Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ja perhe eivät tule toimeen keskenään
Mies pulassa
02.04.2021 |
Oon kädetön asian suhteen, oon vaikeassa tilanteessa puun ja kuoren välissä, jossa valita vaimon ja oman perheen ja suvun välillä, vaimo on kasvanu ilman isää kahdestaan äitinsä kanssa eikä muitakaan sukulaisia oikein oo, mul on koko perhe tukena ja ollaa läheisiä, Häissä oli molempien puolen suvut, ystävät ja kaikki paikalla, meiltä enemmistö, nyt veljeni on pyytänyt vaimoa tulemaan mukaan ajanviettoon perheen kesken enkä mää pääse aina mukaan ja vaimo on vetäytyny eikä aina vastaa veljeni kutsuun. Tää on aiheuttanu eripuraa vaimon ja sukuni välille. Isäni ja veljeni, jotka on rakkaita mulle surevat että vaimo on etäinen eikä haluu osallistua. Oon alakynnessä, koska perhettäni en haluu hylätä mutta en haluu vaimoakaan hyljeksiä. Omaa aikaa on kummallakin ja seurustelun alkuaikoina vaimo toki tuli tutustumaan sukuuni. Veljeni on ehdottanu avioeroa ja sen nopeuttamista, koska vaimo on erilainen kuin me koko suku, mutta mitä mää voin tehdä, en haluaisi erota tyhjänpäiten. Onko kellään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (174)
Tee vaimollesi palvelus ja eroa.
Kukaan nainen ei ansaitse miestä jolla on napanuora katkaisematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitusviestissä ap sanoi, että vaimo ei aina vastaa eli joskus vastaakin eli kyseessä hullusuvun vainoaminen.
Tässä ihmiset ovat tavallan oikeassa, että ap:n pitäisi katkaista napanuoraa j.n.e. j.n.e. MUTTA se, joka ei ole ollut vauvasta asti sellaisessa kuviossa ei voi kuvitella kuinka vaikeata se on. Ap:n tilanteessa olevien tulisi ottaa kaikki tuki ulkopuolelta mitä vaan on: parisuhdeterapia, Uskontojen uhrien tuki, Narsistien uhrien tuki j.n.e. Ihminen on todella yksinäinen tuollaisessa tilanteessa ja tarvitsee ivan tilalla tukea ja apua päästäkseen sairaasta perhekuvioista itsenäiseen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ihmiset ovat tavallan oikeassa, että ap:n pitäisi katkaista napanuoraa j.n.e. j.n.e. MUTTA se, joka ei ole ollut vauvasta asti sellaisessa kuviossa ei voi kuvitella kuinka vaikeata se on. Ap:n tilanteessa olevien tulisi ottaa kaikki tuki ulkopuolelta mitä vaan on: parisuhdeterapia, Uskontojen uhrien tuki, Narsistien uhrien tuki j.n.e. Ihminen on todella yksinäinen tuollaisessa tilanteessa ja tarvitsee ivan tilalla tukea ja apua päästäkseen sairaasta perhekuvioista itsenäiseen elämään.
Olet oikeassa. Ensimmäinen askel on se, että ap:n pitää oivaltaa, että hänen isä ja veli ovat tunkeilevia ja heillä on liian iso rooli aloittajan avioliitossa. Jos ap on lapsuudenperheensä käytökseen tyytyväinen eikä ole kykenevä tai halukas näkemään asiaa vaimon näkökulmasta, silloin ei mikään määrä terapiaa pelasta avioliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ihmiset ovat tavallan oikeassa, että ap:n pitäisi katkaista napanuoraa j.n.e. j.n.e. MUTTA se, joka ei ole ollut vauvasta asti sellaisessa kuviossa ei voi kuvitella kuinka vaikeata se on. Ap:n tilanteessa olevien tulisi ottaa kaikki tuki ulkopuolelta mitä vaan on: parisuhdeterapia, Uskontojen uhrien tuki, Narsistien uhrien tuki j.n.e. Ihminen on todella yksinäinen tuollaisessa tilanteessa ja tarvitsee ivan tilalla tukea ja apua päästäkseen sairaasta perhekuvioista itsenäiseen elämään.
Olet oikeassa. Ensimmäinen askel on se, että ap:n pitää oivaltaa, että hänen isä ja veli ovat tunkeilevia ja heillä on liian iso rooli aloittajan avioliitossa. Jos ap on lapsuudenperheensä käytökseen tyytyväinen eikä ole kykenevä tai halukas näkemään asiaa vaimon näkökulmasta, silloin ei mikään määrä terapiaa pelasta avioliittoa.
Tässä tapauksessa pitäisi vaan vaimon tehdä ratkaisunsa ja ottaa ero ap:sta + kaikista toksisista tyranneista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ihmiset ovat tavallan oikeassa, että ap:n pitäisi katkaista napanuoraa j.n.e. j.n.e. MUTTA se, joka ei ole ollut vauvasta asti sellaisessa kuviossa ei voi kuvitella kuinka vaikeata se on. Ap:n tilanteessa olevien tulisi ottaa kaikki tuki ulkopuolelta mitä vaan on: parisuhdeterapia, Uskontojen uhrien tuki, Narsistien uhrien tuki j.n.e. Ihminen on todella yksinäinen tuollaisessa tilanteessa ja tarvitsee ivan tilalla tukea ja apua päästäkseen sairaasta perhekuvioista itsenäiseen elämään.
Olet oikeassa. Ensimmäinen askel on se, että ap:n pitää oivaltaa, että hänen isä ja veli ovat tunkeilevia ja heillä on liian iso rooli aloittajan avioliitossa. Jos ap on lapsuudenperheensä käytökseen tyytyväinen eikä ole kykenevä tai halukas näkemään asiaa vaimon näkökulmasta, silloin ei mikään määrä terapiaa pelasta avioliittoa.
Tässä tapauksessa pitäisi vaan vaimon tehdä ratkaisunsa ja ottaa ero ap:sta + kaikista toksisista tyranneista.
Kieltämättä aloituksesta tulee vaikutelma, että vaimon käytös ihmetyttää, kun hän ei osaa sopeutua saumattomasti miehensä suvun tapaan olla ja elää. Minkäänlaista ymmärrystä ei aloittavalla tunnu olevan vaimonsa tuskaa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille nämä sukulaisvierailut on pelkkää hauskaa juttelua ja kivaa tekemistä. Vaimon oletetaan osallistuvan ruoanlaittoon, tiskaukseen ja siivoukseen. Minä en vähiä vapaitani käytä ilmaisena piikana.
Tämä pistää niiin vihaksi. Seurasin lapsuuden vierestä kun äiti hääräsi anoppinsa keittiössä toisen miniän kanssa ja suvun miehet jutustelivat mukavia tuvan puolella. En todellakaan jatka perinnettä, enemmän miehelläni veljineen on asiaa anopin keittiöön kuin minulla vieraana. Anoppia tämä tympii, yrittää aina huhuilla minua hommiin, johon tiedustelen mieheltäni, pitäisikö hänen mennä auttamaan äitiään. Toinen anopin miniöistä (miehen veljen vaimo siis) vaimoilee ihan kunnolla anopin keittiössä, passaa kaikkia joilla on munat ja tiskaa astioita kun muut istuvat pöydässä syömässä samalla kun anoppi yrittää vihjailla, että minun kuuluisi olla auttamassa. Oikeasti, kuvottavaa. Onko ihme, että en käy kylässä kuin pakosta. Viime kerrasta on yli vuosi.
Tällainen perinne missä naiset hoitavat esim. astioiden keräämisen pöydästä on mun miehen suvussa myös. En ole osallistunut siihen itse kun on tuntunut oudolta, mutta muut naiset ovat, niin voin vaikuttaa outolinnulta. Koen itse että olen vieraana ollut noissa tilanteissa paikalla, ja eri asia olisi jos ei olisi niin sukupuolittunut asia.,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille nämä sukulaisvierailut on pelkkää hauskaa juttelua ja kivaa tekemistä. Vaimon oletetaan osallistuvan ruoanlaittoon, tiskaukseen ja siivoukseen. Minä en vähiä vapaitani käytä ilmaisena piikana.
Tämä pistää niiin vihaksi. Seurasin lapsuuden vierestä kun äiti hääräsi anoppinsa keittiössä toisen miniän kanssa ja suvun miehet jutustelivat mukavia tuvan puolella. En todellakaan jatka perinnettä, enemmän miehelläni veljineen on asiaa anopin keittiöön kuin minulla vieraana. Anoppia tämä tympii, yrittää aina huhuilla minua hommiin, johon tiedustelen mieheltäni, pitäisikö hänen mennä auttamaan äitiään. Toinen anopin miniöistä (miehen veljen vaimo siis) vaimoilee ihan kunnolla anopin keittiössä, passaa kaikkia joilla on munat ja tiskaa astioita kun muut istuvat pöydässä syömässä samalla kun anoppi yrittää vihjailla, että minun kuuluisi olla auttamassa. Oikeasti, kuvottavaa. Onko ihme, että en käy kylässä kuin pakosta. Viime kerrasta on yli vuosi.
Tällainen perinne missä naiset hoitavat esim. astioiden keräämisen pöydästä on mun miehen suvussa myös. En ole osallistunut siihen itse kun on tuntunut oudolta, mutta muut naiset ovat, niin voin vaikuttaa outolinnulta. Koen itse että olen vieraana ollut noissa tilanteissa paikalla, ja eri asia olisi jos ei olisi niin sukupuolittunut asia.,
Mun lapsuudessa oli myös tätä. Mun äiti ja siskonsa hyörii kaikki juhlat keittiössä. Oli kattamista, ruuan tekemistä, tiskausta. Miehet yleensä istui olkkarissa pelaamassa korttia, ellei ollut syömisen aika.
Nykyään isovanhemmat on kuollut, eikä näitä isoja juhlia (=työleirejä) ole ollut vuosiin. Eikä kukaan ole erityisen pahoillaan asiasta. Mummulle nuo juhlat oli tärkeitä. Hyvin dominoiva daami oli.
Olisi kiva lukea aloittajan vaimon näkemys asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies pulassa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies pulassa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko velipoika ja isäukko yrittäneet käpälöidä vaimoasti? Itse sain niin tarpeekseni ex-miehen suvusta, ettei tosikaan. Onneksi ei tarvitse enää olla missään tekemisissä.
Ei oo käpälöineet mut suuttuneet ku vaimo ei viimeks vastannut viesteihi.
Ei ole normaalia että appiukko ja puolison veli painostavat viesteillä osallistumaan johon sukuprojektiin.
Ei oo painostaneet vaan kysyneet haluuko vaimo tulla kun en mää päässy töiden takii. Kysyminen o eri asia ku painostus! Täst pahoittivat mielensä ku vaimo vältteli eikä vastannu mitää. Ärsytti itteeki ku vaimo vaa makas kotona eikä ollu edes vastannu. Ehkä täytyy erota ku muija ei tajuu onneesa.
Kyllä vaimo tajuaa, mutta sinä ja varsinkaan sinun sukusi ette hyväksy sitä. Teidän onnenne pitäisi olla myös hänen.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva lukea aloittajan vaimon näkemys asiasta.
Tuskin se sopii puolueellisen (kädettömän alakynnessä puun ja kuoren välissä ameban) nysvä-ap:n pirtaan, koska määmää mies on perheen pää ja hoitaa puhumisen (itselleen edukseen, sekoboltsisuvun sanoittaessa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikesta päätellen Sinä olet ainoa joka on osannut toimia oikein. Kaikki nämä vuodet. Ah, tuosta viisaudesta kun palan sais itsellekkin. Vai voikohan olla, että kiivas puolustautumisesi johtuu siitä, että jo 30 vuotta hyväkskäytetty ja jos myönnät sen, niin linnasi hajoaa.Just saying.