Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sähkötekniikan DI, aloituspaikkoja 65, ensisijaisia hakijoita 30
03.04.2021 |
Sähkötekniikka, tekniikan kandidaatti ja diplomi-insinööri (3 v + 2 v)
Ensisijaisia hakijoita / aloituspaikka: 0,46
Kommentit (318)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntijaksi päätyminen voi olla kovaa vanhempanakin. Olen lääkäri ja päädyin yliopistosairaalaan oman alani ylilääkäriksi ja vastuualuejohtajaksi eli k.o. alan ylimmäksi käytännön osaajaksi kyseisellä erva-alueella eli ns. miljoonapiirissä. Kun klinikkaan tuli vaikeista vaikeimpia potilaita, olin se ylimmäinen osaaja. Vastuu hirvitti. Kosultoin kyllä muiden erva-alueiden ylilääkäreitä ja ulkomaisia tuttuja ja palaveerasin professoreiden kanssa, mutta heistä osa ei käytännön klinikasta paljoakaan ymmärtänyt. Lääketieteen opinnot? Ne olivat melko helppoja, kunhan tiedekuntaan oli ensin päässyt sisään. Erikoistumisvaiheessa vaikeusaste kasvoi. Tieteellinen debatointi oli vielä eri juttunsa. - Mitä teen vauvapalstalla? Luen elämänmakuisia juttuja. Olette ihania!
No lääkärillä onkin vastuu jo toisten hengestä ja elämästä.
DI:llä ei sentään yleensä ainakaan ihan tällaista vastuuta ole. DI-opinnot voivat olla kyllä työläitä kun niissä on niin paljon muutakin kuin vain jotain tenttimistä. On laskuharjoituksia ja pienryhmätöitä todella paljon. Jotkut pienryhmätyötkin voivat olla työläitä, jos pitää ravata joissain firmoissa haastattelemassa ihmisiä ja keräämässä jotain aineistoja ym.
DI:t niitä sairaaloidenkin kallisarvoisia (ja väärin toimiessaan aika vaarallisia) koneita suunnittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vastataan muutaman sivun verran sama vastaus samaan viestiin kuinka DI:tkin voi olla ihmishengistä vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Useimmille liian vaikea ala. Meillä sähköpuolella valmistui lopulta alle puolet aloittaneista. Useimmat vaihtoi yliopiston kauppapuolelle tai AMK:hon.
Muistan itsekin ajatelleeni että pitäisi olla matematiikan tohtori jotta sähköpuoli sujuisi helposti.
Nyt olis naisilla se näytön paikka että kyllä mekin kun vain saadaan eikä miehet estä. Palkat kohdillaan sitten.
Minulla on poika, joka valmistui Aallosta sähköpuolen dippainssiksi. Hänen mukaansa matematiikkaa oli paljon ja he laskivat kaikenlaista ns. aiheen vierestäkin, ihan vain sillä periaatteella, että pitää osata laskea ja kunnolla.
Kun hän valmistui häneltä kysyttiin haluaako tohtoriopiskelijaksi. Onkohan heitä sitten siellä puolella vähän, jos valmistuvilta kysellään kiinnostaisiko tohtoriopinnot? En tullut kysyneeksi oliko keskeyttäneitä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntijaksi päätyminen voi olla kovaa vanhempanakin. Olen lääkäri ja päädyin yliopistosairaalaan oman alani ylilääkäriksi ja vastuualuejohtajaksi eli k.o. alan ylimmäksi käytännön osaajaksi kyseisellä erva-alueella eli ns. miljoonapiirissä. Kun klinikkaan tuli vaikeista vaikeimpia potilaita, olin se ylimmäinen osaaja. Vastuu hirvitti. Kosultoin kyllä muiden erva-alueiden ylilääkäreitä ja ulkomaisia tuttuja ja palaveerasin professoreiden kanssa, mutta heistä osa ei käytännön klinikasta paljoakaan ymmärtänyt. Lääketieteen opinnot? Ne olivat melko helppoja, kunhan tiedekuntaan oli ensin päässyt sisään. Erikoistumisvaiheessa vaikeusaste kasvoi. Tieteellinen debatointi oli vielä eri juttunsa. - Mitä teen vauvapalstalla? Luen elämänmakuisia juttuja. Olette ihania!
No lääkärillä onkin vastuu jo toisten hengestä ja elämästä.
DI:llä ei sentään yleensä ainakaan ihan tällaista vastuuta ole. DI-opinnot voivat olla kyllä työläitä kun niissä on niin paljon muutakin kuin vain jotain tenttimistä. On laskuharjoituksia ja pienryhmätöitä todella paljon. Jotkut pienryhmätyötkin voivat olla työläitä, jos pitää ravata joissain firmoissa haastattelemassa ihmisiä ja keräämässä jotain aineistoja ym.
DI:t niitä sairaaloidenkin kallisarvoisia (ja väärin toimiessaan aika vaarallisia) koneita suunnittelee.
Totta siinä mielessä että nykylääketiede on kaikilta osiltaan aika laitekeskeistä. Tutkimus, hoito, lääkkeiden valmistus, seuranta. Nörtteinä jäävät taka-alalle ihan suosiolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teekkarikulttuuri on perinteisesti hyvin sovintistista.
-teekkarinainen-
Aiheesta. Miksi lelliä jos huomataan ettei nainen osaa tai halua osata, ei kiinnosta? Kukaan ei käännytä pyrkimästä.
Nykylapsille pitäisi korostaa että tällaiset perusinfran insinööri- ja DI-alat on niitä oikeasti tuottavia, hyväpalkkaisia ja pitkien työsuhteiden jobeja. Ei mitkään mediaseksikkäät uusioalat.
T. Pätkätyöhumanisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiantuntijaksi päätyminen voi olla kovaa vanhempanakin. Olen lääkäri ja päädyin yliopistosairaalaan oman alani ylilääkäriksi ja vastuualuejohtajaksi eli k.o. alan ylimmäksi käytännön osaajaksi kyseisellä erva-alueella eli ns. miljoonapiirissä. Kun klinikkaan tuli vaikeista vaikeimpia potilaita, olin se ylimmäinen osaaja. Vastuu hirvitti. Kosultoin kyllä muiden erva-alueiden ylilääkäreitä ja ulkomaisia tuttuja ja palaveerasin professoreiden kanssa, mutta heistä osa ei käytännön klinikasta paljoakaan ymmärtänyt. Lääketieteen opinnot? Ne olivat melko helppoja, kunhan tiedekuntaan oli ensin päässyt sisään. Erikoistumisvaiheessa vaikeusaste kasvoi. Tieteellinen debatointi oli vielä eri juttunsa. - Mitä teen vauvapalstalla? Luen elämänmakuisia juttuja. Olette ihania!
No lääkärillä onkin vastuu jo toisten hengestä ja elämästä.
DI:llä ei sentään yleensä ainakaan ihan tällaista vastuuta ole. DI-opinnot voivat olla kyllä työläitä kun niissä on niin paljon muutakin kuin vain jotain tenttimistä. On laskuharjoituksia ja pienryhmätöitä todella paljon. Jotkut pienryhmätyötkin voivat olla työläitä, jos pitää ravata joissain firmoissa haastattelemassa ihmisiä ja keräämässä jotain aineistoja ym.
Tämä. Jos sairaalan teknologiassa on jotain vikaa niin lääkärin vastuu.
Lääkärin vastuu jos silta sortuu, jos rakennus sortuu, jos rokote tappaa, jos voimalaitos räjähtää, jos saa sähköiskun tai vaikka puristuu kuoliaaksi automoidun koneen vikatilan vuoksi.
Kaikissa näissä vahingoittuneet ovat lääkärin vastuulla sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se suuri keskeytysprosentti välttämättä suoraan opintojen vaikeudesta johdu, vaan luultavasti kyse on myös siitä, että aika harvaa aidosti kiinnostaa sähkötekniikka. Olen itsekin suorittanut tutkinnon matemaattiselta alalta ja voin kyllä myöntää, etten minä sitä puhtaasti kiinnostuksen perusteella valinnut.
Ja useimpia ei kiinnosta siksi että se on vaikeaa eikä helppoa ja ihmisläheistä.
Edustaa kyllä aika suppeaa ajattelua, jos kuvittelee, että ihmisläheinen on automaattisesti helppoa ja ne ilmiöt, joita ei voi mallintaa laskentakaavoilla, olisivat yksinkertaisempia kuin ne, joita ei voi.
Niillä aloilla joissa ei mallinneta eikä lasketa, jokainen sitten sählää omilla avuillaan tilanteen mukaan. Siinä suhteessa helppoa, vaikka voidaan kokea ns. vaikeaksi ja raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa DI ohjelmista on tosiaan sellaisia, ettei sisään ole vaikea päästä. Mutta opiskellessa lähtee kyllä luulot. Olen itse DI (paljon helpommasta ohjelmasta kuin sähkö) ja muistan kun ensimmäisellä matematiikan luennolla proffa totesi kylmästi, että tämän kurssin aikana 20% teistä keskeyttää opinnot. Ja jokseenkin niin se tosiaan meni, ne ensimmäiset matematiikan ja fysiikat kyllä olivat jokseenkin veret seisauttava kokemus, itsekin niistä hädin tuskin läpi sain rämmittyä.
Kaveri on sähköltä valmistunut ja muistan kun tuolla oli dippatyö tehtynä ja kaikki muukin valmiina paitsi yksi sähkön pakollisista kursseista. Sitä se sitten tuhersi töiden ohella väkisin läpi viimeisenä lukukautena.
Sähkö, tai energiatekniikka on vain lakutekniikkaa. Seuraava askel ymmärrykseen on geologia, kokeellinen ja yhteenvetävä luonnontiede. Diplomi- insinöörit on hyviä huomaamaan mutta aina ne kysyy miksi geologia puhuu geofysiikasta, geokemiasta, vaatii ymmärrystä tajuta se ja dippainsseille sanon että toimivat metodit mutta ymmärrys on syvemmällä.
Eiköhän se oli yleisesti tiedossa, minkä linjan opinnot ovat vaativimpia. Eli he, jotka haluavat valmistua DI:ksi, ottavat asioista selvää ja vain lahjakkaimmat uskaltavat hakeutua sähkölle. Siellä kysytään pitkää pinnaa ja sinnikkyyttä matemaattisen lahjakkuuden lisäksi. Laskurutiini hankitaan vain laskemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos monimutkaista ilmiötä ei pysty mallintamaan, mihin perustat päätöksen vai jätätkö sen tekemättä?
En ole se jolta kysyttiin, mutta vastaan silti: Etsin sellaisen mallintajan joka osaa. Jos on dataa sen voi mallintaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on poika, joka valmistui Aallosta sähköpuolen dippainssiksi. Hänen mukaansa matematiikkaa oli paljon ja he laskivat kaikenlaista ns. aiheen vierestäkin, ihan vain sillä periaatteella, että pitää osata laskea ja kunnolla.
Kun hän valmistui häneltä kysyttiin haluaako tohtoriopiskelijaksi. Onkohan heitä sitten siellä puolella vähän, jos valmistuvilta kysellään kiinnostaisiko tohtoriopinnot? En tullut kysyneeksi oliko keskeyttäneitä paljon.
Onnea pojallesi ja sinulle äitinä. Suomessa tekniikan alan koulutuksissa pyritään kouluttamaan n 3% tohtoreiksi.
Tekniikan tohtoriksi pääsee käytännössä siten että joku proffa suosittaa johonkin tutkimukseen. Joku vertasi lääkäreihin mutta Suomessa melkein arvostetuinta on tekniikan tohtorin paperit, lamput ja renkaanvaihdosta kyllä sujuu.
T n34 Geologi DRphilosophy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti joku kuvittelee, että tekniikan alat olisivat jotenkin vaikeimpia? Niiden opiskelija-aines on vaan niin heikkoa, että koulussa keskitason oppilaatkin loistaa. Tekniikan aloille ei hakeudu ne kympin tytöt, jotka siitä pitkästä matematiikastakin ne kympit keräävät, vaan kympin tytöt hakeutuvat aloille, joissa sisäänpääsyprosentti pyörii siinä viiden ja kymmenen välillä.
Sisäänpääsyprosentti on pieni koska kympin tytöt ei halua tai uskalla tekniikkaan, vaan tungeksivat itselleen tutummaksi tuntemille aloille. Opiskelun vaativuudesta se ei varsinaisesti kerro tai siis ainakaan matemaattisesta vaativuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti joku kuvittelee, että tekniikan alat olisivat jotenkin vaikeimpia? Niiden opiskelija-aines on vaan niin heikkoa, että koulussa keskitason oppilaatkin loistaa. Tekniikan aloille ei hakeudu ne kympin tytöt, jotka siitä pitkästä matematiikastakin ne kympit keräävät, vaan kympin tytöt hakeutuvat aloille, joissa sisäänpääsyprosentti pyörii siinä viiden ja kymmenen välillä.
Sisäänpääsyprosentti on pieni koska kympin tytöt ei halua tai uskalla tekniikkaan, vaan tungeksivat itselleen tutummaksi tuntemille aloille. Opiskelun vaativuudesta se ei varsinaisesti kerro tai siis ainakaan matemaattisesta vaativuudesta.
Juuri näin. Monetkin DI-alat ovat ns. helppoja päästä sisään, mutta opiskelu voi olla todella vaikeaa. Tunnen sen verran paljon dippainssejä että tiedän tästä jotain.
T. Pätkätyöhumanisti.
Ruma dippi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään sähkötekniikan yliopisto-opiskelijaa jolla olisi ollut aikaa alkaa lisääntymään kesken opintojen. Kun täällä siitäkin puhuttiin että opintojen aikana lisääntyminen on helppoa.
Se taas johtuu siitä, että noilla nörteistä nörteimmillä ei ole ketään, jonka kanssa lisääntyä.
Lievästi autistinen matematiikkanero on naisten mielestä yhtä kiinnostava asia kuin kivenmurikka. Ei siis viehätä. Nykypäivänä miehen kun pitäisi olla sosiaalinen, meneväinen mies, jolla on laaja kaveripiiri ja hienoja juhlia/bileitä jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Ruma dippi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään sähkötekniikan yliopisto-opiskelijaa jolla olisi ollut aikaa alkaa lisääntymään kesken opintojen. Kun täällä siitäkin puhuttiin että opintojen aikana lisääntyminen on helppoa.
Se taas johtuu siitä, että noilla nörteistä nörteimmillä ei ole ketään, jonka kanssa lisääntyä.
Lievästi autistinen matematiikkanero on naisten mielestä yhtä kiinnostava asia kuin kivenmurikka. Ei siis viehätä. Nykypäivänä miehen kun pitäisi olla sosiaalinen, meneväinen mies, jolla on laaja kaveripiiri ja hienoja juhlia/bileitä jatkuvasti.
Juuri näin. Matemaattisella älyllä ei todellakaan naisia saada, vaan ihan muilla avuilla.
T. Ex-matikkanero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruma dippi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtäkään sähkötekniikan yliopisto-opiskelijaa jolla olisi ollut aikaa alkaa lisääntymään kesken opintojen. Kun täällä siitäkin puhuttiin että opintojen aikana lisääntyminen on helppoa.
Se taas johtuu siitä, että noilla nörteistä nörteimmillä ei ole ketään, jonka kanssa lisääntyä.
Lievästi autistinen matematiikkanero on naisten mielestä yhtä kiinnostava asia kuin kivenmurikka. Ei siis viehätä. Nykypäivänä miehen kun pitäisi olla sosiaalinen, meneväinen mies, jolla on laaja kaveripiiri ja hienoja juhlia/bileitä jatkuvasti.
Juuri näin. Matemaattisella älyllä ei todellakaan naisia saada, vaan ihan muilla avuilla.
T. Ex-matikkanero.
Siis sait ne muut avut vaihtamalla ne matemaattiseen osaamiseen? Kannattaakohan naisenkaan alaa opiskella jos ei sillä kerran naista saa.
Taitaa suurin osa aidosti tekniikasta kiinnostuneista pyrkiä Aaltoon tai Tampereelle. Muihin yliopistoihin moni lähtee kokeilemaan suhteellisen helpon sisäänpääsyn vuoksi ja puolet jättää opinnot kesken. En tiedä ovatko ensikertalaiskiintiöt vähentäneet hakijoita vuosien aikana.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä minä toivon, että insinöörit Olkiluodossa tietää mitä puuhaavat . Tai juurikin sähkö Dit. Rakennuspuolella on kanssa hienoa ettei rakennukset sorru niskaan tai konepuolella ettei laitteet tapa käyttäjäänsä.