Lue keskustelun säännöt.
Nainen, käsi sydämellä: jäisitkö kotirouvaksi jos se olisi mahdollista?
04.04.2021 |
Jäisitkö kotirouvaksi, jos se olisi taloudellisesti mahdollista ja mies sitä toivoisi?
Kommentit (253)
En. Miksi haluaisin jäädä täysin miehen armoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin kunhan ei tartteis kuvioon lapsia. Ja eläke turvattaisiin. Keksin kyllä päiviin mielekästä täytettä ihan ilman palkkatyötäkin.
En. Jos se tarkoittaisi kotona lasten hoitamista ja siivoamista ja pyykkäystä ja kaappien järjestelyä, telkkarin ja kännykän selaamista. En jaksaisi kuluttaa koko elämää niin. Jos taas jäisin pois töistä ja olisi silti rahaa vaikka asua ulkomailla ja perustaa sinne joku eläinhoitola tai maatila tms. voisin kyllä tehdä niin.
Jäisin kyllä, siitä haaveilen nyt. Tosin en voi tietää miten viihtyisin vaikkapa vuoden jälkeen. Kaipaisinko takaisin töihin. Mutta mielelläni tekisin vähemmän työpäiviä viikossa kuin 5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan varmasti. Tosin sillä edellytyksellä että mulla olisi reilusti rahaa käytettävänä jokatapauksessa. Töissä käyn ihan puhtaasti rahan takia. En tykkää köyhäillä ja laskea riittääkö rahat milloin mihinkin. Jos se kotirouvan elämä olisi sellaista, niin siinä tapauksessa jatkan mieluummin töissä.
Miehenä varoitan sellaisista naisista jotka yrittävät luistaa työteosta ja kuvittelee että siksi että oma isä aikoinaan elätti äitiä ja koko perhettä, että se onnistuisi nykyajan miehiltä ja nykyajan tilanteessa. Eli älkää suostuko jos morsian vaatii sellaista. Sitten jos olette jo naimisissa ja on lapsia niin siinä sitten istutte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos 'tienaisin' saman kuin työelämässä ja raha olisi minun, ja olisin lastenhoidon lisäksi vapaa harrastamaan ja käyttämään rahan omiin juttuihini niin joo. En haaveile kotirouvaksi pääsemisestä, mutta jos mies kovasti toivoisi ja tienaisi kahden edestä niin kaippa se voisi onnistua. Vuodesta viiteen vuotta.
Itse olen "jäänyt" kotirouvaksi, ja sen myötä olen saanut nauttia aivan erilaisesta elämästä, mitä semolisi ollut, jos olisin "jäänyt" työelämään. Elämäni on ollut täyttä vapauden luksusta.
Joku kirjoitti näin. "Kotirouvan elämä pitää sisällään yleensä ainakin:"
- Ulkonäön huoltamisen miehelle miellyttävällä tavalla
Itse olen saanut olla sen näköinen kuin olen, ilman, että mies olisi ulkonäkööni millään tavalla puuttunut.
- Kotitöitä, tai vähintään niiden organisointia jos on varaa palkata ulkopuolinen tekemään
Tykkään kotitöistä, ja olen jo lapsesta asti tykännyt siisteydestä ja siivoamisesta. Ruoanlaitto on minulle mielekästä, mutta ei ole pakkoa siihenkään. Kahden ihmisen taloudessa ei ole edes paljon "organisointia", kun mieskin on varsin aktiivinen kotitöihin.
- Kulissien kiillottamista, mitä se kenellekin tarkoittaa
Mitä tuo tarkoittaa? 35 avioliittovuoden aikana meidän ei ole tarvinnut mitään kiillotusta harrastaa ja kaikki meidät tuntevat sukulaiset ja ystävät varmasti ovat samaa mieltä.
- Miehen mielialan hyvänä pitämistä
En ole vastuussa mieheni mielialoista, vaan hän on itseellinen tunteva aikuinen ihminen, ja osaa käsitellä omat tunteensa. Keskustelemme kyllä paljon näistä tunneasioistakin ja rakkaudesta, ja aika paljon siitä näkökulmasta, että tykätään toisistamme.
- Oman elämän järjestämistä miehen elämän mukaan
Tottakai pääosin arjessa eletään niinkuin muutkin ihmiset, ja molemmilla on omat velvollisuutensa hoidettavana. Minun elämäni poikkeaa puolison elämästä siinä, että minulla ei ole työvelvoitetta ja olen vapaampi matkustelemaan, jos haluan, ja olenhan minä halunnutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jäänyt jo, ja nimenomaan kotirouvaksi, en kotiäidiksi. Meillä ei ole alaikäisiä lapsia. Olen taloudellisesti riippumaton oman omaisuuteni turvin, kotirouvana nyt kuudetta vuotta. Nautin!
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan!
Mä en ole kotirouvatyyppiä, vaan ura- ja ulkoilmaihminen. Kyllästyisin parissa viikossa kotonaoloon, enkä halua joutua mihinkään siivoojan-/kodinhengettären rooliin. No way..
Kotirouvallahan sitä vasta onkin aikaa viettää ulkoilmaelämää! Te muut olette sisällä töissä päivällä, kun kotirouva on ulkoilmaharrastuksissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jäisin kotirouvaksi ja jonkin ajan kuluttua mies päättäisi, että vaihtaa nuorempaan. Siinä sitten olisin toimeentukituen varassa, ellei minulla olisi koulutusta ja ammattia. Jos olisin ollut pitkään poissa työmarkkinoilta, olisi vaara, että pätevyyteni olisi jo rapistunut enkä löytäisi koulutustani vastaavaa työtä. Siksi koulutettuna en jäisi kotiin kuin äitiysloman ajaksi ja sitten palaisin taas työhöni. Sillä turvaan selustani.
Olen ollut kotiäitinä koko avioliiton ajan. Oli jo ennen naimisiin menoa itsestään selvää molemmille. Olemme olleet naimisissa 21 vuotta ja kaksi vanhinta jo muuttaneet pois kotoa nuorimmainen syntymässä puolestaan alkukesästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos jäisin kotirouvaksi ja jonkin ajan kuluttua mies päättäisi, että vaihtaa nuorempaan. Siinä sitten olisin toimeentukituen varassa, ellei minulla olisi koulutusta ja ammattia. Jos olisin ollut pitkään poissa työmarkkinoilta, olisi vaara, että pätevyyteni olisi jo rapistunut enkä löytäisi koulutustani vastaavaa työtä. Siksi koulutettuna en jäisi kotiin kuin äitiysloman ajaksi ja sitten palaisin taas työhöni. Sillä turvaan selustani.
Jos minun mieheni päättäisi yhtäkkiä vaihtaa nykyisen vanhan vaimon nuorempaan, niin en jäisi esteeksi. Ottaisin omani, ja häipyisin. Pärjäisin tulevalla eläkkeellä, säästöillä ja kertyneellä omaisuudella hautaan saakka.
En todellakaan jäisi. Olen ollut nyt melkein vuoden äitiys- ja vanhempainvapailla ja ihanaa päästä kohta töihin kun mun mies jää puolestaan vauvan kanssa kotiin. Kotona on pidemmän päälle todella tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Olen jäänyt eli teen töitä vain harrastuksena. Jos minäkin kävisin vakituisissa töissä, meillä ei olisi juuri lainkaan yhteistä aikaa, koska mies tekee töitä todella paljon (yrittäjä). Olen hänen mukanaan matkoilla yms. ja totta kai käytämme tämän mahdollisuuden, koska haluamme elää mukavaa elämää. Useampi ystävä on jo kuollut, haluan nauttia elämästä enkä kuolla ennen kuin ehdin edes eläkkeelle. Mies nauttii työnteosta ja yrittämisestä niin paljon, ettei taida jäädä eläkkeelle koskaan.
Sama tilanne muuten, mutta meillä teini-ikäisiä lapsia. Mies ei ole eläkkeelle jäävää tyyppiä ellei sairastu, mutta sukunsa kyllä tosi pitkäikäistä. Itsellä on omaisuutta, ennen lapsia menestyin töissä hienosti, sijoitin ja perin. Meillä ei ole avioehtoakaan ja mies on varakas, minua varakkaampi. Nyt teemme lasten kanssa mukavia asioita yhdessä kunnes ovat aikuisia. Elämänlaatu on tärkeä asia. Sanoisin, että olen onnekas kotirouva, joka välillä harrastaa töitä.
Oikeasti hyvin harva suomalainen nainen tekee uraa, vaikka aika usein itseään uranaisiksi luokittelevat. Suurin osa naisista on perustyössä, jossa ura on aika lyhyt. On ehkä syntynyt väärinkäsitys, että kaikki töissä käyvät naiset olisivat uranaisia.
Vierailija kirjoitti:
Jos jäisin kotirouvaksi ja jonkin ajan kuluttua mies päättäisi, että vaihtaa nuorempaan. Siinä sitten olisin toimeentukituen varassa, ellei minulla olisi koulutusta ja ammattia. Jos olisin ollut pitkään poissa työmarkkinoilta, olisi vaara, että pätevyyteni olisi jo rapistunut enkä löytäisi koulutustani vastaavaa työtä. Siksi koulutettuna en jäisi kotiin kuin äitiysloman ajaksi ja sitten palaisin taas työhöni. Sillä turvaan selustani.
Itsehän turvasin selustani valitsemalla rakastamani miehen. Eihän kukaan voi elää tolla ajatuksella avioliitossa.
En ymmärrä mikä unelma tuo kotirouvuus on! Tykkään työstäni, ehdin harrastaa riittävästi jne. En jaksaisi olla pelkkä husfru.
Työ tuo niin paljon mielekästä sisältöä ja sosiaalista viitekehystä elämääni, että en olisi onnellinen ilman niitä.