Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sähkötekniikan DI, aloituspaikkoja 65, ensisijaisia hakijoita 30
03.04.2021 |
Sähkötekniikka, tekniikan kandidaatti ja diplomi-insinööri (3 v + 2 v)
Ensisijaisia hakijoita / aloituspaikka: 0,46
Kommentit (318)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti joku kuvittelee, että tekniikan alat olisivat jotenkin vaikeimpia? Niiden opiskelija-aines on vaan niin heikkoa, että koulussa keskitason oppilaatkin loistaa. Tekniikan aloille ei hakeudu ne kympin tytöt, jotka siitä pitkästä matematiikastakin ne kympit keräävät, vaan kympin tytöt hakeutuvat aloille, joissa sisäänpääsyprosentti pyörii siinä viiden ja kymmenen välillä.
Valitettavasti lukiotodistuksen 10 ja L pitkästä matematiikasta ei auta pätkääkään insinöörimatematiikan 1-4 kursseilla. Ollaan aivan eri tasolla.
Voisiko joku kertoa suurinpiirtein mikä se taso on? Minua on aina hiukan vaivannut se, etten tiedä mitään siitä alueesta joka jää epäilemättä aika lapsellisen koulumatikan ja sen varsinaisen matematiikan väliin.
Olen itsekin kympintyttö ja ällä matikasta ja opettajan mielestä matemaattisesti lahjakas, mutta minuakin kiinnosti ihmisiin liittyvät asiat enemmän kuin koneet tai sähkö. Ystäväni on samanlainen, häntä kiinnosti taide. Niin vähäinen oli mielenkiinto, että kumpikaan ei ole paneutunut asiaan yhtään enempää kuin on vaadittu. Keskenämmekään emme ole ikinä puhuneet matematiikasta yhtään, kunhan on vain todettu että tällainen lausunto on molemmista annettu.
No se taso on sellainen, että pitkän matikan L ei oikeastaan kerro yhtään mitään siitä pärjääkö siinä matematiikassa, koska heti ekat kurssit on jo ihan eri liigassa lukion matikan kurssien kanssa. Pitää olla erityistä harrastuneisuutta asiaan eli, että on jo lukiossa opiskellut itse matikkaa pitemmälle kuin mitä lukion kurssit vaatii tai sitten on oikeasti matemaattista lahjakkuutta tai halua ja kykyä tehdä ihan jäätävästi töitä, että oppii. Matikan kurssit voi olla sellaisia, että et siellä luennolla oikeasti ymmärrä _yhtään mitään_ mistä puhutaan ja kotona pitää opiskella ihan hitosti, että tajuat missä mennään. Tai olet niin lahjakas, että pysyt kärryillä vähemmälläkin työllä.
Valitettavasti koulu/opiskelu-urani surkeimmat "opettajat" (proffat) tulivat vastaan yliopistolla. Jouduin kaivamaan uudestaan lukion pitkän matematiikan kirjat esiin ja kertaamaan perusteet sieltä ja sitten opettelemaan yksin uuden materiaalin. Lähellä eläkeikää oleva proffa piti epäselviä kalvosulkeisia ja luennon jälkeen oli lähinnä pihalla koko aiheesta. Toivottavasti nykyään on toinen meininki.
No tämä juuri tekee hommasta tosi vaikeaa. Toiset tajuavat asioita paremmin kuin itse proffa eivätkä tarvitse kauheasti ohjausta ja toiset oppivat hyvällä ohjauksella kyllä, mutta kun sitä ei saa niin pitää itse tehdä paljon töitä. Yliopiston opettajan pitäisi nimenomaan osata opettaa, mutta harva niistä osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti joku kuvittelee, että tekniikan alat olisivat jotenkin vaikeimpia? Niiden opiskelija-aines on vaan niin heikkoa, että koulussa keskitason oppilaatkin loistaa. Tekniikan aloille ei hakeudu ne kympin tytöt, jotka siitä pitkästä matematiikastakin ne kympit keräävät, vaan kympin tytöt hakeutuvat aloille, joissa sisäänpääsyprosentti pyörii siinä viiden ja kymmenen välillä.
Valitettavasti lukiotodistuksen 10 ja L pitkästä matematiikasta ei auta pätkääkään insinöörimatematiikan 1-4 kursseilla. Ollaan aivan eri tasolla.
Voisiko joku kertoa suurinpiirtein mikä se taso on? Minua on aina hiukan vaivannut se, etten tiedä mitään siitä alueesta joka jää epäilemättä aika lapsellisen koulumatikan ja sen varsinaisen matematiikan väliin.
Olen itsekin kympintyttö ja ällä matikasta ja opettajan mielestä matemaattisesti lahjakas, mutta minuakin kiinnosti ihmisiin liittyvät asiat enemmän kuin koneet tai sähkö. Ystäväni on samanlainen, häntä kiinnosti taide. Niin vähäinen oli mielenkiinto, että kumpikaan ei ole paneutunut asiaan yhtään enempää kuin on vaadittu. Keskenämmekään emme ole ikinä puhuneet matematiikasta yhtään, kunhan on vain todettu että tällainen lausunto on molemmista annettu.
Ei taso ole kovin kummoinen. Luennoilla höyrytään erilaisia todistuksia, mutta kurssien läpäiseminen ei ole vaikeaa, jos ottaa opiskelun tosissaan. Suurin ongelma on se, että lukiomatikassa jengi on tottunut hitaaseen tahtiin eikä siihen, että painetaan viikossa 4 luentoa ja kahdet laskarit. Varsinaista matikkaa on sitten lipaston puolella ja se on hyvin erilaista.
t. S-matikat arvosanoilla 3-5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen opiskelun pitää nykyisin aina olla niin vaikeaa joka paikassa ettei läpi pääse? Kuitenkin työssä pärjää paljon vähemmillä vaatimuksilla.
Joudun tekemään yksinkertaista amis työtä vaikka pystyisin moneen muuhunkin. En vaan selviä tosi vaikeista opinnoista.Ehkä siihen on syynsä että olet amis.
Itse olen jälkikäteen ihmetellyt, kuinka paljon turhaa juttua tuli AMK-inssin ja dipan opinnoissa opiskeltua tai kirjoitettua selkkareihon diibadaabaa. Kait sillä on vaan ollut tarkoitus katsoa kellä kantti kestää, sillä työelämässä (25 vuotta alakohtaisissa hommissa) on huomannut "no ei sitäkään ole tarvittu..."
Tapasin kerran sattumoisin lukiokaverin, konetekniikan dipaksi oli päätynyt. Tuopposen ääressä muisteltiin vanhoja ja vertailtiin opintojamme. Hän totesi harmistuneena "kyllä opeteltiin tikkana lujuuksia, metallurgisia menetelmiä ja tuotantotaloutta, mutta kukaan ei koskaan kertonut miten käsitellä tulipalokommunistia pääluottamusmiestä joka on saanut oppinsa 70-luvulla.." (kaveri oli nimetty hiljattain kokoonpanopäälliköksi isommalle metalliverstaalle ja pääluotto oli keksinyt alkaa kokeilemaan nuoren jolpin kanttia....)
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään sähkötekniikan yliopisto-opiskelijaa jolla olisi ollut aikaa alkaa lisääntymään kesken opintojen. Kun täällä siitäkin puhuttiin että opintojen aikana lisääntyminen on helppoa.
Ei kai se lisääntyminen nyt niin paljon aikaa vie, ettei sitä kerkeisi opintojen ohella harrastaa. Vahva veikkaukseni, että 99% opiskelijoista sitä toimintaa kuitenkin opiskeluaikoinakin harrastavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään sähkötekniikan yliopisto-opiskelijaa jolla olisi ollut aikaa alkaa lisääntymään kesken opintojen. Kun täällä siitäkin puhuttiin että opintojen aikana lisääntyminen on helppoa.
Minä tunnen! Me saimme kaksi lasta sinä aikana, kun mieheni opiskeli sähkötekniikan DI:ksi.
Mutta opiskelitko itse? Minusta se on niin vaikeaa etten tajua miten vielä synnyttäisin siinä ohella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä töissä 4 opiskelee työnohessa DI, ihan iisiä kun on älyä ja taitoa.
Haha, olen itse DI (en sähköltä) ja joo, itselle se oli helppoa. Pidän kovista tieteistä, missä saa laskea, asioita ei tarvitse vatvoa ja pyöritellä millään toisaaltatoisaalta-meiningillä ja numeroihin voi luottaa, jos vaan osaa. Että kaippa se omista vahvuuksista riippuu, mikä tuntuu helpolta. Itse en yhtään kykenisi johonkin kovin pohdiskelevaan tieteeseen, menisi hermo heti.
Itse rakennustekniikan DI ja tykkään kovasta faktasta. Laskelmat osoittavat, että joku rakenne kestää. Siinä ei ole sijaa toisaalta toisaalta -meiningille eikä käsienheiluttelulle. Karut faktat ratkaisevat.
Sitten samaan kovan faktan laskelmien aikaan on Suomessa onnistuttu rakentamaan hevosmaneeseja, jotka ovat hengenvaarallisia. Sellaisen romahdettua kuoli ratsastajakin ja moni loukkaantui. Ihmettelen miten tuollainen on edes mahdollista.
-ohis
Raksateekkari Kokkila hoiti rakenteilla olleen sillan tonttiin ja silti päätyi EK:n pääjehuksi. Joten ei sillä niin väliä ole vaikka olisikin nukkunut statiikan ja/tai lujuuslaskennan luennoilla. Etenkin jos faija on rappari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä DI:t ikinä kokeilleet aloja, joihin on vaikea päästä :D
On helppo öyhöttää, että oma ala on vaativin, kun oikeasti ei ole edes mitään saumaa päästä lukemaan niitä aloja, joita opiskelemaan on suurin kynnys.
Miksi juuri DI-tutkinto aiheuttaa tällä palstalla niin paljon närää?
Tämä on naisvaltainen paikka... Jos väität vaativaksi jotain missä naiset eivät ole enemmistössä, saat pelkkää kuraa niskaasi.
Olen itse DI nainen, ei minulle kukaan nainen ole tullut väittämään alaa helpoksi.
Sen sijaan amk inssimiehet näin saattavat tehdä, ei toki kaikki 😊
-ohis
Tuo kommentti liittyi tähän palstaan. Täällähän ei sukupuolta näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään sähkötekniikan yliopisto-opiskelijaa jolla olisi ollut aikaa alkaa lisääntymään kesken opintojen. Kun täällä siitäkin puhuttiin että opintojen aikana lisääntyminen on helppoa.
No, olen syntynyt kesken isäni sähkötekniikan DI-opintojen, äiti elätti perheen, mutta siitä on jo aikaa.
Miksi taas isän eikä äidin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään sähkötekniikan yliopisto-opiskelijaa jolla olisi ollut aikaa alkaa lisääntymään kesken opintojen. Kun täällä siitäkin puhuttiin että opintojen aikana lisääntyminen on helppoa.
Minä tunnen! Me saimme kaksi lasta sinä aikana, kun mieheni opiskeli sähkötekniikan DI:ksi.
Mutta opiskelitko itse? Minusta se on niin vaikeaa etten tajua miten vielä synnyttäisin siinä ohella...
Siis sähkötekniikan DI:ksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään sähkötekniikan yliopisto-opiskelijaa jolla olisi ollut aikaa alkaa lisääntymään kesken opintojen. Kun täällä siitäkin puhuttiin että opintojen aikana lisääntyminen on helppoa.
Minä tunnen! Me saimme kaksi lasta sinä aikana, kun mieheni opiskeli sähkötekniikan DI:ksi.
Mutta opiskelitko itse? Minusta se on niin vaikeaa etten tajua miten vielä synnyttäisin siinä ohella...
Siis sähkötekniikan DI:ksi...
Olen eri, mutta olen saanut lapsia ja opiskellut sähkötekniikan DI:ksi. Olen mm. imettänyt samaan aikaan, kun olen kirjoitellut raportteja. Taapero suttasi aina laskarivihkojani :) Ihan mahdollista tuo on.
Suoritin asevelvollisuuden lukion jälkeen ja sen jälkeen TTKK:lle sähkölle. Inssimatkat, fourier-sarjat, laplacet yms. palauttivat kyllä aika nopeasti maanpinnalle.
Lukiossa pärjäsi kun vähän viitsi tunneilla kuunnella, yliopistossa oli pakko opiskella...
Eipähän noita mihinkään ole sen jälkeen tarvinnut, nykyään tulee 100te/vuosi palkkaa kun pyörittää jiraa, powerpointtia ja exceliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen opiskelun pitää nykyisin aina olla niin vaikeaa joka paikassa ettei läpi pääse? Kuitenkin työssä pärjää paljon vähemmillä vaatimuksilla.
Joudun tekemään yksinkertaista amis työtä vaikka pystyisin moneen muuhunkin. En vaan selviä tosi vaikeista opinnoista.Ehkä siihen on syynsä että olet amis.
Itse olen jälkikäteen ihmetellyt, kuinka paljon turhaa juttua tuli AMK-inssin ja dipan opinnoissa opiskeltua tai kirjoitettua selkkareihon diibadaabaa. Kait sillä on vaan ollut tarkoitus katsoa kellä kantti kestää, sillä työelämässä (25 vuotta alakohtaisissa hommissa) on huomannut "no ei sitäkään ole tarvittu..."
Tapasin kerran sattumoisin lukiokaverin, konetekniikan dipaksi oli päätynyt. Tuopposen ääressä muisteltiin vanhoja ja vertailtiin opintojamme. Hän totesi harmistuneena "kyllä opeteltiin tikkana lujuuksia, metallurgisia menetelmiä ja tuotantotaloutta, mutta kukaan ei koskaan kertonut miten käsitellä tulipalokommunistia pääluottamusmiestä joka on saanut oppinsa 70-luvulla.." (kaveri oli nimetty hiljattain kokoonpanopäälliköksi isommalle metalliverstaalle ja pääluotto oli keksinyt alkaa kokeilemaan nuoren jolpin kanttia....)
Töissä ei riitä se, että selviää asioista jotenkuten ja joku toinen sitten tarkistaa, laskiko kaveri oikein. Töissä niiden juttujen pitää mennä oikein ja pitää itse pystyä vakuuttumaan ja vakuuttamaan työkaveritkin siitä, että oikein on laskettu. Jos opiskelun aikana vaikeimmat laskut ovat samaa tasoa kuin mitä töissä tarvitsee, niin töissä joutuu pinnistelemään taitojensa ylärajoilla ja virheitä tulee helposti. Jos taas opiskellessa kursseilla on ratkottu selvästi vaikeampia ongelmia, ovat ne töissä laskettavat jutut sellaisia, jotka osaa varmasti oikein.
Ja ainakin silloin, kun itse opiskelin TKK:lla, valinnaisiin oli mahdollista ottaa niin työpsykologian kurssi kuin jokin toinen, joka käsitteli työsuhteita ja ay-toimintaa. Niitä vain pidettiin pilipalikursseina, joilta voi käydä hakemassa helpot opintopisteet silloin, jos opintotukea varten ei vielä ole tarpeeksi pisteitä. Näiden juttujen merkityksen helposti tajuaa vasta sitten, kun ne tulevat vastaan töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen opiskelun pitää nykyisin aina olla niin vaikeaa joka paikassa ettei läpi pääse? Kuitenkin työssä pärjää paljon vähemmillä vaatimuksilla.
Joudun tekemään yksinkertaista amis työtä vaikka pystyisin moneen muuhunkin. En vaan selviä tosi vaikeista opinnoista.Ehkä siihen on syynsä että olet amis.
Itse olen jälkikäteen ihmetellyt, kuinka paljon turhaa juttua tuli AMK-inssin ja dipan opinnoissa opiskeltua tai kirjoitettua selkkareihon diibadaabaa. Kait sillä on vaan ollut tarkoitus katsoa kellä kantti kestää, sillä työelämässä (25 vuotta alakohtaisissa hommissa) on huomannut "no ei sitäkään ole tarvittu..."
Tapasin kerran sattumoisin lukiokaverin, konetekniikan dipaksi oli päätynyt. Tuopposen ääressä muisteltiin vanhoja ja vertailtiin opintojamme. Hän totesi harmistuneena "kyllä opeteltiin tikkana lujuuksia, metallurgisia menetelmiä ja tuotantotaloutta, mutta kukaan ei koskaan kertonut miten käsitellä tulipalokommunistia pääluottamusmiestä joka on saanut oppinsa 70-luvulla.." (kaveri oli nimetty hiljattain kokoonpanopäälliköksi isommalle metalliverstaalle ja pääluotto oli keksinyt alkaa kokeilemaan nuoren jolpin kanttia....)
Töissä ei riitä se, että selviää asioista jotenkuten ja joku toinen sitten tarkistaa, laskiko kaveri oikein. Töissä niiden juttujen pitää mennä oikein ja pitää itse pystyä vakuuttumaan ja vakuuttamaan työkaveritkin siitä, että oikein on laskettu. Jos opiskelun aikana vaikeimmat laskut ovat samaa tasoa kuin mitä töissä tarvitsee, niin töissä joutuu pinnistelemään taitojensa ylärajoilla ja virheitä tulee helposti. Jos taas opiskellessa kursseilla on ratkottu selvästi vaikeampia ongelmia, ovat ne töissä laskettavat jutut sellaisia, jotka osaa varmasti oikein.
Ja ainakin silloin, kun itse opiskelin TKK:lla, valinnaisiin oli mahdollista ottaa niin työpsykologian kurssi kuin jokin toinen, joka käsitteli työsuhteita ja ay-toimintaa. Niitä vain pidettiin pilipalikursseina, joilta voi käydä hakemassa helpot opintopisteet silloin, jos opintotukea varten ei vielä ole tarpeeksi pisteitä. Näiden juttujen merkityksen helposti tajuaa vasta sitten, kun ne tulevat vastaan töissä.
Toistaiseksi (25v aikana) EI ole tullut yhtään läheskään niin haastavaa laskutehtävää kuin opintojen aikana tuli. Sen sijaan on pitänyt ymmärtää miten erilaiset järjestelmät toimivat oikeasti yhteen,ml automaatio, tietoliikenne ja ihan puhdas softa,vaiken pakollisia logiikkaohjelmointeja kummmempaa ole koodaillut.
Ja ilmeisesti ymmärrys on ollut hyvää kun tienaan tuplaten keskimääräisen sähkö-DI:n liksan edestä. Se tosin edellytti siirtymistä ulkomaisen työantajan palvelukseen ICT-alalle, mutta pitää edelleen ymmärtää sähkön todellisen toiminnan/älykkään ohjauksen päälle. Ei esim suodattimen nollien ja napojen vaikutusta siirtofunktioon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään sähkötekniikan yliopisto-opiskelijaa jolla olisi ollut aikaa alkaa lisääntymään kesken opintojen. Kun täällä siitäkin puhuttiin että opintojen aikana lisääntyminen on helppoa.
Minä tunnen! Me saimme kaksi lasta sinä aikana, kun mieheni opiskeli sähkötekniikan DI:ksi.
Mutta opiskelitko itse? Minusta se on niin vaikeaa etten tajua miten vielä synnyttäisin siinä ohella...
Siis sähkötekniikan DI:ksi...
Olen eri, mutta olen saanut lapsia ja opiskellut sähkötekniikan DI:ksi. Olen mm. imettänyt samaan aikaan, kun olen kirjoitellut raportteja. Taapero suttasi aina laskarivihkojani :) Ihan mahdollista tuo on.
Mikä suuntaus? Teetkö niitä töitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään sähkötekniikan yliopisto-opiskelijaa jolla olisi ollut aikaa alkaa lisääntymään kesken opintojen. Kun täällä siitäkin puhuttiin että opintojen aikana lisääntyminen on helppoa.
Minä tunnen! Me saimme kaksi lasta sinä aikana, kun mieheni opiskeli sähkötekniikan DI:ksi.
Mutta opiskelitko itse? Minusta se on niin vaikeaa etten tajua miten vielä synnyttäisin siinä ohella...
Siis sähkötekniikan DI:ksi...
Olen eri, mutta olen saanut lapsia ja opiskellut sähkötekniikan DI:ksi. Olen mm. imettänyt samaan aikaan, kun olen kirjoitellut raportteja. Taapero suttasi aina laskarivihkojani :) Ihan mahdollista tuo on.
Mikä suuntaus? Teetkö niitä töitä?
Suuntauksen jätän mainitsematta. Teen koulutustani vastavaa työtä, mutta olen päätynyt aivan erilaisiin tehtäviin, kun suuntaustani valitessa kuvittelin. Tyytyväisempi en silti voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään sähkötekniikan yliopisto-opiskelijaa jolla olisi ollut aikaa alkaa lisääntymään kesken opintojen. Kun täällä siitäkin puhuttiin että opintojen aikana lisääntyminen on helppoa.
Minä tunnen! Me saimme kaksi lasta sinä aikana, kun mieheni opiskeli sähkötekniikan DI:ksi.
Mutta opiskelitko itse? Minusta se on niin vaikeaa etten tajua miten vielä synnyttäisin siinä ohella...
Mä pääsen pian testailemaan, miten helppo on opiskella sähköinssiksi vamhempainvapaalla. Opiskelen tosin AMK:ssa, joten matikka ei ole yhtä vaikeaa kuin dippapuolella, mutta olin lukiossa sysipaska matikassa ja päättötodistuksessa oli matikasta ja fyssasta vitonen. Parin viikon kuluttua alkaa toisen vuoden opinnot ja vauva on silloin nelikuukautinen.
Ps. Itse sen synnytin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään sähkötekniikan yliopisto-opiskelijaa jolla olisi ollut aikaa alkaa lisääntymään kesken opintojen. Kun täällä siitäkin puhuttiin että opintojen aikana lisääntyminen on helppoa.
Minä tunnen! Me saimme kaksi lasta sinä aikana, kun mieheni opiskeli sähkötekniikan DI:ksi.
Mutta opiskelitko itse? Minusta se on niin vaikeaa etten tajua miten vielä synnyttäisin siinä ohella...
Mä pääsen pian testailemaan, miten helppo on opiskella sähköinssiksi vamhempainvapaalla. Opiskelen tosin AMK:ssa, joten matikka ei ole yhtä vaikeaa kuin dippapuolella, mutta olin lukiossa sysipaska matikassa ja päättötodistuksessa oli matikasta ja fyssasta vitonen. Parin viikon kuluttua alkaa toisen vuoden opinnot ja vauva on silloin nelikuukautinen.
Ps. Itse sen synnytin
Monet vaihtavat AMK:hon kun eivät jaksa nähdä vaivaa yliopistossa. Näin on käynyt jo useammalle kymmenelle tutulle ja ovat olleet tyytyväisiä vaihtoon ja hyvin pärjänneet.
Se on ollut perinteisesti aika epäsuosittu linja. Vaativa mutta ei ehkä kovin "seksikäs".
Vierailija kirjoitti:
Minulla on poika, joka valmistui Aallosta sähköpuolen dippainssiksi. Hänen mukaansa matematiikkaa oli paljon ja he laskivat kaikenlaista ns. aiheen vierestäkin, ihan vain sillä periaatteella, että pitää osata laskea ja kunnolla.
Kun hän valmistui häneltä kysyttiin haluaako tohtoriopiskelijaksi. Onkohan heitä sitten siellä puolella vähän, jos valmistuvilta kysellään kiinnostaisiko tohtoriopinnot? En tullut kysyneeksi oliko keskeyttäneitä paljon.
Mee muualle kehuskelemaan pojallasi, v***n Pirkko "PiRzO" Heinikäinen. Mahdat olla ylpeä kun itse oot myyny jossain itä-helsingin snackyssä paskoja hamppareita, mutta onneksi nyt poikasi on suvun ylpeys!!! Oikein DiPPa_iNSSi_06!!!
Alue: Aihe vapaa
Minkä puolen sähkö DI? Elektroniikka? Vahvavirta?