Raisa 35v. nousi duunariperheestä akateemiseksi. Kärjistävää ja yleistävää, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Juttelin kerran tutkijan kanssa ja hän sanoi että aiheeseen liittyy todella paljon vääriä käsityksiä. Korkeakoulutus on Suomessa laajentunut niin nopeasti, että pelkät akateemisten vanhempien lapset ei edes riittäisi täyttämään kovinkaan suurta osaa opiskelupaikoista, vaikka 90 prosenttia heistä valitsisi korkean koulutuksen (todellisuudessa pienempi osa).

Tietystikin korkeasti koulutettujen lapsista suhteellisesti suurempi osa päätyy korkeasti koulutetuiksi, mutta ei ole totta, että mikään koulutusala olisi vain heille.

Lisäksi kannattaa muistaa tutkimuksia lukiessa, että korkea-asteen koulutus tilastotiedoissa sisältää vanhat opistoasteen koulutuksetkin. Eli merkonomit ja opistoinsinöörit vanhempina sisältyy yläkäsitteeseen vanhemmilla korkea-asteen koulutus. Moni lukee sen väärin ja näitä päätyy jopa lehtijuttuihin.

Samoin kannattaa muistaa se, ettei koulutus tuolloin ollut vielä kokenut inflaatiota ja opistoasteen koulutuksen arvo oli jopa suurempi kuin nykyisen korkeakoulututkinnon.

Oma tarina lyhyesti: työläisperheen ainoa ylioppilas, tuplamaisteri, työtön. Helsingissä opiskeltu arvostettu tutkintokaan ei auta työnsaannissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin vasta keskusteluun, onpa vilkasta! Itelle osuu silmään nuo, että ei olisi arvokasta puhua "vain" omasta kokemuksesta. Tai että vaaditaan katsomaan tilastoja. Tilastot on joskus vähän hassuja... Miten täällä sit pitäis keskustella, ellei omasta kokemuksesta?

Kokemuksesta voi puhua, kunhan ymmärtää, että kyse on kokemuksesta. Täällä ei nyt ole tyydytty sanomaan, että "Minä en kokenut vaikeaksi sopeutua yliopistoon", vaan myös vedetty siitä johtopäätös, että koska minä en ole, toisin kokeneet on väärässä ja jokainen on oman onnensa seppä ja sellaista ilmiötä kuin taustan vaikutus ei ole olemassakaan.

Hei huhuu, ulkona paistaa aurinko! terkuin duunarin pentu

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä on omat perinteensä. Piste. Saa ollakin, muttei siitä kannata tehdä noin isoa numeroa. Jutusta tulee mieleen erään laulajan alkuaikojen biisi "Paperimiehen tytär, repaleinen elämä..."

Tämä on sitä Katriina Järvisen aloittamaa itkua siitä miten rappukäytävässä tuoksui "silakkalaatikko" ja miten ystäväni olivat niin eri ympyröistä. Näitä tarinoita löytyisi Suomessa heti varmaan satoja tuhansia. Itsekin tulin lukion jälkeen 70-luvulla solukämppään ja jo matkalaukkuni avattuani ja maalaistuoksun levittyä kämppään aiheutin ehkä kulttuurishokin huonekaverilleni. Aika monella akateemisella on ne maalaisjuuret ja vanhemmat joko maanviljelijöitä tai tehdastyöläisiä, ei se ole mikään harvinainen tarina.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja ja ketjuun kirjoittaneet ovat tyypillisiä syntyperäisiä keskiluokan edustajia: ollaan vakuuttuneita siitä, että kaikilla on samat mahdollisuudet ja pidetään omaa kokemusta edustavana esimerkkinä. Se, että itse sattuu tuntemaan pari duunaritaustaista korkeasti koulutettua kaveria, todistaa, että mitään esteitä yhteiskunnallisen nousun tiellä ei ole.

Minulla on hyvin samanlainen tausta Mattilan kanssa ja pystyn samaistumaan täysin hänen kokemuksiinsa. Olen ollut usein tilanteessa, jossa joku yhteiskunnallisesti hyvässä asemassa olevaan perheeseen syntynyt opiskelukaverini esittää jonkin kommentin ikään kuin kyseessä olisi kaikille tuttu asia. Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita, tai kun työssäni tuli vastaan ensimmäisiä edustustilaisuuksia, en tiennyt, kuinka käyttäytyä tai pukeutua.

On olemassa tilastotietoa siitä, miten perhetausta vaikuttaa koulutus- ja ammattivalintoihin. Lapsi, jonka vanhemmilla on korkeakoulututkinto, hankkii sellaisen neljä kertaa todennäköisemmin kuin sellainen, jonka vanhemmat ovat matalammin koulutettuja.

Itselle jäi myös ikävästi mieleen kun opintojen alussa kysyin tuutorilta jostain asiasta että miten yliopistossa toimitaan, tuutori vastasi "duh, etkö tiedä" tyyppisesti. No, en tosiaan tiennyt. Ei ollut ketään kuka olisi voinut kertoa etukäteen. Tottakai yritin googlailla ensin itse muttei selkeää vastausta löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Jaa. Meillä heitettiin puhekielistä läppää päärakennuksen kahviossa yhdessä opettajien ja proffien kanssa. En olisi osannut mitään muuta ainakaan eikä tarvinnut.

Se, että kuvaamani tilanne ei ole tuttu sinulle, ei mitenkään todista minun kokemustani vääräksi. En näe tällaista keskustelua kovin hedelmällisenä. Onko tarkoituksesi väittää minun valehtelevan, mitätöidä kokemustani vai mihin oikeastaan pyrit? Käytännöt ja tavat vaihtelevat varmasti yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten välillä. Minä opiskelin alalla, joka mielletään varsin konservatiiviseksi. Nuoremmat opettajat käyttäytyivät toki epämuodollisemmin, mutta eläkeikää lähestyviä professoreita teititeltiin. Tämä tapahtui 2000-luvun alussa. Uskon, että näiden professorien jäätyä eläkkeelle on käytäntö jäänyt pois, mutta Mattilan kuvaama ulkopuolisuuden tunne siksi, että ei tiennyt kuinka akateemisissa ympyröissä tulee toimia, vastaa omaa kokemustani.

Tuohan nimenomaan osoittaa sen, että kulttuurit eri yliopistojen ja tiedekuntien välillä poikkeavat suuresti. Silloin se akateemisesta perheestä tuleva opiskelija joutuu ihan yhtälailla kuin duunaritaustainenkin opettelemaan miten juuri hänen koulussaan yleisesti toimitaan. Senkään puolesta en ymmärrä miksi se olisi merkittävästi vaikeampaa akateemisten piirien ulkopuolelta tulevalle. Ja kerran täällä vedetään kirjoittajien omat taustat mukaan, niin olen maisteri jolla on kouluttamattomat vanhemmat, mutta joka ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa.

Hyvin tiivistetty! Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan kiva, mutta eihän siinä ole mitään erikoista ollut enää vuosikymmeniin. Meidän suvussa on runsaasti pitkälle koulutettuja ihmisiä, professori, pääjohtaja (ekonomi), rehtori, jne. ja ihan ollaan duunareiden jälkeläisiä ja ollaan pääasiassa 50- 60-luvulla syntyneitä. Missä kuplassa nykyihmiset elää? Tuollaista lehtijuttua ei olisi 80-luvulla tehty, kun oli niin yleistä lähteä yliopistoon jos älli riitti, taustoista täysin riippumatta. 

Ajat on muuttuneet, enää mahdollisuudet eivät ole samat kuin 50-ja 60-luvuilla syntyneillä.

Millä tavalla ei ole. Kolmekymppinen pääministeri on perheensä ensimmäinen akateeminen. Mikä ovi on sulkeutunut sen jälkeen kun hän valmistui?

50- ja 60-luvulla syntyneet kävi yliopistoon päästäkseen maksullisen oppikoulun. Vain pieni osa pääsi vapaaoppilaaksi. Nykyisin mahdollisuudet on paljon paremmat.

50- ja 60-luvulla syntyneille koulutus tuotti paljon enemmän hyötyä. Nykyään koulutus on kokenut inflaation ja koulutus itsessään ei vielä takaa työpaikkaa. Korkeasti koulutetuille on nyt vähemmän kysyntää.

Itse koin myös vanhemmilta epäröintiä kun kerroin hakevani yliopistoon. On raskasta kun kaikki ympärillä ihmettelee että pärjäänkö muka. 

En minä ollut huono koulussa, mutta muut ympärilläni olivat, joten varmaan aidosti ihmettelivät miten siellä pärjätään. Mutta tällaisten juttujen kanssa sitä joutuu painimaan.

Muistan myös tilanteen jossa luentosalillisilta ihmisiä kysyttiin kenen vanhemmat on akateemisia ja kenen ei. Jäädyin enkä nostanut kättäni ylös oikeassa kohdassa. Se oli joku massaluento, eikä varmaan tarkoitus olla korostaa mitään eroja, en muista tilannetta tarkkaan, mutta huomasin nolostuvani. Taustani ei kuulu minusta kellekään muulle, eikä siitä saa tai voi vetää johtopäätöksiä millainen MINÄ olen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä nyt taas? Olen Raisan ikäinen ja oman kokemukseni mukaan tässä ikäluokassa on ihan tavallista, että duunariperheen lapsista vähintään yksi päätyy yliopistoon. Mehän ollaan juuri sitä ikäluokkaa, kun vähintään amk-tason jatko-opinnoista tuli uusi normaali.

Samaa mieltä. Olen 50-vuotias nainen ja duunari-isäni luki 40- vuotiaana AMK-tutkinnon ja päätyi suht’ korkeaan johtoasemaan. Itse olen toista kertaa yliopistossa nyt. Tätä koulutuksellista nousua on siis tapahtunut jo aikaisemmassakin sukupolvessa. Isäni päätyi aikoinaan duunariksi siksi, koska ei ollut varaa opiskella. Aikuisena sitten oli. Nykyään onneksi varakkuus ei säätele opiskelumahdollisuuksia samassa mitassa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa olla duunari? Juuri tällaiset artikkelit lisäävät asenteita, että duunarina oleminen olisi jotenkin huonompi vaihtoehto kuin olla akateeminen.

Hallituksen tavoite nostaa korkeakoulutettujen määrää on myös täysin turhanpäiväinen tavoite, joka johtaa vain korkeakoulujen opetuksen tason laskuun ja se taso on nykyään jo varsin matala.

Ammattikouluihin pitäisi satsata enemmän rahaa, jotta ammattikoulujen opetuksen taso nousisi. Ja enemmän lehtiartikkeleita, jotka toisivat duunarit hyvässä valossa esiin. Tämä Raisa uutinen on typerää vastakkainasettelua, jossa duunarius tuodaan esiin ikäänkuin huonompana vaihtoehtona.

Ei siinä duunariudessa mitään vikaa olekaan! Jutun pointti vain oli se, että ihmisten lähtökohdat EIVÄT ole samanlaiset, ja perhetaustalla on yllättävän paljon vaikutusta moneen, moneen asiaan, toisin kuin ns. "vasemmistolaisessa itsepetoksessa" elävät pyrkivät itselleen ja muille uskottelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Jaa. Meillä heitettiin puhekielistä läppää päärakennuksen kahviossa yhdessä opettajien ja proffien kanssa. En olisi osannut mitään muuta ainakaan eikä tarvinnut.

Se, että kuvaamani tilanne ei ole tuttu sinulle, ei mitenkään todista minun kokemustani vääräksi. En näe tällaista keskustelua kovin hedelmällisenä. Onko tarkoituksesi väittää minun valehtelevan, mitätöidä kokemustani vai mihin oikeastaan pyrit? Käytännöt ja tavat vaihtelevat varmasti yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten välillä. Minä opiskelin alalla, joka mielletään varsin konservatiiviseksi. Nuoremmat opettajat käyttäytyivät toki epämuodollisemmin, mutta eläkeikää lähestyviä professoreita teititeltiin. Tämä tapahtui 2000-luvun alussa. Uskon, että näiden professorien jäätyä eläkkeelle on käytäntö jäänyt pois, mutta Mattilan kuvaama ulkopuolisuuden tunne siksi, että ei tiennyt kuinka akateemisissa ympyröissä tulee toimia, vastaa omaa kokemustani.

Tuohan nimenomaan osoittaa sen, että kulttuurit eri yliopistojen ja tiedekuntien välillä poikkeavat suuresti. Silloin se akateemisesta perheestä tuleva opiskelija joutuu ihan yhtälailla kuin duunaritaustainenkin opettelemaan miten juuri hänen koulussaan yleisesti toimitaan. Senkään puolesta en ymmärrä miksi se olisi merkittävästi vaikeampaa akateemisten piirien ulkopuolelta tulevalle. Ja kerran täällä vedetään kirjoittajien omat taustat mukaan, niin olen maisteri jolla on kouluttamattomat vanhemmat, mutta joka ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa.

Hyvin tiivistetty! Juuri näin.

Ei tuo ollut muuta kuin todella loukkaavaa toisenlaisten kokemusten vähättelyä. 🙁Pakko sanoa, että itse ainakin koen tuon todella rankkana mitätöintinä.

Vierailija kirjoitti:

 Nyt alkaa olla tapauksia, joissa maistereiden lapset menevät amikseen ja tienaavat parikymppisinä paremmin kuin vanhempansa koskaan. (Taas yksinkertaistettuna.)

Minua jotenkin aina häiritsee tällaiset kommentit, joissa suuri palkka nostetaan arvon mittariksi. Toki tiedän, että monelle raha onkin kaikki kaikessa, mutta silti se hätkäyttää joka kerran, kun sen näkee. Apuraharuljanssissa pyörivä akateeminen on ikävässä tilanteessa, mutta uskoisin, että moni tutkijaksi haluava on aidosti kiinnostunut alastaan, eikä ole rahan perässä. Heillä on ihan erilainen palo työhönsä (ja ehkä myös asenne elämään) kuin sellaisella, joka valitsee opiskelupaikkansa pelkän palkan perusteella. Tietysti jokainen haluaisi sellaisen palkan, jolla tulee toimeen, mutta vähempikin riittää, kun saa tehdä mieleistä työtä. Ei ole sellaista ajatusta, että aina pitäisi saada enemmän kuin omat vanhemmat. 

No mitenkähän tätä asiaintilaa sitten pitäisi parantaa. Pitäisikö duunariperheistä tulleille järjestää joku yliopistoon perehdyttävä kurssi tai jotain, en näe mitään ongelmaa tässä. Itse olen alemmasta keskiluokasta ja ei ollut mitään ongelmia sopeutua yliopistoon 80-luvulla. Tunnen kyllä joitakin akateemisestä perheestä tulleita, jotka ovat menneet ammattikorkeakouluun tai sähköpuolelle amikseen. Pääasia on että on ala jolta työllistyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Nythän siinä yleistät oman perheesi keskustelukulttuurin kuvaamaan "kaikkia duunareita". Aivan kuten Raisakin, ei ymmärrä omaa kapeakatseisuuttaan ilmeisesti.

En yleistänyt koskemaan kaikkia vaan totesin, että eri yhteiskuntaluokkien keskustelukulttuurien välillä on ihan tilastollisesti havaittavia eroja, samoin kuin vaikkapa ruokailutottumuksissa sekä vapaa-ajan viettoa ja viihdettä koskevissa mieltymyksissä. Väitätkö, että mitään tilastollisia eroja ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Tästäkin kommentista näkee, miten vaikeaa joillekin on asettua toisen asemaan. Oletko millään tasolla tietoinen siitä, että tapa puhua - sanasto, aiheet ja ilmaisutapa- eroavat yhteiskuntaluokkien välillä? Aloittaessani yliopistossa huomasin professoreiden puhuvan keskenään ja opiskelijoille muodollisemmin kuin olin koskaan kuullut kenenkään puhuvan. En tiennyt, pitääkö minun teititellä heitä vai sinutella. En hallinnut oikeaa rekisteriä. Toki opin sen pian. Halusin vain havainnollistaa sitä, että kaikille eivät samat asiat ole itsestäänselvyyksiä. Ne, jotka ovat tottuneet puhumaan myös auktoriteettiasemassa oleville lapsuudesta lähtien, eivät edes huomaa tässä voivan olla haastetta jollekin muulle.

Jaa. Meillä heitettiin puhekielistä läppää päärakennuksen kahviossa yhdessä opettajien ja proffien kanssa. En olisi osannut mitään muuta ainakaan eikä tarvinnut.

Se, että kuvaamani tilanne ei ole tuttu sinulle, ei mitenkään todista minun kokemustani vääräksi. En näe tällaista keskustelua kovin hedelmällisenä. Onko tarkoituksesi väittää minun valehtelevan, mitätöidä kokemustani vai mihin oikeastaan pyrit? Käytännöt ja tavat vaihtelevat varmasti yliopistojen, tiedekuntien ja laitosten välillä. Minä opiskelin alalla, joka mielletään varsin konservatiiviseksi. Nuoremmat opettajat käyttäytyivät toki epämuodollisemmin, mutta eläkeikää lähestyviä professoreita teititeltiin. Tämä tapahtui 2000-luvun alussa. Uskon, että näiden professorien jäätyä eläkkeelle on käytäntö jäänyt pois, mutta Mattilan kuvaama ulkopuolisuuden tunne siksi, että ei tiennyt kuinka akateemisissa ympyröissä tulee toimia, vastaa omaa kokemustani.

Tuohan nimenomaan osoittaa sen, että kulttuurit eri yliopistojen ja tiedekuntien välillä poikkeavat suuresti. Silloin se akateemisesta perheestä tuleva opiskelija joutuu ihan yhtälailla kuin duunaritaustainenkin opettelemaan miten juuri hänen koulussaan yleisesti toimitaan. Senkään puolesta en ymmärrä miksi se olisi merkittävästi vaikeampaa akateemisten piirien ulkopuolelta tulevalle. Ja kerran täällä vedetään kirjoittajien omat taustat mukaan, niin olen maisteri jolla on kouluttamattomat vanhemmat, mutta joka ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa.

Hyvin tiivistetty! Juuri näin.

Ei tuo ollut muuta kuin todella loukkaavaa toisenlaisten kokemusten vähättelyä. 🙁Pakko sanoa, että itse ainakin koen tuon todella rankkana mitätöintinä.

Jep. Juuri sitä mantraa, että jos koet taustasi vuoksi vierautta, vika on vain sun päässäsi, sinä et osaa sopeutua ja olet vain yksilönä huono.

Ap:n kirjoituksessa on mainittu, että hänen lapsensa ovatkin menneet ammattikouluun. Siitä taitaa nousta hänen ihmettelynsä, että mitä sitä luokkaretkeä korostamaan. Jos omien lasten luokkaretki on mennyt toiseen suuntaan eli ns. alaspäin, tulee opettajavanhemnan mieleen ehkä häivyttää koko sen merkitys.

En ymmärrä miksi tämä juttu ärsytti äärestä paljon, enkä oikein tiedä miten toisin tämän ärtymyksen esille.

Ehkä se on tämä, että jokainen nuori kokee olevansa uhri. Kuitenkin hänkin on se etuoikeutettu kermaperse, joka on syntynyt tasa-arvoiseen maahan, jossa voi opiskella ILMAISEKSI ei ole lapsityövoimaa, jne.

Ps. Kukakohan kustansi sen lukion? Duunari vanhemmat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja ja ketjuun kirjoittaneet ovat tyypillisiä syntyperäisiä keskiluokan edustajia: ollaan vakuuttuneita siitä, että kaikilla on samat mahdollisuudet ja pidetään omaa kokemusta edustavana esimerkkinä. Se, että itse sattuu tuntemaan pari duunaritaustaista korkeasti koulutettua kaveria, todistaa, että mitään esteitä yhteiskunnallisen nousun tiellä ei ole.

Minulla on hyvin samanlainen tausta Mattilan kanssa ja pystyn samaistumaan täysin hänen kokemuksiinsa. Olen ollut usein tilanteessa, jossa joku yhteiskunnallisesti hyvässä asemassa olevaan perheeseen syntynyt opiskelukaverini esittää jonkin kommentin ikään kuin kyseessä olisi kaikille tuttu asia. Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita, tai kun työssäni tuli vastaan ensimmäisiä edustustilaisuuksia, en tiennyt, kuinka käyttäytyä tai pukeutua.

On olemassa tilastotietoa siitä, miten perhetausta vaikuttaa koulutus- ja ammattivalintoihin. Lapsi, jonka vanhemmilla on korkeakoulututkinto, hankkii sellaisen neljä kertaa todennäköisemmin kuin sellainen, jonka vanhemmat ovat matalammin koulutettuja.

Itselle jäi myös ikävästi mieleen kun opintojen alussa kysyin tuutorilta jostain asiasta että miten yliopistossa toimitaan, tuutori vastasi "duh, etkö tiedä" tyyppisesti. No, en tosiaan tiennyt. Ei ollut ketään kuka olisi voinut kertoa etukäteen. Tottakai yritin googlailla ensin itse muttei selkeää vastausta löytynyt.

Ikävää, mutta toivottavasti et luule, etteikö tuollaista tilannetta voisi syntyä ammattikoulussa. Jos on leipiintynyt ihminen, niin vastaus voi olla missään vaan "duh, etkö tiedä?" Jos minä menisin autonrassauslinjalle, niin ihan varmasti saisin opettajalta tuollaista hymähtelyä. 

Sitä paitsi ihan turha luulla, että jokainen akateemisten vanhempien lapsi tietää kaiken yliopistosta ennen sinne pääsemistään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en esimerkiksi tiennyt, kuinka yliopistossa pitäisi puhutella opettajia ja professoreita.

Mitä ihmettä? Olen töissä yliopistolla (HY) , ei heitä puhutella sen kummemmin kuin muitakaan 😀

Ehkä henkilö ajatteli, että professoreita pitäisi puhutell jotankin eiryisen arvostavasti, koska ei tiennyt, että nykyäänyliopistossa tilanne on kuvaamasi kaltainen - jos käsitys yliopistosta on syntynyt vaikka vanhoje suomalaisten elokuvien perusteella (tai saksalaisen tittelinkipeyden), ei ole ihme jos on huolissaan oikeista puhutteluista.

Raisa on varmaan persoonana sellainen, että takertuu tiettyihin asioihin ja kokee herkästi huonommuuden tunteita muiden seurassa. On minullakin duunarivanhemmat, mutta en ole koskaan tajunnut hävetä heitä. Ei tämä yhteiskunta pyöri ilman duunareita.