Lue keskustelun säännöt.
Olitko lapsena lahjakas, josta piti tulla vaikka mitä, mutta ei tullutkaan sitten yhtään mitään?
04.04.2021 |
Itse olin lapsena ja nuorena lahjakas monessa asiassa. Minusta aina odotettiin tulevan vaikka mitä (vanhemmat, opettajat, sukulaiset, kyläläiset) Itsellänikin oli monia kunnianhimoisia toiveammatteja ja tulevaisuuden suunnitelmia. Kolmikymppiseksi saakka tein vaikka mitä ja menestyinkin. Sitten jotenkin paloin loppuun. Tein kait liikaa kaikkea ja oli liian suuret vaatimukset elämälle. Tuli burn-out ja mt-ongelmia. En oikein enää koskaan päässyt kunnolla tolpilleni ja kiinni elämään. Minusta ei lopulta tullutkaan sitten mitään. Nykyään yli nelikymppisenä eläkkeellä ja yhteiskunnasta syrjäytyneenä. Häpeän elämääni niin, etten kehtaa koskaan mennä edes käymään kotipaikkakunnalla. Onneksi on sentään puoliso ja yksi ”suojatyö” olemassa, joka antaa jotain oljenkortta elämään. En kehtaa sanoa kellekään, että olen eläkkeellä vaan kerron, että teen tuota ”suojatyötä”, joka on ala, joka kuulostaa hienolta ja menestyksekkäältä, mutta oikeasti teen sitä vain erään ystäväni armosta, jonka onnekseni sain.
Kommentit (54)
Mutta jos ap tekee jotain hienoa työtä, niin missä on ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei mustakaan tullut mitään, vaikka olisi voinut tulla vaikka mitä. Ihan onnellinen olen silti!
Nice. Ei suojatyökään ole itsestäänselvyys.
Mielenterveys kuntoutujat voi osallistua erilaisin ryhmiin, liikuntaa ym. Katso paikkakunnan tarjonta ja osallistu. Se missä on hyvä ja mistä pitää on sellainen asia mistä saa voimaa. Vaikka nyt tuntuu siltä että ei kiinnosta, niin sitten kun aloittaa lajin taas siitä pitää. Liikkua voi liikkumisen ilosta.
Minä olin oikea isin pikku ihmelapsi... kokeista kymppiä, pianoa soitin jne. Yliopistoon heti lukiosta.. sitten nain duunarin, jäin akateemiseen pätkätyökoukkuun, tein muksuja ja päädyin työttömäksi... oli isipappa ylpeä... 😆😆 sitten aloin elämään omaa elämääni ja lopetin miettimästä, mitä muut haluaa. Nyt on talo, uusi ammatti, tosin edelleen pätkätöitä, mutta omat arvot kunnossa ja sukulaisille haistatan pitkät..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo olen tuo. Pääsin burniksen jälkeen vielä ylös ja aloitin kolmikymppisenä uuden alan opiskelun, sellaisen vähemmän kunnianhimoisen mutta erittäin mieluisen. Katsotaan ehdinkö lapsia saada.
En ole ollut erityisen lahjakas. Sisareni sitä kyllä oli. Tai häntä aina hehkutettiin niin taitavaksi.
Olen omaa tietäni kulkenut ja lahjakuutenikin olen itse tiedostanut ilman muiden pönkittämistä. Hyvin on tähän asti mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, olin jo teininä hyvä piirtää, nii sukulaiset aina puhu siitä, et joku päivä tuun tienaamaa elatoni taiteen paris.
Joo, olin muka hyvä koulussa ja niinpä opintojen kautta piti päästä töihin ja saada hyvä elämä. Ja paskat, en opintoaikana saanut edes kunnollisia harkkapaikkoja niihin pakollisiin harjoitteluihin. Tutkinto on täysin turha työllistymisen suhteen ja hanttihommiinkaan en kelpaa. Olen myös sosiaalisesti täyssyrjäytynyt ikisinkku enkä aio kyllä vetelehtiä täällä enää kovin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, me kaikki ollaan ihan hyviä just näin. <3
Vierailija kirjoitti:
Ap, me kaikki ollaan ihan hyviä just näin. <3
Pälä pälä, tyhjiä sanoja jotka eivät auta ap:tä mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, me kaikki ollaan ihan hyviä just näin. <3
Pälä pälä, tyhjiä sanoja jotka eivät auta ap:tä mitenkään.
Kuule, jos me kaikki suhtauduttaisiin asioihin noin, ne eivät olisi tyhjiä sanoja. Jos me kaikki keskityttäisiin enemmän ymmärtämiseen kuin tuomitsemiseen, todella moni ongelma poistuisi.
Olin tosi hyvä koulussa, mutta ujo. Ei pelkkä opiskelu riitä, jos ei ole rohkeutta edetä uralla. Minulla on ok työpaikka, palkka 2900 e brutto, mutta olisi minusta voinut tulla enemmänkin. Usein harmittaa, ettei minusta ollut parempaan. Lapset on ja duunarimies. Rahaa ei kovin paljon ole, mutta pärjätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin koulussau 10-oppilas. Kaikki odotti suuria, mutta itse ymmärsin jo yläkouluikäisenä, ettei työnteko kannata. En mennyt mihinkään jatko-opintoihin, vaikka kirjoitin lukematta useamman L:n ja E.n. Hyödynsin älykkyyttäni tukienhaussa ja olen tienannut tuilla ja valituksilla enemmän kuin normaali työssäkäyvä vuodessa. Kelan virkailijat tekevät paljon virheitä, joista saa valituksilla korvauksia. Lisäksi sijoitiin tukia virtuaalivaluttoihin niiden alkuaikoina, joten enää ei tarvitse huolehtia rahasta tai hakea kelan tukia.
Jep, autismin kirjolla oleva kestomasentunut joka sai aina erinomaisia numeroita ja paljon kiitosta hoksaavaisuudestaan. Tarvittava apu jäi saamatta koska käyttäydyin lapsena niin hyvin ja rauhallisesti, vähän kuin herttainen pieni zombi jolla on sen verran aivoja ettei tarvitse yrittää syödä toisten. En tiedä vieläkään onko minussa muuta hyvää kuin älykkyyteni, ja sitäkään en ole saanut rahaksi ja menestykseksi muutettua.
Maaailma on muuttunut aineellisesta aineettomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Maaailma on muuttunut aineellisesta aineettomaksi.
Se on pitkällle sitä että ihmisillä on tietty rajttu aika ja enrgia ja mihin he haluavat sen käytttää ja käyttää sen mahdollisimman tehokkaasti, hyödyllisesti ja vähin vaivoiin.
Täällä myös. Yli ysin keskiarvo aina ja suuret odotukset. Opiskelin hyvin palkatun ammatin menestyksellä, sain lapsen ihanan miehen kanssa. Mies jätti ja työpaikkakiusaamisen takia jättäydyin vakipaikasta työttömäksi mt-ongelmien takia. Nyt ollut kotona vuoden eikä valoa näy tunnelin päässä. Ei ihan se elämä mikä oli ajatuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaailma on muuttunut aineellisesta aineettomaksi.
Se on pitkällle sitä että ihmisillä on tietty rajttu aika ja enrgia ja mihin he haluavat sen käytttää ja käyttää sen mahdollisimman tehokkaasti, hyödyllisesti ja vähin vaivoiin.
Elii työhöön käytetty energia suhteeessa tehokkuuteeen. ENnenaikaaan taisteltiiin katovuosista, sitten tuli työjuhdat ja laskukoneet.
Miksi et kehtaa. Mä en suostu esittämään kellekään mitään. Kelpaa tai olkoon kelpaamatta.