Äitini takaa sukulaisen lainaa, summasta sovittiin suullisesti. Pankin papereissa olikin aivan eri summa. Äiti allekirjoitti paperit, onko enää mitään tehtävissä?

Oliko ostettu asunto siis asunto-osake, vai omakotitalo? Toivottavasti ei mistään muuttotappiokunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Finanssivalvonnan ohjeiden mukaan asuntolainaan EI saa yhdistää esim. kulutusluottoja. Mutta tämä vanha laina ei liity asunnon vakuusarvoon. Yleisesti ostettava asunto käy vakuudeksi noin 70% kauppahinnasta (vakuusarvo riippuu mm. ostettavasta kohteesta jne). Eli tämä 30% on mihin sukulainen tarvitsi lisävakuuden eli 45000€, mutta pankit ottavat aina noin 1,3x tämän määrän vakuutta ja syy että mahdollinen realiointitilanne kattaa myös perintä-ja korkokulut. Eli 58.500€ olisi takauksen määrä.

Eli käytännössä: äitisi on todennäköisesti vastuussa tästä koko lainasta, mutta ensin myydään ostettu kohde ja tämän jälkeen jäljelle jäävä laina jää äitisi vastuulle. Vaihtoehtona olisi ollut tehdä joko erilliset lainat, tähän 30% osuuteen myös ensisijainen vakuus ostettu ja toissijainen äitisi. Tai että panttaukseen olisi tehty tämä raharajoitus. Nyt jos käy niin, että ostetun kohteen arvo vähenee, niin siellähän se lisävakuus on ja pysyy kunnes kattaa. Panttaus voidaan kyllä jälkikäteen muuttaa ja pyytää että siihen korjataan tämä raharajoitus.

On myös vaihtoehto, jo äidilläsi on eri pankki kuin ostajalla, niin tällöin asunto-osakkeessa äidin pankki on tehnyt jälkipantin ja ostajan pankki rajaa siitä x euroa omaan käyttöön ja äidin pankki pyytänyt ”hännän” takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sama henkilö. Kerrotko kauppahinnan ja lainamäärän niin pyrin kertomaan miten tämä mahdollisesti mennyt. Ja onko äidilläsi kiinteistö eli omakotitalo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen pankissa. Äitisi on pantannut oman asuntonsa.. nordea tekee ainakin niin, että tekevät 90% lainan myyntihinnasta. Sitten tämä 10% mikä lain mukaan tarvitsee olla omaa rahaa, niin tekevät rinnalle toisen luoton johon muu vakuus. Oisko äitisi asunto tässä 10% osuudessa? Siihen kyllä voitu vielä yhdistää varainsiirtovero 2/4% ja jos summa isompi kuin nämä niin mahdollisesti jotain muutakin.

Äidilläsi pitäisi olla summa tiedossa velkakirjassa/panttauksessa mistä vastaa.

Toinen vaihtoehtohan myös että ensisijainen vakuus on se ostettu ja toissijainen äitisi. Ja jos äidilläsi kiinteistö ja siinä 150 000€ panttikirja, niin se koko panttikirja on laitettu vakuudeksi ilman rahararoitusta.

Mutta jos virkailija on äitisi kanssa puhunut tästä 50 000€, niin pankin puheluthan aina nauhoittuu.

Oisko tästä apua?

Kiitos kommenteista.

Tässä ei ole erillistä luottoa vaan yksi könttä, jossa on nyt siis vakuutena sukulaisen ostama asunto, ja lisävakuutena äitini asunnon velaton osuus (siinäkin lisäksi omaa velkaa jäljellä). Eli panttikirjassa tosiaan lukee tuo 150 000€ (koko velan määrä) eikä siinä erikseen mainita että äiti vastaa 50 000 eurosta, vaikka näin oli etukäteen sovittu. En ole varma onko tuo ensimmäinen keskustelu käyty puhelimessa vai konttorissa.. :/

Äidille oli allekirjoitustilanteessa sanottu että vaikka velka on yhtenä könttänä, hän takaa silti vain 50 000, mutta eihän asia näin oikeasti ole jos sitä ei erikseen papereissa mainita. Eikö niin?

ap

Hups, en huomannut kommenttiasi aiemmin. Olisitkohan vielä paikalla?

Lainan määrä 150 000 (lainasta pieni osa on vanhaa lainaa jossa ei vakuutta, joten siksi sukulaisen asunnon vakuusarvo on hieman alle 70% koko lainasta). Äidin asunto on osakehuoneisto. Siihen kohdistuu velkaa noin 25% asunnon arvosta ja asunto on luonnollisesti tämän velan vakuutena.

Olenko ymmärtänyt oikein, että panttaussitoumuksessa pitäisi olla mainittuna euromääräinen rajaus siihen 50 tuhanteen euroon asti, jotta äitini maksuvelvollisuus ei missään tilanteessa ylittäisi tuota summaa? Ja kun tätä ei ole, niin on mahdollisia (vaikkakin ehkä epätodennäköisiä) tilanteita, joissa äitini voisi joutua maksamaan paljonkin isomman summan?

ap

Kiitokset taas vastauksestasi!

Äidin asuntoon kohdistuva laina on taloyhtiön rahoituslainaa. Onko pankille helpompaa jakaa laina kahteen osaan vai muuttaa panttaukseen tuo raharajoitus? Maallikkona arvelen, että jälkimmäisen saisi helpommin läpi; mitä mieltä olet?

ap 

Pankki ei ole tässä välttämättä varsinaisesti huijannut äitiä. Voi ihan hyvin olla, että äiti on ensimmäisessä neuvottelussa vain ymmärtänyt väärin sen, mitä pankkivirkailija on sanonut. Esim. virkailija: "X on hakenut lainaa 150 000 euroa, mutta hänellä on vakuuksia vain 100 000 euron arvosta. Oletteko suostuvainen panttaamaan asuntonne lisävakuudeksi?" Äiti on sitten saattanut tuosta itse päätellä ja laskea, että hänen osuutensa on max 50 000 euroa, vaikka virkailija ei olekaan sanonut sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuohon lakimiestä tarvita, kuten sanottua niin tuo on täysin normaali panttauskuvio. Panttaussitoumuksessa ei rajata panttia, vaan se tulee vakuudeksi aina koko arvostaan.

Jos äiti haluaa rajata pantin, niin tällöin yhteys pankkiin ja alkuperäinen laina jaettava kahteen osaan. Kuluja tästä tulee, kun joutuvat tekemään paperit uusiksi.

Tässä ei ole pankki eikä äiti möhlinyt, vaan näin nämä panttaukset vaan hoidetaan nykypäivänä.

Eikö tämä olisi pitänyt kertoa ap:n äidille eikä antaa ymmärtää toisin?

Anopille oli myyty pankissa säästötuote joka ei minun ja mieheni mielestä ollut järkevä. Anopille oli myös luvattu tietty tuotto mutta koska myös meille oli kaupattu kyseistä tuotetta niin tiesimme että tuotteessa ei ole kiinteä korko ja siinä on myös riski menettää osa pääomasta.

Kävimme asiaa anopin kanssa läpi ja otin sitten yhteyttä pankiin ja sovittiin tapaaminen tuotteen myyneen kanssa. Hän myönsi että anopille oli tullut väärä mielikuva siitä että saisi varmasti 2% vähintään tuottoa. Minullekin tuo myyjä väitti pokkana ettei ole pelkoa menettää pääomaa. Kävin läpi asiaa ja sitten myyjäkin myönsi että pääomaa saattaa menettää vaikka edelleenkään se ei ollut hänen mielestään todennäköistä. Saatiin peruttua anopille tehty sopimus. Ja anoppi ei todellakaan ole edunvalvonnassa vieläkään. Mutta on suostunut siihen että hoitaa isommat pankkiasiat joko minun tai poikansa kanssa. Anoppi kun edelleen selitti että tottakai pankin ihmiset ajaa hänen asioitaan ja huolehtivat hänelle edulliset sopimukset ja tuotteet. Ei millään tahdo ymmärtää että kyllä se pankin myyjä ajaa omaa ja pankin etua eikä anopin etua.

Apn tapauksessa kannattaa heti ottaa yhteyttä pankkiin ja selvittää asia. Jos allekirjoitustilanteessakin vakuutettiin että vakuus vain 50 tuhatta niin käy kysymässä mistä asia näkyy papereissa ja jos ei näy niin pyytää lisäämään asian sopimukseen. Vaatii aplta kovaa pokkaa mutta kannattaa selvittää ja pyytää pankkia selvittämään kirjallisesti asia tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Pankki ei ole tässä välttämättä varsinaisesti huijannut äitiä. Voi ihan hyvin olla, että äiti on ensimmäisessä neuvottelussa vain ymmärtänyt väärin sen, mitä pankkivirkailija on sanonut. Esim. virkailija: "X on hakenut lainaa 150 000 euroa, mutta hänellä on vakuuksia vain 100 000 euron arvosta. Oletteko suostuvainen panttaamaan asuntonne lisävakuudeksi?" Äiti on sitten saattanut tuosta itse päätellä ja laskea, että hänen osuutensa on max 50 000 euroa, vaikka virkailija ei olekaan sanonut sitä.

Asiallinen huomio. Tässä tapauksessa äitini on nimenomaisesti kysynyt, minkä summan edestä lisävakuutta tarvitaan, jotta hän voi tehdä päätöksen suostuuko hän vakuuden antamaan. Pankki on siihen antanut vastaukseksi 50 000 €. On varmaan mahdollista, että pankissa ei ole tajuttu (tai sitten "ei ole tajuttu") äidin haluavan, että hänen vastuunsa lainasta rajataan tuohon summaan. Ja äiti ei varmaan ole tajunnut että tätä täytyy vielä erikseen pyytää senkin jälkeen kun tarvittavasta summasta/arvosta on puhuttu yksityiskohtaisesti. En itsekään olisi tuota tiennyt tai tajunnut. Pankit eivät asiaa tietenkään asiakkaille mainosta, koska rajaamatta jättäminen on pankkien edun mukaista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tässä haiskahtaa ns. kuzetus. Todennäköisesti tuolla sukulaisella ei ole aikomustakaan selviytyä lainasta. Aikanaan asunto menee pakkomyyntiin, jossa se kenkätään minihintaan pankinjohtajan veljenpojalle, ja äitisi maksaa viulut eli loppuvelan.

Tai tässä on se klassinen väärinymmärrys lainanottajankin puolelta että hän luulee hakevansa osalle lainaansa takaajan. Pankkihan ei ole silloin asiaa riittävän hyvin selittänyt lainanhakijalle että jokainen takaaja takaa koko lainasumman. Näin oli ainakin noin 20v sitten kun eräs tuttavani haki asuntolainaa ja kertoi että minulle, 1/3 takaajalle, tulee vain kolmasosa lainasta maksuun (siis huonossa tapauksessa). Pankissa sitten selvisi totuus ja nuhtelin pankkia kunnolla että tällaiset asiat pitää vääntää rautalangasta lainanottajalle eikä vähän sinne päin. Sanouduin irti koko hommasta, onneksi.

Omavelkaisessa takauksessa näin on.

Selvennykseksi. Luin juuri Wikipediasta, että panttaussitoumus ei ole takaus.  Käytin siis väärää termiä otsikossa. Äitini asunto on siis laitettu sukulaisen velan lisävakuudeksi. Olen ymmärtänyt, että äitini voi joutua maksamaan velan jopa kokonaan (siltä osin kuin ensisijaisen vakuuden realisoiminen ei kata velkaa). 

ap

Toivottavasti joutuukin maksamaan koko velan niin oppisi ehkä jotain vastaisen varalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankki ei ole tässä välttämättä varsinaisesti huijannut äitiä. Voi ihan hyvin olla, että äiti on ensimmäisessä neuvottelussa vain ymmärtänyt väärin sen, mitä pankkivirkailija on sanonut. Esim. virkailija: "X on hakenut lainaa 150 000 euroa, mutta hänellä on vakuuksia vain 100 000 euron arvosta. Oletteko suostuvainen panttaamaan asuntonne lisävakuudeksi?" Äiti on sitten saattanut tuosta itse päätellä ja laskea, että hänen osuutensa on max 50 000 euroa, vaikka virkailija ei olekaan sanonut sitä.

Asiallinen huomio. Tässä tapauksessa äitini on nimenomaisesti kysynyt, minkä summan edestä lisävakuutta tarvitaan, jotta hän voi tehdä päätöksen suostuuko hän vakuuden antamaan. Pankki on siihen antanut vastaukseksi 50 000 €. On varmaan mahdollista, että pankissa ei ole tajuttu (tai sitten "ei ole tajuttu") äidin haluavan, että hänen vastuunsa lainasta rajataan tuohon summaan. Ja äiti ei varmaan ole tajunnut että tätä täytyy vielä erikseen pyytää senkin jälkeen kun tarvittavasta summasta/arvosta on puhuttu yksityiskohtaisesti. En itsekään olisi tuota tiennyt tai tajunnut. Pankit eivät asiaa tietenkään asiakkaille mainosta, koska rajaamatta jättäminen on pankkien edun mukaista.

ap

Onkohan ap käynyt edes peruskoulua jos ei tuota ymmärtänyt.

Ap,

Mikä paikkakunta kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Anopille oli myyty pankissa säästötuote joka ei minun ja mieheni mielestä ollut järkevä. Anopille oli myös luvattu tietty tuotto mutta koska myös meille oli kaupattu kyseistä tuotetta niin tiesimme että tuotteessa ei ole kiinteä korko ja siinä on myös riski menettää osa pääomasta.

Kävimme asiaa anopin kanssa läpi ja otin sitten yhteyttä pankiin ja sovittiin tapaaminen tuotteen myyneen kanssa. Hän myönsi että anopille oli tullut väärä mielikuva siitä että saisi varmasti 2% vähintään tuottoa. Minullekin tuo myyjä väitti pokkana ettei ole pelkoa menettää pääomaa. Kävin läpi asiaa ja sitten myyjäkin myönsi että pääomaa saattaa menettää vaikka edelleenkään se ei ollut hänen mielestään todennäköistä. Saatiin peruttua anopille tehty sopimus. Ja anoppi ei todellakaan ole edunvalvonnassa vieläkään. Mutta on suostunut siihen että hoitaa isommat pankkiasiat joko minun tai poikansa kanssa. Anoppi kun edelleen selitti että tottakai pankin ihmiset ajaa hänen asioitaan ja huolehtivat hänelle edulliset sopimukset ja tuotteet. Ei millään tahdo ymmärtää että kyllä se pankin myyjä ajaa omaa ja pankin etua eikä anopin etua.

Apn tapauksessa kannattaa heti ottaa yhteyttä pankkiin ja selvittää asia. Jos allekirjoitustilanteessakin vakuutettiin että vakuus vain 50 tuhatta niin käy kysymässä mistä asia näkyy papereissa ja jos ei näy niin pyytää lisäämään asian sopimukseen. Vaatii aplta kovaa pokkaa mutta kannattaa selvittää ja pyytää pankkia selvittämään kirjallisesti asia tarvittaessa.

Kiitos kommentista. Minäkin pidän oletuksena, että tällaiset epämääräisyyteen ja puutteelliseen tietoon nojaten tehdyt sopimukset pitäisi kyllä saada korjattua, kun vain ymmärtää pyytää. Äidilläni on melko hatara muisti erityisesti monimutkaisemmissa asioissa (selviytyy kuitenkin täysin hyvin normaalielämästä). Hän antaa kyllä mielellään auttaa itseään, mutta asian selvittelyä hankaloittaa se että asun liian kaukana voidakseni mennä äitini mukana sinne pankkiin käymään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopille oli myyty pankissa säästötuote joka ei minun ja mieheni mielestä ollut järkevä. Anopille oli myös luvattu tietty tuotto mutta koska myös meille oli kaupattu kyseistä tuotetta niin tiesimme että tuotteessa ei ole kiinteä korko ja siinä on myös riski menettää osa pääomasta.

Kävimme asiaa anopin kanssa läpi ja otin sitten yhteyttä pankiin ja sovittiin tapaaminen tuotteen myyneen kanssa. Hän myönsi että anopille oli tullut väärä mielikuva siitä että saisi varmasti 2% vähintään tuottoa. Minullekin tuo myyjä väitti pokkana ettei ole pelkoa menettää pääomaa. Kävin läpi asiaa ja sitten myyjäkin myönsi että pääomaa saattaa menettää vaikka edelleenkään se ei ollut hänen mielestään todennäköistä. Saatiin peruttua anopille tehty sopimus. Ja anoppi ei todellakaan ole edunvalvonnassa vieläkään. Mutta on suostunut siihen että hoitaa isommat pankkiasiat joko minun tai poikansa kanssa. Anoppi kun edelleen selitti että tottakai pankin ihmiset ajaa hänen asioitaan ja huolehtivat hänelle edulliset sopimukset ja tuotteet. Ei millään tahdo ymmärtää että kyllä se pankin myyjä ajaa omaa ja pankin etua eikä anopin etua.

Apn tapauksessa kannattaa heti ottaa yhteyttä pankkiin ja selvittää asia. Jos allekirjoitustilanteessakin vakuutettiin että vakuus vain 50 tuhatta niin käy kysymässä mistä asia näkyy papereissa ja jos ei näy niin pyytää lisäämään asian sopimukseen. Vaatii aplta kovaa pokkaa mutta kannattaa selvittää ja pyytää pankkia selvittämään kirjallisesti asia tarvittaessa.

Kiitos kommentista. Minäkin pidän oletuksena, että tällaiset epämääräisyyteen ja puutteelliseen tietoon nojaten tehdyt sopimukset pitäisi kyllä saada korjattua, kun vain ymmärtää pyytää. Äidilläni on melko hatara muisti erityisesti monimutkaisemmissa asioissa (selviytyy kuitenkin täysin hyvin normaalielämästä). Hän antaa kyllä mielellään auttaa itseään, mutta asian selvittelyä hankaloittaa se että asun liian kaukana voidakseni mennä äitini mukana sinne pankkiin käymään.

ap

Miten kaukana ap mahtaa asua jos käynti ei ole 100 000 euron intressin väärti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopille oli myyty pankissa säästötuote joka ei minun ja mieheni mielestä ollut järkevä. Anopille oli myös luvattu tietty tuotto mutta koska myös meille oli kaupattu kyseistä tuotetta niin tiesimme että tuotteessa ei ole kiinteä korko ja siinä on myös riski menettää osa pääomasta.

Kävimme asiaa anopin kanssa läpi ja otin sitten yhteyttä pankiin ja sovittiin tapaaminen tuotteen myyneen kanssa. Hän myönsi että anopille oli tullut väärä mielikuva siitä että saisi varmasti 2% vähintään tuottoa. Minullekin tuo myyjä väitti pokkana ettei ole pelkoa menettää pääomaa. Kävin läpi asiaa ja sitten myyjäkin myönsi että pääomaa saattaa menettää vaikka edelleenkään se ei ollut hänen mielestään todennäköistä. Saatiin peruttua anopille tehty sopimus. Ja anoppi ei todellakaan ole edunvalvonnassa vieläkään. Mutta on suostunut siihen että hoitaa isommat pankkiasiat joko minun tai poikansa kanssa. Anoppi kun edelleen selitti että tottakai pankin ihmiset ajaa hänen asioitaan ja huolehtivat hänelle edulliset sopimukset ja tuotteet. Ei millään tahdo ymmärtää että kyllä se pankin myyjä ajaa omaa ja pankin etua eikä anopin etua.

Apn tapauksessa kannattaa heti ottaa yhteyttä pankkiin ja selvittää asia. Jos allekirjoitustilanteessakin vakuutettiin että vakuus vain 50 tuhatta niin käy kysymässä mistä asia näkyy papereissa ja jos ei näy niin pyytää lisäämään asian sopimukseen. Vaatii aplta kovaa pokkaa mutta kannattaa selvittää ja pyytää pankkia selvittämään kirjallisesti asia tarvittaessa.

Kiitos kommentista. Minäkin pidän oletuksena, että tällaiset epämääräisyyteen ja puutteelliseen tietoon nojaten tehdyt sopimukset pitäisi kyllä saada korjattua, kun vain ymmärtää pyytää. Äidilläni on melko hatara muisti erityisesti monimutkaisemmissa asioissa (selviytyy kuitenkin täysin hyvin normaalielämästä). Hän antaa kyllä mielellään auttaa itseään, mutta asian selvittelyä hankaloittaa se että asun liian kaukana voidakseni mennä äitini mukana sinne pankkiin käymään.

ap

Miten kaukana ap mahtaa asua jos käynti ei ole 100 000 euron intressin väärti?

Edelleen: Panttaussitoumus on tehty täysin oikeaoppisesti. Ap:n äidillä tai pankilla ei ole mitään korjattavaa, koska panttaukset hoidetaan nykypäivänä täsmälleen siten, kun ap:n äidin tapauksessa on hoidettu.

Tärkeää asia on tietenkin selvittää, jotta ap:n äidille ei jää epäselvyyttä mihin hän on lähtenyt mukaan. Mutta mitään virhettä tässä ei ole käynyt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopille oli myyty pankissa säästötuote joka ei minun ja mieheni mielestä ollut järkevä. Anopille oli myös luvattu tietty tuotto mutta koska myös meille oli kaupattu kyseistä tuotetta niin tiesimme että tuotteessa ei ole kiinteä korko ja siinä on myös riski menettää osa pääomasta.

Kävimme asiaa anopin kanssa läpi ja otin sitten yhteyttä pankiin ja sovittiin tapaaminen tuotteen myyneen kanssa. Hän myönsi että anopille oli tullut väärä mielikuva siitä että saisi varmasti 2% vähintään tuottoa. Minullekin tuo myyjä väitti pokkana ettei ole pelkoa menettää pääomaa. Kävin läpi asiaa ja sitten myyjäkin myönsi että pääomaa saattaa menettää vaikka edelleenkään se ei ollut hänen mielestään todennäköistä. Saatiin peruttua anopille tehty sopimus. Ja anoppi ei todellakaan ole edunvalvonnassa vieläkään. Mutta on suostunut siihen että hoitaa isommat pankkiasiat joko minun tai poikansa kanssa. Anoppi kun edelleen selitti että tottakai pankin ihmiset ajaa hänen asioitaan ja huolehtivat hänelle edulliset sopimukset ja tuotteet. Ei millään tahdo ymmärtää että kyllä se pankin myyjä ajaa omaa ja pankin etua eikä anopin etua.

Apn tapauksessa kannattaa heti ottaa yhteyttä pankkiin ja selvittää asia. Jos allekirjoitustilanteessakin vakuutettiin että vakuus vain 50 tuhatta niin käy kysymässä mistä asia näkyy papereissa ja jos ei näy niin pyytää lisäämään asian sopimukseen. Vaatii aplta kovaa pokkaa mutta kannattaa selvittää ja pyytää pankkia selvittämään kirjallisesti asia tarvittaessa.

Kiitos kommentista. Minäkin pidän oletuksena, että tällaiset epämääräisyyteen ja puutteelliseen tietoon nojaten tehdyt sopimukset pitäisi kyllä saada korjattua, kun vain ymmärtää pyytää. Äidilläni on melko hatara muisti erityisesti monimutkaisemmissa asioissa (selviytyy kuitenkin täysin hyvin normaalielämästä). Hän antaa kyllä mielellään auttaa itseään, mutta asian selvittelyä hankaloittaa se että asun liian kaukana voidakseni mennä äitini mukana sinne pankkiin käymään.

ap

Miten kaukana ap mahtaa asua jos käynti ei ole 100 000 euron intressin väärti?

Edelleen: Panttaussitoumus on tehty täysin oikeaoppisesti. Ap:n äidillä tai pankilla ei ole mitään korjattavaa, koska panttaukset hoidetaan nykypäivänä täsmälleen siten, kun ap:n äidin tapauksessa on hoidettu.

Tärkeää asia on tietenkin selvittää, jotta ap:n äidille ei jää epäselvyyttä mihin hän on lähtenyt mukaan. Mutta mitään virhettä tässä ei ole käynyt!

Se miten panttaukset nykypäivänä hoidetaan ei välttämättä ole aina automaattisesti oikein. Toki myös voi olla. En epäile hetkeäkään että pankki valintatilanteessa valitsisi huonomuistisen asiakkaan edun jos vaihtoehtona on pankin oma etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopille oli myyty pankissa säästötuote joka ei minun ja mieheni mielestä ollut järkevä. Anopille oli myös luvattu tietty tuotto mutta koska myös meille oli kaupattu kyseistä tuotetta niin tiesimme että tuotteessa ei ole kiinteä korko ja siinä on myös riski menettää osa pääomasta.

Kävimme asiaa anopin kanssa läpi ja otin sitten yhteyttä pankiin ja sovittiin tapaaminen tuotteen myyneen kanssa. Hän myönsi että anopille oli tullut väärä mielikuva siitä että saisi varmasti 2% vähintään tuottoa. Minullekin tuo myyjä väitti pokkana ettei ole pelkoa menettää pääomaa. Kävin läpi asiaa ja sitten myyjäkin myönsi että pääomaa saattaa menettää vaikka edelleenkään se ei ollut hänen mielestään todennäköistä. Saatiin peruttua anopille tehty sopimus. Ja anoppi ei todellakaan ole edunvalvonnassa vieläkään. Mutta on suostunut siihen että hoitaa isommat pankkiasiat joko minun tai poikansa kanssa. Anoppi kun edelleen selitti että tottakai pankin ihmiset ajaa hänen asioitaan ja huolehtivat hänelle edulliset sopimukset ja tuotteet. Ei millään tahdo ymmärtää että kyllä se pankin myyjä ajaa omaa ja pankin etua eikä anopin etua.

Apn tapauksessa kannattaa heti ottaa yhteyttä pankkiin ja selvittää asia. Jos allekirjoitustilanteessakin vakuutettiin että vakuus vain 50 tuhatta niin käy kysymässä mistä asia näkyy papereissa ja jos ei näy niin pyytää lisäämään asian sopimukseen. Vaatii aplta kovaa pokkaa mutta kannattaa selvittää ja pyytää pankkia selvittämään kirjallisesti asia tarvittaessa.

Kiitos kommentista. Minäkin pidän oletuksena, että tällaiset epämääräisyyteen ja puutteelliseen tietoon nojaten tehdyt sopimukset pitäisi kyllä saada korjattua, kun vain ymmärtää pyytää. Äidilläni on melko hatara muisti erityisesti monimutkaisemmissa asioissa (selviytyy kuitenkin täysin hyvin normaalielämästä). Hän antaa kyllä mielellään auttaa itseään, mutta asian selvittelyä hankaloittaa se että asun liian kaukana voidakseni mennä äitini mukana sinne pankkiin käymään.

ap

Miten kaukana ap mahtaa asua jos käynti ei ole 100 000 euron intressin väärti?

Edelleen: Panttaussitoumus on tehty täysin oikeaoppisesti. Ap:n äidillä tai pankilla ei ole mitään korjattavaa, koska panttaukset hoidetaan nykypäivänä täsmälleen siten, kun ap:n äidin tapauksessa on hoidettu.

Tärkeää asia on tietenkin selvittää, jotta ap:n äidille ei jää epäselvyyttä mihin hän on lähtenyt mukaan. Mutta mitään virhettä tässä ei ole käynyt!

Se miten panttaukset nykypäivänä hoidetaan ei välttämättä ole aina automaattisesti oikein. Toki myös voi olla. En epäile hetkeäkään että pankki valintatilanteessa valitsisi huonomuistisen asiakkaan edun jos vaihtoehtona on pankin oma etu.

Ei pankeilla ole mitään omaa panttaussitoumusta ”huonomuistisia” varten vaan ihan samanlaisen panttaussitoumuksen asiakas allekirjoittaa iästä riippumatta. Samat säännöt ja vakuusvaateet koskee ihan kaikkia.

Ap. Menisittekö äitisi, sinä ja sukulainen yhdessä sinne pankkiin selvittämään asiaa. Jos velallinen hankkii toisen takarajan, äitisi vapautuu kokonaan takauksesta. Voitte vedota myös äitisi ikään ja siihen, että luuli tavanneensa huomattavasti pienemmän summan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sukulainen ei ostanut lainalleen vakuutta? Ei kai kukaan ole niin tyhmä nykyaikana että takaa kenenkään lainoja.

Tyhmä-tyhmempi-ap:n äippä.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Menisittekö äitisi, sinä ja sukulainen yhdessä sinne pankkiin selvittämään asiaa. Jos velallinen hankkii toisen takarajan, äitisi vapautuu kokonaan takauksesta. Voitte vedota myös äitisi ikään ja siihen, että luuli tavanneensa huomattavasti pienemmän summan.

Varmaan se sukulainen vielä lähtee :D nauraa katketakseen.

Olen edelleen sama vastaaja. Nyt ei ole velä tullut selville mkä äitisi asunnon markkina-arvo on. Esim. jos hinta olisi 100 000€, on sen vakuusarvo 70 000€. Tästä pois äitisi yhtiölainan määrä on se jäljelle jäävä se vakuusmäärä. Eli riippuen äiti asunnon markkina-arvosta onko tarvetta lähteä muuttamaan edes panttausta kun ei se arvoaan enempää voi taata.

Joka tapauksessa tässä pankki tarvitsee uuden luottopäätöksen että panttaus muutetaan. Ottaisin varmaan itse yhteyttä virkailijan esimieheen ja selittäisin tilanteen. Toki hän ei voi asiaa sinulle kommentoida, mutta jos äitisi kanssa yhdessä asian kerrotte. Ja pyytäisin että se raharajoitus tehdään.

Panttauksen muuttaminen helpompaa. Jos nyt itse lainaa lähtisi pankki muuttamaan se olisi taas iso prosessi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Finanssivalvonnan ohjeiden mukaan asuntolainaan EI saa yhdistää esim. kulutusluottoja. Mutta tämä vanha laina ei liity asunnon vakuusarvoon. Yleisesti ostettava asunto käy vakuudeksi noin 70% kauppahinnasta (vakuusarvo riippuu mm. ostettavasta kohteesta jne). Eli tämä 30% on mihin sukulainen tarvitsi lisävakuuden eli 45000€, mutta pankit ottavat aina noin 1,3x tämän määrän vakuutta ja syy että mahdollinen realiointitilanne kattaa myös perintä-ja korkokulut. Eli 58.500€ olisi takauksen määrä.

Eli käytännössä: äitisi on todennäköisesti vastuussa tästä koko lainasta, mutta ensin myydään ostettu kohde ja tämän jälkeen jäljelle jäävä laina jää äitisi vastuulle. Vaihtoehtona olisi ollut tehdä joko erilliset lainat, tähän 30% osuuteen myös ensisijainen vakuus ostettu ja toissijainen äitisi. Tai että panttaukseen olisi tehty tämä raharajoitus. Nyt jos käy niin, että ostetun kohteen arvo vähenee, niin siellähän se lisävakuus on ja pysyy kunnes kattaa. Panttaus voidaan kyllä jälkikäteen muuttaa ja pyytää että siihen korjataan tämä raharajoitus.

On myös vaihtoehto, jo äidilläsi on eri pankki kuin ostajalla, niin tällöin asunto-osakkeessa äidin pankki on tehnyt jälkipantin ja ostajan pankki rajaa siitä x euroa omaan käyttöön ja äidin pankki pyytänyt ”hännän” takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sama henkilö. Kerrotko kauppahinnan ja lainamäärän niin pyrin kertomaan miten tämä mahdollisesti mennyt. Ja onko äidilläsi kiinteistö eli omakotitalo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen pankissa. Äitisi on pantannut oman asuntonsa.. nordea tekee ainakin niin, että tekevät 90% lainan myyntihinnasta. Sitten tämä 10% mikä lain mukaan tarvitsee olla omaa rahaa, niin tekevät rinnalle toisen luoton johon muu vakuus. Oisko äitisi asunto tässä 10% osuudessa? Siihen kyllä voitu vielä yhdistää varainsiirtovero 2/4% ja jos summa isompi kuin nämä niin mahdollisesti jotain muutakin.

Äidilläsi pitäisi olla summa tiedossa velkakirjassa/panttauksessa mistä vastaa.

Toinen vaihtoehtohan myös että ensisijainen vakuus on se ostettu ja toissijainen äitisi. Ja jos äidilläsi kiinteistö ja siinä 150 000€ panttikirja, niin se koko panttikirja on laitettu vakuudeksi ilman rahararoitusta.

Mutta jos virkailija on äitisi kanssa puhunut tästä 50 000€, niin pankin puheluthan aina nauhoittuu.

Oisko tästä apua?

Kiitos kommenteista.

Tässä ei ole erillistä luottoa vaan yksi könttä, jossa on nyt siis vakuutena sukulaisen ostama asunto, ja lisävakuutena äitini asunnon velaton osuus (siinäkin lisäksi omaa velkaa jäljellä). Eli panttikirjassa tosiaan lukee tuo 150 000€ (koko velan määrä) eikä siinä erikseen mainita että äiti vastaa 50 000 eurosta, vaikka näin oli etukäteen sovittu. En ole varma onko tuo ensimmäinen keskustelu käyty puhelimessa vai konttorissa.. :/

Äidille oli allekirjoitustilanteessa sanottu että vaikka velka on yhtenä könttänä, hän takaa silti vain 50 000, mutta eihän asia näin oikeasti ole jos sitä ei erikseen papereissa mainita. Eikö niin?

ap

Hups, en huomannut kommenttiasi aiemmin. Olisitkohan vielä paikalla?

Lainan määrä 150 000 (lainasta pieni osa on vanhaa lainaa jossa ei vakuutta, joten siksi sukulaisen asunnon vakuusarvo on hieman alle 70% koko lainasta). Äidin asunto on osakehuoneisto. Siihen kohdistuu velkaa noin 25% asunnon arvosta ja asunto on luonnollisesti tämän velan vakuutena.

Olenko ymmärtänyt oikein, että panttaussitoumuksessa pitäisi olla mainittuna euromääräinen rajaus siihen 50 tuhanteen euroon asti, jotta äitini maksuvelvollisuus ei missään tilanteessa ylittäisi tuota summaa? Ja kun tätä ei ole, niin on mahdollisia (vaikkakin ehkä epätodennäköisiä) tilanteita, joissa äitini voisi joutua maksamaan paljonkin isomman summan?

ap

Kiitokset taas vastauksestasi!

Äidin asuntoon kohdistuva laina on taloyhtiön rahoituslainaa. Onko pankille helpompaa jakaa laina kahteen osaan vai muuttaa panttaukseen tuo raharajoitus? Maallikkona arvelen, että jälkimmäisen saisi helpommin läpi; mitä mieltä olet?

ap 

On toki tehtävissä. Äitisi voi vaikka suorittaa seppukun jos on noin tyhmä.

Voit sanoa hyvästit perinnöllesi.