Nainen, käsi sydämellä: jäisitkö kotirouvaksi jos se olisi mahdollista?
Jäisitkö kotirouvaksi, jos se olisi taloudellisesti mahdollista ja mies sitä toivoisi?
Kommentit (253)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen "jäänyt" kotirouvaksi, ja sen myötä olen saanut nauttia aivan erilaisesta elämästä, mitä semolisi ollut, jos olisin "jäänyt" työelämään. Elämäni on ollut täyttä vapauden luksusta.
Joku kirjoitti näin. "Kotirouvan elämä pitää sisällään yleensä ainakin:"
- Ulkonäön huoltamisen miehelle miellyttävällä tavalla
Itse olen saanut olla sen näköinen kuin olen, ilman, että mies olisi ulkonäkööni millään tavalla puuttunut.- Kotitöitä, tai vähintään niiden organisointia jos on varaa palkata ulkopuolinen tekemään
Tykkään kotitöistä, ja olen jo lapsesta asti tykännyt siisteydestä ja siivoamisesta. Ruoanlaitto on minulle mielekästä, mutta ei ole pakkoa siihenkään. Kahden ihmisen taloudessa ei ole edes paljon "organisointia", kun mieskin on varsin aktiivinen kotitöihin.- Kulissien kiillottamista, mitä se kenellekin tarkoittaa
Mitä tuo tarkoittaa? 35 avioliittovuoden aikana meidän ei ole tarvinnut mitään kiillotusta harrastaa ja kaikki meidät tuntevat sukulaiset ja ystävät varmasti ovat samaa mieltä.- Miehen mielialan hyvänä pitämistä
En ole vastuussa mieheni mielialoista, vaan hän on itseellinen tunteva aikuinen ihminen, ja osaa käsitellä omat tunteensa. Keskustelemme kyllä paljon näistä tunneasioistakin ja rakkaudesta, ja aika paljon siitä näkökulmasta, että tykätään toisistamme.- Oman elämän järjestämistä miehen elämän mukaan
Tottakai pääosin arjessa eletään niinkuin muutkin ihmiset, ja molemmilla on omat velvollisuutensa hoidettavana. Minun elämäni poikkeaa puolison elämästä siinä, että minulla ei ole työvelvoitetta ja olen vapaampi matkustelemaan, jos haluan, ja olenhan minä halunnutkin.
Nimenomaan näin! Luulen että monet negatiiviset kommentit ketjussa kuvastelevat enemmänkin kirjoittajien omia parisuhteita tai yleisiä pelkoja siitä miten mies heitä kohtelisi jos olisivat kotirouvia = jää miehen armoille, jää eron jälkeen puille paljaille, loisii miehen rahoilla, yms muuta pelkopuhetta. Kertoo enemmänkin suomalaisten miesten asenteesta puolisoitaan kohtaan. Suomalainen tasa-arvoinen parisuhdekin kun on käytännössä useimmiten sitä että nainen käy kokopäivätyössä ja maksaa puolet kaikesta mutta tekee kotona 80% kaikesta kotityöstä ja lastenhoidosta. Ymmärrän ettei siinä edes tule mieleen että voisi olla kotona.
Toinen mielenkiintoinen juttu on se että ihmiset kauhistelevat miten kukaan voi keksiä tekemistä päiväänsä jos ei käy ansiotyössä. Me jotka emme ole ansiotyössä emme ihmettele sitä. Tekemistä kyllä löytyy vaikka mitä, ja kaikkein parasta on joskus se ettei TARVITSE tehdä yhtään mitään hetkeen. Suorittamisen pakko on menneen talven lumia. Olemme suhteellisen vapaita tarttumaan hetkeen ja tekemään sitä mikä kulloinkin kiinnostaa.
Minusta on hienoa että toisilla on ammatti ja ura joka on kiinnostava ja jonka imussa on kiva olla. Sitten on meitä muita jotka ovat nähneet tarpeeksi työelämää ja haluamme nyt jotakin muuta. Antaa kaikkien kukkien kukkia.
Unelmoin jo lapsena siitä, että saisin olla kotiäiti. Se ei kuitenkaan olisi järkevä päätös, kun eläkkeet jäisi karttumatta ja vanhuus menisi kituutellen, jos puoliso jättäisi - joko kuolemalla tai eroamalla.
Mutta tämä on vain minun toiveeni, ei suinkaan kaikkien naisten, koska naisilla ei ole mitään kollektiivista tajuntaa, vaan kaikki ovat yksilöitä.
En, koska haluan tienata omat rahani. Ensin palkkatöissä, sitten pääomatuloina.
Tottakai jäisin. Jos ukolla/itsellä olisi niin paljon rahaa ,että olis mahdollista.
Suosittelen kaikille kotirouville avaamaan eläkevakuutus tilin, josta varat saa ulos vasta eläkkeellä ollessa. Sinne pitää perheen varoista siirtää riittävä summa kuukaudessa.
En jäisi jos joutuisin olemaan miehestä taloudellisesti riippuvainen.
En missään tapauksessa. Pidän työstäni ja olen opiskellut sitä varten monta monituista vuotta. Lisäksi olen hyvin itsenäinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä varoitan sellaisista naisista jotka yrittävät luistaa työteosta ja kuvittelee että siksi että oma isä aikoinaan elätti äitiä ja koko perhettä, että se onnistuisi nykyajan miehiltä ja nykyajan tilanteessa. Eli älkää suostuko jos morsian vaatii sellaista. Sitten jos olette jo naimisissa ja on lapsia niin siinä sitten istutte.
Minun kohdallani ainakin puhuimme asiasta miehen kanssa yhdessä. Etukäteen. Ennen naimisiinmenoa. Reilusti keskusteltiin asioista. Minä en vaatinut mitään. Eikä mieskään. Meillä on tasa-arvoinen suhde jossa kummankin haluilla ja mielipiteillä on merkitystä.
Sinähän alistat naista jo siinä kohtaa että et antaisi hänen mahdollisesti toimia haluamallaan tavalla vaan sinun haluamallasi tavalla. Ei kovin tasa-arvoinen vana hyvin itsekäs ajattelutapa sinulla.
En jäisi. En ole mikään kodinkone tai palkaton siivooja.
Mieluummin tienaan omat rahani ja säästän eläkettä varten.
Ei kannata, koska eläke ei kartu. Pitäisi olla tosi rikas, että tietäisi vielä vanhuudenkin olevan taloudellisesti turvattu.
En ainakaan nykyisessä elämässäni...
En jäisi. Taloudellisesti typerää , mutta toisaalta olen myös opiskellut isolla työllä itselleni ammatin, jossa haluan kehittyä. Lisäksi uskon tylsistyväni kotona, en saisi kaikkea aikaa kulumaan kodinhoitoon mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
En jäisi. Taloudellisesti typerää , mutta toisaalta olen myös opiskellut isolla työllä itselleni ammatin, jossa haluan kehittyä. Lisäksi uskon tylsistyväni kotona, en saisi kaikkea aikaa kulumaan kodinhoitoon mitenkään.
Mistä ihmeestä se kumpuaa, että ajatellaan kotirouvien viettävän kaiken aikansa lattioita mopaten... En tunne kovin montaa suomalaista kotirouvaa (itseni ja erään toisen), mutta meistä kumpikaan ei vietä aikaansa mopaten. Eivätkö töissäkäyvät naiset tee vapaa-ajallaan mitään muuta kuin moppaa lattioita vai mistä moinen mielikuvituksettomuus?
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti hyvin harva suomalainen nainen tekee uraa, vaikka aika usein itseään uranaisiksi luokittelevat. Suurin osa naisista on perustyössä, jossa ura on aika lyhyt. On ehkä syntynyt väärinkäsitys, että kaikki töissä käyvät naiset olisivat uranaisia.
Mitä kukin uralla tarkoittaa... Jos kaikki Suomen naiset päättäisivät jäädä kotirouviksi, niin kuka opettaisi lapset, hoitaisi sairaat ja vanhukset tai myisi muille elintarvikkeet? Monet perustyötkin on merkityksellisiä ja niiden tekijät luovat uraa, vaikka vertikaalista hierarkiassa etenemistä ei tapahtuisi.
Kyllä. Olen tosin ollut kotiäiti jo lähes 11-vuotta. Valitettavasti tilanne on sitten se, että mieheni elättää perheeni. Eläkkeeni ei tule olemaan iso ja eipä ole toiveita työllistyäkään ennen eläkeikää. Olen kuitenkin tavattoman onnellinen kotiäiti. Miksi minun pitäisi mennä töihin. Valitettavasti olin rankasti työpaikkakiusattu ja sain siitä tosi isot arvet. Käsittelin asian itse ja huomasin olevani onnellinen ilman tuollaisia ihmiskontakteja. Masentunut, itkevä ihmisrukka minusta olisi tullut töissä ja ties mikä perhettäni olisi siinä vaiheessa kohdannut. Minun valintani. Olen mieluummin erakko.
Minä olen kotirouva.
En aio mennä enää töihin.
N40.
Jäin kotiin, vaikka mieheni on matalapalkka-alan duunari.
Pärjätään ihan hyvin, kun ollaan tarkkoja rahankäytön kanssa.
Minun kotonaolemiseni on mahdollistanut mm. sen, että stressiherkkä koululainen voi tulla suoraan kotiin koulusta eikä tarvitse viettää iltapäivätunteja kamalassa hälinässä (kerho). Kun hänen oireiluaan alunperin tutkittiin, ensimmäinen neuvo oli ottaa pois mahdollisesta iltapäiväkerhosta.
On mukava viettää aikaa perheen kanssa iltaisin, auttaa lasta läksyissä ja puuhastella yhdessä. :)
Töissäkäyminen ei mitenkään estä miestä vaihtamasta nuorempaan. Kotirouvan pitää tietysti huolehtia siitä, että ei jää erotessa tyhjän päälle.