Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hyväitsetuntoiset työttömät: säälittekö koskaan työssäkäyviä?
02.04.2021 |
Olen akateeminen ja vapaaehtoisesti työtön. Välillä ihan hävettää helppo tie, jonka olen valinnut. Voin matkustella mihin haluan, harrastaa mitä haluan jne. Oikeasti säälin kovan työn raatajia, jotka joutuvat joka arkiaamu nousemaan stressaaviin töihinsä. Minä nukun joka aamu riittävästi ja näytänkin tosi terveeltä ja ikäistäni nuoremmalta.
Kaiken tämän seurauksena säälin 38t/vk työtätekeviä. Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Minua on työpaikkakiusattu joka ikisessä duunissa, jossa olen ollut, jopa esimiesten taholta, joten EN sääli!!!
Pitäkää kusipäät tunkkinne! On vain oikein, että hajoatte kurjaan elämäänne ja joudutte vielä elättämään meidät työelämästä syrjäytetyt!!!
Ilkeät paskiaiset hajotkaa työtaakkanne ja stressinne alle!!! Onneksi päädytte sankoin joukoin halveksimiksenne työttömiksi ITSE nyt kun korona niittää yrityksiä!!!
Miltä tuntuu olla tuollainen luuseri? Onko mahdollista itse tehdä jotain sille ettei sinua kiusata työssä? Siis muuttaa käyttäytymistä jotenkin?
Ihan vain vinkkinä:
et pääse ilmiötä eroon muuten kuin eristäytymällä yhteiskunnasta. Tai sitten ymmärtämällä, mitä voisit itse tehdä toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytä minulle joku, joka karttaa kovaa työtä,
ja siinä sinulla on joku sellainen, joka ei ole löytänyt elämälleen tarkoitusta.
Kyllä välillä tulee säälittyä, kovin on työssäkäyvät aina väsyneitä ja stressaantuneita. Työpaikoilla huonoa ilmapiiriä, firma pimittää palkkoja, työ turhaa, ylityöllisestetty, jne. Itse tein joskus työtä kierrätyksen parissa minkä nyt voisi mieltää hyödylliseksi työksi, mutta kun hetken seuraat miten aivan käyttökelpoista toimivaa ja haluttuakin tavaraa tulee eteen jatkuvalla syötöllä ja se revitään vaan raakamateriaaleiksi ja kierrätetään vain jotta saadaan lisää lyhytikäistä roinaa minkä ihmiset heittävät taas pois ennenkuin se on edes sen lyhyen käyttöikänsä lopussa, niin kyllä se hyödyllinenkin työ alkaa saamarin turhalta tuntua. Nyt pitkään työttömänä ja työkyvyttömänä olleena on paljon mukavampi eikä tässä nyt hirveitä uhrauksia ole joutunut tekemään. Talo ei ole oma eikä paljoa matkustella mutta eipähän joka päivä tarvi 8:aa tuntia kärsiä turhaa työtä ja stressata asioista. Plus saa nauttia auringonvalostakin pidempään ja nukkua miten mieli tekee.
No juu. Eipä tällä kuukausittaisella 800-900 eurolla (sis. asumistuen) kauheasti juhlita ja matkustella. Mutta vapaa-ajasta nautin kyllä. Mutta kyllähän sitä kaipaisi takaisin osaksi yhteiskuntaa.
Dracula kirjoitti:
Näytä minulle joku, joka karttaa kovaa työtä,
ja siinä sinulla on joku sellainen, joka ei ole löytänyt elämälleen tarkoitusta.
Kova työ ei tarkoita välttämättä palkkatyötä. Paras kova työ on sitä, jota tekee, vaikka siitä ei saakaan rahaa. Palkkatyö on sellainen vähän surullinen asia useimpien elämässä.
Alue: Aihe vapaa
"Toksisuus" ja "kiusaaminen".
En mä tiedä. Mua on alkanut rasittaa nämä toksisuudesta ja kiusaamisesta valittavat itkupillit. Hyvä, että töitä tehdään, niin teilläkin on järjestäytynyt yhteiskunta psykologeineen auttamassa ahdistukseen. Kaupasta voi ostaa ruokaa - ei tarvi itse kasvattaa. Asunnot on ja vaatteet ja kaikki, vaikka itse vain makaisi sohvalla valittamassa toksisuutta.