Miksi vaimo ei suostu koti-isyyteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä mielessä riskialtista vaimosi mielestä?

Sitä minäkin ihmettelen. Tuo oli ns. rivien välien vastaus, minkä sain, kierteli asiaa kuten tapaansa kuuluu. Rahasta vissiin kyse taas, on siitä monta riitaa ollutkin näiden neljän vuoden aikana, kun on saman katon alla asuttu. Vai haluaako oikeasti pitää lapsia tarhassa? En ymmärrä naisia enkä koskaan tule kokonaan ymmärtämään.

Alat ymmärtää siinä vaiheessa, kun tajuat että jokainen nainen on erilainen yksilönsä ja sitä yksilöä pitäisi ymmärtää. Ovatko kaikki miehet mielestäsi samanlaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vaimo miettii jo eroa,ja sen jälkeistä aikaa. On sitten helpompi saada huoltajuus, kun voi sanoa miehen tehneen vain töitä, kun itse ollut kotona lasten kanssa. Laskelmoiva nainen. Hoitaa ensin vaan kaikki asiat kuntoon, ja sinulle jää lopulta viikonloppuisän rooli, kun vaimo pyörittää pe..settä diskossa.

Miksei mies pitänyt vapaata ennen lasten päivähoitoon menoa? Sen lisäksi hän ei ole tullut vastaamaan kysymyksiin, miten lasten hoitoonmeno on sujunut ja millainen on paikkakunnan päivähoitotilanne. Jos hyvän hoitopaikan menettää, sinne ei välttämättä pääse takaisin. Jos huono tuuri käy, lapset joutuvat myöhemmin eri päiväkoteihin ja eri puolelle kaupunkia. 10 minuutin hoitomatkasta tuleekin yli tunti suuntaansa joka ikinen arkipäivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppaa puoli vuotta lasten kanssa ja yritä sitten uudestaan. Näytä vaimolle että lapset saa hoidossasi asiallista ruokaa ja rutiinit hoituvat mallikkaasti.

Kysyykö naiset puolisoltaan lupaa jäädä kotiin? Pitääkö naisten ensin todistella kokkaustaitoja ja rutiinien hallintaa?

Kyllähän sen näkee, osaako toinen valmistaa lapsille ruuan valmiiksi ennen kuin lapset valittavat nälkää, pääsevätkö lapset päiväunille ennen kuin he ovat liian väsyneitä ja saavatko lapset tarpeeksi ulkoilua. Yleensä lasten kanssa homma toimii, kun päivissä on tietty rytmi ja siitä pidetään kiinni. Tämä tarkoittaa vanhemmalle jatkuvaa kelloon katsomista ja asioiden ennakointia. Omalta mieheltä tuo ei olisi onnistunut.

En minä, hitto soikoon, muista että meillä olisi minun lapsuudessani ollut tuollaista aikatauluttamista. Onkohan vanhemmuuden mikromanagerointi mennyt liian pitkälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppaa puoli vuotta lasten kanssa ja yritä sitten uudestaan. Näytä vaimolle että lapset saa hoidossasi asiallista ruokaa ja rutiinit hoituvat mallikkaasti.

Kysyykö naiset puolisoltaan lupaa jäädä kotiin? Pitääkö naisten ensin todistella kokkaustaitoja ja rutiinien hallintaa?

Kyllähän sen näkee, osaako toinen valmistaa lapsille ruuan valmiiksi ennen kuin lapset valittavat nälkää, pääsevätkö lapset päiväunille ennen kuin he ovat liian väsyneitä ja saavatko lapset tarpeeksi ulkoilua. Yleensä lasten kanssa homma toimii, kun päivissä on tietty rytmi ja siitä pidetään kiinni. Tämä tarkoittaa vanhemmalle jatkuvaa kelloon katsomista ja asioiden ennakointia. Omalta mieheltä tuo ei olisi onnistunut.

Eihän kaikki äiditkään hoida näitä asioita samalla tavalla, vaan rennommat hoitaa lapsia tyylillä jota nipommat kauhistelee. Mutta kun on tissit, ei kukaan kyseenalaista oikeutta hoitaa omaa lastaan, ellei kyse ole suoranaisesta lastensuojelutasoisesta laiminlyönnistä. Ihan samalla tavalla miehelläkin pitäisi olla oikeus omaan harkintaan ja liikkumavaraan, eikä äiti voi asettua mihinkään pomon ja tuomarin asemaan päättämään miehen oikeudesta vanhemmuuteen.

Helppo huomata mikä täällä on naisten asenne miesten lastenhoitoon. Miehen taitoihin hoitaa lasta ei luoteta (ei todellakaan mitään rakettitiedettä) ja kotona olo lasten kansaa on sittenkin mukavampaa kuin töissä olo. Olin itse pitkällä isyysvapaalla ja rehellisesti sanottuna se oli paaaljon leppoisampaa kuin töissä. Vaikka tein normaaleja kotitöitä (siivousta, pyykinpesua yms), niin vapaa-aikaa oli useita tunteja päivässä. Lapsi nukkui päivällä hyvin, joka tietenkin auttoi, mutta lapsen kanssa oli hyvin helppo tehdä kaikkea kivaa, kuten tapailla kavereita (ennen koronaa), käydä golfaamassa (lapsi meni helposti mukana) ja vaan nauttia kesästä.

Kun nyt kuulen jonkun äidin valittavan kuinka rankkaa pienen lapsen kanssa on, niin tiedän hänen liioittelevan. Se on todella helppoa aikaa, eikä mikään ihme, että moni äiti haluaa varata sen ajan itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Helppo huomata mikä täällä on naisten asenne miesten lastenhoitoon. Miehen taitoihin hoitaa lasta ei luoteta (ei todellakaan mitään rakettitiedettä) ja kotona olo lasten kansaa on sittenkin mukavampaa kuin töissä olo. Olin itse pitkällä isyysvapaalla ja rehellisesti sanottuna se oli paaaljon leppoisampaa kuin töissä. Vaikka tein normaaleja kotitöitä (siivousta, pyykinpesua yms), niin vapaa-aikaa oli useita tunteja päivässä. Lapsi nukkui päivällä hyvin, joka tietenkin auttoi, mutta lapsen kanssa oli hyvin helppo tehdä kaikkea kivaa, kuten tapailla kavereita (ennen koronaa), käydä golfaamassa (lapsi meni helposti mukana) ja vaan nauttia kesästä.

Kun nyt kuulen jonkun äidin valittavan kuinka rankkaa pienen lapsen kanssa on, niin tiedän hänen liioittelevan. Se on todella helppoa aikaa, eikä mikään ihme, että moni äiti haluaa varata sen ajan itselleen.

Tai sitten lastenhoito on vaikeaa siksi, että osa äideistä tekee siitä itse niin vaikeaa.

Nykyisin kun on kaikkea hullua, luulin että AP:n vaimon pitäisi muuttua koti-isäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppo huomata mikä täällä on naisten asenne miesten lastenhoitoon. Miehen taitoihin hoitaa lasta ei luoteta (ei todellakaan mitään rakettitiedettä) ja kotona olo lasten kansaa on sittenkin mukavampaa kuin töissä olo. Olin itse pitkällä isyysvapaalla ja rehellisesti sanottuna se oli paaaljon leppoisampaa kuin töissä. Vaikka tein normaaleja kotitöitä (siivousta, pyykinpesua yms), niin vapaa-aikaa oli useita tunteja päivässä. Lapsi nukkui päivällä hyvin, joka tietenkin auttoi, mutta lapsen kanssa oli hyvin helppo tehdä kaikkea kivaa, kuten tapailla kavereita (ennen koronaa), käydä golfaamassa (lapsi meni helposti mukana) ja vaan nauttia kesästä.

Kun nyt kuulen jonkun äidin valittavan kuinka rankkaa pienen lapsen kanssa on, niin tiedän hänen liioittelevan. Se on todella helppoa aikaa, eikä mikään ihme, että moni äiti haluaa varata sen ajan itselleen.

Tai sitten lastenhoito on vaikeaa siksi, että osa äideistä tekee siitä itse niin vaikeaa.

Tämä on varmaan osasyy, jos asettaa vaatimukseksi lasten ajatusten lukemisen ja kaiken maailman aikataulut sille sun tälle. Eiköhän siinä ole vain nuppi sekaisin hormoneista silloin

Tavalliseen tapaansa Ap katosi, kun tarpeeksi tiukkoja kysymyksiä alettiin esittää 😁 Ja loppu keskustelu onkin sitten äitien haukkumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppaa puoli vuotta lasten kanssa ja yritä sitten uudestaan. Näytä vaimolle että lapset saa hoidossasi asiallista ruokaa ja rutiinit hoituvat mallikkaasti.

Kysyykö naiset puolisoltaan lupaa jäädä kotiin? Pitääkö naisten ensin todistella kokkaustaitoja ja rutiinien hallintaa?

Kyllähän sen näkee, osaako toinen valmistaa lapsille ruuan valmiiksi ennen kuin lapset valittavat nälkää, pääsevätkö lapset päiväunille ennen kuin he ovat liian väsyneitä ja saavatko lapset tarpeeksi ulkoilua. Yleensä lasten kanssa homma toimii, kun päivissä on tietty rytmi ja siitä pidetään kiinni. Tämä tarkoittaa vanhemmalle jatkuvaa kelloon katsomista ja asioiden ennakointia. Omalta mieheltä tuo ei olisi onnistunut.

En minä, hitto soikoon, muista että meillä olisi minun lapsuudessani ollut tuollaista aikatauluttamista. Onkohan vanhemmuuden mikromanagerointi mennyt liian pitkälle?

Jestas senään, sinä olit lapsi. Et sinä voi verrata lapsena olemista vanhemman vastuuseen. Ihan sama kuin vertaisit kesälomareissuja, kun istuit auton takapenkillä ja vanhempi hoiti kaikki matkajärjestelyt alusta loppuun sekä tietenkin ajamisen.

Miten niin äiti ei luota isän kykyyn hoitaa lapsia? Ei tarvitse luottaa, isä on ihan tasa-arvoinen vanhempi ja huoltaja jonka ei tarvitse anoa naisen hyväksyntää omalle vanhemmuudelleen yhtään sen enempää kuin äidinkään. Jotenkin absurdi ajatus, että äiti voisi korottaa itsensä asemaan, jossa hänellä olisi oikeus myöntää ja evätä jotain isyyslupia. "Saat hoitaa kaksi tuntia perjantaisin, mutta et saa hoitaa kokonaista työpäivää, koska viimeksi tarjoilit lounaan puoli tuntia myöhemmin kuin minä olen määrännyt ja kurahousutkin oli väärän väriset." Älkää miehet alistuko tällaiseen. Ei nainenkaan kysy teiltä lupaa olla äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppaa puoli vuotta lasten kanssa ja yritä sitten uudestaan. Näytä vaimolle että lapset saa hoidossasi asiallista ruokaa ja rutiinit hoituvat mallikkaasti.

Kysyykö naiset puolisoltaan lupaa jäädä kotiin? Pitääkö naisten ensin todistella kokkaustaitoja ja rutiinien hallintaa?

Kyllähän sen näkee, osaako toinen valmistaa lapsille ruuan valmiiksi ennen kuin lapset valittavat nälkää, pääsevätkö lapset päiväunille ennen kuin he ovat liian väsyneitä ja saavatko lapset tarpeeksi ulkoilua. Yleensä lasten kanssa homma toimii, kun päivissä on tietty rytmi ja siitä pidetään kiinni. Tämä tarkoittaa vanhemmalle jatkuvaa kelloon katsomista ja asioiden ennakointia. Omalta mieheltä tuo ei olisi onnistunut.

Eihän kaikki äiditkään hoida näitä asioita samalla tavalla, vaan rennommat hoitaa lapsia tyylillä jota nipommat kauhistelee. Mutta kun on tissit, ei kukaan kyseenalaista oikeutta hoitaa omaa lastaan, ellei kyse ole suoranaisesta lastensuojelutasoisesta laiminlyönnistä. Ihan samalla tavalla miehelläkin pitäisi olla oikeus omaan harkintaan ja liikkumavaraan, eikä äiti voi asettua mihinkään pomon ja tuomarin asemaan päättämään miehen oikeudesta vanhemmuuteen.

Olen samaa mieltä! Miehillä on myös oikeus valita koti vai työ (yhdessä on pyrittävä ymmärtämään toisen tarpeita ja päättää yhdessä koko perheen parhaaksi).

Oma mieheni tienaa aika paljon rahaa nyt, hän on paljon töitä tehnyt ja säästetty ollaan mutta 3 vuoden päästä olis tarkoitus ottaa lopputilin että saa olla koti isänä. Itse olen opiskellut ja sitten töihin tienaamaan perheellemme. En koskaan tule tienaamaan yhtä paljon kuin mieheni mutta raha ei ole kaikki kaikessa meille, elämänlaatu on tärkeämpi.

Opiskeleva äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppaa puoli vuotta lasten kanssa ja yritä sitten uudestaan. Näytä vaimolle että lapset saa hoidossasi asiallista ruokaa ja rutiinit hoituvat mallikkaasti.

Kysyykö naiset puolisoltaan lupaa jäädä kotiin? Pitääkö naisten ensin todistella kokkaustaitoja ja rutiinien hallintaa?

Kyllähän sen näkee, osaako toinen valmistaa lapsille ruuan valmiiksi ennen kuin lapset valittavat nälkää, pääsevätkö lapset päiväunille ennen kuin he ovat liian väsyneitä ja saavatko lapset tarpeeksi ulkoilua. Yleensä lasten kanssa homma toimii, kun päivissä on tietty rytmi ja siitä pidetään kiinni. Tämä tarkoittaa vanhemmalle jatkuvaa kelloon katsomista ja asioiden ennakointia. Omalta mieheltä tuo ei olisi onnistunut.

En minä, hitto soikoon, muista että meillä olisi minun lapsuudessani ollut tuollaista aikatauluttamista. Onkohan vanhemmuuden mikromanagerointi mennyt liian pitkälle?

Jestas senään, sinä olit lapsi. Et sinä voi verrata lapsena olemista vanhemman vastuuseen. Ihan sama kuin vertaisit kesälomareissuja, kun istuit auton takapenkillä ja vanhempi hoiti kaikki matkajärjestelyt alusta loppuun sekä tietenkin ajamisen.

Joo, mutta ei meillä silti ruvettu ruokaa laittamaan ennen kuin oli nälkä. Sitten syötiin leipää tai banaani jos heti piti saada. Tai että olisi kellon kanssa vahdittu päiväunien pituutta tai ulkoilumääriä. Maalla tietty meidän vanhemmille helpompaa, senkus viskasi lapset pihalle puihin kiipeilemään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppo huomata mikä täällä on naisten asenne miesten lastenhoitoon. Miehen taitoihin hoitaa lasta ei luoteta (ei todellakaan mitään rakettitiedettä) ja kotona olo lasten kansaa on sittenkin mukavampaa kuin töissä olo. Olin itse pitkällä isyysvapaalla ja rehellisesti sanottuna se oli paaaljon leppoisampaa kuin töissä. Vaikka tein normaaleja kotitöitä (siivousta, pyykinpesua yms), niin vapaa-aikaa oli useita tunteja päivässä. Lapsi nukkui päivällä hyvin, joka tietenkin auttoi, mutta lapsen kanssa oli hyvin helppo tehdä kaikkea kivaa, kuten tapailla kavereita (ennen koronaa), käydä golfaamassa (lapsi meni helposti mukana) ja vaan nauttia kesästä.

Kun nyt kuulen jonkun äidin valittavan kuinka rankkaa pienen lapsen kanssa on, niin tiedän hänen liioittelevan. Se on todella helppoa aikaa, eikä mikään ihme, että moni äiti haluaa varata sen ajan itselleen.

Tai sitten lastenhoito on vaikeaa siksi, että osa äideistä tekee siitä itse niin vaikeaa.

Lastenhoito on mukavaa, rentouttavaa ja helppoa ja palkitsevaa. Varsinkin kun sitä saa tehdä vailla työn aiheuttamia paineita. Minä miehenä aikanaan nautin näistä hetkistä, kun sain olla kotona viikonloppuisin lasten kanssa vaimon ollessa matkoilla. Vaimosta se oli kuitenkin raskasta, kuten työntekokin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppaa puoli vuotta lasten kanssa ja yritä sitten uudestaan. Näytä vaimolle että lapset saa hoidossasi asiallista ruokaa ja rutiinit hoituvat mallikkaasti.

Kysyykö naiset puolisoltaan lupaa jäädä kotiin? Pitääkö naisten ensin todistella kokkaustaitoja ja rutiinien hallintaa?

Kyllähän sen näkee, osaako toinen valmistaa lapsille ruuan valmiiksi ennen kuin lapset valittavat nälkää, pääsevätkö lapset päiväunille ennen kuin he ovat liian väsyneitä ja saavatko lapset tarpeeksi ulkoilua. Yleensä lasten kanssa homma toimii, kun päivissä on tietty rytmi ja siitä pidetään kiinni. Tämä tarkoittaa vanhemmalle jatkuvaa kelloon katsomista ja asioiden ennakointia. Omalta mieheltä tuo ei olisi onnistunut.

Eihän kaikki äiditkään hoida näitä asioita samalla tavalla, vaan rennommat hoitaa lapsia tyylillä jota nipommat kauhistelee. Mutta kun on tissit, ei kukaan kyseenalaista oikeutta hoitaa omaa lastaan, ellei kyse ole suoranaisesta lastensuojelutasoisesta laiminlyönnistä. Ihan samalla tavalla miehelläkin pitäisi olla oikeus omaan harkintaan ja liikkumavaraan, eikä äiti voi asettua mihinkään pomon ja tuomarin asemaan päättämään miehen oikeudesta vanhemmuuteen.

Lapset on erilaisia. Sen lisäksi päivissä on tietty määrä tunteja. Kotona olemisessa on se hyvä puoli, että lasta ei tarvitse herättää aamulla kesken unien. Vaikka oma lapsi nukkuisi kymmeneen, voi naapurin tenava herätä kahdeksalta ja toisen naapurin viideltä.

Lapsi tarvitsee ruokaa säännöllisin väliajoin. Jos nälkä pääsee liian suureksi, siitä kärsii sekä lapsi että vanhempi. Ruuan pitää olla terveellistä ja maistuvaa, moni joutuu ottamaan budjetin huomioon sekä tietenkin ruuanlaittoon varatun ajan.

Lapsi tarvitsee ulkoilua. Jos lapsen kanssa on ulkona 1-2 kertaa päivässä 1-2 tuntia kerrallaan, niin eihän siihen samaan aikaan voi tehdä kotitöitä.

Lapsi tarvitsee unta. Oma elämä helpottuu, jos lapsi nukkuu suunnilleen samaan aikaan. Jos lapsen antaa hillua niin pitkään, että lapsi nukahtaa päiväunille iltapäivällä viiden aikaan, ei loppuilta ole herkkua sille, joka laittaa lapsen nukkumaan.

3-4 vuoden ikäinen lapsi tarvitsee jo muiden lasten seuraa. Kerhot ja muskarit on usein aamulla ja jos niihin ei pääse, pitää keksiä jotain muuta, jossa lapsi voi olla ikäistensä kanssa.

Lapsen ensimmäiset vuodet ovat kuin talon perustusten rakentamista. Jos niitä ei tee kunnolla, on koko rakennus vino ja siitä tulee haittaa loppuiäksi.

Vaimo saattaa olla mustasukkainen lapsista, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin. Tai sitten hän tietää, että ap ottaa koti-isyyden nimenomaan lomana, eli puuhailee lasten kanssa kaikkea kivaa, ja vaimon kotiin tullessa siellä odottaa päivän sotkut, kotityöt ja ruuanlaitto

Vaimosi ei yksinkertaisesti halua olla koti-isä. Ihmisellä on oikeus pitää sukupuolensa, vanhemmuus ei ole mikään syy sen vaihtamiseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppaa puoli vuotta lasten kanssa ja yritä sitten uudestaan. Näytä vaimolle että lapset saa hoidossasi asiallista ruokaa ja rutiinit hoituvat mallikkaasti.

Kysyykö naiset puolisoltaan lupaa jäädä kotiin? Pitääkö naisten ensin todistella kokkaustaitoja ja rutiinien hallintaa?

Kyllähän sen näkee, osaako toinen valmistaa lapsille ruuan valmiiksi ennen kuin lapset valittavat nälkää, pääsevätkö lapset päiväunille ennen kuin he ovat liian väsyneitä ja saavatko lapset tarpeeksi ulkoilua. Yleensä lasten kanssa homma toimii, kun päivissä on tietty rytmi ja siitä pidetään kiinni. Tämä tarkoittaa vanhemmalle jatkuvaa kelloon katsomista ja asioiden ennakointia. Omalta mieheltä tuo ei olisi onnistunut.

En minä, hitto soikoon, muista että meillä olisi minun lapsuudessani ollut tuollaista aikatauluttamista. Onkohan vanhemmuuden mikromanagerointi mennyt liian pitkälle?

Jestas senään, sinä olit lapsi. Et sinä voi verrata lapsena olemista vanhemman vastuuseen. Ihan sama kuin vertaisit kesälomareissuja, kun istuit auton takapenkillä ja vanhempi hoiti kaikki matkajärjestelyt alusta loppuun sekä tietenkin ajamisen.

Joo, mutta ei meillä silti ruvettu ruokaa laittamaan ennen kuin oli nälkä. Sitten syötiin leipää tai banaani jos heti piti saada. Tai että olisi kellon kanssa vahdittu päiväunien pituutta tai ulkoilumääriä. Maalla tietty meidän vanhemmille helpompaa, senkus viskasi lapset pihalle puihin kiipeilemään

Oliko sinun vanhemmat maanviljelijöitä? Eikö teillä tosiaan ollut mitään ruoka-aikoja vaan jokainen söi nälkäänsä mitä kaapista löytyi? Ennen tosiaan lapset laitettiin ulos parivuotiaista alkaen, mutta nykyään siitä joku tekee lastensuojeluilmoituksen. Ennen ei ollut kovin isoa huolta siitäkään, sattuiko lapsille tapaturmia ja miten pahoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppaa puoli vuotta lasten kanssa ja yritä sitten uudestaan. Näytä vaimolle että lapset saa hoidossasi asiallista ruokaa ja rutiinit hoituvat mallikkaasti.

Kysyykö naiset puolisoltaan lupaa jäädä kotiin? Pitääkö naisten ensin todistella kokkaustaitoja ja rutiinien hallintaa?

Kyllähän sen näkee, osaako toinen valmistaa lapsille ruuan valmiiksi ennen kuin lapset valittavat nälkää, pääsevätkö lapset päiväunille ennen kuin he ovat liian väsyneitä ja saavatko lapset tarpeeksi ulkoilua. Yleensä lasten kanssa homma toimii, kun päivissä on tietty rytmi ja siitä pidetään kiinni. Tämä tarkoittaa vanhemmalle jatkuvaa kelloon katsomista ja asioiden ennakointia. Omalta mieheltä tuo ei olisi onnistunut.

En minä, hitto soikoon, muista että meillä olisi minun lapsuudessani ollut tuollaista aikatauluttamista. Onkohan vanhemmuuden mikromanagerointi mennyt liian pitkälle?

Jestas senään, sinä olit lapsi. Et sinä voi verrata lapsena olemista vanhemman vastuuseen. Ihan sama kuin vertaisit kesälomareissuja, kun istuit auton takapenkillä ja vanhempi hoiti kaikki matkajärjestelyt alusta loppuun sekä tietenkin ajamisen.

Joo, mutta ei meillä silti ruvettu ruokaa laittamaan ennen kuin oli nälkä. Sitten syötiin leipää tai banaani jos heti piti saada. Tai että olisi kellon kanssa vahdittu päiväunien pituutta tai ulkoilumääriä. Maalla tietty meidän vanhemmille helpompaa, senkus viskasi lapset pihalle puihin kiipeilemään

Oliko sinun vanhemmat maanviljelijöitä? Eikö teillä tosiaan ollut mitään ruoka-aikoja vaan jokainen söi nälkäänsä mitä kaapista löytyi? Ennen tosiaan lapset laitettiin ulos parivuotiaista alkaen, mutta nykyään siitä joku tekee lastensuojeluilmoituksen. Ennen ei ollut kovin isoa huolta siitäkään, sattuiko lapsille tapaturmia ja miten pahoja.

Tahallista väärinymmärtämistä. Ajat eivät ole kaikessa muuttuneet parempaan päin

Vierailija kirjoitti:

Helppo huomata mikä täällä on naisten asenne miesten lastenhoitoon. Miehen taitoihin hoitaa lasta ei luoteta (ei todellakaan mitään rakettitiedettä) ja kotona olo lasten kansaa on sittenkin mukavampaa kuin töissä olo. Olin itse pitkällä isyysvapaalla ja rehellisesti sanottuna se oli paaaljon leppoisampaa kuin töissä. Vaikka tein normaaleja kotitöitä (siivousta, pyykinpesua yms), niin vapaa-aikaa oli useita tunteja päivässä. Lapsi nukkui päivällä hyvin, joka tietenkin auttoi, mutta lapsen kanssa oli hyvin helppo tehdä kaikkea kivaa, kuten tapailla kavereita (ennen koronaa), käydä golfaamassa (lapsi meni helposti mukana) ja vaan nauttia kesästä.

Kun nyt kuulen jonkun äidin valittavan kuinka rankkaa pienen lapsen kanssa on, niin tiedän hänen liioittelevan. Se on todella helppoa aikaa, eikä mikään ihme, että moni äiti haluaa varata sen ajan itselleen.

Siis sinulla oli yksi helppo lapsi ja nyt hehkutat kuinka helppoa lasten kanssa kotona on. Ja sinä tiedät siltä pohjalta kaikkien muiden tilanteen. Todella omahyväisen kuuloista ajattelua.

Minä olin mielelläni kotona lasten kanssa. Esikoisen kanssa se oli helppoa koska hän nukkui todella hyvin, söi hyvin ja viihtyi omissa puuhissaan paljon ym. Mutta myöhemmin oli todella rankkoja aikoja. Kolme pientä lasta joista kahdella laajat allergiat ja muitakin sairauksia. Yksi lapsista ei nukkunut kuin pienissä pätkissä niin yöt kun päivät. Sairauksien takia oli todella paljon itkuisuutta ja viihtyi vain sylissä missä olo ei ollut ihan niin kurja kuin muuten. Hoitotoimenpiteisiin meni paljon aikaa ja joskus laskin että yhdellä lapsista oli pahimmillaan 11 lääkärin määräämää lääkettä ja ravinnelisää jokapäiväisessä käytössä ja viisi kohtauslääkettä. Välilä oli viikkojen sairaalajaksoja. Ja tietysti muinakin aikoina neuvoloita, fysioterapia käyntejä, lääkärikäyntejä ym.

Mutta hienoa että yhden helpon lapsen isä tietää että äidit liiottelee aina lasten hoidon rankkuutta... Kannattaisi ymmärtää että kaikilla elämä ei ole samanlaista kuin sinulla.