Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ja perhe eivät tule toimeen keskenään
Mies pulassa
02.04.2021 |
Oon kädetön asian suhteen, oon vaikeassa tilanteessa puun ja kuoren välissä, jossa valita vaimon ja oman perheen ja suvun välillä, vaimo on kasvanu ilman isää kahdestaan äitinsä kanssa eikä muitakaan sukulaisia oikein oo, mul on koko perhe tukena ja ollaa läheisiä, Häissä oli molempien puolen suvut, ystävät ja kaikki paikalla, meiltä enemmistö, nyt veljeni on pyytänyt vaimoa tulemaan mukaan ajanviettoon perheen kesken enkä mää pääse aina mukaan ja vaimo on vetäytyny eikä aina vastaa veljeni kutsuun. Tää on aiheuttanu eripuraa vaimon ja sukuni välille. Isäni ja veljeni, jotka on rakkaita mulle surevat että vaimo on etäinen eikä haluu osallistua. Oon alakynnessä, koska perhettäni en haluu hylätä mutta en haluu vaimoakaan hyljeksiä. Omaa aikaa on kummallakin ja seurustelun alkuaikoina vaimo toki tuli tutustumaan sukuuni. Veljeni on ehdottanu avioeroa ja sen nopeuttamista, koska vaimo on erilainen kuin me koko suku, mutta mitä mää voin tehdä, en haluaisi erota tyhjänpäiten. Onko kellään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (174)
Vaimo saattaa pitääkin sukulaisistasi, mutta tuolla menolla lakkaa aika pian pitämästä.
Onko tämä joku supisuomalainen versio brittikuninkaallisten draamasta, jossa isoveli neuvoo pikkuveljeä harkitsemaan ryhtyykö avioliittoon "tuon naisen" kanssa. Ja koko maailma seuraa nyt sitä sukudraamaa. - Valitettavasti Turun murrekaan ei tee tästä tapauksesta yhtään kivempaa seurattavaa.
Kaikki eivät vietä kaikkia vapaa-aikojaan sukulaisten kanssa.
Jos vaimo tulee silloin kun sinäkin menet, sen pitää riittää - ja välillä voit mennä yksinkin.
Voin kuvitella vaimon tunteet, koska itselläni on vähän sama tilanne. Olen viettänyt yksinäiset lapsuus- ja kasvuvuodet aikuisten seurassa, joten en ole hirvittävän sosiaalinen vapaa-aikoinani, koska olen sitä koko työaikani. Vapaa-aikana nautin rauhallisesta elämästä.
Et vaikuta oikein aikuiselta, ap. Erittäin sikamainen veto veljeltäsi puhua sinun erostasi. Mitä saisit erossa? Yksinäisen elämän ja kuulla lopun ikääsi, miten huonon vaimon aikoinaan valitsit. Anna todellakin isän ja veljen valita sinulle heidän mieleisensä vaimo - sinun mielipiteesihän taitaa olla nyt sivuseikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänää ollaan kahestaa vaimon kaa kotona ja juhlitaa pääsiäist, mut omii sukulaisiin ku meen niin oon siel koko päivän tai parhaimmillaa koko viikonlopun, siks mää ja koko suku toivotaa et vaimo tulis mukaa eikä olis yksinäinen. Me tehää koko suvun kesken laajaa projektia mikä vie aikaa, mut yritän kerran pari kuus käydä vaimon kaa anopin luona.[/quote]
=====
No niin, tulihan se sieltä: laaja projekti!
Lue: jonkinsortin työleiri, sukumökin peruskorjaus tms. Vaimosi tarvittaisiin ruoka- tai siivoushuoltajaksi.
Kerro nyt jo ihmeessä, mikä tuo sukuprojekti on!
Mun ex roikkui suvussaan, kävi päivittäin kylässä. Kerran suuttui kuten appenikin, kun en kuumeisena ottanut toisen veljen lapsia yökylään vaikka ex oli luvannut. Exappi vielä soitti pitääkö hänen ja anopin jäädä pois Lionsien illanvietosta? Alunperin he olivat exän veljen lapsia luvanneet hoitaa. Karmea suku, otin kyllä elämäni takaisin ja vässykkä sai jäädä.
Muistan opiskeluvuosilta yhden nuoren parin, joka seukkasi vakavissaan. Jo silloin nainen (kuului ystäväpiiriin) valitteli sitä, kun miesystävän mielestä kaikki juhlapyhät vietetään hänen perheen luona, ja naisen lähisukua ei huomioida koskaan. Mietin jo silloin, että vaikuttaa tosi kivalta ja tasapainoiselta suhteelta... not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehen suku jankutti myös tuosta "yhteisöllisyydestään". Käytännössä se tarkoitti AINA sitä, että he pyrki hyötymään minusta. Sukujuhlissa olisi pitänyt kahvittaa ja tiskata, kotona majoittaa jatkuvasti joku, miehen siskoille etsiä työpaikkoja ja kuunnella vielä sitten haukut, kun nämä teki työhaastattelijoille oharit, miehen vanhempia olisi pitänyt kuskailla sinne sun tänne ja miehen sisko yritti hyötyä myös taloudellisesti "tekemällä" käännöksiä, jotka yritti teettää minulla.
Ja jokaikinen kerta, kun me oltaisiin tarvittu jotain, esimerkiksi kun sairastuin vakavasti, he liukeni kuin pieru Saharaan. elleivät sitten silloinkin röyhkeästi tilailleet jotakin.
Kaiken kruunasi anopin vaatimus, että me voisimme ostaa heille talon, joka sitten jäisi perinnöksi miehelle ja tämän siskoille.
Kaikki ns sukulaiset ei ole yhteydenpidon arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikos sinusta normaalia jos vaimon äiti soittelisi veljellesi ja isällesi ja pyytäisi hänen luokseen projektia jatkamaan viikonlopuksi, vaikka vaimosi olisikin töissä. Sitten kun veljesi tai isäsi eivät kuuliaisesti kipittäisi vaimosi äidin luo, alkaisi vaimon äiti puhua avioeroa, koska eihän tuosta mittään tule.
Niinpä.
Menisitkö itse yksin vaimosi sukulaisten luokse viettämään aikaasi?
Sä olet aikuinen?, joka on naimisissa. Sun nykyinen perheesi on juuri se, jonka vaimosi kanssa olet perustanut. Et ole enää pikkulapsi, jonka elämää määrää lapsuuden perhe.
Pidä vaimosi ja peheesi puolta, anna lapsuuden perheen ja erityisesti veljesi, elää omaa elämäänsä.
Kasva jo aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin ärsyttää välillä vaimoni äärimmäinen introverttiys, mutta hänellä on toki myös paljon hyviä ominaisuuksia, jotka kompensoivat puutteita.
Ajattelin aluksi, että hänen antisosiaalinen käytöksensä johtuu lapsuudesta, mutta myöhemmin olen tajunnut sen olevan luonteenpiirre, jota en voi muuttaa. Hänen sukunsa sosiaaliset käytöstavat ovat kuin toiselta planeetalta omaani verrattuna.
Eroa en ole harkinnut. Ihminen pitää oppia hyväksymään sellaisenaan kuin se on. Sukuanikin olen kasvattanut asiaan liittyen. Vaimoni tehtävä ei ole viihdyttää heitä
M37 kirjoitti:
Minuakin ärsyttää välillä vaimoni äärimmäinen introverttiys, mutta hänellä on toki myös paljon hyviä ominaisuuksia, jotka kompensoivat puutteita.
Ajattelin aluksi, että hänen antisosiaalinen käytöksensä johtuu lapsuudesta, mutta myöhemmin olen tajunnut sen olevan luonteenpiirre, jota en voi muuttaa. Hänen sukunsa sosiaaliset käytöstavat ovat kuin toiselta planeetalta omaani verrattuna.
Eroa en ole harkinnut. Ihminen pitää oppia hyväksymään sellaisenaan kuin se on. Sukuanikin olen kasvattanut asiaan liittyen. Vaimoni tehtävä ei ole viihdyttää heitä
❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se projekti on jokin pyramidimausoleumin rakentaminen? Koko suku roudaa ja hakkaa kiviä jossain metsässä ja pykää jumalattoman isoa pyramidia ja labyrinttia jälkipolvien ihmeteltäväksi? Tavoitteena päästä ennätysten kirjaan.
Eikö vaimo tosiaan voi joustaa ja käydä joskus sinun sukulaistesi luona? Jos nyt mitään ilmiriitaa ei ole menossa, niin pitäisi osata joustaa.
Eihän siellä tarvitse jatkuvasti ravata ja joskus voit mennä yksinkin.
Hölmöä, että joku neuvoo ottamaan avioeron. Muutenkin nykyään erotaan liian helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies pulassa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tää provo, onhan?
Luuletko sää tosissas että kirjoittelisin tänne jos mää en tarttis apua? Oon puun ja kuoren välis
En minä luule, minä tiedän. On todella huono provo.
Vierailija kirjoitti:
Eikö vaimo tosiaan voi joustaa ja käydä joskus sinun sukulaistesi luona? Jos nyt mitään ilmiriitaa ei ole menossa, niin pitäisi osata joustaa.
Eihän siellä tarvitse jatkuvasti ravata ja joskus voit mennä yksinkin.Hölmöä, että joku neuvoo ottamaan avioeron. Muutenkin nykyään erotaan liian helposti.
MIKSI SEN VAIMON PITÄISI MENNÄ SINNE MIEHENSÄ SUKULAISIIN, KUN MIES ITSEKÄÄN EI MENE?
Vierailija kirjoitti:
Vittumitäpaskaa.
Rumasti sanottu mutta ah’ niin totta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä taas sarjassamme "vain Suomessa". Kaikki ovat ilmeisesti sitä mieltä, että jos ei satu tykkäämään, niin on OK skipata puolison sukulaiset.
Ei se nyt näin ole. Kuten joku sanoikin, perus käytöstapoihin kuulu tulla toisten kanssa toimeen. Erityisesti läheiselle tärkeiden ihmisten kanssa, luulisi että olisi edes yritystä lähentyä.
Suomessa on vallalla ihmeellinen "en tarvitse enää ketään"-kulttuuri, joiden ihmissuhdekiintiö on ikään kuin täynnä, jos on pari läheistä ystävää ja perhe. Olisi ihana nähdä enemmän välittämistä ja yhteisöllisyyttä täälläkin. Nimenomaan siten, että seurusteltaisiin erilaisten ihmisten kanssa: eri ikäisten, näköisten ja muutenkin erilaisten, eikä nyrpistetä nenää ja vetäydytä, jos joku ensitapaamisella ei ole juuri samanhenkinen kuin mitä itse on.
Ei ole pakko hypätä sukulaisten joka oikun mukaan jatkuvasti. Tai mennä jonnekin, minne se mies ei edes itse mene.
Ei myöskään ole mikään pakko päivystää puhelinta jatkuvasti. Itse ainakin tarkoituksella jätän sen kokonaan vapaapäivinäni.
Eihän tästä ole kyse, että joka oikun mukaan hyppii. Vaan antaa reilun mahdollisuuden sukulaisille ja on avoimin mielin tutustumassa. On arvokasta, että on itse tervetullut vaikka mies ei pääsekään paikalle, ja tätä voisi arvostaa. Aina ei ole pakko mennä, mutta silloin tällöin osallistumisessa ei luulisi menettävån yhtään mitään, päin vastoin voi vain voittaa.
Ap:n kirjoituisten perusteella nimenomaan toisten mukaan hyppimisestä ja rajattomuudesta on kyse. Luisut asaista ja kommentoit jotain ihan muuta kuin ap:n tapausta.
Huvittavia nää kärjistykset kommenteissa.
Huomaa hyvin, ettei parisuhteessa olla oltu muutamaa vuotta pitempään. Selvästikään ei ole tahtotilaa yhteisen elämän elämiselle. "Jos en tahdo, niin ei oo pakko". Ihan kuin lapset! Jokainen osaa varmasti vetää rajansa siihen, ettei tule hyväksikäytetyksi joka juhlien tiskarina jne.
Olemme olleet puolisoni kanssa tiimi 30 vuotta. Isäni ja hän eivät pitäneet toisistaan, emmekä me anoppini kanssa sen enempää. Silti kyläilimme puolin ja toisin juhlapyhinä, mieheni auttoi isääni asunnon muutostöissä ja minä leivoin anoppini kutsuille kakun tai pari. Olimme kohteliaita ja osasimme käyttäytyä, kuten aikuiset.
Tipuli kirjoitti:
Huvittavia nää kärjistykset kommenteissa.
Huomaa hyvin, ettei parisuhteessa olla oltu muutamaa vuotta pitempään. Selvästikään ei ole tahtotilaa yhteisen elämän elämiselle. "Jos en tahdo, niin ei oo pakko". Ihan kuin lapset! Jokainen osaa varmasti vetää rajansa siihen, ettei tule hyväksikäytetyksi joka juhlien tiskarina jne.
Olemme olleet puolisoni kanssa tiimi 30 vuotta. Isäni ja hän eivät pitäneet toisistaan, emmekä me anoppini kanssa sen enempää. Silti kyläilimme puolin ja toisin juhlapyhinä, mieheni auttoi isääni asunnon muutostöissä ja minä leivoin anoppini kutsuille kakun tai pari. Olimme kohteliaita ja osasimme käyttäytyä, kuten aikuiset.
Eli aikuinen nainen leipoo kakkuja, ja vielä muille? 😂
Melko modernia meininkiä...
Meillä on myös niin, että mies on tottunut olemaan lapsuudenperheensä kanssa paljon, kun menee vierailuille niin on koko viikonlopun, monta kertaa kuussa. Mä olen muuttanut 16-vuotiaana kotoa ja olen hyvin itsenäinen, lisäksi sukuni asuu eri puolella maata, joten väkisin tulee nähtyä harvemmin. Aluksi olin miehen mukana anoppilassa usein, halusin tutustua sukuun vaikka näin introverttinä viikonloput ovat todella tärkeitä palautumiselleni ja sitä ei tapahdu anopin jatkuvassa puhetulvassa. Miehelle se toki on edelleen puheissaan Koti, ja hän ei ainakaan aluksi käsittänyt, etten minä siellä voi samalla tavalla olla kotonani kuin hän, vaan olen vieraisilla. Ja olen yhä edelleen, kun käymme, vaikka yli 10 vuotta olemme yhdessä olleet. Miehen mielestä aluksi oli siis niin, että minä voin aivan hyvin tulla hänen perheensä luokse moneksi päiväksi kerrallaan usein, mutta kun lähdin sukuloimaan oman perheeni luokse matkan taa, sinne miehellä ei mielestään ollut mitään velvollisuutta osallistua mukaan, ja vieläkin marisee kun joutuu kerran tai max pari kertaa vuodessa tulemaan mukaan esim. sukujuhliin.
Minulla on miehen perheeseen ihan asialliset välit, mutten mene nykyään enää mukaan viikonloppuvierailuille kuin harvoin, ja sukujuhlat puolin ja toisin on sellaisia, että puolison on asiallista olla mukana. Olemme joutuneet kehittelemään toimintatavat jotka toimivat meidän perheessä niin, että molemmat voivat hyvin ja ovat ainakin jotakuinkin tyytyväisiä. Silloin kun mies on anoppilassa, ottaa usein lapsen sinne mukaan ja silloin mä saan omaa aikaa kotona, teen rästihommia, katson lempiohjelmia, nukun myöhään, lataudun.
Et sinä AP voi etkä saa pakottaa puolisoasi suhtautumaan sinun perheesi kanssa vietettyyn aikaan samoin kuin sinä itse. Ei se ole hänen perheensä vaan sinun. Se ei ole kerta kaikkiaan sama asia. Keskustelkaa asiaan joku molempia kunnioittava ratkaisu.