Miksi vaimo ei suostu koti-isyyteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama juttu. Toisen lapsen syntymän jälkeen ehdotin että minä (mies) voisin jäädä kotiin hoitamaan ja vaimoni menisi töihin. Oli aivan no-no ja sen jälkeen ei asiasta enää keskusteltu.

Niinpä ehdotit mutta sinulla ei tainnut perse vuotaa synnytyksen jälkeen Monta kuukautta vai kuinka?

Voihan sitä siteitä käyttää ja onhan se synnytys miehellekin raskas, joutuu ehkä valvomaan jne

Eikös tuohon saa vielä kotihoidontukea päälle, jos on alle 3v lapsi. Ja siitä toisestakin lapsesta jotain. Jos ei päiväkodissa ole. Vai voiko noita saada päällekkäin? Työttömyyskorvausta ei kai saa samaan aikaan.

Toi asetelma vähän riippuu miten olet tähän asti osallistunut kotiin ja lapsiin. Minulle tuollainen ainakin sopisi, jos se mies olisi siihen asti osallistunut omalta osaltaan lasten ja kodinhoitoon.

Meillä mies jäi 6 kk vuorotteluvapaalle 1v6kk lapsen kanssa, joka meni pph:lle hoitoon 2 -vuotiaana. Nyt tuo 2 v. on jo teini.

Oli meidän kaikkien mielestä erittäin onnistunut vuorotteluvapaa. 😊

Tsemppaa puoli vuotta lasten kanssa ja yritä sitten uudestaan. Näytä vaimolle että lapset saa hoidossasi asiallista ruokaa ja rutiinit hoituvat mallikkaasti.

No et oo ihan pikkupoika, kun takana on jo 20v katkeamatonta työuraa, kun toi vuorotteluvapaa on sulla mahdollisuus. Tarkistaisitte nyt edes noi faktat, ennen kuin rustailette näitä... 

Jos vuorotteluvapaa ei nyt onnistu, niin lasten kannalta hyvä ajankohta on syksy, kun lapset menevät kouluun. Lapset ovat siinä vaiheessa jo sen verran isoja, että eivät tarvitse kokoaikaista hoivaa ja aikuiselle jääå vapaa-aikaa lasten koulupäivien ajan.

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa rehellisesti äitinä ja naisena, että olisin tuollaisessa tilanteessa ensireaktiona mustasukkainen lapsista. Kuulostaa tyhmältä ja onkin sitä, mutta tuntuu että veisit ensimmäisen vanhemman asian. Kokeile jos saat vaimon puhumaan siitä, kokeeko hän oman asemansa muuttuvan perheessä tuon jälkeen. 

Ensimmäisen vanhemman 🙄

No en enää ihmettele, miksi neuvolassa aikoinaan varoiteltiin, ettei äiti saa omia lasta itselleen, vaan pitää antaa myös isän hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies jäi 6 kk vuorotteluvapaalle 1v6kk lapsen kanssa, joka meni pph:lle hoitoon 2 -vuotiaana. Nyt tuo 2 v. on jo teini.

Oli meidän kaikkien mielestä erittäin onnistunut vuorotteluvapaa. 😊

Tuo onkin minusta hyvä ratkaisu, kun vapaat pidetään peräkkäin eikä pätkää siinä välissä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies jäi 6 kk vuorotteluvapaalle 1v6kk lapsen kanssa, joka meni pph:lle hoitoon 2 -vuotiaana. Nyt tuo 2 v. on jo teini.

Oli meidän kaikkien mielestä erittäin onnistunut vuorotteluvapaa. 😊

Teillä ei kuitenkaan lapsi ollut välillä hoidossa? Veikkaan että ap:n vaimoa jos sellainen oikeasti on olemassa, epäilyttää eniten toi että toimiva päivähoitokuvio räjäytetään puolen vuoden takia. Lapsilla voi olla kivat hoitajat ja kavereita siinä määrin kuin tuon ikäisellä voi olla, ja tosiaan ei liene takeita ettei tilanne muutu.

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa rehellisesti äitinä ja naisena, että olisin tuollaisessa tilanteessa ensireaktiona mustasukkainen lapsista. Kuulostaa tyhmältä ja onkin sitä, mutta tuntuu että veisit ensimmäisen vanhemman asian. Kokeile jos saat vaimon puhumaan siitä, kokeeko hän oman asemansa muuttuvan perheessä tuon jälkeen. 

Ohis. Halusin sanoa vain, että minusta tämä kommenti kuullosti ilm. rehelliseltä. - Yleisemmin sanon, että yksi tämän palstan opeuksia on ollut, että miehen joka haaveilee ja unelmoi saavansa lapsia ja sivuuttamalla ja mainisematta samalla laps(i)en äidin roolia ja asemaa on syytä pitää kielensä kurisssa. - Jotenkin minusta hämmenävästi osa pitää naisten olevan aina lapselle merkittävämpiä huoltajia. Tai kuinka silmät kirkkaina kysellään, että miten teillä mies auttaa kotitöissä??

Siis antaen ymmärää, että kysyjän miellestä mies on kotona vain assistentin ja avustajan roolissa ei kumppani, joka itsenäisesti ja monesti oma-aloitteisesti tekee tai pyrkisi tekemään - tai vaikka teettämään ellei itse pysty (, joka on toisinaan ihan perustelu selitys), jotain kotona suoriettavaa työtä/ askaretta. -  Ei ainakaan ilman, että nainen (ja mahd. laps(i)en) äiti) ensin ohjelmoi ja kehoita ja usein mahd. vielä neuvoo ja opastaa miestä kuinka miehen tulee toimia ja tehdä. 

Enkä näin sanoessani tarkoita, että kumpikin parisuhteessa tohottaisi ja puuhastelisi omiaan välittämättä ja kohtaamatta toista. Totta kai parisuhteeseen kuuluu myös asioiden jakaminen ja asioisa keskustelu ja neuvottelu. Mutta ei joka ikistä pyykinpesua (e. käytännössä pyykkikoneen täyttöä ja pyykkien ripustamista ja myöh vaateiden viikkaamista ja mahd. silittämistä ja paikoilleen viemistä) ai roskapussin viemistä ja tai tiskikoneen tyhjentämistä tarvitse raportoida ja sopia erikeen.

Mutta kun tällaisia aattelehdin itsekseni niin kai minun taas tulee ymmärää, että olen sinkku, enkä siis voi tajuta ja ymmärtää sitä, millaisa  on elää "oikeassa parisuhteessa".  - - Kun edelleen kohtaa hämmentävän paljon heitäkin, joille sinkkuna olo on aina korkeintaan puolinaista elämää verrattuna parisuhteessa olemiseen.  

Onneksi suurin osa sentään ymmärtää että niin sinkkuudessa kuin parisuhteessa olossa on kumpaisessakin niin omat hyvät kuin huonot puolensa.         

Vierailija kirjoitti:

Viisas vanhus kirjoitti:

Yliopettajan nimi ja arvo on Suomessa tasavallan presidentin myöntämä arvonimi, joka kuuluu 12. ryhmään. Arvonimestä maksettavan veron määrä on joko 1 100 euroa tai 270 euroa.

Arvonimi myönnettiin ensimmäisen kerran vuonna 1947 lehtori Albert Gyllenbögelille. Vuosien 1918–2013 aikana yliopettajan arvonimi on myönnetty 40 henkilölle.

Mitähän tällä ammattinimikesaivartelulla on tekemistä ap:n koti-isäilyn kanssa? 

Paljastaa aloituksen keksityksi jutuksi, sanotaan trollaukseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Tsemppaa puoli vuotta lasten kanssa ja yritä sitten uudestaan. Näytä vaimolle että lapset saa hoidossasi asiallista ruokaa ja rutiinit hoituvat mallikkaasti.

Kysyykö naiset puolisoltaan lupaa jäädä kotiin? Pitääkö naisten ensin todistella kokkaustaitoja ja rutiinien hallintaa?

Olipa aloitus totta tai ei, täytyy kyllä sanoa, että ymmärrän vaimon kannan täysin.

Lapset on saatu jo siihen vaiheeseen, että päiväkoti-ikä saavutettu, ovat tottuneet tähän rutiiniin ja kumpikin vanhemmista töissä.

Perheessä usein on kovan työn takana naiselle, että tähän asetelmaan päästään.

Vaimo on varmaankin ollut kotona lasten ollessa ihan pieniä, ja tietää, että se kotona olo ei ole mitään lomaa, jossa välillä vähän hoidetaan lapsia, vaan se on ihan työtä.

2-vuotiaat kaksoset kotona isän kanssa päivästä toiseen, enpä voi kuvitella kuinka kurjaa olisi vaimona tulla töistä tähän hullun myllyyn.

Jos aloittajan juttu on totta, tsemppiä vaimolle, toivottavasti saa ukkonsa hupsutukset torpattua.

Ehdottomasti jää kotiin. Todella harva mies jää vaikka olisi mahdollista, koska asiaa edelleen katsotaan vähän kieroon. Minusta jokaisen isän jolla mahdollisuus jäädä kotiin hetkeksi tulisi jäädä jotta yhteiskunta muuttuisi. Edelleen todella monella miesvaltaisella alalla ei voi työntekijä jäädä hoitamaan sairaita lapsia ilman lääkärin todistusta kun taas naisvaltaisilla voi omalla ilmoituksella olla sen pari päivää. Naisvaltaiset alat pyörittävät sijaisia kun naiset on kotona hoitamassa lapsia joka taas näkyy kaikkien heikkona palkkana. Naisvaltaisilla aloilla ollaan myös muutenkin joustavampia koska täytyy. Ei se muutos tapahdu ellei miehet itse sitä tee.

Avaus lienee provo, mutta sinänsä keskustelu on kyllä ollut silmiä avaavaa. En itse aikoinani halunnut kuin yhden lapsen, sen myös sain ja hänen lapsuudestaan nautin täysillä juuri siltä pohjalta, että se on ainutlaatuinen kokemus. Ensimmäiset 1.5 vuotta olin kotona ja seuraavat 1,5 vuotta osa-aikatöissä niin, että minä vein hänet pph:lle lähtiessäni töihin ja isänsä haki sieltä parin-kolmen tunnin kuluttua (2-3 päivänä viikossa). Eli minä olin lapsen kanssa arkipäivät, isänsä sai olla illat ja muutaman tunnin joka toinen viikonloppu.

Emme koskaan edes tosissaan harkinneet toista lasta, mutta jos olisimme, olisin ehdottomasti edellyttänyt, että isä ottaa vuorostaan isomman vastuun hoidosta.

Jotenkin ajatus, ettei isä osaisi, haluaisi, viitsisi tai muuten voisi olla se, joka hoitaa lapsen, on itselleni ihan käsittämätön. En ikimaailmassa olisi tehnyt lasta sellaisen miehen kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppaa puoli vuotta lasten kanssa ja yritä sitten uudestaan. Näytä vaimolle että lapset saa hoidossasi asiallista ruokaa ja rutiinit hoituvat mallikkaasti.

Kysyykö naiset puolisoltaan lupaa jäädä kotiin? Pitääkö naisten ensin todistella kokkaustaitoja ja rutiinien hallintaa?

Kyllähän sen näkee, osaako toinen valmistaa lapsille ruuan valmiiksi ennen kuin lapset valittavat nälkää, pääsevätkö lapset päiväunille ennen kuin he ovat liian väsyneitä ja saavatko lapset tarpeeksi ulkoilua. Yleensä lasten kanssa homma toimii, kun päivissä on tietty rytmi ja siitä pidetään kiinni. Tämä tarkoittaa vanhemmalle jatkuvaa kelloon katsomista ja asioiden ennakointia. Omalta mieheltä tuo ei olisi onnistunut.

Voi olla, ettei luota että pystyt hoitamaan lapsen ja kodin. Osa varmaan ihan luontaista äidinvaistoa, että on vaikea uskoa jonkun muun olevan yhtä hyvä lapselle kuin äiti itse. Lisäksi varmaan pelottaa se, että hän käy töissä tienaamassa ja silti joutuu kotiin tullessaan siistimään kodin ja hoitamaan lapsen "juoksevia asioita", kuten vaikka jotkut vaatehankinnat, kyläilyt sun muut. Eli että sinä jäät kotiin ja nypit niin sanotusti rusinat pullasta ja vaimolle jää tienaaminen ja kodinhoito joka tapauksessa, kun isä tekee vauvan kanssa vaan kaikkea kivaa päivät ja harrastaa omia juttujaan illat. 

Näytöt on nyt varmaan isällä sen verran heikkoja, että äitiä epäilyttää. Luultavasti ihan syystäkin. On tosi paljon miehiä, jotka kuvittelevat tekevänsä ihan yksin suurimman osan talouden kotitöistä, jos kerran pyyhkivät keittiön tasot ja vievät roskat.

Onko vaimo aina ollut hyvin hoivaava luonne ja kannattanut perinteisiä sukupuolirooleja? Vai onko hän ollut jo tavatessanne kunnianhimoinen uranainen?

Meinaan jos olet tietoisesti valinnut puolisoksi ns perinteisen naisellisen naisen, niin olisi pitänyt ymmärtää, mitä siitä seuraa.

Yritä kuitenkin saada sovittua tuo koti-isyys, se tekisi koko perheelle hyvää. Kannatan sitä lämpimästi.

Vaimo miettii jo eroa,ja sen jälkeistä aikaa. On sitten helpompi saada huoltajuus, kun voi sanoa miehen tehneen vain töitä, kun itse ollut kotona lasten kanssa. Laskelmoiva nainen. Hoitaa ensin vaan kaikki asiat kuntoon, ja sinulle jää lopulta viikonloppuisän rooli, kun vaimo pyörittää pe..settä diskossa.