Täytin 38 ja biologinen kello tikittää. Olen seurustellut uuden miehen kanssa puoli vuotta, milloin voi ottaa puheeksi perheen perustamisen?

Pidä kuule ne haarat yhdessä ja housut jalassa.

Naisen hedelmällisyys alkaa laskea 25-vuotiaana, joten ota puheeksi 13 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Heti.

Jos mies ei halua, eroatte ja hommaat lapsen yksin.

Jos mies haluaa, aloitatte yrityksen.

Et tule enää yhtään nuoremmaksi, ja miehenkin se pitää tajuta.

Samaa mieltä. Heti puheeksi ettekö tuhlaa toistenne aikaa jos eri tavoitteet. Ero siitä tulee kuitenkin lopulta, jos olette ihan eri mieltä.

Älä huoli iästä. Toki ei kannata yhtään kuhnailla, mutta ihan luomunakin syntyy pitkälle yli nelikymppisenä ihmisille lapsia, kuten itselleni ja kuudelle ystävälleni, yhdellä siis vain hoidot. Kaikilla terveet lapset. Ei se toki aina sitten onnistu edes hoidoilla, nuorillakaan. Toisilla tietyy tuossa juna mennyt jo, mutta haluan sanoa, ettei ole kuitenkaan mitenkään kamalan tavatonta saada lapsia yli nelikymppisenä. Itsellä ikä oli 42, kahdella tutullani 44.

Mutta 38 tai 40 ei ole mikään finaali ikä siis ollenkaan. Kuitenkinm heti alatte puhua, on munkin neuvo,

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä olen kysynyt jo muutaman viikon tapailun jälkeen että haluaako mies joskus lapsia. Ei välttämättä minun kanssani, mutta ylipäätään. Jos vastaus on ei, niin en tietenkään jatka tapailua.

Jollei asiaa voi edes puolen vuoden seurustelun jälkeen kysyä, niin suhde ei taida olla kovin hyvä. Pystyttekö puhumaan mistään muustakaan vakavammasta asiasta?

Juu,itseki olen puhunut lapsihaaveista ensitreffeillä. Mutta tämä on ollu ainoastaan kevyen smalltalkin tasolla kuten "onko sulla sisaruksia? Mistä ruoasta tykkäät?". Jos nainen olisi alkanut ensitreffeillä (tai edes puolen vuoden sisällä) puhumaan, että haluanko lapsia hänen kanssaan nimenomaan lähi vuosina,niin kyllä itseki olisin säikähtänyt. Näillä keskusteluilla on kuitenkin suuri ero. Itse en suosittelisi puhumaan lapsihaaveista vasta kun 1,5-2v päästä seurustelun alkamisesta. Mies32v

Suosittelen torkuttamista niin kauan, ettei enää tarvitse arpoa.

Maailmassa on ihan liikaa väkeä ja lapsille on tiedossa pelkkää paskaa.

Mulla on vähän se tyyli että paukautan oman kannan tiskiin tosi ensivaiheissa. On kömpelöä ja pilannut jotkin kivat kynttiläillat mutta toisaalta en haaskaa kenenkään aikaa ja energiaa ja tunteita kuvitelmaan.

Heti puheeksi tietenkin. Voi olla ettei mies halua lapsia ollenkaan, ja sehän pitää heti selvittää, vaikka itse haluaisikin muutaman vuoden päästä.

hitto mä oisin kauhuissani jos olisin jo 38v eikä olisi sitä ensimmäistäkään lasta

Vierailija kirjoitti:

hitto mä oisin kauhuissani jos olisin jo 38v eikä olisi sitä ensimmäistäkään lasta

Miksi? Tiedätkö miten paljon on nuorina lapsia hankkineita jotka hoiti vanhemman tehtävän päin pyllyä ja lapsesta tuli ihan seko? Ei kai se ikä vaan laa-tu??

Vierailija kirjoitti:

hyvin voi nainen saada lapsen vielä 50vuotiaanakin

On joo varmaan. Itselläni viimeiset menkat 49- vuotiaana.

Just nää hirveät vuodet takana.

Vähän seukkailua ja tapaillessa nainen kertoi ettei halua lapsia.

Puoli vuotta - vuosi ja alkaa se vihjailu lapsista.

Sit ku kertoo painokkasti ettei halua, niin haukutaan siaksi.

Pikkuhiljaa uskaltaa taas naisiakin omasta ikäryhmästä alkaa katteleen, kun tulee 48v täyteen.

Jokohan ois rauhoittuneet?

M48

Eikös toi asia käsitellä asap jo tossa iässä??

Sori mutta oot aivan liian myöhässä

HÄH. Kyllähän joku "millaisena näet tulevaisuutesi" on ihan peruskysymys. Että minkälainen työ, elämä, koti, ja näihin kaikkiin liittyy se onko lapsia vai ei.

Nyt!

No olisin todellakin ottanut puheeksi jo ennen seurustelun aloitusta, sillä se olisi ollut aika ratkaisevaa sen kannalta tahdonko ylipäätään seurustella (jos tilanne siis olisi se, että olen 38 ja tahdon vielä omia biologisia lapsia). Kysyisi vain, että ”mites sun ajatukset lasten hankinnasta, itselleni se olisi sellainen haave jonka tahtoisin vielä toteuttaa ja ikäähän mulla on jo tän verran että hirveästi ei ole aikaa”. Asiasta kannattaa puhua suoraan, eikä antaa sen vuoksi mahdollisuuden mennä, ettei viitsi ottaa puheeksi.

Mä oon itse 26, mun puoliso 24, ja hänelle lastenhankinta tuntuu vielä todellatodella kaukaiselta ajatukselta (miehillähän toki sitä aikaa on siihen paljon enemmän). Jos mun 30-vuotissynttäreiden tienoilla ajatus on hänestä vielä yhtä kaukainen, niin sitten joudun toteamaan että parempi jatkaa erillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hitto mä oisin kauhuissani jos olisin jo 38v eikä olisi sitä ensimmäistäkään lasta

Miksi? Tiedätkö miten paljon on nuorina lapsia hankkineita jotka hoiti vanhemman tehtävän päin pyllyä ja lapsesta tuli ihan seko? Ei kai se ikä vaan laa-tu??

no varmaan ihan helvetisti mutta mitä se siihen omaan lapsenkaipuuseen vaikuttaa? jos olisin 38v eikä olisi yhtäkään lasta niin olisin siksi kauhuissani että olisin jo niin vanha eikä mitään tietoa onko lapsensaanti enää mahdollista. näin rautalangasta väännettynä.  on niitä muitakin ikiä kuin 38 ja 16 lapsen hankkimiseen...

Vierailija kirjoitti:

Heti.

Jos mies ei halua, eroatte ja hommaat lapsen yksin.

Jos mies haluaa, aloitatte yrityksen.

Et tule enää yhtään nuoremmaksi, ja miehenkin se pitää tajuta.

Juuri näin. Parikymppisenä kriteeri seurustelulle oli, että mies on kiva, mutta vajaat kymmenen vuotta myöhemmin etsin miestä Deittinetissä vai mikä se nyt olikaan ja kerroin heti, että haaveilen olevani joskus kotiäiti. Siis ensiajattelemalla ilmeinen nou-nou miestä etsiessä, mutta sain valtavasti tosi hienoja vastauksia. Miksi sitä pitäisi jotenkin hävetä ja arastella, että haluaa lapsia? Sinun iässäsi kysyisin sitä asiaa suurin piirtein ensitreffeillä. Ei niin, että samalla viikolla aletaan yrittämään, mutta jos vastaukset ovat kiertelyä ja kaartelua, että "ehkä joskus, heh heh", niin heippa vaan.

AP. Jos lapsesta haaveilet, on syytä ottaa asia puheeksi välittömästi.

Älä hyvä nainen ala enää lasta tekemään! Olet ihan liian vanha.

Ajattele, kun lapsi olisi ripari-iässä, hehkeä äitiliini olisi vanhuuden eka aallossa.