Paha mieli perheeni takia

No ehkä asiasta olisi voinut jutella pojan kanssa eikä heti viedä kotiin.

Vaikka asperger niin häntäkin voi totuttaa olemaan epämukavuusalueella ihan kuin ketä tahansa muutakin ihmistä.

Se on hyvä tehdä jo lapsena. Täällä kun joku kirjoitti että itselläkin asperger-lapsi.

Eihän se diagnoosi sanele elämää täysin ja niin että kun lapsi ehdoton niin sitä totellaan koska diagnoosi.

Itsellä on autistinen 13-vuotias ja häntä on viety välillä epämukavuusalueelle.

On tehnyt todella hyvää.

Hän on lähes kuin kuka tahansa teini.

Hyvä ap että teillä on turvaverkkoja ja olette jo avun piirissä.

Huomaat varmaan että sinullakin on pakkomielle samoin kuin pojallasi on tarve jankuttaa avaruusjutuusta?

Sinä jankutat vaan äidistäsi. Et pääse asiassa eteenpäin.

Sinuakin on raskasta kuunnella ihan samalla tavalla kuin sinun on raskasta kuunnella poikasi avaruusjuttuja.

Onko teille ikinä ehdotettu mitään missä muuttaisitte hetkeksi jonnekin valvottuun ympäristöön jossa opeteltaisi vuorovaikutusta, yhdessä olemista ja arjen pyöritystä?

Oma koti tietysti pysyy. Noissa ollaan vaan tarpeen mukaan 1kk eteenpäin.

Eikä sekään mikään lasikoppi ole missä asutte mutta siellä saa päivittäin paljon ohjausta vanhemmuuteen ja myös lapset saa työkaluja käsitellä vaikeita asioita.

Myös sopeutumisvalmennuskurssi (kela) voisi olla hyvä. Siellä saa vanhemmat vertaistukea ja luentojavalan ammattilaisilta.

Lapsille omaa kuntoutusta.

Meillä as-nuori kärsii kaikenlaisesta yhteisestä tekemisestä, etenkin nuorempien sisarustensa kanssa. Erilaiset sukulaistapaamiset onnistuvat, jos hän saa osallistua siten, että pääsee lähtemään pois heti kun haluaa (kävelee itse tai joku heittää autolla sovitusti kotiin). Kaikki tuntevat hänet, eikä tätä pidetä lainkaan huonona käyttäytymisenä. Hän osallistuu esim kahvitteluun ja sitten sanoo kiitokset juhlien järjestäjälle tai kyläilyperheelle ja lähtee. Ilman sen kummempaa draamaa. Hän osaa siis toimia "normaalisti" mutta se kuormittaa häntä rajusti. Ei ole kenenkään etu vaatia häneltä enempää kuin mihin hän pystyy, ja se, että hän saa tarvittaessa poistua paikalta on myös lisännyt hänen kuormittumisenkestoaan.

Perheneuvola (koko perheen voimin ja pelkästään vanhemmat +lapsi) ei ollut hyödyllistä, koska heillä ei ollut kokemusta as-lapsista.

Tietenkin en tiedä, sellainenkaan ei ole ok, että poikaa siksi hyysätään, että loukkaantuu, mutta mun mielestä se ei ole hyysäämistä, etä loukkaantuneen kanssa ei luovuteta ja heitetä häntä kotiin, vaikka niin toivookin. Varsinkin kun siis hän ei loukkaantunut mistään pahasta asiasta, joka hänelle ois tehty.

Toista ketjua kompatakseni, " karsee ketju :( "

Vierailija kirjoitti:

Meillä as-nuori kärsii kaikenlaisesta yhteisestä tekemisestä, etenkin nuorempien sisarustensa kanssa. Erilaiset sukulaistapaamiset onnistuvat, jos hän saa osallistua siten, että pääsee lähtemään pois heti kun haluaa (kävelee itse tai joku heittää autolla sovitusti kotiin). Kaikki tuntevat hänet, eikä tätä pidetä lainkaan huonona käyttäytymisenä. Hän osallistuu esim kahvitteluun ja sitten sanoo kiitokset juhlien järjestäjälle tai kyläilyperheelle ja lähtee. Ilman sen kummempaa draamaa. Hän osaa siis toimia "normaalisti" mutta se kuormittaa häntä rajusti. Ei ole kenenkään etu vaatia häneltä enempää kuin mihin hän pystyy, ja se, että hän saa tarvittaessa poistua paikalta on myös lisännyt hänen kuormittumisenkestoaan.

Perheneuvola (koko perheen voimin ja pelkästään vanhemmat +lapsi) ei ollut hyödyllistä, koska heillä ei ollut kokemusta as-lapsista.

En mäkään koe, että perheterapeutista ois kauheasti ollut apua mihinkään syihin. Korkeintaan ongelmiin siinä, että mitä lisäongelmia itse ongelma tuo perheeseen. Mutta siis en muista, että olisin oivaltanut mitään uutta perheterapiasta tyyliin, että ahaa, koska aspergerpiirteet, niin TÄMÄ auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä as-nuori kärsii kaikenlaisesta yhteisestä tekemisestä, etenkin nuorempien sisarustensa kanssa. Erilaiset sukulaistapaamiset onnistuvat, jos hän saa osallistua siten, että pääsee lähtemään pois heti kun haluaa (kävelee itse tai joku heittää autolla sovitusti kotiin). Kaikki tuntevat hänet, eikä tätä pidetä lainkaan huonona käyttäytymisenä. Hän osallistuu esim kahvitteluun ja sitten sanoo kiitokset juhlien järjestäjälle tai kyläilyperheelle ja lähtee. Ilman sen kummempaa draamaa. Hän osaa siis toimia "normaalisti" mutta se kuormittaa häntä rajusti. Ei ole kenenkään etu vaatia häneltä enempää kuin mihin hän pystyy, ja se, että hän saa tarvittaessa poistua paikalta on myös lisännyt hänen kuormittumisenkestoaan.

Perheneuvola (koko perheen voimin ja pelkästään vanhemmat +lapsi) ei ollut hyödyllistä, koska heillä ei ollut kokemusta as-lapsista.

No, meillä ei ole diagnoosia. Ja en mä tässä muita ihmisiä mieti, että mitä he ajattelee tai miten he kokevat, vaan oman lapseni myöhempää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä as-nuori kärsii kaikenlaisesta yhteisestä tekemisestä, etenkin nuorempien sisarustensa kanssa. Erilaiset sukulaistapaamiset onnistuvat, jos hän saa osallistua siten, että pääsee lähtemään pois heti kun haluaa (kävelee itse tai joku heittää autolla sovitusti kotiin). Kaikki tuntevat hänet, eikä tätä pidetä lainkaan huonona käyttäytymisenä. Hän osallistuu esim kahvitteluun ja sitten sanoo kiitokset juhlien järjestäjälle tai kyläilyperheelle ja lähtee. Ilman sen kummempaa draamaa. Hän osaa siis toimia "normaalisti" mutta se kuormittaa häntä rajusti. Ei ole kenenkään etu vaatia häneltä enempää kuin mihin hän pystyy, ja se, että hän saa tarvittaessa poistua paikalta on myös lisännyt hänen kuormittumisenkestoaan.

Perheneuvola (koko perheen voimin ja pelkästään vanhemmat +lapsi) ei ollut hyödyllistä, koska heillä ei ollut kokemusta as-lapsista.

Ja siis varmaan meilläkin koko perheenä yhdessäolo kuormittaa poikaa. Se vaan tuntuu niin täysin käsittämättömältä, että mikä siinä että sisko ottaa tilaa voi niin hirveästi kuormittaa? Olen ainoa lapsi, en tajua tuollaista :’(

Ja siis en osaa ajatella niin, että ahaa, tämä kuormittaa poikaa, menköön sivuun?

Koska kun mä olin lapsi, mähän sain aikuisilta huomiota ja se oli kivaa! Mutta tuollaisessa poika EI SAA humiota, vaan pistetään sivuun ja tilanne on muka lapselle hyvä?

Ei ole.

Toki sitä ei ilmeisesti voi ratkaista, mutta siis mä kärsin jos toisen elämä on tuollaista.

Kun ei poika vielä osaa sanoa, miten sitten olisi halunnut, että tilanne menee tai jos osaisi sanoa, niin ei ainakaan sano.

Sitten aikuisenako se kaiken aikoo vanhempiensa päälle oksentaa? Ja syytellä, että kun hän ois halunnut sitä ja hän ois halunnut tätä.

En voi siihen edes sanoa, että kaikkeni mä yritin, koska en voi yrittää sellaista, mitä en tiedä, ettäon se, mitä hän haluaa, kun en tiedä, mitä se on.

Ap

Ikävintä siinä, jos lapsi aikuisena syyttäisi vanhempia kaikesta ei olisi edes se syyttely, vaan se, että joutuu silloin ajattelemaan, että lapsen elämä on pilalla.

Ap

Eläpä siinä sitten äitinä omaa, hyvää elämää? Tämän takia sanon kaikille, älkää hankkiko lapsia.

Toisaalta tytär on onneksi mielenkiintoinen ja ilmeisesti ihan normaali lapsi. Siksi sanon ilmeisesti, että minulle se, miten ”helppoa” kaikki hänen kanssaan on, on ihan epänormaalia. :D Meillä on suvussa niin paljon asperger-piirteisiä ihmisiä, että oletin kaikkien käyttäytyvän sillä tavalla.

Tosin kaikki ovat kyllä aina touhunneet ihan joukolla...

Vierailija kirjoitti:

Ikävintä siinä, jos lapsi aikuisena syyttäisi vanhempia kaikesta ei olisi edes se syyttely, vaan se, että joutuu silloin ajattelemaan, että lapsen elämä on pilalla.

Ap

Terve lapsi aina vanhempana aikuisena syyttää vanhempiaan, näin maailma toimii jos täältäkin luet viestejä niin kaikissa huokuu viha vanhempia kohtaan, siinä ei ole mitään pahaa niin tuleekin olla. Vanhemmat aiheuttavat lapsen suurimmat pettymykset.

Teistä on ilmoitettu jo eteenpäin. Odottakaa virkailijoiden käyntiä.

Viisas vanhus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävintä siinä, jos lapsi aikuisena syyttäisi vanhempia kaikesta ei olisi edes se syyttely, vaan se, että joutuu silloin ajattelemaan, että lapsen elämä on pilalla.

Ap

Terve lapsi aina vanhempana aikuisena syyttää vanhempiaan, näin maailma toimii jos täältäkin luet viestejä niin kaikissa huokuu viha vanhempia kohtaan, siinä ei ole mitään pahaa niin tuleekin olla. Vanhemmat aiheuttavat lapsen suurimmat pettymykset.

Jaa. Mulla ei ole ollut mitään tarvetta syyttää isääni, vaikkei hän olekaan täydellinen. Syyttäminen kertoo mielestäni pahasta olosta ja se ei ole mielestäni terveen lapsen tai lapsuuden merkki. Toki hyväkin vanhempi on voinut satuttaa lasta, mutta pettymyksistä ei tarvitse vanhempia syyttää kenenkään, vaan satuttamisesta.

Ja siis lasta voi aikuisenakin satuttaa kovasti, jos alkaa tajuta, ettei se oma lapsuus ollutkaan kovin hyvä.

Mutta jos nyt sitten ei toimittaisi lasta satuttavasti (eli viedään hänet pois) niin hän sanoisi, että se, miten toimitiin, satutti myös, jos asioita ei saada selvitettyä jo, kun lapsi on pieni ts. lapsi.

Ap

Ihmiset nyt noin niinkuin yleensäkin suhtautuvat asioihin eri tavoilla. Toisia ahdistaa se, ettei voi olla jatkuvasti vuorovaikutuksessa muiden kanssa, toiset taas nauttivat yksinolosta. Myös lapset ovat erilaisia. Vanhemman tehtävänä on tutustua lapsiinsa ja tarkkailla ja seurata minkälainen lapsi on, miten hän reagoi eri tilanteisiin ja mistä tämä pitää. Vanhempi EI SAA olettaa, että lapsi reagoi samoin kuin vanhempansa. Kuitenkin yleensä äärisosiaalisen vanhemman lapsi harvoin on kovin syrjäänvetäytyvä, ja iloisen kovin synkkäluonteinen. Meillä as-lapsen kuormittuminen sosiaalisissa tilanteissa näkyi aivan fyysisenä uupumisen, hän saattoi nukkua 16 tuntia putkeen jonkin kuormittavan tilaisuuden jälkeen. Hän nauttii siitä, että saa olla syrjässä.

Viisas vanhus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävintä siinä, jos lapsi aikuisena syyttäisi vanhempia kaikesta ei olisi edes se syyttely, vaan se, että joutuu silloin ajattelemaan, että lapsen elämä on pilalla.

Ap

Terve lapsi aina vanhempana aikuisena syyttää vanhempiaan, näin maailma toimii jos täältäkin luet viestejä niin kaikissa huokuu viha vanhempia kohtaan, siinä ei ole mitään pahaa niin tuleekin olla. Vanhemmat aiheuttavat lapsen suurimmat pettymykset.

Vanhempien syyttäminen johtuu pahasta olosta ja siitä, jos vanhemmat ovat satuttaneet. En usko, että mitkään elämään terveinä kuuluvat pettymykset aiheuttavat tarvetta kenessäkään syyttää vanhempiaan tai kokea pahaa oloa elämästään.

Ja siis tervekin vanhempi voi satuttaa lasta, mutta kun lapsi tulee siitä sanomaan, vanhempi voi korjata asian lapsen suuntaan myöntämällä virheensä.

Mutta ikävää olisi kuunnella lapsen syytöksiä, jos virhe on sellainen salainen, jota lapsi ei lapsenakaan tiedosta, että miten sitten voisi nyt hyvin.

Tai jos poikamme voi aikuisena näillä eväillä hyvin, niin ok. Mutta ihmettelisin.

Ap

Taitaa olla ihan syystäkin lapset isällään.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset nyt noin niinkuin yleensäkin suhtautuvat asioihin eri tavoilla. Toisia ahdistaa se, ettei voi olla jatkuvasti vuorovaikutuksessa muiden kanssa, toiset taas nauttivat yksinolosta. Myös lapset ovat erilaisia. Vanhemman tehtävänä on tutustua lapsiinsa ja tarkkailla ja seurata minkälainen lapsi on, miten hän reagoi eri tilanteisiin ja mistä tämä pitää. Vanhempi EI SAA olettaa, että lapsi reagoi samoin kuin vanhempansa. Kuitenkin yleensä äärisosiaalisen vanhemman lapsi harvoin on kovin syrjäänvetäytyvä, ja iloisen kovin synkkäluonteinen. Meillä as-lapsen kuormittuminen sosiaalisissa tilanteissa näkyi aivan fyysisenä uupumisen, hän saattoi nukkua 16 tuntia putkeen jonkin kuormittavan tilaisuuden jälkeen. Hän nauttii siitä, että saa olla syrjässä.

Meilläkin poika kuormittuu. Saattaa sanoa kavereilleen kahden tunnin kohdalla, jos nämä ovat heillä kylässä, että voisittekohan lähteä jo kotiin. Tai sitten menee vain erilleen ja kaverit puuhailevat keskenään.

Kyllä se saa epäilemään, että säilyykö tällä menolla kavereita tai saako niitä aina? Hirveä huoli. Toiseksi siis lapsi haluaa toki aika-ajoin huomiota, muuten viihtyy hyvin omassa huoneessaan. Mutta luulisi, että edes joskus haluaisi vaihtelua? Eli kokon polttoa tutussa (asuimme ennen tässä kaikki) pihapiirissä? Ja siis jo se, että tuli mukaan, osoitti, että olisi odottanut saavansa itsekin tästä jotain.

Sellainen vanhempi, joka ei välitä aikuisen lapsensa tunteista, on kertakaikkiaan kamala, jos lapsi siis syyttää vanhempaa ja vanhempi kuvittelee, että lapsi syyttää, koska vanhmpi aiheutti aiheellisen pettymyksen!

Se on itsekeskeisyyttä, vanhempi koittaa päästä syyllisyydestä että satutti lastaan sillä, että väittää aiheuttaneensa ”aiheellisen pettymyksen”!

Sääliksi käy sellaisten lapsia.

Itse en usko mihinkään vanhempien syyttelyyn, vaan rakastamiseen ja auttamiseen. Jos siis vanhempi on ollut läheinen ja hyvä. Paskat vanhemmat saavat syyttelyä niskaansa ja saisivat luvan katsella peiliin.

Ap

Tai siis jos lapsen syytös on tasoa ”suuttui aiheellisesta pettymyksestä”, niin sen perustelut on syytä keskustella lapsen kanssa. Vaikka hän siltikin pahastuisi. Mutta mun äidillä ei ainakaan ole mitään perusteluja sille, miksi satutti minua. Tai siis ne ovat tasoa: ”sinussa oli vikaa”. Se ei ole mikään perustelu. Mussa ei ollut mitään vikaa, lapsi voi aina kehittyä, mutta hän sanoo vain, että mussa oli vikaa. Ei voi olla jos ei ole tapaa kehittyä siinä.

Ap

En nyt enää ymmärtänyt tuosta mitään, mutta onneksi en taida olla ainoa.