Masentuneet, loukkaantuisitko tästä psykoterapeutin kommentista

Loukkaantuminen on päätös.

Mulla on jäänyt mieleen se että terapeutti sanoi että olen kovin mustavalkoinen. Että mun kanssa pitää olla varuillaan että kummalle puolelle joutuu. No ei ollut enää tämän ihmisen kanssa arpomista... No joo tiedän että mielistellähän niiden täytyy. Mutta että sanoo sen suoraan ja ajattelee etten tajua?

Mä oon masentunut mutta mulle kukaan ei koskaan ole puhunut mistään sisäisestä muutoksesta. Mitä se tarkoittaa? Voisiko joku selittää?

Masentuneet tuntuvat loukkaantuvan muita herkemmin vähän kaikesta tai jopa syyttävän toisia olotilastaan niin kuin ei itsellä olisi osaa eikä arpaa vellomiseensa... Huono itsetunto kaiketi vain näyttäytyy noin?

Vierailija kirjoitti:

Puhuttiin ihmissuhteista ja kerroin mulla olevan muutamia, joiden kanssa on oltu kavereita peruskouluajoista asti. Siihen terapeutti sanoi, että "täytyyhän sussa sitten jotain olla, että he ovat noin kauan halunneet olla kavereita". Jäi jotenkin ikävä olo. Kuin terapeutti ei itse näkisi minussa mitään kaveruuden arvoista. Sanoi toisessa yhteydessä myös minun elävän "pientä elämää". Itse olen tyytyväinen tapahtumaköyhään elämääni epävakaan lapsuuden ja itsariajatuksiin johtaneen masennuksen ja siitä parantumisen jälkeen.

Eri

On olemassa huonoja terapeutteja. Omasi kuulostaa sellaiselta - huonolta. Kaikissa ammateissa niitä on. Hyviä ja huonoja. Keskinkertaisia kai aina eniten. Mutta tuo on huono.

Loukkaantuisin, loukkaannun muutenkin suunnilleen kaikesta. Loukkaavaa tuossa olisi se, että kun se oma tunne on niin vahvasti että "en pysty", niin tuntuisi inhottavalta että joku ns. jostain ylempää suunnilleen sanoo että sen kun otat niskasta kiinni. Olisin jo ottanut, jos se minulle niin helppoa olisi. Mutta samalla siis tiedostan kyllä älyllisellä tasolla, että itse pidän itseni tässä tilanteessa. Kyse masennuksessani on enemmän tunteista kuin järjestä, olen hyvin järkevä ihminen, mutta tunteet hallitsevat eikä niihin auta järkipuhe vaan jokin erilainen prosessointi jota en vielä osaa.

Oikeessa on. Itsestä parantuminen lähtee.

Välillä mietityttää kuinka suuri osa masennuksesta johtuu aivojen kemiasta ja on siis täysin riippumaton siitä kuinka paljon ihminen istuu terapiassa ja kuinka valmis hän on muuttamaan suhtautumistaan tai käyttäytymistään. Mieheni parani masennuksesta, kun masennuslääkitys alkoi vaikuttaa. Lääkkeet yksinkertaisesti vaimensivat vähitellen ahdistuksen ja häneen palautui ilo, toiveikkuus ja elämästä nauttiminen. 

Ap, terapeutti varmaan sanoi jotenkin kömpelösti mutta hänen lausahduksessaan on totuuden ydin. Ei tarvitse edes mennä terapia-asteelle kun ihmisten vastustus hyville muutoksille nousee esiin. Ihmiset vain on sellaisia. Monesta psskasta asiasta elämässään pitää syyttää vain sitä naamaa joka peilistä katsoo.

Palsta taas täynnä terapeutteja...onneksi omani oli hyvä, eikä päästänyt samanlaisia typeryyksiä suustaan, kuin sinun terapeuttisi tai monet itseoppineet kotipsykologit tässä ketjussa.

Terapeuttien puhe pitäisi muuttaa ei-syyllistäväksi. Asiakasta ei syyttely palvele millään tavalla, vaan lähinnä pahentaa asioita.

Kuulostaa yhtä tyhmältä kommentilta kuin otat vaan itseäsi niskasta kiinni ja ala olemaan iloinen.

Just. Terapeutin ei pidä ikinä lupailla että asiakas "parantuisi varmasti, jos..."

Tottakai muutos pelottaa, liittyi se sitten mihin tahansa. Mutta kaikkien ei ole mahdollista välttämättä ikinä muuttua masentuneesta terveeksi. Eihän mielenterveysongelmat muuten olisi yleisin työkyvyttömyyseläkkeen syy.

Masennukseenkin tottuu. On turvallista, ei tule suuria mielenliikutuksia, elämä on pientä, mutta ennalta arvattavaa. Puhun nyt lievästä tai korkeintaan keskivaikeasta masennuksesta. Tulevaisuus näyttäytyy samankaltaisena ja ennen kaikkea: ei tarvitse jaksaa. Omalla kohdallani kestän masentuneisuutta ja alavireisyyttä hyvin, mutta mielialanvaihtelut ovat myrkkyä. Oletetaan, että voisin päättää alkaa parantua. Pikkuhiljaa olo kohenisi, mutta tulisi niitä takaiskujakin, huonoja päiviä tai viikkoja. Pelottaisi, että ne jäävät taas pysyväksi olotilaksi, hyvässä fiiliksessä taas pelottaisi, että milloin se kakka taas alkaa. On turvallisempaa kun mieliala on jokseenkin sama ja ennakoitavissa. Nämä siis omia kokemuksiani jollain muulla voi olla toisin.

Vierailija kirjoitti:

Terapeuttien puhe pitäisi muuttaa ei-syyllistäväksi. Asiakasta ei syyttely palvele millään tavalla, vaan lähinnä pahentaa asioita.

Jaa sinä tietäjä luulet että voit sanella terapeuteille heidän jokaisen sanansa, eleensä ja ilmeensä ja haluavat silti vielä hoitaa sinua? Hiukka narsi kommentti sinulta.

Vai oletko ehkä käynyt sen koulutuksen tai jopa auttanut ihmisiä terapeuttina? Saanut jotain tuloksia? Panostanut asiaan? Vai suu vain soi täällä koska mutu?

Vierailija kirjoitti:

Terapeuttien puhe pitäisi muuttaa ei-syyllistäväksi. Asiakasta ei syyttely palvele millään tavalla, vaan lähinnä pahentaa asioita.

Terapeutin on hyvä saada asiakkaansa heräämään todellisuuteen, jota masentuneen aivotoiminta on useimmiten muokannut epätodelliseksi. Sellaista pientä ravistelua - pään silittely ei auta asioiden etenemisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeuttien puhe pitäisi muuttaa ei-syyllistäväksi. Asiakasta ei syyttely palvele millään tavalla, vaan lähinnä pahentaa asioita.

Terapeutin on hyvä saada asiakkaansa heräämään todellisuuteen, jota masentuneen aivotoiminta on useimmiten muokannut epätodelliseksi. Sellaista pientä ravistelua - pään silittely ei auta asioiden etenemisessä.

Ja ajattelemisen aihetta, uusia näkökulmia. Masentuneen aivot yleensä jumittavat ja ajatukset kiertävät kehää, siitä vellominen.

Vierailija kirjoitti:

Terapeuttien puhe pitäisi muuttaa ei-syyllistäväksi. Asiakasta ei syyttely palvele millään tavalla, vaan lähinnä pahentaa asioita.

Tai sitten terapeutti on esittänyt asian niin, että "oletko ajatellut, että ehkä pelkäät..." jne. mutta ap on tulkinnut kysymyksen syyllistäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jäänyt mieleen se että terapeutti sanoi että olen kovin mustavalkoinen. Että mun kanssa pitää olla varuillaan että kummalle puolelle joutuu. No ei ollut enää tämän ihmisen kanssa arpomista... No joo tiedän että mielistellähän niiden täytyy. Mutta että sanoo sen suoraan ja ajattelee etten tajua?

Nyt täytyy kysyä kyllä tähän, että mitä tässä tarkoitat tällä, ettet tajua osuudella?

Muuten, ottamatta kantaa kommentin asiallisuuteen, niin... ottaisin silti todella vakavasti sinuna tämän kommentin ja käsittelisin sen sinun terapeutin kanssa.

Voisin luulla sinun sairastavan epävakaata persoonallisuus häiriötä? Onko näin? Tai kenties jotain muuta?

Se on aivan perustyötä ottaa tällainen tunne potilaan kanssa puheeksi, joten sinuna vain rohkeasti nyt jatkaisin asian käsittelyä hänen kanssa!!

Jos kaikki maailmassa on sinulla mustaa ja valkoista, niin se ylläpitää oireitasi.

Osittain terapeutin lausunto voi taas tarkoittaa sitä, että hän näkee sinussa muita manibuloivan ihmisen, joka myös ylläpitää oirekuvaasi!

En usko siis, että terapeuttisi tarkoitti pahaa sanomalla näin, vaan hän on oikeasti nyt haluamassa sinulle parasta!!

Jos et jaksa edes kuunnella terapeuttiasi, lopeta terapia. Jos olet mennyt terapiaan vain siksi että saat aivopiereskellä ilman mitään ristiriitaista kommenttia tähän, lopeta. Lopeta nyt saman tien. Tuhlaat monen ihmisen aikaa ja energiaa tekemällä näin.