Miksi vaimo ei suostu koti-isyyteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei me kuule ap voida tietää mitä vaimosi päässä liikkuu. Edelleenkään naiset ei ole mikään yhtenäinen eliöstö jolla on vain monta uloketta ja joku yhteinen tietoisuus. Yhtä hyvin voit kysyä neuvoa vaikka putkimiesten ammattiliiton alajaostosta.

Täällä voi olla ap vaimon sielunsiskoja. Ei siitä ole aikakaan kun julkaistiin tutkimus, jossa kerrottiin että äidit ei halua, että perhevapaat jaetaan.

En usko, että ap työura on vielä niin pitkä, että hänellä olisi oikeus vuorotteluvapaaseen.

Tuo koskee niitä perheitä joissa äiti jo on kotona ja haluaa pysyä kotona. Mitä mieltä lapsi/lapset on? Omani ei nimittäin varsinkaan päiväkodin viimeisinä vuosina olisi mistään hinnasta vaihtanut päiväkotikavereitaan isiin tai äitiin.

Ihan ilmiselvä trolli tai toivon ainakin todella, että olet valehdellut kuvitteellisen vaimosi ammatin, niin tunnistettavissa.

Voi apua, en minäkään huolisi miestäni koti-isäksi, jessus. 

Kuinka pitkään poikasi ovat jo olleet päiväkodissa? Mikäli heille on jo muodostunut siitä rutiini, heillä on kavereita siellä, viihtyvät päiväkodissa, en oikein näe "järkeä" siinä, että heidät otetaan puoleksi vuodeksi sieltä pois.

Ja ei, en tarkoita etteikö kotona oleminen vanhemman kanssa olisi hyväksi lapselle, omatkin lapseni ovat menneet päiväkotiin vasta kolmen ikävuoden tienoilla....

Mutta aika myöhään olet ap herännyt tähän... Kannustan kyllä kaikkia isiä olemaan kotona lastensa kanssa! Ihmetyttää tässä casessa vain se, että miksei ap jäänyt kitiin ennen kuin lapset laitettiin päiväkotiin?

Voin sanoa rehellisesti äitinä ja naisena, että olisin tuollaisessa tilanteessa ensireaktiona mustasukkainen lapsista. Kuulostaa tyhmältä ja onkin sitä, mutta tuntuu että veisit ensimmäisen vanhemman asian. Kokeile jos saat vaimon puhumaan siitä, kokeeko hän oman asemansa muuttuvan perheessä tuon jälkeen. 

Ensin täällä haukutaan ukot, kun he eivät hoida lapsiaan ja sitten seuraavaksi haukutaan, kun isä haluaisikin hoitaa🤦‍♀️ taitaa kommentoijat olla vain kateellisia, kun omaa miestä ei paljoo muksut kiinnosta. Olisihan tuo lapsillekkin lomaa, kun ei se päiväkotielämä pienelle useinkaan ole mitään kovin ihanaa. Onhan se tutkittukin, kuinka päiväkodissa olevat lapset ovat stressaantuneempia, kuin kotihoidossa olevat. En kyllä ymmärrä miksi joku äiti olisi tälläistä vastaan, jos isä on ihan täysipäinen ja saa lapset hoidettua. Ei se auta, kun istuttaa vaimo pöydän ääreen ja keskustella asiasta.

Voisitko tehdä lyhennettyä työaikaa ja lapset olisi vain muutaman päivän hoidossa tai lyhyttä päivää?

Tuon ikäiset jo nauttivat muitten lasten kanssa touhuamisesta.

Ehkä vaimosi pelkää että töitten jälkeen tulee sotkuiseen kotiin kun sinun aikasi on mennyt lasten kanssa

etkä ole ehtinyt pitää järjestystä yllä mitenkään? Hän joutuu sitten raivaamaan keittiön päivän tiskeistä ym ym

Keskustelkaa vielä kiihkottomasti asiasta.

Jos saat vuorotteluvapaallakin sen verran tuloja, että pystyt maksamaan oman osasi kuluista, niin sen kun jäät kotiin - kielto on täysin kohtuuton. Jos taas jäisit puolisosi elätettäväksi niin silloin hänelläkin on sananvaltaa. Ja kyllä, olen samaa mieltä myös silloin kun sukupuolet on toisin päin.

Meillä sama juttu. Toisen lapsen syntymän jälkeen ehdotin että minä (mies) voisin jäädä kotiin hoitamaan ja vaimoni menisi töihin. Oli aivan no-no ja sen jälkeen ei asiasta enää keskusteltu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama juttu. Toisen lapsen syntymän jälkeen ehdotin että minä (mies) voisin jäädä kotiin hoitamaan ja vaimoni menisi töihin. Oli aivan no-no ja sen jälkeen ei asiasta enää keskusteltu.

Tarkoititko vanhempainvapaata vai hoitovapaata? Jos ehdotit tosiaan vasta lapsen syntymän jälkeen, niin jätit sen aivan liian myöhäiseksi, sillä naisen työnantaja oli tehnyt omat järjestelynsä ennen naisen äitiyslomaa. Jos tilalle on palkattu sijainen, niin ei siinä voi tunkea takaisin töihin ihan miten lystää.

Keskustelkaa asiasta uudelleen. Sinulla on oikeus jäädä vuorotteluvapaalle jos haluat. Lapset ovat myös sinun lapsiasi, eikä äidillä ole heihin mitään "etuiluoikeutta". Uskon, että tässä on taustalla jo aiemmin esitetty vaimon pelko siitä, että kotityöt kaatuvat hänen vastuulleen sen lisäksi että vapaasi aikana myös taloudellinen vastuu siirtyy isommin hänen harteilleen. 

Keskustelkaa, keskustelkaa, keskustelkaa. Ole valmis kuuntelemaan vaimosi huolia, joita hänellä epäilemättä asiaan liittyy.

Oletko kertonut hänelle mitä suunnittelet että teette päivisin lasten kanssa? Esim käytte kerhoissa, ulkoilette, teette kotityöt ja ruuat, askartelua jne. Vai niinkuin eksäni joka haaveili että pelaa koko päivän ja lapset voi katsoa telkkaa? Kotityöt voin kuulemna minä tehdä kun tulen kotiin.

Jos lapset viihtyy tarhassa ja siellä kaikki toimii, niin entä se että heidät kiskaistaan sieltä irti puolen vuoden takia pois ja sitten on taas edessä itku ja hammasten kiristys ja ovenkarmeihin tarraaminen ennen uutta sopeutumista? Joka on saattanut olla ensimmäisellä kierroksella vaimon huolena sekin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama juttu. Toisen lapsen syntymän jälkeen ehdotin että minä (mies) voisin jäädä kotiin hoitamaan ja vaimoni menisi töihin. Oli aivan no-no ja sen jälkeen ei asiasta enää keskusteltu.

Niinpä ehdotit mutta sinulla ei tainnut perse vuotaa synnytyksen jälkeen Monta kuukautta vai kuinka?

Vuorotteluvapaan voi päättää ihan itse, jos kykenet hoitamaan osasi menoista. Miten teillä lasten päivähoito järjestyi? Saitteko lapset minne halusitte ja menikö hoidon aloitus hyvin? Jos otatte lapset pois hoidosta, pääsevätkö he takaisin samaan päiväkotiin vai voiko paikka löytyä toiselta puolelta kaupunkia tai jopa eri päiväkodeista? Itse en tykkäisi, jos lapset sijoitettaisiin vapaan jälkeen eri päiväkoteihin ja pitkän matkan päähän, siinä saisi mies hoitaa lasten hoitomatkat ihan itsekseen.

Jos lapset on jo tottuneet tarhaan, niin mitä jos he olisivat siellä lyhennettyä päivää. Aamupäivät voisit puuhailla omia projektejasi ja iltapäivällä hakea nassikat viettämään laatuaikaa isin kanssa ja vaikka yhdessä kokkaamaan päivällistä, niin että se olisi valmiina pöydässä kun äiti tulee töistä.

Yliopettajan nimi ja arvo on Suomessa tasavallan presidentin myöntämä arvonimi, joka kuuluu 12. ryhmään. Arvonimestä maksettavan veron määrä on joko 1 100 euroa tai 270 euroa.

Arvonimi myönnettiin ensimmäisen kerran vuonna 1947 lehtori Albert Gyllenbögelille. Vuosien 1918–2013 aikana yliopettajan arvonimi on myönnetty 40 henkilölle.

Vierailija kirjoitti:

Ensin täällä haukutaan ukot, kun he eivät hoida lapsiaan ja sitten seuraavaksi haukutaan, kun isä haluaisikin hoitaa🤦‍♀️ taitaa kommentoijat olla vain kateellisia, kun omaa miestä ei paljoo muksut kiinnosta. Olisihan tuo lapsillekkin lomaa, kun ei se päiväkotielämä pienelle useinkaan ole mitään kovin ihanaa. Onhan se tutkittukin, kuinka päiväkodissa olevat lapset ovat stressaantuneempia, kuin kotihoidossa olevat. En kyllä ymmärrä miksi joku äiti olisi tälläistä vastaan, jos isä on ihan täysipäinen ja saa lapset hoidettua. Ei se auta, kun istuttaa vaimo pöydän ääreen ja keskustella asiasta.

Lapsille se voi olla lomaa, mutta ei kotona olevalle vanhemmalle ja se tässä voi olla vaimolla taka-ajatuksenakin, jos miehen ajatus on kuitenkin "lomailla töistä" niin kuin rivien välistä voi lukea. Väitän että se kahden parivuotiaan kaitseminen on kuitenkin sen verran rankkaa, että sitä ei voi lomaksi hyvällä tahdollakaan väittää ja jos isä sellaisena "hengähdystaukona" sitä pitää, niin kauhistuttaisi minuakin ja suoraan sanottuna pelottaisi, että alkuhuuman jälkeen ne lapset jää hoitamatta tai hoidetaan puolivillaisesti esim. sovituista ruokailu- ja ulkoiluajoista ei pidetä kiinni ja heti kun vaimo tulee kotiin, kaikki vastuu siirtyy vaimolle.

Hyvä, jos ei käy noin ja isä saa lapset hoidettua kunnialla, mutta edelleen mitä tapahtuu kun vaimo tulee töistä? Onko isä niin väsynyt lastenhoidosta, että lapset (ja se kuuluisa kodinhoito) jäävät heti vaimolle, kun vaimo astuu kynnyksen yli? Niin sanotusti vuoro vaihtuu.

Koska jos lasten hoitaminen kotona johtaa tuohon, että vaimon vapaa-aika menee täysin lastenhoitoon, niin silloin minäkin pitäisin lapseni tarhassa, että se töiden jälkeinen aika jakautuu molemmille vanhemmille tasan, eikä niin että kun toinen on koko päivän lapsia hoitanut, se työssäkäyvä osapuoli hoitaa sitten lopun päivää omien töidensä päälle.

Rivien välistä varmaan voi lukea, että omaa miestä ei voi jättää hoitamaan lasta, koska kävisi juuri tuo mainitsemani kauhuskenaario, että lapsen rutiinit unohdetaan (kun isi pelaa) ja vaikka lapsi saisi kyllä varmasti ruokaa ennen pitkää, joutuisi olemaan liian pitkään nälässä ja ulkoilut ja päiväunet jäisi välistä ja kotiin tullessa vastassa olisi isä, joka tuikkaa arvatenkin kiukkuisen lapsen heti äidille hoidettavaksi kun oli niin raskasta ennen kuin äiti ehtii edes takkia riisua. Tähän tulokseen olen päätynyt sen perusteella, että mies ei paljon omatoimisesti vauvaa hoida vaan äitiysloman lisäksi hoidan lasta illatkin. Jos miestä pyytää hoitamaan vauvan iltatoimet, marisee, että ainako pitää vaikka ei tosiaankaan hoida niitä aina. Vaipatkin jää vaihtamatta, kun peli on kesken ja olen juossut saunasta ottamaan itkevän vauvan syliin, koska isi ei ottanut vauvaa syliin vaan yritti keinutella toisella jalalla sitteriä kun itse pelasi.

Joo, kadun miesvalintaa, mutta en lasta. Melkein tekisi mieli pistää ukko pihalle, että saisi pitää miehen isyyslomat itse.

Jos haluat jäädä hoitamaan lapsiasi kotiin on sinulla siihen oikeutta. Tee niinkuin sinua sydän ohjaa, olethan jo säästöjäkin kerännyt.

Kyllä se vaimo sen aikanaan ymmärtää. Itse en koskaan tule pienimpiä lapsiani vieraitten käsiin hoitoon laittamaan.

Opiskeleva äiti 😊

Viisas vanhus kirjoitti:

Yliopettajan nimi ja arvo on Suomessa tasavallan presidentin myöntämä arvonimi, joka kuuluu 12. ryhmään. Arvonimestä maksettavan veron määrä on joko 1 100 euroa tai 270 euroa.

Arvonimi myönnettiin ensimmäisen kerran vuonna 1947 lehtori Albert Gyllenbögelille. Vuosien 1918–2013 aikana yliopettajan arvonimi on myönnetty 40 henkilölle.

Mitähän tällä ammattinimikesaivartelulla on tekemistä ap:n koti-isäilyn kanssa?