Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ja perhe eivät tule toimeen keskenään
Mies pulassa
02.04.2021 |
Oon kädetön asian suhteen, oon vaikeassa tilanteessa puun ja kuoren välissä, jossa valita vaimon ja oman perheen ja suvun välillä, vaimo on kasvanu ilman isää kahdestaan äitinsä kanssa eikä muitakaan sukulaisia oikein oo, mul on koko perhe tukena ja ollaa läheisiä, Häissä oli molempien puolen suvut, ystävät ja kaikki paikalla, meiltä enemmistö, nyt veljeni on pyytänyt vaimoa tulemaan mukaan ajanviettoon perheen kesken enkä mää pääse aina mukaan ja vaimo on vetäytyny eikä aina vastaa veljeni kutsuun. Tää on aiheuttanu eripuraa vaimon ja sukuni välille. Isäni ja veljeni, jotka on rakkaita mulle surevat että vaimo on etäinen eikä haluu osallistua. Oon alakynnessä, koska perhettäni en haluu hylätä mutta en haluu vaimoakaan hyljeksiä. Omaa aikaa on kummallakin ja seurustelun alkuaikoina vaimo toki tuli tutustumaan sukuuni. Veljeni on ehdottanu avioeroa ja sen nopeuttamista, koska vaimo on erilainen kuin me koko suku, mutta mitä mää voin tehdä, en haluaisi erota tyhjänpäiten. Onko kellään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (174)
Tipuli kirjoitti:
Huvittavia nää kärjistykset kommenteissa.
Huomaa hyvin, ettei parisuhteessa olla oltu muutamaa vuotta pitempään. Selvästikään ei ole tahtotilaa yhteisen elämän elämiselle. "Jos en tahdo, niin ei oo pakko". Ihan kuin lapset! Jokainen osaa varmasti vetää rajansa siihen, ettei tule hyväksikäytetyksi joka juhlien tiskarina jne.
Olemme olleet puolisoni kanssa tiimi 30 vuotta. Isäni ja hän eivät pitäneet toisistaan, emmekä me anoppini kanssa sen enempää. Silti kyläilimme puolin ja toisin juhlapyhinä, mieheni auttoi isääni asunnon muutostöissä ja minä leivoin anoppini kutsuille kakun tai pari. Olimme kohteliaita ja osasimme käyttäytyä, kuten aikuiset.
Huvittavaa mutta surullista, kuinka mitätöit muiden kokemuksia. Se, että sun anoppi on ollut hankala mutta sen verran siedettävä, että viet kakkua juhliin on ihan eri asia kuin se, että se anoppi on persoonallisuushäiriönen jyrä, jonka mielestä et osaa edes hengittää oikein. Eikä myöskään arastele tuoda ilmi kaikkia vikojasi. Äänekkäästi. Ihan joka kerta, kun näette.
Oikeasti olet onnekas, jos sulla ei rajattomista ihmisistä kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tipuli kirjoitti:
Huvittavia nää kärjistykset kommenteissa.
Huomaa hyvin, ettei parisuhteessa olla oltu muutamaa vuotta pitempään. Selvästikään ei ole tahtotilaa yhteisen elämän elämiselle. "Jos en tahdo, niin ei oo pakko". Ihan kuin lapset! Jokainen osaa varmasti vetää rajansa siihen, ettei tule hyväksikäytetyksi joka juhlien tiskarina jne.
Olemme olleet puolisoni kanssa tiimi 30 vuotta. Isäni ja hän eivät pitäneet toisistaan, emmekä me anoppini kanssa sen enempää. Silti kyläilimme puolin ja toisin juhlapyhinä, mieheni auttoi isääni asunnon muutostöissä ja minä leivoin anoppini kutsuille kakun tai pari. Olimme kohteliaita ja osasimme käyttäytyä, kuten aikuiset.
Olemme olleet yhdessä jo yli 30 vuotta. Vierailemme silloin kuin meille sopii, joskus yksin joskus koko perheellä. Emme soittele anopin kanssa mitä kuuluu koska tulette puheluita. Molemmat hoitavat tuon tyyppiset yhteydet omiin sukuihinsa. Emmekä todellakaan vietä lähes kaikkia vapaita viikonloppuja sukuloimalla
Vierailija kirjoitti:
Tipuli kirjoitti:
Huvittavia nää kärjistykset kommenteissa.
Huomaa hyvin, ettei parisuhteessa olla oltu muutamaa vuotta pitempään. Selvästikään ei ole tahtotilaa yhteisen elämän elämiselle. "Jos en tahdo, niin ei oo pakko". Ihan kuin lapset! Jokainen osaa varmasti vetää rajansa siihen, ettei tule hyväksikäytetyksi joka juhlien tiskarina jne.
Olemme olleet puolisoni kanssa tiimi 30 vuotta. Isäni ja hän eivät pitäneet toisistaan, emmekä me anoppini kanssa sen enempää. Silti kyläilimme puolin ja toisin juhlapyhinä, mieheni auttoi isääni asunnon muutostöissä ja minä leivoin anoppini kutsuille kakun tai pari. Olimme kohteliaita ja osasimme käyttäytyä, kuten aikuiset.Huvittavaa mutta surullista, kuinka mitätöit muiden kokemuksia. Se, että sun anoppi on ollut hankala mutta sen verran siedettävä, että viet kakkua juhliin on ihan eri asia kuin se, että se anoppi on persoonallisuushäiriönen jyrä, jonka mielestä et osaa edes hengittää oikein. Eikä myöskään arastele tuoda ilmi kaikkia vikojasi. Äänekkäästi. Ihan joka kerta, kun näette.
Oikeasti olet onnekas, jos sulla ei rajattomista ihmisistä kokemusta.
Tämä!!!
On kyllä sairas sukukuvio jos tämä on totta. Vaimona juoksisin ja lujaa, mies on täysin kuutamolla.
Eli aikaa vietetään vain sinun ja sinun sukusi ehdoilla, kun vaimon on oltava näemmä messissä AINA, kun sinä taas USEIMMITEN? Entäs vaimon menot, oletko suuna päänä ryntäämässä niihinkin aina, kun vaimo käskee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun exmies on kuin ap. Vuosikausia joustin oman ja lastenkin hyvinvoinnin kustannuksella, passasin sukulaisia, uhrasin vkloppuja kyläilyihin jne. Mutta mikään ei exälle riittänyt, koska minun olisi exän mielestä pitänyt HALUTA sitä saakelin kyläilyä ja passausta. Ei riittänyt, että tein sitä. Lopulta tulu ero ja nyt ex ei juurikaan käy sukulaisilllaan eikä hänen luona käy kukaan. Hän ei pysty näkemään omaa sukuaan ilman minua. Tämä on niin sairas kuvio, etten halua tietää siitä enää mitään.
Lahkolaiset on tuollaisia. piiri pieni pyörii toisten kontrolli on elämän sisältö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tämä sukusihan on varsinainen tapaus, ja sinä myös. Toivon teille ihanaa aikaa keskenänne avioerosi jälkeen. Ja päästä poika nyt se vaimoparkasi jo vapaaksi etsimään jotain aidosti itsenäistä miestä itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomio!
Ap on kotoisin idästä, veikkaan että hän on Aasialainen.
Tarina on aivan tyypillinen itämainen perhemalli ja aivan normaali draamakuvio sielläpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että avioero kun isoveli käskee? Ehkä tosiaan kannattaa näin tehdä jos ei oma ajattelukyky (ja rakkaus) muuhun riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai että avioero kun isoveli käskee? Ehkä tosiaan kannattaa näin tehdä jos ei oma ajattelukyky (ja rakkaus) muuhun riitä.
Ehkä tässä onkin käynyt niin, että kun vaimo on ollut sukuloimassa ilman AP:tä, niin isoveli on koittanut vongata. Nyt sitten pitäs avioerora, kun veli pelkää, että päiväkahveilla ollut vaimo kertoo miehelleen mitä siellä suvun luona oikein puuhaillaan.
Tämä tiivistää omat ajatukseni. Meillä on myös omakohtaista kokemusta hallitsevista miehen puolen sukulaisista. Olin jo eroamassa, jotta se ahdistus omasta elämästäni loppuisi. Mieskin tajusi kaiken sitten vihdoinkin, että asia ei voinut jatkua noin. Nyt olemme saaneet elää rauhassa ja voimme hyvin. Mies ei halua olla missään yhteydessä sukuunsa, kun välillä kyselen. Tosin ymmärrän täysin.
Siis tarkoitus lainata tuota tekstiä, että tuohan on aivan selkeätä painostusta vaimoasi kohtaan. Aivan hirveää painostusta!
Vierailija kirjoitti:
Väännetää rautalangast kysyivät tuleeks vaimo mut ei vastannu. Kukaa ei oo painostanu ketää!
Täyttä painostusta tuo on, kun
1. Suuttuvat kun ei vastaa
2. Suuttuvat kun ei tule (eli vain yksi vastaus kelpaisi!)
3. Painostavat sinua eroamaan, kun ei vaimosi tottele heitä.
Tämä on hyvä lukea oikein ajatuksen kanssa, jos perusasiat eivät ole kuuluneet lapsuuteesi Ap.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex roikkui suvussaan, kävi päivittäin kylässä. Kerran suuttui kuten appenikin, kun en kuumeisena ottanut toisen veljen lapsia yökylään vaikka ex oli luvannut. Exappi vielä soitti pitääkö hänen ja anopin jäädä pois Lionsien illanvietosta? Alunperin he olivat exän veljen lapsia luvanneet hoitaa. Karmea suku, otin kyllä elämäni takaisin ja vässykkä sai jäädä.
Tämä tarina on mitä ilmeisimmin tapahtunut ennen koronaa. Korona on nimittäin aiheuttanut sen sinänsä positiivisen asian, että nyt kukaan ei huolisi kuumeista lapsenvahtia tai muutakaan sukutalkoolaista, joten saa sairastaa rauhassa. Jotain hyvääkin tässä.
Kuinka paljon vaimoasi arvostellaan silloin kun hän on paikalla?