Lukiosta suoraan työelämään vai jatko-opiskelemaan?

Tietysti opiskelemaan. Töitä voi tehdä opiskelun ohessakin.

Minä jäin välivuodelle mutta enpäs saanutkaan töitä

Vierailija kirjoitti:

Tietysti opiskelemaan. Töitä voi tehdä opiskelun ohessakin.

Tätä yhdistelmää en halua edes kokeilla, kun lähipiirissä liian moni on palanut loppuun ja opinnot menivät kuralle. Se on joko työtä tai opiskelua.

Vierailija kirjoitti:

Minä jäin välivuodelle mutta enpäs saanutkaan töitä

Käänsitkö kaikki kivet ympäri?

Hakisin opiskelemaan. Lisärahaa voit tienata viikonlopputöillä.

Ei kannata pelätä tulevaisuutta. Itse kirjoitin ylioppilaaksi 90-luvun suuren laman aikaan, ja meitä myös peloteltiin vaikka millä. Töitä ei muka ollut, ympäristö tuhoutuisi jne.

Mitään kamalaa ei kuitenkaan tapahtunut. Opiskelin, valmistuin, menin töihin ja perustin perheen kuten tuhannet muutkin nuoret.

Uutisotsikoista huolimatta fakta on se, että maailma muuttuu pääosin parempaan suuntaan. Useimmat uhkakuvat ovat liioiteltuja, ja useimmat Suomen kaltaisen hyvinvointivaltion asukkaat voivat odottaa elävänsä ihan mukavasti sujuvat elämän.

Ehdotan tätimäisesti, että jätät uutisten lukemisen vähemmälle, ja opettelet jättämään pelottelut ja kauhukuvien maalailut omaan arvoonsa. Ei maailma ole minunkaan elinaikanani kaatunut, ja hyvin todennäköisesti se ei kaadu myöskään sinun elinaikanasi.

Luota tulevaan. Kyllä elämä kantaa.

Himppasen teet elämästä vaikeata olemalla noin ehdoton. Se on aina astetta vaikeampaa palata opiskelijaksi penniä venyttämään, kun on työelämässä päässyt palkan makuun, vaikka saisitkin säästöjä siinä raavittua kasaan.

Ja kokonaan oma juttunsa on se työpaikan saaminen pelkillä yo-papereilla ja ilman kokemusta, toki jos pappa tai joku muu sukulainen tmv siinä auttamassa niin asia eri.

Eli minun neuvoni; jatka suoraan opiskelua, tai mene armeijaan. Opintolainaa ei ole pakko nostaa paljoa ja sitten kun olet työelämässä niin sen maksaa suht pian pois.

Ääni opiskelulle. Päätoimiseen opiskeluun on hankalampaa palata enää työelämään tottumisen jälkeen. Ja valmiilla "ammattipätevällä" tutkinnolla avautuu hakumahdollisuudet laajemmin haettaviin työtehtäviin - yo-tutkinto on nykyisessä työnhaussa eräänlainen välitutkinto.

Jos opiskelut mietityttää niin niitä voi jatkossakin toteuttaa monimuoto- ja iltaopiskeluna työn ohessa. Nämä kuitenkin usein lyhyitä, täydentäviä tai erikoistumisopintoja amk- tai yliopistotutkinnon päälle. Tai sitten askel lukiosta ammattitutkintoa kohti, mm. vuoden opinnot esim. kaupan toimiin. Monen vuoden täyttä tutkintoa en lähtisi opiskelemaan työn ohessa, se käy raskaaksi iän karttuessa. Ja niihin palkkatuloihinkin tottuu eli opiskelumotivaatio ja ajankäyttö voi kärsiä kerran työelämään "täysillä" astumisen jälkeen.

armeijaan

Vierailija kirjoitti:

Himppasen teet elämästä vaikeata olemalla noin ehdoton. Se on aina astetta vaikeampaa palata opiskelijaksi penniä venyttämään, kun on työelämässä päässyt palkan makuun, vaikka saisitkin säästöjä siinä raavittua kasaan.

Ja kokonaan oma juttunsa on se työpaikan saaminen pelkillä yo-papereilla ja ilman kokemusta, toki jos pappa tai joku muu sukulainen tmv siinä auttamassa niin asia eri.

Eli minun neuvoni; jatka suoraan opiskelua, tai mene armeijaan. Opintolainaa ei ole pakko nostaa paljoa ja sitten kun olet työelämässä niin sen maksaa suht pian pois.

Lainaa en ota ja olen hyvä säästämään sekä sijoittamaan. Ei ole tarvetta venytellä roposia jos päädyn työelämään seuraavaksi.

Jos saat töitä, voit pitää välivuoden ennen opiskelua. Nyt kevään haut opiskelemaan ovat suurilta osin menneet, joitain hakuja voi tulla vielä myöhemmin.

Avoimessa voi tehdä kursseja työn ohella. Kannattaa seurata ilmoittautumisaikoja, että ilmoittautuu ajoissa.

JOS saat töitä. Ajat ovat juuri nyt hyvin vaikeat.

Mikäli on todella hyvät paperit joilla voi päästä suoraan esim. yliopistoon, niin silloin voisi olla ihan hyväkin tehdä vuosi tai kaksi töitä ja kerätä säästöjä opintoja varten. Tämä etenkin jos oma ala mietityttää tai et jaksa oikeasti vielä opiskeluja. Monilla tietenkin helposti venyy se työssäolo vaikka parinkymmenen vuoden mittaiseksi ja lapsiakin saattaa tulla siinä samassa.

Mihin töihin ajattelit päästä ilman koulutusta? No, ehkä Mäkkäriin.

Laina kannattaa ottaa, koska sen saa suurilta osin anteeksi valmistuessaan tavoiteajassa. Ehdottomasti kannattaa hakea suoraan kouluun, tosin nythän yhteishaku on jo päättynyt.

Oletko valmis elämään keskeneräisillä opinnoilla epävarmassa työelämässä - raapien töitä sieltä mistä joku joviaali työnantaja sattuu armopaloina antamaan? Vai suoritatko ylemmän asteen tutkinnon ja haet työpaikkoja samalta viivalta kuin muut + tulevien opintojen harjoittelupaikkojen kontaktit hyödyntäen työelämän puolelle?

Toivottavasti ne säästöt ja sijoitukset on laskettu vähintään seuraaville 5-10 vuodelld jos päädyt nyt töihin. Muutoin riskinä matalan työpalkan toimet. Sijoitatko aktiivisesti, ovatko säästöt poikimassa ilman näköpiirissä olevia nostotarpeita?

Aina opinnot etusijalle. Tulee kannattavammaksi, vaikka lainaa ottaisit. Täysillä unelmien opiskelupaikkaa hakemaan.

Opiskelemaan. Hirvittää, että edes ajattelet mitään muuta vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

JOS saat töitä. Ajat ovat juuri nyt hyvin vaikeat.

Periaatteessa minulla on jo työ katsottuna.

Ap, onnea valitsemallasi tiellä, en ihan ymmärrä mitä täältä kyselet, sinullehan on kaikki jo selvää, asenteestasi ja kommenteistasi päätellen.

PS, elämä tuo eteesi oikeitakin haasteita, kohtuullinen opintolainasumma ei sellainen ole.

Mee opiskelemaan. Töitö kerkeet tehä loppuelämäs jos niin haluat. Kela maksaa kumminkin hyvät tuet ja opintolaina on myös paras lainoista