Isovanhemmat jotka ”haluaa niin kovasti lapsenlapsia” mutta sit lapsenlapsi onkin evvk?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta tuo, että on marjanpoimintaa niin ei ehi😅Yksi lapsi syntyi talvella niin ei me tulla kun talvella on niin hankala ajaa autolla. Auto kyllä liikkuu mökkeilemään, kalareissuin yms myös talvella.

Jep. Ei voi tulla kylään kaupungin toiselle puolelle kun ihan kerran pitäisi vaihtaa paikallisbussia.

Vierailija kirjoitti:

Olen melko varma että tämä asia - joskin se on vaiettu tabu - on yksi syy syntyvyyden romahtamisessa.

Omien vanhempien aikaan oli helppo olla vanhempi kun apua sai joka suunnalta valtavasti ja oli aivan itsestäänselvä että isovanhemmat auttoi.

Nyt ensimmäistä kertaa varmaan vuosisatoihin tai -tuhansiin on se tilanne että sukupolvien ketju on poikki. Ei kaikilta, mutta erittäin monelta. Isovanhemmat kieltäytyy auttamasta eivätkä viitsi edes teeskennellä kiinnostunutta.

Omasta puolestani sanon vaan sen että mua ainakin loukkaa se että ei viitsitä yhtään pitää yhteyttä tai käydä edes ristiäisissä. Isovanhemmat eivät edes soittele.

Muistan tämän sitten siinä vaiheessa kun he alkavat mankumaan vanhuudenapua.

Toivon myös että osaan ottaa isovanhempien käytöksen huomioon siinä vaiheessa, kun perinteistä apua tarvitaan siihen suuntaan. Meillä nimittäin klassisesti isovanhempia eivät omat ikääntyneet vanhemmat kiinnostaneet sen enempää kuin lapsen lapset. Oma napa lähinnä joka asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen melko varma että tämä asia - joskin se on vaiettu tabu - on yksi syy syntyvyyden romahtamisessa.

Omien vanhempien aikaan oli helppo olla vanhempi kun apua sai joka suunnalta valtavasti ja oli aivan itsestäänselvä että isovanhemmat auttoi.

Nyt ensimmäistä kertaa varmaan vuosisatoihin tai -tuhansiin on se tilanne että sukupolvien ketju on poikki. Ei kaikilta, mutta erittäin monelta. Isovanhemmat kieltäytyy auttamasta eivätkä viitsi edes teeskennellä kiinnostunutta.

Omasta puolestani sanon vaan sen että mua ainakin loukkaa se että ei viitsitä yhtään pitää yhteyttä tai käydä edes ristiäisissä. Isovanhemmat eivät edes soittele.

Muistan tämän sitten siinä vaiheessa kun he alkavat mankumaan vanhuudenapua.

Todellakin on. Meille ei ainakaan hankita yhtään enempää lasta koska on nähty että matalan kynnyksen apua ei ole saatavana mistään.

Vierailija kirjoitti:

Olen melko varma että tämä asia - joskin se on vaiettu tabu - on yksi syy syntyvyyden romahtamisessa.

Omien vanhempien aikaan oli helppo olla vanhempi kun apua sai joka suunnalta valtavasti ja oli aivan itsestäänselvä että isovanhemmat auttoi.

Nyt ensimmäistä kertaa varmaan vuosisatoihin tai -tuhansiin on se tilanne että sukupolvien ketju on poikki. Ei kaikilta, mutta erittäin monelta. Isovanhemmat kieltäytyy auttamasta eivätkä viitsi edes teeskennellä kiinnostunutta.

Omasta puolestani sanon vaan sen että mua ainakin loukkaa se että ei viitsitä yhtään pitää yhteyttä tai käydä edes ristiäisissä. Isovanhemmat eivät edes soittele.

Muistan tämän sitten siinä vaiheessa kun he alkavat mankumaan vanhuudenapua.

Voi kuule. Me olemme nyt tuossa vaiheessa että anoppi sitten leskeydyttyään haluaisikin itse seuraa ja apua. Soittelee pitkin maailmaa ja haukkuu meitä ja uhriutuu kun ei nyt olla sitten hypitty ihan koko aikaa hänen pillinsä mukaan. Meinasin kuolla nauruun kun uhkasi että hänkään ei sitten auta meitä kun me tarvitsemme apua. Nii in! On huomattu. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien katkeruutta lapsilleen. Kostetaan se että heidän elämä meni lasten kanssa, vaikka sen elämän he itse valitsivat statuksen takia ja koska perhe pitää olla.

Surulla katson ystävien perheellistymistä ja onnen vaihtumista suruun kun perhe elämä vaatii paljon ja apua ei saa.

Tätäkin mietin joskus että voisiko olla syy. Mutta omat vanhempani sai aivan valtavan paljon lastenhoitoapua ja heille vanhemmuus oli helppoa, kun aina saivat joka viikonlopuksi lapset hoitoon ja sairasta lasta mummot hoiti.

Mutta jotain vanhemmissani on ”vinksallaan” kun he vahtivat tarkkaan että itse eivät vahingossakaan auta meitä. Olen varmaan naiivi kun ajattelen että itse kun on saanut paljon apua, niin vähän haluaisi auttaa omaa lastaan. Mutta se ei taidakaan sitten mennä näin. Ap

Tätä olen myös miettinyt. Mieheni äitin äiti hoiti lapsenlapsia jatkuvasti vaikka tyttärensä oli kotiäitinä. En voi käsittää miksi anoppia ei kiinnosta yhtään auttaa lastenlasten kanssa. Olen kateellinen niille jotka voivat ilmoittaa vanhempansa varahakijoiksi päiväkotiin, auttaa harrastuksiin viennissä jne

Kaikki eivät halua lapsiperhearkea enää eläkeiässä. Isovanhemmatkin ovat erilaisia ja heillä on aikuisina ihmisinä oikeus päättää, hoitavatko lapsenlapsia vai eivät. 

Tässä ei ole kyse edes mistään hoitamisesta, vaan ylipäätään tapaamisesta.

Mieheni äitin äiti hoiti lapsenlapsia jatkuvasti vaikka tyttärensä oli kotiäitinä. En voi käsittää miksi anoppia ei kiinnosta yhtään auttaa lastenlasten kanssa. Olen kateellinen niille jotka voivat ilmoittaa vanhempansa varahakijoiksi päiväkotiin, auttaa harrastuksiin viennissä jne

Tuo kuulostaa kyllä paljon enemmän kuin "ylipäätään tapaamiselta"

Toivottavasti saavat viettää muutakin aikaa kuin olla kuskina.

Älkää ihmeessä laskeko isovanhempien apuun tai osallistumiseen tehdessänne jälkikasvua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melko varma että tämä asia - joskin se on vaiettu tabu - on yksi syy syntyvyyden romahtamisessa.

Omien vanhempien aikaan oli helppo olla vanhempi kun apua sai joka suunnalta valtavasti ja oli aivan itsestäänselvä että isovanhemmat auttoi.

Nyt ensimmäistä kertaa varmaan vuosisatoihin tai -tuhansiin on se tilanne että sukupolvien ketju on poikki. Ei kaikilta, mutta erittäin monelta. Isovanhemmat kieltäytyy auttamasta eivätkä viitsi edes teeskennellä kiinnostunutta.

Omasta puolestani sanon vaan sen että mua ainakin loukkaa se että ei viitsitä yhtään pitää yhteyttä tai käydä edes ristiäisissä. Isovanhemmat eivät edes soittele.

Muistan tämän sitten siinä vaiheessa kun he alkavat mankumaan vanhuudenapua.

Todellakin on. Meille ei ainakaan hankita yhtään enempää lasta koska on nähty että matalan kynnyksen apua ei ole saatavana mistään.

Tää on niin totta. Virheellinen luulo on olemassa että lapsiperheille on apua, mutta ei todellakaan ole. Lasu-asiakkaille on muttei normaalille perheelle.

En saanut kotiapua tilanteessa missä en voinut liikkua, eli jouduin ryömimään lattialla. Pyysin kotiapua, neuvola vastasi että ei ole teille, soittakaa isovanhemmille. No ne isovanhemmat ei auta kun on sellainen periaate että ketään eivät ala auttamaan. Niinpä hoidin monta viikkoa vauvan ja taaperon sisällä ja kakkapyllyjä en voinut pestä. Mies ulkoilutti vasta kun tuli töistä.

Tuolloin epätoivoisena soitin äidilleni enkö ikinä tule unohtamaan mitä hän sanoi: kylmän kalsealla äänellä että ”niin, jokainen hoitakoon omat ongelmansa”.

Tuollainen sattuu sydämeen silloin kun on oikeasti hätä ja avuntarpeessa. Ilman apua jäin (silloinkin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melko varma että tämä asia - joskin se on vaiettu tabu - on yksi syy syntyvyyden romahtamisessa.

Omien vanhempien aikaan oli helppo olla vanhempi kun apua sai joka suunnalta valtavasti ja oli aivan itsestäänselvä että isovanhemmat auttoi.

Nyt ensimmäistä kertaa varmaan vuosisatoihin tai -tuhansiin on se tilanne että sukupolvien ketju on poikki. Ei kaikilta, mutta erittäin monelta. Isovanhemmat kieltäytyy auttamasta eivätkä viitsi edes teeskennellä kiinnostunutta.

Omasta puolestani sanon vaan sen että mua ainakin loukkaa se että ei viitsitä yhtään pitää yhteyttä tai käydä edes ristiäisissä. Isovanhemmat eivät edes soittele.

Muistan tämän sitten siinä vaiheessa kun he alkavat mankumaan vanhuudenapua.

Voi kuule. Me olemme nyt tuossa vaiheessa että anoppi sitten leskeydyttyään haluaisikin itse seuraa ja apua. Soittelee pitkin maailmaa ja haukkuu meitä ja uhriutuu kun ei nyt olla sitten hypitty ihan koko aikaa hänen pillinsä mukaan. Meinasin kuolla nauruun kun uhkasi että hänkään ei sitten auta meitä kun me tarvitsemme apua. Nii in! On huomattu. 😂

Tätä mäkin pelkään! Että sit leskenä alkaakin kiinnostaa. Vaikea ottaa enää elämään mukaan kun ei ole koskaan ennenkään isovanhempaa kiinnostanut oma lapsi ja lapsen perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melko varma että tämä asia - joskin se on vaiettu tabu - on yksi syy syntyvyyden romahtamisessa.

Omien vanhempien aikaan oli helppo olla vanhempi kun apua sai joka suunnalta valtavasti ja oli aivan itsestäänselvä että isovanhemmat auttoi.

Nyt ensimmäistä kertaa varmaan vuosisatoihin tai -tuhansiin on se tilanne että sukupolvien ketju on poikki. Ei kaikilta, mutta erittäin monelta. Isovanhemmat kieltäytyy auttamasta eivätkä viitsi edes teeskennellä kiinnostunutta.

Omasta puolestani sanon vaan sen että mua ainakin loukkaa se että ei viitsitä yhtään pitää yhteyttä tai käydä edes ristiäisissä. Isovanhemmat eivät edes soittele.

Muistan tämän sitten siinä vaiheessa kun he alkavat mankumaan vanhuudenapua.

Voi kuule. Me olemme nyt tuossa vaiheessa että anoppi sitten leskeydyttyään haluaisikin itse seuraa ja apua. Soittelee pitkin maailmaa ja haukkuu meitä ja uhriutuu kun ei nyt olla sitten hypitty ihan koko aikaa hänen pillinsä mukaan. Meinasin kuolla nauruun kun uhkasi että hänkään ei sitten auta meitä kun me tarvitsemme apua. Nii in! On huomattu. 😂

Melko röyhkeä anoppi. Ensin on vuosia niin että evvk, ei kiinnosta. Ja sit tuppautuukin elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän niitä isovanhempia säälitään kuin ihaillaan. Lapsenlapsettomilla elämä on omaa, lapsenlapset on aika lailla sama asia kuin hyvästi elämä.

Se, että sinun lapsesi ei osaa hoitaa omia lapsiaan, ei tarkoita, etteikö kukaan osaisi. Suurimmalla osalla isovanhemmista on runsaasti aikaa tehdä ihan mitä haluavat. Kun ei ne lapsenlapset useinkaan mummolassa joka päivä tai edes joka kuukausi ole. 

Ei minulla ole lapsia eikä lapsenlapsia. Suurin osa tuntemistani pienten lasten isovanhemmista on työelämässä, työviikon jälkeen haluavat levätä ja harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melko varma että tämä asia - joskin se on vaiettu tabu - on yksi syy syntyvyyden romahtamisessa.

Omien vanhempien aikaan oli helppo olla vanhempi kun apua sai joka suunnalta valtavasti ja oli aivan itsestäänselvä että isovanhemmat auttoi.

Nyt ensimmäistä kertaa varmaan vuosisatoihin tai -tuhansiin on se tilanne että sukupolvien ketju on poikki. Ei kaikilta, mutta erittäin monelta. Isovanhemmat kieltäytyy auttamasta eivätkä viitsi edes teeskennellä kiinnostunutta.

Omasta puolestani sanon vaan sen että mua ainakin loukkaa se että ei viitsitä yhtään pitää yhteyttä tai käydä edes ristiäisissä. Isovanhemmat eivät edes soittele.

Muistan tämän sitten siinä vaiheessa kun he alkavat mankumaan vanhuudenapua.

Todellakin on. Meille ei ainakaan hankita yhtään enempää lasta koska on nähty että matalan kynnyksen apua ei ole saatavana mistään.

Tää on niin totta. Virheellinen luulo on olemassa että lapsiperheille on apua, mutta ei todellakaan ole. Lasu-asiakkaille on muttei normaalille perheelle.

En saanut kotiapua tilanteessa missä en voinut liikkua, eli jouduin ryömimään lattialla. Pyysin kotiapua, neuvola vastasi että ei ole teille, soittakaa isovanhemmille. No ne isovanhemmat ei auta kun on sellainen periaate että ketään eivät ala auttamaan. Niinpä hoidin monta viikkoa vauvan ja taaperon sisällä ja kakkapyllyjä en voinut pestä. Mies ulkoilutti vasta kun tuli töistä.

Tuolloin epätoivoisena soitin äidilleni enkö ikinä tule unohtamaan mitä hän sanoi: kylmän kalsealla äänellä että ”niin, jokainen hoitakoon omat ongelmansa”.

Tuollainen sattuu sydämeen silloin kun on oikeasti hätä ja avuntarpeessa. Ilman apua jäin (silloinkin).

Avuttomuuden huippu on sellainen henkilö, joka kyllä osaa tilata kotiin pizzan, mutta ei siivoojaa ja lastenhoitajaa. Suomi on täynnä yrityksiä, joista tullaan avuksesi 40-60 e/h korvauksella. Miksi yhteiskunnan pitää maksaa perheille kaikki, jopa takamuksen pyyhkiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melko varma että tämä asia - joskin se on vaiettu tabu - on yksi syy syntyvyyden romahtamisessa.

Omien vanhempien aikaan oli helppo olla vanhempi kun apua sai joka suunnalta valtavasti ja oli aivan itsestäänselvä että isovanhemmat auttoi.

Nyt ensimmäistä kertaa varmaan vuosisatoihin tai -tuhansiin on se tilanne että sukupolvien ketju on poikki. Ei kaikilta, mutta erittäin monelta. Isovanhemmat kieltäytyy auttamasta eivätkä viitsi edes teeskennellä kiinnostunutta.

Omasta puolestani sanon vaan sen että mua ainakin loukkaa se että ei viitsitä yhtään pitää yhteyttä tai käydä edes ristiäisissä. Isovanhemmat eivät edes soittele.

Muistan tämän sitten siinä vaiheessa kun he alkavat mankumaan vanhuudenapua.

Todellakin on. Meille ei ainakaan hankita yhtään enempää lasta koska on nähty että matalan kynnyksen apua ei ole saatavana mistään.

Tää on niin totta. Virheellinen luulo on olemassa että lapsiperheille on apua, mutta ei todellakaan ole. Lasu-asiakkaille on muttei normaalille perheelle.

En saanut kotiapua tilanteessa missä en voinut liikkua, eli jouduin ryömimään lattialla. Pyysin kotiapua, neuvola vastasi että ei ole teille, soittakaa isovanhemmille. No ne isovanhemmat ei auta kun on sellainen periaate että ketään eivät ala auttamaan. Niinpä hoidin monta viikkoa vauvan ja taaperon sisällä ja kakkapyllyjä en voinut pestä. Mies ulkoilutti vasta kun tuli töistä.

Tuolloin epätoivoisena soitin äidilleni enkö ikinä tule unohtamaan mitä hän sanoi: kylmän kalsealla äänellä että ”niin, jokainen hoitakoon omat ongelmansa”.

Tuollainen sattuu sydämeen silloin kun on oikeasti hätä ja avuntarpeessa. Ilman apua jäin (silloinkin).

Avuttomuuden huippu on sellainen henkilö, joka kyllä osaa tilata kotiin pizzan, mutta ei siivoojaa ja lastenhoitajaa. Suomi on täynnä yrityksiä, joista tullaan avuksesi 40-60 e/h korvauksella. Miksi yhteiskunnan pitää maksaa perheille kaikki, jopa takamuksen pyyhkiminen.

Enää tarvitaan se 40-60e/h ylimääräistä joka lapsiperheeseen (meillä ei ole palkka edes yhteensä tuota tunnilta) ja kaikki lapsiperheiden ongelmat ovat selätetyt.

Menin sanomaan ääneen, että apu olisi tarpeen. Anoppi pakkasi siltä istumalta tavaransa ja muutti meille 2 kk ajaksi. Ilmoitti, että nyt on apua tarjolla, ei hätää. Samantien otti asunnon "haltuunsa" eikä lähtenyt, vaikka miehelle valitin. Tämä katsoi minua silmät pyöreinä, että itse valitit, että apua tarvitaan, koeta päättää, että kyllä vai ei.

Ja auttoihan se anoppi, siivosi, pesi pyykit, laittoi ruokaa jne., mutta yhtäkään neuvoa ei kuunnellut.

Kun anoppi oli lähtenyt, mies ilmoitti, että jos en nyt osaa olla kiitollinen helposta elämästä, niin hän ei ainakaan aio apua enää pyytää.

Voi olla myös niin, että vanhemmat vieraannuttaa eikä isovanhempia enää jaksa kiinnostaa vieraalta tuntuvat lapset. Kukaan ei halua olla vain maksajana.Se juna meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melko varma että tämä asia - joskin se on vaiettu tabu - on yksi syy syntyvyyden romahtamisessa.

Omien vanhempien aikaan oli helppo olla vanhempi kun apua sai joka suunnalta valtavasti ja oli aivan itsestäänselvä että isovanhemmat auttoi.

Nyt ensimmäistä kertaa varmaan vuosisatoihin tai -tuhansiin on se tilanne että sukupolvien ketju on poikki. Ei kaikilta, mutta erittäin monelta. Isovanhemmat kieltäytyy auttamasta eivätkä viitsi edes teeskennellä kiinnostunutta.

Omasta puolestani sanon vaan sen että mua ainakin loukkaa se että ei viitsitä yhtään pitää yhteyttä tai käydä edes ristiäisissä. Isovanhemmat eivät edes soittele.

Muistan tämän sitten siinä vaiheessa kun he alkavat mankumaan vanhuudenapua.

Todellakin on. Meille ei ainakaan hankita yhtään enempää lasta koska on nähty että matalan kynnyksen apua ei ole saatavana mistään.

Tää on niin totta. Virheellinen luulo on olemassa että lapsiperheille on apua, mutta ei todellakaan ole. Lasu-asiakkaille on muttei normaalille perheelle.

En saanut kotiapua tilanteessa missä en voinut liikkua, eli jouduin ryömimään lattialla. Pyysin kotiapua, neuvola vastasi että ei ole teille, soittakaa isovanhemmille. No ne isovanhemmat ei auta kun on sellainen periaate että ketään eivät ala auttamaan. Niinpä hoidin monta viikkoa vauvan ja taaperon sisällä ja kakkapyllyjä en voinut pestä. Mies ulkoilutti vasta kun tuli töistä.

Tuolloin epätoivoisena soitin äidilleni enkö ikinä tule unohtamaan mitä hän sanoi: kylmän kalsealla äänellä että ”niin, jokainen hoitakoon omat ongelmansa”.

Tuollainen sattuu sydämeen silloin kun on oikeasti hätä ja avuntarpeessa. Ilman apua jäin (silloinkin).

Avuttomuuden huippu on sellainen henkilö, joka kyllä osaa tilata kotiin pizzan, mutta ei siivoojaa ja lastenhoitajaa. Suomi on täynnä yrityksiä, joista tullaan avuksesi 40-60 e/h korvauksella. Miksi yhteiskunnan pitää maksaa perheille kaikki, jopa takamuksen pyyhkiminen.

Enää tarvitaan se 40-60e/h ylimääräistä joka lapsiperheeseen (meillä ei ole palkka edes yhteensä tuota tunnilta) ja kaikki lapsiperheiden ongelmat ovat selätetyt.

Oletko niitä, joilla kampaaja tai autonkatsastus ei maksa mitään, koska yhteiskunnan kuuluu maksaa kaikki lapsiperheen kulut, hoitaa maksutta lapset ja tarjota parisuhdelomia?

Surullista luettavaa että isovanhemmat eivät välitä lapsenlapsista.  Sittenpähän istuvat siellä yksin kun ovat vanhoja ja raihnaisia, sitten om myöhäistä yrittää paikata asiaa.

Meillä 5 kpl lapsenlapsia, 18v-1v.  Kaikkia on pidetty yökylässa ja tavattu viikottain mahdollisuksien mukaan.

Paljon ovat meidän oma elämää rikastuttaneet.

Nyt sairastuin coronaan, parantumaan päin onneksi, joka päivä soittaa lapsenlapset ja kysyvät vointia ja milloin voidaan nähda taas.

Sääliksi käy teitä itsekkäita mummoja ja ukkeja, muistakaa että kellooa ei voi kääntää takaisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melko varma että tämä asia - joskin se on vaiettu tabu - on yksi syy syntyvyyden romahtamisessa.

Omien vanhempien aikaan oli helppo olla vanhempi kun apua sai joka suunnalta valtavasti ja oli aivan itsestäänselvä että isovanhemmat auttoi.

Nyt ensimmäistä kertaa varmaan vuosisatoihin tai -tuhansiin on se tilanne että sukupolvien ketju on poikki. Ei kaikilta, mutta erittäin monelta. Isovanhemmat kieltäytyy auttamasta eivätkä viitsi edes teeskennellä kiinnostunutta.

Omasta puolestani sanon vaan sen että mua ainakin loukkaa se että ei viitsitä yhtään pitää yhteyttä tai käydä edes ristiäisissä. Isovanhemmat eivät edes soittele.

Muistan tämän sitten siinä vaiheessa kun he alkavat mankumaan vanhuudenapua.

Voi kuule. Me olemme nyt tuossa vaiheessa että anoppi sitten leskeydyttyään haluaisikin itse seuraa ja apua. Soittelee pitkin maailmaa ja haukkuu meitä ja uhriutuu kun ei nyt olla sitten hypitty ihan koko aikaa hänen pillinsä mukaan. Meinasin kuolla nauruun kun uhkasi että hänkään ei sitten auta meitä kun me tarvitsemme apua. Nii in! On huomattu. 😂

Melko röyhkeä anoppi. Ensin on vuosia niin että evvk, ei kiinnosta. Ja sit tuppautuukin elämään.

Edelleen saa olla elämässämme (lapsia ei tosin enää kiinnosta, kun ovat esiteini-iässä), mutta mitään marttyrointia en jaksa kun ei itsekkään olla häneltä mitään apua saatu silloin kun oltaisiin tarvittu. Enää ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nuori mummo, nelikymppinen. Lapsenlapsi on parasta mitä olen elämässäni saanut. Tiedän, että lapseni on suorastaan etuoikeutettu kun pidän lapsenlasta viikoittain luonani yökylässä, vaikka olen itse työelämässä vahvasti mukana. Onnistuu se minultakin tuo päivähoitoon vieminen ja hakeminen.

Olen seurannut sivusta ja itsekseni ihmetellyt sitä, miten vähän mummot ja papat viettävät aikaa jälkikasvun kanssa. Häviäjiä tällaisessa ovat kyllä itse tuollaiset isovanhemmat.

Läheisyys, kiintymys ja rakkaus lapsenlapseen rakentuu yhdessä tekemällä ja olemalla. Ei valokuvia esityksessä.

Lapselle on hankalaa, kun isovanhemmat on läheisempiä kuin omat vanhemmat.Outoa, että sinulla omat lapsesi eivät välitä lapsistaan lainkaan.

Siinä on varmaan jokin samanlainen mekanismi kuin äidiksi tulemisessa. Etukäteen on silmissä haavekuvat siitä, että itse tehdään soseet, pestään kestovaippoja, istutaan hiekkalaatikon reunalla rakentelemassa hiekkakakkuja ja lapset ovat aina iloisia pikku vesseleitä, äidin mussuja. Elämä on pelkkää auringonpaistetta. Ja mikä jottei niitä lapsia voisi olla sitten enemmänkin, kaikki hyvin kasvatettuja herranterttuja.

Totuus on sitten arkisempi.

Vierailija kirjoitti:

Olen melko varma että tämä asia - joskin se on vaiettu tabu - on yksi syy syntyvyyden romahtamisessa.

Omien vanhempien aikaan oli helppo olla vanhempi kun apua sai joka suunnalta valtavasti ja oli aivan itsestäänselvä että isovanhemmat auttoi.

Nyt ensimmäistä kertaa varmaan vuosisatoihin tai -tuhansiin on se tilanne että sukupolvien ketju on poikki. Ei kaikilta, mutta erittäin monelta. Isovanhemmat kieltäytyy auttamasta eivätkä viitsi edes teeskennellä kiinnostunutta.

Omasta puolestani sanon vaan sen että mua ainakin loukkaa se että ei viitsitä yhtään pitää yhteyttä tai käydä edes ristiäisissä. Isovanhemmat eivät edes soittele.

Muistan tämän sitten siinä vaiheessa kun he alkavat mankumaan vanhuudenapua.

Olihan se ihanaa, kun anoppi asui samassa taloudessa. Vastaavasti oli itsestäänselvää, että vanhukset asuivat lastensa perheiden kanssa eikä heitä jätetty yksin tai suljettu laitokseen. Siinä oli moni nainen väsynyt, kun ensin valvoi öitä vauvan kanssa ja kun tämän saa isommaksi, täytyi valvoa karkailevan vanhuksen vuoksi. Mutta isovanhemmat oli lapsenlapsille tärkeitä, se on totta. Minusta olisi ihanaa, että siihen aikaan palattaisiin ja nuoret pariskunnat saisivat kokea samanlaisia onnellisia suurperheaikoja kuin vanhempansa aikanaann.