelkää hetkiä, jolloin toinen ei juo. Näissä asioissa on kyllä hienoa, että on ihmisiä, jotka eivät tiedä, mistä puhuvat.



Valitettavasti olen katsonut tuon pulloon hukuttautumisen aivan liian läheltä ja edelleen vuosia myöhemmin pää on sekaisin noiden juttujen takia. Jos alkoholisti itse haluaa parantua, tukea tulee toki antaa, mutta tervettä itsekkyyttä on se, ettei anna kenenkään pilata tuollaisella egoistisella sairaudella omien lapsien elämää. Ehkä olen kylmä ihminen, mutta mieheni on ollut alusta asti hyvin tietoinen, että juomista en koskaan tulisi hyväksymään.



Edelleen juttusi tuntuvat lähinnä jeesusteluilta.



*olikohan se 9*

Ja mitähän hemmettiä Sä tiedät alkoholismista? Edelleen olisi kiva tietää tausta noiden jeesusteluiden takaa.



*9 (?)*

Alkoholismi on sairaus, mutta kaikki, jotka juovat eivät ole alkoholisteja. Voi olla, että tyyppi pystyisi olemaan juomatta, mutta sitä ei huvita, se ei halua, kun on kivampi dokata. Ei se silloin ole alkoholisti.



Sä itse valitset, mitä teet. Voit yrittää puhua miehellesi, saada sen muuttamaan käytöstään. Jos se ei muutu, voit joko jäädä tai lähteä pois. Sä valitset.



Ja mitä tulee Al-Anoniin: siinä on kyse vertaistuesta. Siitä, että pääsee puhumaan muiden kanssa, jotka elää samankaltaisessa tilanteessa, jotka voi paremmin ymmärtää, miltä se tuntuu. Toivottavasti ette todella kuvitelleet, että noiden ryhmien tarkoitus on saada tilanne muuttumaan ja alkoholisti parantumaan, ettehän?



Toivotan asianosaisille voimia ja rohkeutta tehdä päätöksiä!

Taas on rivissä mammaa vaikka kuinka selittämässä, että he kyllä tietävät paremmin kuin asiantuntijat. Vähän itsekritiikkiä, kiitos? Voisiko olla, että oma mielipide ei ehkä olisikaan yhtä arvokas kuin vuosikymmenten tieteellinen tutkimus?

Perusteleppa ihmeessä.



*9*

Se nyt on kuin seinille puhuisi, kuin näille itsepäisilleainaoikeassaoleville mammoille jotain yrittää selittää!

Oma MIELIPIDE on aina se oikea!

kuin teikäläisen kaltaiset hiekkapillut.