Haluaisitko takaisin opiskeluaikaasi? Olihan se hienoa, tarvitsi vain opiskella ja harrastaa, ei ollut lapsia
Aikaa ei ollut ylimääräistä, itse olin myös töissä, mutta silti helpompaa ja vapaampaa oli kuin nyt lapsiperheen kanssa.
Kommentit (65)
Lapsia ei ole pakko hankkia ollenkaan. Lapsivapaana on mukavaa ja huoletonta myös opiskeluaikojen jälkeen.
Paljon onnellisempi olen nyt lastensaanti-iässä kolmekymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei ole pakko hankkia ollenkaan. Lapsivapaana on mukavaa ja huoletonta myös opiskeluaikojen jälkeen.
Kyllähän lapset kuuluvat elämään.
Kyllä kaipaan sitä vapautta ja etenkin sitä aikaa kun vielä nautin opinnoista ja tuntui että elämässä on sisältöä. Kävin silloinkin paskaduunissa mutta olin kesät aina vapaalla. Opiskelun jälkeen olen ollut vain paskaduunissa ja nyt työttömänä. Lapsia ei sentään ole eikä tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei ole pakko hankkia ollenkaan. Lapsivapaana on mukavaa ja huoletonta myös opiskeluaikojen jälkeen.
Kyllähän lapset kuuluvat elämään.
Eivät kuulu minun elämään.
Aina välillä kaipaa sitä aikaa, mutta aikansa kutakin. Se oli hyvää aikaa, mutta niin on tämäkin.
Opiskelin kolmen lapsen äitinä ammatin. Ihan hyvää aikaa oli. Nuoruutta en kaipaa. Ahdistavaa aikaa.
Olen onnellinen kun nyt vihdoin valmistun, lapsia on kyllä opiskeluaikana, joten ei asia muutu miksikään.
En. Opiskeluaika oli elämäni synkintä. Perheellisenä ja opiskeluajat kaukana elän elämäni parasta aikaa.
Tunnen välillä nostalgiaa niitä aikoja kohtaan, kunnes muistan, että turhaan. Minulla oli paljon kavereita, opintoni sujuivat hyvin, olin sekä ainejärjestössä että parissa harrastuksessani luottamustehtävissä, asuin viihtyisässä yksiössä, sain mennä ja tulla miten halusin. Todellisuudessa sekä opiskelupiireissä että harrastusryhmissä oli jatkuvia sisäisiä ristiriitoja, joihin jouduin mukaan, vaikka en olisi ollut muuten osallinen. Minua ja 90 prosenttia silloisista kavereistani yhdisti ainoastaan ryyppääminen ja "sinkkuelämä". Jälkimmäisestä en osannut lainkaan nauttia, sillä olin vuoron perään kuolettavan rakastunut johonkin saavuttamattomaan kohteeseen. Rahaa ei ollut mihinkään, opintolaina kasvoi koko ajan vaikka en sitä mihinkään järjettömään käyttänytkään. Pelkäsin valmistumista, koska en halunnut päätyä publiikista suoraan kortistoon - niin kuin kävikin, löysin kyllä oman alan töitä myöhemmin.
Nostalgia on myrkyllistä, mutta välillä niin ihanaa.
Aika aikaansa kutakin. Tottakai välillä voisi kokea sen vapauden uudelleen: maailma avoinna ja tekemisille oli lähinnä raha esteenä. Saattoi viettää koko päivän sängyssä tai kirjastossa tai rannalla jäätelöä syöden ja tenttikirjoja "lukien". jos päivän kulutti kavereiden tapaamisiin, niin oli jaksamista lukea yöllä tentteihin jne.
Mutta olisinko onnellinen, jos minulla ei olisi näin keski-ikäisenä muuta kuin se vapaus? Identiteettini on suurimmaksi osaksi muodostunut, työ, laskujen maksaminen, omasta elämästä huolehtiminen tuottaa iloa. Rakkaus lapsiin on suurta. Elämän täyttävät niin tietyt vaivat kuin rakkaus ja ilo.
En, vapautta ja rahaa on enemmän kuin silloin. Opin paljon koko ajan myös omassa työssäni, mutta iltoja ja viikonloppuja ei tarvitse käyttää opiskeluun.
Ja sitä paitsi, on ihanaa kun on lapset.
Opiskeluaikana oli jatkuvasti jotain harjoitustöitä ja tenttejä, ettei koskaan saanut olla rauhassa. Oli todella puuduttavaa istua luennoilla ja yrittää pysyä hereillä. Esitelmien pitäminen oli ahdistavaa ja muu sosiaalisuus myös. Ei saanut palkkaa mistään ja kesätöitäkin oli todella vaikeaa saada, kun ei voinut perustella osaamistaan millään.
Olen ollut paljon tyytyväisempi työurani aikana. Lapsetkin ovat jo kasvaneet, ettei pikkulapsiaika enää rasita. Opiskeluja ei ole ikävä.
No en kaipaa, kauheaa rääkkiä. Opiskelin liian tunnollisesti ja tein samalla ihan liikaa töitä. Nykyään sentään on joskus lomaakin.
Vierailija kirjoitti:
Paljon onnellisempi olen nyt lastensaanti-iässä kolmekymppisenä.
Missä ihmeen lastensaanti-iässä? Lapsia voi hyvin saada parikymppisenäkin, jopa alle.
Ei minulla ole ikinä ollut mitään opiskeluaikaa. Kävin lukion, aloin tehdä lapsia ja viimeisimmän kohdalla kävin ammattitutkinnon ja menin töihin.
En todellakaan, sillä näin lapsettomana elämäntapatyöttömänä ei tarvitse tehdä mitään mitään muuta kuin relata, harrastella ja nauttia leppoisasta elämästä ilman herätyskelloa.
Opiskeluaikana ei ollut elämä näin rentoa ja vastuutonta.
M36
On ikävä lähinnä sitä huumaavaa vapauden tunnetta, jonka joskus saavutti. Joskus myös sitä nuoruuden paloa, vaikka rakastuessa. Ei ole ikävä sitä epävakautta ja -varmuutta. Olin myös melko angstinen ja melankolinen vielä pitkälle aikuisikään. Nyt reilu kolmikymppisenä on järkyttävästi enemmän velvollisuuksia, mutta silti jotenkin rennompi olo enkä jaksa synkistelyä joka asiasta tai kanna kaikkia maailman ongelmia harteillani.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole ikinä ollut mitään opiskeluaikaa. Kävin lukion, aloin tehdä lapsia ja viimeisimmän kohdalla kävin ammattitutkinnon ja menin töihin.
Ammattititutkinnon? Kuulostaa epäilyttävältä. Mikä sellainen edes on?
Opiskeluaikoja on ollut useita. Lapsetonta aikaa en kaipaa. Meni huonosti.