Miten pelastaa toivoton avioliitto (vaimona)?
Pariterapia ei ole vaihtoehto, kun miehen mielestä suhteessa ei ole mitään vikaa. Olen puhunut ja puhunut, mutta ei meillä mikään muutu ja olen itsekin syypää avioliiton nykyiseen tilaan. Ja toisaalta mies on luvannut tiettyjä asioita (mm. testosteronitasojen mittaus), joista hän ei ole pitänyt ollenkaan kiinni.
Tässä meidän "hyvässä" avioliitossa ei ole seksiä miehen haluttomuuden takia, vain vähän läheisyyttä, ei lainkaan yhteistä aikaa, miestä ei kiinnosta muut kuin omat asiat ja minusta taas on tullut kärttyisä, ylipainoinen noita-akka, joka on tyytymätön niin itseensä kuin koko elämäänsä.
Nämä ongelmat hautautuvat arjessa stressin ja kiireiden alle, mutta siellä ne kuplivat odottamassa ja kypsyvät kuin hyvä viini poksauttamaan avioliittomme karille viimeistään sitten, kun lapset muuttavat kotoa.
Olen itse kyllästynyt siihen, ettei minua arvosteta ja toisaalta siihen, että oma arvostus miestä kohtaan on pudonnut nollaan. Haluaisin olla hyvä vaimo ja haluaisin arvostaa ja haluta miestäni, mutta olen jo liiaksi katkeroitunut kaiken torjunnan ja itsestäänselvyytenä pitämisen vuoksi.
Olenkin ajatellut, että jätän hetkeksi koko miehen sivuun (siinähän se kämppiksenä menee kuten ennenkin) ja keskityn tekemään itsestäni taas onnellisen, olemaan hyvä äiti ja työntekijä sekä pitämään kodin kunnossa. Nuo teot eivät mene hukkaan sittenkään, vaikka meille tulisikin ero. Painonpudotusprojekti onkin lähtenyt hyvin käyntiin.
Mutta miten tässä lähtisi tuota miestä oikein lähestymään? On hirveän ristiriitainen olo, kun samaan aikaan haluaisi palvoa maata tuon miehen jalkojen alla ja saada hänet tuntemaan itsensä taas kuninkaaksi, kuten suhteemme ensimmäisinä vuosina. Mutta toisaalta vuodet ovat tuoneet mukana niin paljon katkeruutta ja pelkoa torjutuksi tulemisesta, ettei se ehkä olekaan enää niin yksinkertaista.
Vinkkejä, ajatuksia?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Hahhahahahaaa! Miehet täällä huutaa, että ihan kamalaa jos joutuisi syömään jotain hormoneja jopa. Niin, aatelkaa, naiset, eikö ois kauheeta? Eihän me sellaista voida edellyttää näiltä herkiltä kukkasilta?
Kaiken lisäksi testotasojen mittaus hyödyttää eniten miestä itseään, koska testosteronivaje aiheuttaa impotenssin lisäksi kaikkea masennuksesta kaljuuntumiseen. Erikoista loukkaantua asiasta.
Miks toivoton avioliitto pitäs pelastaa ? en nyt tajua,tai miehellä rahaa paljon?
Niin paljon huonoissa suhteissa räytyviä ihania naisia jotka pienen tutustumisen jälkeen antavat lenkkipolun vieressä kiihkeästä peppua :-9
M
Kommentoidaan tuolla että rakastat vain itseäsi ym. Tietenkin pitää rakastaa itseään ja toivoa ja sallia itselle hyvää koska on vain yksi elämä. Jos olo tuntuu jatkuvasti toivottomalta niin sano miehellesi suoraan että haluat erota ja laita erohakemus vireille. Puolen vuoden harkinta-ajassa kumpikin voi tosissaan miettiä jatkaako suhdetta vai ei. Jos on lapsia niin kyllä he huomaavat kodin ilmapiiristä että kaikki ei ole kunnossa. Tsemppiä tuleviin päätöksiin. PS Erokaan ei ole maailmanloppu.
Rakkausloitsu voittaa miehesi takaisin toiselta naiselta, älä itke enää pappi adu on todellinen ja todellinen meedio Hän toi takaisin ex-mieheni 7 päivän sisällä jälleennäkemisestä, lähetä hänelle sähköposti tänään ja oma ihmeesi. https://solutiontemple.info
Olisin voinut itse kirjoittaa aloituksen, aivan täsmälleen sama tilanne. Olen jäänyt ajelehtimaan niin, että odotan jotain tapahtuvaksi tai että ihastuisin johonkin toiseen mieheen. Ihmetyttää myös, että onko miehellä joku toinen nainen jo nykyään. Koen etten kelpaa hänelle ja olen yrittänyt asennoitua niin, etten enää yrittäisikään, vaan keskittyihin muihin asioihin.
N50+
Vierailija kirjoitti:
Jos se on toivoton, niin miksi se pitäisi yrittää pelastaa? Otsikko ehkä sisältää totuuden.
MIKSI sinä niin epätoivoisesti haluat palvoa maata miehesi jalkojen alla, vaikka miehellä ei ole sinulle mitään annettavaa? Miksi miehen pitäisi tuntea itsensä kuninkaaksi, vaikka ei saa sinua tuntemaan itseäsi kuningattareksi vaan korkeintaan Tuhkimoksi?
Sen saa mitä tilaa. Kun et arvosta ITSEÄSI, et saa saa arvostusta etkä mitään muutakaan.
On minulla vielä yksi kysymys:
Miksi ihmeessä sinä haluat tuollaisen avioliiton pelastaa, joka on jo ajat sitten pudonnut hautaan?
Miksi yrittää pelastaa jos (avioliiton) tilanne on jo toivoton? Eikö se ole ajan, vaivan ja rahan hukkaamista? Ei avioero ole maailman loppu, joku saattaa verrata sitä pieneen kuolemaan mutta siitäkin selviää ja sen jälkeen koittaa uusi aurinkoinen elämä. Itse näin lähes 20v sitten eronneenna sanoisin, että ero oli elämäni paras ratkaisu. Pyyhin kaikki häiriötekijät elämästäni pois, pölyn laskeuduttua katsottiin mitä jäi jäljelle ja taas lähdettiin rakentamaan uutta, omaa elämää. #67 sanoisin, että nyt ei ehkä ole oikea aika ihastua, parempi keskittyä laittamaan oma elämä takaisin raiteille ja ottamaan tilanne haltuun. Ihastuminen sitten kun on oikea aika ja toisaalta minusta on väärän tätä ihastuksen kohdetta kohtaa jos sinä käytyt häntä laastarina. Jäädä ajelehtimaan on arvokkaan ajan hukkaamista, vanhempana sinä ymmärrät miten arvokasta ja ainutlaatuista on elämä, sen pitää olla elämisen arvoista, mennyttä aikaa kun ei saada koskaan takaisin.
Voimia
Miehet reagoi tekoihin, ei naisten sanoihin. Eli kun nainen on jo päätöksensä tehnyt, että lähtee, niin silloin vasta mies havahtuu, että jotain pitäis tehdä.
Jos tumputtaa niin varmasti aito kiinnostaa. Ongelma muualla.
Ensin naamari omille kasvoille (sitten autat lapsia). Hyvä että olet jo aloittanut.
Mies pelastakoon itse itsensä tai olkoon pelastamatta. Molemmat pitää nyt käsissään omaa happinaamariaan. Jos te ette yhdessä päätä pelastaa suhdetta, ei se ole pelastettavissa. Eikä kaikki ole aina säilyttämisen arvoista, antaa mennä jos on surkea.
Hahhahahahaaa! Miehet täällä huutaa, että ihan kamalaa jos joutuisi syömään jotain hormoneja jopa. Niin, aatelkaa, naiset, eikö ois kauheeta? Eihän me sellaista voida edellyttää näiltä herkiltä kukkasilta?