Sähkötekniikan DI, aloituspaikkoja 65, ensisijaisia hakijoita 30

Sähköpuolen keskeyttäjiä on paljon. koska jo pari-kolme vuotta opiskelua. ja saat valita mihon töihin menet. pikkuhiljaaa näintyöelämä vie, koska osaamista arvostetaaan enemmän kuin paperia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nämä DI:t ikinä kokeilleet aloja, joihin on vaikea päästä :D

On helppo öyhöttää, että oma ala on vaativin, kun oikeasti ei ole edes mitään saumaa päästä lukemaan niitä aloja, joita opiskelemaan on suurin kynnys.

Minä olen valmistunut historian ohjelmasta, jonne oli mun aikanani vaikea päästä, n. 10 % pääsi sisään.

Rakastin ja rakastan alaani, mutta vaikka sisäänpääsy oli vaikeaa, ei hissan opintoja voi kukaan käsi sydämellä sellaisina pitää. Läpipääsy kursseista liki 100% varmaa, eli jos tavoitteena on vain hommata joku tutkinto, irtoaa sellainen varmasti hyvin helpolla historiasta - kunhan sisään on päästy siis.

Toisaalta kovien arvosanojen saaminen pro graduista taas oli erittäin vaikeaa meillä, siihen vaadittiin hyvin paljon vaivannäköä.

Erityispedagogiikkaa pääsee opiskelemaan alta 10% hakijoista. En tosiaankaan tiedä miksi niin vähän, koska erityisopettajia tarvitaan varmaan 200% enemmän kuin heitä valmistuu. Opinnot eivät todellakaan ole vaikeat. Ei tule mieleen ketään, joka ei olisi selviytynyt niistä. Alat joille on vaikea päästä eivät todellakaan ole aina niitä vaikeimpia. Pääsyvaikeus johtuu siitä, että aloille niin kuin lääkikseen ja oikikseen hakee todella paljon väkeä ja pääsykokeet tehdään vaikeiksi, jotta saadaan eroja aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtäkään sähkötekniikan yliopisto-opiskelijaa jolla olisi ollut aikaa alkaa lisääntymään kesken opintojen. Kun täällä siitäkin puhuttiin että opintojen aikana lisääntyminen on helppoa.

85 % on muutenkin miehiä, jotka eivät ole raskaana tai synnytä.

Ei raskaus ja synnytys vaikuta juurikaan opiskeluun. Koulua voi käydä raskaana ollessakin ja äitiysloma on muutaman kuukauden.

Se mikä hidastaa opintoja on lasten hoitaminen kotona. Jostain syystä se vielä nykyäänkin lankeaa yleensä synnyttäneen vanhemman vastuulle, vaikka mitään oikeaa syytä siihen ei ole.

Oletko koskaan kuullut imetyksestä?

Oletko sinä puolestaan kuullut pulloruokinnasta?

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla menee enemmän kuin tuo 5v, se on vain tavoite.

Ja ei vieläkään saada elinikäistä tuki koulutusta. On tää niin surkeeta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti joku kuvittelee, että tekniikan alat olisivat jotenkin vaikeimpia? Niiden opiskelija-aines on vaan niin heikkoa, että koulussa keskitason oppilaatkin loistaa. Tekniikan aloille ei hakeudu ne kympin tytöt, jotka siitä pitkästä matematiikastakin ne kympit keräävät, vaan kympin tytöt hakeutuvat aloille, joissa sisäänpääsyprosentti pyörii siinä viiden ja kymmenen välillä.

Valitettavasti lukiotodistuksen 10 ja L pitkästä matematiikasta ei auta pätkääkään insinöörimatematiikan 1-4 kursseilla. Ollaan aivan eri tasolla.

Voisiko joku kertoa suurinpiirtein mikä se taso on?  Minua on aina hiukan vaivannut se, etten tiedä mitään siitä alueesta joka jää epäilemättä aika lapsellisen koulumatikan ja sen varsinaisen matematiikan väliin. 

Olen itsekin kympintyttö ja ällä matikasta ja opettajan mielestä matemaattisesti lahjakas, mutta minuakin kiinnosti ihmisiin liittyvät asiat enemmän kuin koneet tai sähkö. Ystäväni on samanlainen, häntä kiinnosti taide.  Niin vähäinen oli mielenkiinto, että kumpikaan ei ole paneutunut asiaan yhtään enempää kuin on vaadittu. Keskenämmekään emme ole ikinä puhuneet matematiikasta yhtään, kunhan on vain todettu että tällainen lausunto on molemmista annettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtäkään sähkötekniikan yliopisto-opiskelijaa jolla olisi ollut aikaa alkaa lisääntymään kesken opintojen. Kun täällä siitäkin puhuttiin että opintojen aikana lisääntyminen on helppoa.

85 % on muutenkin miehiä, jotka eivät ole raskaana tai synnytä.

Ei raskaus ja synnytys vaikuta juurikaan opiskeluun. Koulua voi käydä raskaana ollessakin ja äitiysloma on muutaman kuukauden.

Se mikä hidastaa opintoja on lasten hoitaminen kotona. Jostain syystä se vielä nykyäänkin lankeaa yleensä synnyttäneen vanhemman vastuulle, vaikka mitään oikeaa syytä siihen ei ole.

Oletko koskaan kuullut imetyksestä?

Oletko sinä puolestaan kuullut pulloruokinnasta?

En minä mutta aika moni teekkari ei ole muusta kuullutkaan. Sori, pakko oli heittää sivusta. Mitenkään en pystynyt pidättelemään lausuntoani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä töissä 4 opiskelee työnohessa DI, ihan iisiä kun on älyä ja taitoa.

Haha, olen itse DI (en sähköltä) ja joo, itselle se oli helppoa. Pidän kovista tieteistä, missä saa laskea, asioita ei tarvitse vatvoa ja pyöritellä millään toisaaltatoisaalta-meiningillä ja numeroihin voi luottaa, jos vaan osaa. Että kaippa se omista vahvuuksista riippuu, mikä tuntuu helpolta. Itse en yhtään kykenisi johonkin kovin pohdiskelevaan tieteeseen, menisi hermo heti.

Itse rakennustekniikan DI ja tykkään kovasta faktasta. Laskelmat osoittavat, että joku rakenne kestää. Siinä ei ole sijaa toisaalta toisaalta -meiningille eikä käsienheiluttelulle. Karut faktat ratkaisevat. 

Haluaisin hakea sähkötekniikan DI mutta olen kuullut, että alalla on sukupuoleen liittyvää palkkasyrjintää. Kaverini (nainen) valmistui sähköpuolen DI:ksi ja häneltä kuulin että naaman ja sukupuolen mukaan määräytyy palkka. Lähti opiskelemaan toista tekniikan puolen korkeakoulututkintoa. Tiedä sitten mikä on totuus tuossa palkka-asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti joku kuvittelee, että tekniikan alat olisivat jotenkin vaikeimpia? Niiden opiskelija-aines on vaan niin heikkoa, että koulussa keskitason oppilaatkin loistaa. Tekniikan aloille ei hakeudu ne kympin tytöt, jotka siitä pitkästä matematiikastakin ne kympit keräävät, vaan kympin tytöt hakeutuvat aloille, joissa sisäänpääsyprosentti pyörii siinä viiden ja kymmenen välillä.

Valitettavasti lukiotodistuksen 10 ja L pitkästä matematiikasta ei auta pätkääkään insinöörimatematiikan 1-4 kursseilla. Ollaan aivan eri tasolla.

Voisiko joku kertoa suurinpiirtein mikä se taso on?  Minua on aina hiukan vaivannut se, etten tiedä mitään siitä alueesta joka jää epäilemättä aika lapsellisen koulumatikan ja sen varsinaisen matematiikan väliin. 

Olen itsekin kympintyttö ja ällä matikasta ja opettajan mielestä matemaattisesti lahjakas, mutta minuakin kiinnosti ihmisiin liittyvät asiat enemmän kuin koneet tai sähkö. Ystäväni on samanlainen, häntä kiinnosti taide.  Niin vähäinen oli mielenkiinto, että kumpikaan ei ole paneutunut asiaan yhtään enempää kuin on vaadittu. Keskenämmekään emme ole ikinä puhuneet matematiikasta yhtään, kunhan on vain todettu että tällainen lausunto on molemmista annettu. 

No se taso on sellainen, että pitkän matikan L ei oikeastaan kerro yhtään mitään siitä pärjääkö siinä matematiikassa, koska heti ekat kurssit on jo ihan eri liigassa lukion matikan kurssien kanssa. Pitää olla erityistä harrastuneisuutta asiaan eli, että on jo lukiossa opiskellut itse matikkaa pitemmälle kuin mitä lukion kurssit vaatii tai sitten on oikeasti matemaattista lahjakkuutta tai halua ja kykyä tehdä ihan jäätävästi töitä, että oppii. Matikan kurssit voi olla sellaisia, että et siellä luennolla oikeasti ymmärrä _yhtään mitään_ mistä puhutaan ja kotona pitää opiskella ihan hitosti, että tajuat missä mennään. Tai olet niin lahjakas, että pysyt kärryillä vähemmälläkin työllä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen opiskelun pitää nykyisin aina olla niin vaikeaa joka paikassa ettei läpi pääse? Kuitenkin työssä pärjää paljon vähemmillä vaatimuksilla.

Joudun tekemään yksinkertaista amis työtä vaikka pystyisin moneen muuhunkin. En vaan selviä tosi vaikeista opinnoista.

Ehkä siihen on syynsä että olet amis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen opiskelun pitää nykyisin aina olla niin vaikeaa joka paikassa ettei läpi pääse? Kuitenkin työssä pärjää paljon vähemmillä vaatimuksilla.

Joudun tekemään yksinkertaista amis työtä vaikka pystyisin moneen muuhunkin. En vaan selviä tosi vaikeista opinnoista.

Mielestäni hyvä ettei ainakaan DI puolella tingitä vaatimuksista, säilyy tutkinnon arvokkuus. Opiskelin sähkö-DI:ksi pienemmässä yliopistossa mutta opettajat teki hyvin selväksi ettei vaatimustasosta tingitä suurempiin yliopistoihin verrattuna, kurssien sisältö oli sama kuin suuremmissa.

Nämä tutkinnot mistä kaikki päästetään läpi säälipisteillä jotta koulu saa rahoitusta valmistumismäärän perusteella, vaan pilaavat tutkinnon arvokkuuden.

Näin on käynyt mm. omalla alallani. Opiskelijoiden taso on laskenut koko ajan, ja sen myötä vaatimuksia pudotettu reippaasti. Se näkyy jo valitettavasti työmarkkinoilla, eikä tutkinnon arvostus ole enää sitä, mitä se oli vaikka 15-20 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä töissä 4 opiskelee työnohessa DI, ihan iisiä kun on älyä ja taitoa.

Haha, olen itse DI (en sähköltä) ja joo, itselle se oli helppoa. Pidän kovista tieteistä, missä saa laskea, asioita ei tarvitse vatvoa ja pyöritellä millään toisaaltatoisaalta-meiningillä ja numeroihin voi luottaa, jos vaan osaa. Että kaippa se omista vahvuuksista riippuu, mikä tuntuu helpolta. Itse en yhtään kykenisi johonkin kovin pohdiskelevaan tieteeseen, menisi hermo heti.

Itse rakennustekniikan DI ja tykkään kovasta faktasta. Laskelmat osoittavat, että joku rakenne kestää. Siinä ei ole sijaa toisaalta toisaalta -meiningille eikä käsienheiluttelulle. Karut faktat ratkaisevat. 

Sitten samaan kovan faktan laskelmien aikaan on Suomessa onnistuttu rakentamaan hevosmaneeseja, jotka ovat hengenvaarallisia. Sellaisen romahdettua kuoli ratsastajakin ja moni loukkaantui. Ihmettelen miten tuollainen on edes mahdollista.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin hakea sähkötekniikan DI mutta olen kuullut, että alalla on sukupuoleen liittyvää palkkasyrjintää. Kaverini (nainen) valmistui sähköpuolen DI:ksi ja häneltä kuulin että naaman ja sukupuolen mukaan määräytyy palkka. Lähti opiskelemaan toista tekniikan puolen korkeakoulututkintoa. Tiedä sitten mikä on totuus tuossa palkka-asiassa.

Kaverisi ei vain pärjännyt

Vierailija kirjoitti:

Pääseminen on siis helppoa, mutta valmistuminen vaikeaa. Joillain aloilla on toisin päin.

Kerroppa, että minne on vaikea päästä, ja helppo valmistua?

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtäkään sähkötekniikan yliopisto-opiskelijaa jolla olisi ollut aikaa alkaa lisääntymään kesken opintojen. Kun täällä siitäkin puhuttiin että opintojen aikana lisääntyminen on helppoa.

No, olen syntynyt kesken isäni sähkötekniikan DI-opintojen, äiti elätti perheen, mutta siitä on jo aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Sähköpuolen keskeyttäjiä on paljon. koska jo pari-kolme vuotta opiskelua. ja saat valita mihon töihin menet. pikkuhiljaaa näintyöelämä vie, koska osaamista arvostetaaan enemmän kuin paperia.

Miksi sitten kokeneet 50+ sähköalan DI:t voivat yt:n jälkeen valita vain kortiston? Miksi heidän osaamistaan ei arvosteta, vaikka se on ajan tasalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti joku kuvittelee, että tekniikan alat olisivat jotenkin vaikeimpia? Niiden opiskelija-aines on vaan niin heikkoa, että koulussa keskitason oppilaatkin loistaa. Tekniikan aloille ei hakeudu ne kympin tytöt, jotka siitä pitkästä matematiikastakin ne kympit keräävät, vaan kympin tytöt hakeutuvat aloille, joissa sisäänpääsyprosentti pyörii siinä viiden ja kymmenen välillä.

Valitettavasti lukiotodistuksen 10 ja L pitkästä matematiikasta ei auta pätkääkään insinöörimatematiikan 1-4 kursseilla. Ollaan aivan eri tasolla.

Voisiko joku kertoa suurinpiirtein mikä se taso on?  Minua on aina hiukan vaivannut se, etten tiedä mitään siitä alueesta joka jää epäilemättä aika lapsellisen koulumatikan ja sen varsinaisen matematiikan väliin. 

Olen itsekin kympintyttö ja ällä matikasta ja opettajan mielestä matemaattisesti lahjakas, mutta minuakin kiinnosti ihmisiin liittyvät asiat enemmän kuin koneet tai sähkö. Ystäväni on samanlainen, häntä kiinnosti taide.  Niin vähäinen oli mielenkiinto, että kumpikaan ei ole paneutunut asiaan yhtään enempää kuin on vaadittu. Keskenämmekään emme ole ikinä puhuneet matematiikasta yhtään, kunhan on vain todettu että tällainen lausunto on molemmista annettu. 

No se taso on sellainen, että pitkän matikan L ei oikeastaan kerro yhtään mitään siitä pärjääkö siinä matematiikassa, koska heti ekat kurssit on jo ihan eri liigassa lukion matikan kurssien kanssa. Pitää olla erityistä harrastuneisuutta asiaan eli, että on jo lukiossa opiskellut itse matikkaa pitemmälle kuin mitä lukion kurssit vaatii tai sitten on oikeasti matemaattista lahjakkuutta tai halua ja kykyä tehdä ihan jäätävästi töitä, että oppii. Matikan kurssit voi olla sellaisia, että et siellä luennolla oikeasti ymmärrä _yhtään mitään_ mistä puhutaan ja kotona pitää opiskella ihan hitosti, että tajuat missä mennään. Tai olet niin lahjakas, että pysyt kärryillä vähemmälläkin työllä.

Vähän liiottelua kyllä nyt. Pitkän matikan C:llä (kursseista 8-9) pärjäsi ihan hyvin. Olipa siellä pari lyhyen matikan lukenuttakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti joku kuvittelee, että tekniikan alat olisivat jotenkin vaikeimpia? Niiden opiskelija-aines on vaan niin heikkoa, että koulussa keskitason oppilaatkin loistaa. Tekniikan aloille ei hakeudu ne kympin tytöt, jotka siitä pitkästä matematiikastakin ne kympit keräävät, vaan kympin tytöt hakeutuvat aloille, joissa sisäänpääsyprosentti pyörii siinä viiden ja kymmenen välillä.

Valitettavasti lukiotodistuksen 10 ja L pitkästä matematiikasta ei auta pätkääkään insinöörimatematiikan 1-4 kursseilla. Ollaan aivan eri tasolla.

Voisiko joku kertoa suurinpiirtein mikä se taso on?  Minua on aina hiukan vaivannut se, etten tiedä mitään siitä alueesta joka jää epäilemättä aika lapsellisen koulumatikan ja sen varsinaisen matematiikan väliin. 

Olen itsekin kympintyttö ja ällä matikasta ja opettajan mielestä matemaattisesti lahjakas, mutta minuakin kiinnosti ihmisiin liittyvät asiat enemmän kuin koneet tai sähkö. Ystäväni on samanlainen, häntä kiinnosti taide.  Niin vähäinen oli mielenkiinto, että kumpikaan ei ole paneutunut asiaan yhtään enempää kuin on vaadittu. Keskenämmekään emme ole ikinä puhuneet matematiikasta yhtään, kunhan on vain todettu että tällainen lausunto on molemmista annettu. 

No se taso on sellainen, että pitkän matikan L ei oikeastaan kerro yhtään mitään siitä pärjääkö siinä matematiikassa, koska heti ekat kurssit on jo ihan eri liigassa lukion matikan kurssien kanssa. Pitää olla erityistä harrastuneisuutta asiaan eli, että on jo lukiossa opiskellut itse matikkaa pitemmälle kuin mitä lukion kurssit vaatii tai sitten on oikeasti matemaattista lahjakkuutta tai halua ja kykyä tehdä ihan jäätävästi töitä, että oppii. Matikan kurssit voi olla sellaisia, että et siellä luennolla oikeasti ymmärrä _yhtään mitään_ mistä puhutaan ja kotona pitää opiskella ihan hitosti, että tajuat missä mennään. Tai olet niin lahjakas, että pysyt kärryillä vähemmälläkin työllä.

Valitettavasti koulu/opiskelu-urani surkeimmat "opettajat" (proffat) tulivat vastaan yliopistolla. Jouduin kaivamaan uudestaan lukion pitkän matematiikan kirjat esiin ja kertaamaan perusteet sieltä ja sitten opettelemaan yksin uuden materiaalin. Lähellä eläkeikää oleva proffa piti epäselviä kalvosulkeisia ja luennon jälkeen oli lähinnä pihalla koko aiheesta. Toivottavasti nykyään on toinen meininki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä töissä 4 opiskelee työnohessa DI, ihan iisiä kun on älyä ja taitoa.

Haha, olen itse DI (en sähköltä) ja joo, itselle se oli helppoa. Pidän kovista tieteistä, missä saa laskea, asioita ei tarvitse vatvoa ja pyöritellä millään toisaaltatoisaalta-meiningillä ja numeroihin voi luottaa, jos vaan osaa. Että kaippa se omista vahvuuksista riippuu, mikä tuntuu helpolta. Itse en yhtään kykenisi johonkin kovin pohdiskelevaan tieteeseen, menisi hermo heti.

Itse rakennustekniikan DI ja tykkään kovasta faktasta. Laskelmat osoittavat, että joku rakenne kestää. Siinä ei ole sijaa toisaalta toisaalta -meiningille eikä käsienheiluttelulle. Karut faktat ratkaisevat. 

Sitten samaan kovan faktan laskelmien aikaan on Suomessa onnistuttu rakentamaan hevosmaneeseja, jotka ovat hengenvaarallisia. Sellaisen romahdettua kuoli ratsastajakin ja moni loukkaantui. Ihmettelen miten tuollainen on edes mahdollista.

-ohis

En noihin maneesionnettomuuksiin ole perehtynyt, mutta sitä tapahtuu, että rakennuksia ei ole tehty niin kuin piirustuksissa sanotaan. Joskus kyseessä on silkka välinpitämättömyys, mutta joskus säästösyyt. "Ei se neljää pulttia tarvitse, kun kahdellakin pysyy."

-eri

Vierailija kirjoitti:

Osa DI ohjelmista on tosiaan sellaisia, ettei sisään ole vaikea päästä. Mutta opiskellessa lähtee kyllä luulot. Olen itse DI (paljon helpommasta ohjelmasta kuin sähkö) ja muistan kun ensimmäisellä matematiikan luennolla proffa totesi kylmästi, että tämän kurssin aikana 20% teistä keskeyttää opinnot. Ja jokseenkin niin se tosiaan meni, ne ensimmäiset matematiikan ja fysiikat kyllä olivat jokseenkin veret seisauttava kokemus, itsekin niistä hädin tuskin läpi sain rämmittyä.

Hesarissa (tai kuukausiliitteessä) oli kerran haastateltuina henkilöitä, joilla oli useampia yliopistotutkintoja.

Eräältä nuorelta mieheltä kysyttiin, mikä hänen mielestään oli tutkinnoista vaikein suorittaa.

Hän totesi, että vaikea verrata.  Oikeustiede kuulemma vaati sivumääräisesti eniten lukemista,  lääkäriksi valmistuimsta haittasi se ettei päässyt harjoitteluihin jne.  DI-opinnoista hän totesi, että siinä ei ollut paljon luettavaa, mutta siinä voi joillekin tulla stoppi, koska jos et jotakin asiaa ymmärrä, niin siinä ei auta vaikka lukisit miten paljon tahansa.