Dokumentti: Marikan kuolema

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50v Marikan kuolemisesta syöpään.

Ok, joku vanha pieru kuolee ja siitä tehdään dokumentti.

Ihan kesken loppuu elämä.

Moni tykkäisi jos kuolisi paljon aikaisemmin.

Ihmisen elämä on liian pitkä montakertaa kuin pitäisi.

Jos joku saisi itseni kokemaan, etten ole arvokas, merkityksellinen enkä rakastettu ihmisenä, en haluaisi olla tällaisen ihmisen kanssa tekemisissä. Ihan sama, mitä elämänvaihetta elettäisiin ja vaikka kyse olisi viimeisistä hetkistä.

Ehkä Marika ei halunnut kyseistä henkilöä pilaamaan itsensä ja läheistensä viimeistä joulua, jos oli odotettavissa, että taas jotakin ilkeää ja ajattelematonta olisi heitelty ilmoille. Kyseinen henkilö vielä totesi toimivansa niin, että sanoo jotakin asiatonta ja poistuu paikalta sen jälkeen. Yhteyttä ei kokonaan poissuljettu, vaan olivat vaihtaneet runsaasti viestejä vielä ja olisi tuossa tilanteessa voinut toimia asiallisesti ja pyytää anteeksi puheitaan. Pyysikö jossain vaiheessa, jäi vähän auki. Jos tässä tilanteessa olisi pitänyt vielä puida ko. ukon tarpeita, niin ymmärrän täysin, miksi piti viestitasolla lopussa.

Hänellä oli uusi mies, joka sanomansa mukaan piti kuolemaa vähäisimpänä ongelmana ..

Kyllä uusi/toinen mies olisi halunnut vaihtaa "viimeisiä sanoja", mutta M kielsi, mies itkun kanssa kertoi..

Katsoin tämän dokumentin ja samalla löysin myös dokumentin nimeltä Pitkät jäähyväiset. Siinä mies hoitaa alzheimerin tautiin sairastunutta vaimoaan. Kannattaa katsoa, vaikka ohjelma jo vanha onkin. Tämä mies ei paennut eikä jättänyt vaimoaan laitokseen, vaikka sitä usealta taholta vuosien ajan neuvottiin. Onnellisia he jotka näin syvää rakkautta kokevat.

Vanhempi dokumentti, Kunnes syöpä meidät erottaa, oli myös tunteisiin menevä. Mies sairastuu pahalaatuiseen aivokasvaimeen ja dokumentti kuvaa hiipumista ja lopulta kuoleman.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä uusi/toinen mies olisi halunnut vaihtaa "viimeisiä sanoja", mutta M kielsi, mies itkun kanssa kertoi..

Missä tuo oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija[quote=Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka tykkäsitte tästä niin kannattaa katsoa areenasta myös Oikeus kuolla - dokkari. Kertoo parantumattomasti sairaista jotka eivät saa lähteä täältä aiemmin vaan pahimmassa tapauksesa kestämään kovat kivut.

Tässä Marikan dokkarissa jäi ahdistamaan nuo raskaat lopun ajan hengenvedot. Toivottavasti on jo niin läökitty tai muussa maailmassa ettei ole ihan kamalaa. En tiedä kuinka pitkään mahtoi kestää.

Sairaanhoitajana olen nähnyt useita kuolevia, eikä se henki ihmisestä lähde niin, että kauniisti nukahdetaan pois. Paitsi tietty sairauskohtauksissa. Itse kuitenkin ajattelen, että kuoleminen kuuluu elämään. Enkä itse haluaisi eutanasiaa, pl. epäinhimilliset harvinaiset tapaukset. Kuolinvuoteella luovutaan, sairas elämästä ja omaiset sairaasta, kuolema on usein lopulta helpotus.

Minusta pitäisi olla oikeus eutanasiaan. Se olisi yksi tärkeimmistä oikeuksista. Sen pitäisi kuulua perusoikeuksiin. Se antaisi lohtua, jos tietäisi, että jollei enää kestä eikä jaksa, niin ei ole pakko. Eniten pelottaa juuri tuollainen, että ei ole enää mitään iloa eikä onnea, vain henkeä haukkoen odottaa kuolemaa. Miksi tuollainen pitää kestää.

Jotkut nyt haluavat elää eikä kuolla. Jos on kuukausi elinaikaa, miksi vähentäisi siitä esim pari viikkoa tahallaan.

Pahat kivut, jatkuva tukehtumisen tunne noin esimerkiksi.

Onneksi sedaation voi sentään saada loppuajaksi...

Sedaatiota ei aina ole saatavilla siellä, missä kuolee.

Pitäisi kyllä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi dokumentti, Kunnes syöpä meidät erottaa, oli myös tunteisiin menevä. Mies sairastuu pahalaatuiseen aivokasvaimeen ja dokumentti kuvaa hiipumista ja lopulta kuoleman.

Se on koskettava ja Peter näyttää olevan sympaattinen kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään dokkareista ja itseasiassa minä, teini ja mies katsellaan niitä yhdessä usein, mutta tämä kys aihe ei oikein nappaa. Johtunee siitä, että olen itse elänyt kyseistä tilannetta, kun seurasin 4kymppisen äitini sairastumista ja lopulta kuolemaa ollessaan 47v.

En näe, että toisen sairastuminen ja kuolema sisältäisi minkäänlaista "viihdearvoa" niin, että sitä viitsisi ohjelmana katsoa.

Mä sairastin rintasyövän kolmikymppisenä. Syöpä oli vielä erittäin aggressiivinen, minunlaisista tapauksista on hengissä viiden vuoden kuluttua vain muutaman prosenttia. En tiedä pystynkö katsomaan.

Pystyt. Minäkin sairastin rintasyövän 3-4 vuotta sitten. Se koko homma alkoi siitä, että toista rintaa välillä kutitti. Koitin painella ja kokeilla, onko pattia. Mitään ei tuntunut. Lääkäriin menin varmana siitä, että on vain jokin tulehdus ihon alla. Mammografiassa näkyikin pieni kasvain, pituus 4 cm. Eipä sitä sormilla olisi voinut tunteakaan. Kun menin 2 viikon päästä uudestaan tutkimuksiin ja lääkäriin, todettiin, että kasvain on aggressiivista, nopeakasvuista laatua. Valitsin koko rinnan poiston mieluummin kuin sen, että osa jää. Mutta joo, siis pointtini: kasvain oli pahinta mahdollista laatua, se selvisi, kun koko homma oli poistettu.

Vaikka aikaa on jo 3 vuotta leikkauksesta ja hoidoista, pelko on läsnä koko ajan. Silti tuo dokkari ei aiheuttanut mitään erityistä omakohtaista tunnetta. Meistä jokainen on yksilö. Tuo oli vain yksi tarina.

Surullista aina ihmisen kuolema varsinkin jos ei ole varma oliko henkilö Jeesuksen oma ja iankaikkisen elämän perillinen. Raamattu kertoo että jos ihminen ei ole kuollessaan uskossa Jeesukseen, ottanut Jeesusta vastaan Vapahtajana elämäänsä ja kääntynyt pois syntielämästä, on edessä ikuisuus kadotuksessa erossa Jumalan yhteydestä. Raamattu sanoo selvästi että "joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, joka ei usko tuomitaan kadotukseen."

Ihmiskunta ilman Jeesusta elää syntiinlangenneessa tilassa erossa Jumalasta toteuttaen Jumalan vastustajan saatanan tahtoa joten ikuisuus on myös erossa Jumalasta pimeyden valtakunnassa.

Jumala rakastaa kuitenkin luotujaan ihmisiä niin paljon että valmisti jokaiselle pelastuksen ja pääsyn pois tuosta tilasta ja asemasta Jeesuksen kautta. Jeesus tuli tänne maailmaan ja eli synnittömän elämän,  sovitti ristillä kuollessaan jokaisen rikkomukset  poistaen Jumalan ja ihmisen välillä oleva kuilun. Jeesus nousi myös kuolleista ja voitti kuoleman vallan valmistaen meille iankaikkisen pelastuksen.

"Jumala oli Kristuksessa  ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa."

Tuo pelastus on ainoastaan Jeesuksen kautta. "Ei kukaan muu voi pelastaa kuin Hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole annettu koko taivaankannen alla."

Kun ihminen myöntää Jumalan edessä olevansa syntinen ja tarvitsevansa Jeesusta pelastajakseen, on valmis kääntymään pois syntielämästä, pyytää Jeesusta elämäänsä Vapahtajaksi ja antamaan synnit anteeksi, saa jokainen vilpitön Herraa lähestyvä kokea kuinka synnti annetaan anteeksi ja kuinka Pyhä Henki tulee ihmisen henkeen uudestisynnyttäen uuteen elämään antaen rauhan ja pelastusvarmuuden.

Siitä alkaa uusi elämä Jeesuksen kanssa ja matka suuntautuu kohti Jumalan taivasta.

Vierailija kirjoitti:

Hänellä oli uusi mies, joka sanomansa mukaan piti kuolemaa vähäisimpänä ongelmana ..

Mies oli varmaan tökerö, eikä osannut pukea sanoiksi tunnettaan ja tunteitaan. Luulen, että hän tarkoitti, että kuolema ei ole murheista suurin, vaan kärsimys on ja kituminen ja se, että raastaa katsoa toisen hiipumista ja kitumista.

Noin ainakin itse kokisin. Ei todellakaan kuolema ole murheista suurin. Se kaikki muu on. Niin se on ja naisen olisi pitänyt antaa miehelle mahdollisuus selontekoon.

Aivan turhaa on moittia miestä ja arvostella. Olen nähnyt paljon kuolemaa akuuttisairaanhoidossa ja keskustellut siitä omaisten ja kuolevien kanssa. Kuolema on usein vapauttava, ihmisen kuolevan kärsimyksen seuraaminen on kivuliasta ja raskasta läheisille.

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä törkeä temppu sanoa miehelle että et saa tulla katsomaan. Olisi ollut suoraselkäisempää vain jättää se viesti lähettämättä ja kuolla pois ilman pahansuopia viestejä. Kyllä jää todella vastenmielinen muisto Marikasta. Ei ihme etteivät lapset halunneet olla missään tekemisissä kuolevan kanssa.

Todella ilkeä ihminen. Varmaan oikein nauttinut siitä kuinka saa sanoa jotain noin satuttavaa. Onnea vaan Marikalle. Toivottavasti tuli voimaantunut olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä oli uusi mies, joka sanomansa mukaan piti kuolemaa vähäisimpänä ongelmana ..

Mies oli varmaan tökerö, eikä osannut pukea sanoiksi tunnettaan ja tunteitaan. Luulen, että hän tarkoitti, että kuolema ei ole murheista suurin, vaan kärsimys on ja kituminen ja se, että raastaa katsoa toisen hiipumista ja kitumista.

Noin ainakin itse kokisin. Ei todellakaan kuolema ole murheista suurin. Se kaikki muu on. Niin se on ja naisen olisi pitänyt antaa miehelle mahdollisuus selontekoon.

Aivan turhaa on moittia miestä ja arvostella. Olen nähnyt paljon kuolemaa akuuttisairaanhoidossa ja keskustellut siitä omaisten ja kuolevien kanssa. Kuolema on usein vapauttava, ihmisen kuolevan kärsimyksen seuraaminen on kivuliasta ja raskasta läheisille.

Hyvin päätelty. Komppaan.

Liikutti kun Marikan ex-puoliso oli hänen tukenaan loppuun asti. Ja mitä poikiin tulee, niin ehkä he halusivat pitää surunsa pois tv-katselijoiden silmistä. En minäkään haluaisi olla telkkarissa suruani esittelemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään dokkareista ja itseasiassa minä, teini ja mies katsellaan niitä yhdessä usein, mutta tämä kys aihe ei oikein nappaa. Johtunee siitä, että olen itse elänyt kyseistä tilannetta, kun seurasin 4kymppisen äitini sairastumista ja lopulta kuolemaa ollessaan 47v.

En näe, että toisen sairastuminen ja kuolema sisältäisi minkäänlaista "viihdearvoa" niin, että sitä viitsisi ohjelmana katsoa.

Minua taas ohjelma kiinnosti kovasti, enkä kokenut sitä mitenkään viihteellisenä.

Oma mieheni kuoli syöpään 47 vuotiaana ja kokemus oli karu. En voi mitenkään ymmärtää ihmisiä, jotka hylkäävät elämänkumppaninsa hädän hetkellä. Tuntui niin pahalta Marikan puolesta.

Katsottiinko me edes samaa dokkaria. Itse Marika miehen hylkäsi, ei antanut lupaa vierailla saattokodissa.

Ei Marika miestä hylännyt. Järkyttävää on, ettei kuolemansairas saa elämänsä tärkeimmältä ihmiseltäi tukea, vaan piittaamattomuutta ja jopa ilkeitä sanoja päälle. Mies lähti reissuilleen ja vielä kohteli törkeästi vakavasti sairastunutta kumppaniaan. Eiköhän tuossa tilanteessä kuolevalle ole parasta päästä pois noin myrkyllisestä ilmapiiristä. Vaikka parisuhde olisi kuinka räiskyvä, niin tolkuissaan oleva ihminen ymmärtää käyttäytyä ihmisiksi, kun toisella todetaan kuolemaan johtava sairaus. 

Itse saattelin mieheni hautaan asti vierellä kulkien ja rakastaen. Jos minulla todetaan kuolemaan johtava sairaus, niin minulla on todellakin oikeus elää loppuelämäni ilman ilkeitä ihmisiä. Olen ymmärtänyt sen jo nyt, vaikken mitään sairautta podekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä näkynyt Marikan poikiakaan saattokodissa, eikä kuolinvuoteen äärellä? Ihmettelin. Ex-mies sentään oli.

No ne pojat ymmärtää, että mummon kuolema on normaali asia. Eri asia, jos joku nuori kyseessä.

Kyllä hän oli 50v poikien oma äiti, joka oli kuolemassa, eikä mummo!

Mummo =vanha nainen

Onko Jennifer Anistonkin mielestäsi mummo, hän on sentään jo 52v.

On. Hällä on varaa muokata naamaansa nuoreksi, mutta ei se totuutta peitä :D

Palataanko asiaan, kun täytät 50. Voi se elämä jotain sullekin opettaa ja ennen kuin huomaatkaan, olet viiskymppinen

En edelleenkään aio elää viisikymppiseksi, ei mitään järkeä elää vanhana naisena, kun on miehille ilmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä näkynyt Marikan poikiakaan saattokodissa, eikä kuolinvuoteen äärellä? Ihmettelin. Ex-mies sentään oli.

No ne pojat ymmärtää, että mummon kuolema on normaali asia. Eri asia, jos joku nuori kyseessä.

Kyllä hän oli 50v poikien oma äiti, joka oli kuolemassa, eikä mummo!

Mummo =vanha nainen

Onko Jennifer Anistonkin mielestäsi mummo, hän on sentään jo 52v.

On. Hällä on varaa muokata naamaansa nuoreksi, mutta ei se totuutta peitä :D

Palataanko asiaan, kun täytät 50. Voi se elämä jotain sullekin opettaa ja ennen kuin huomaatkaan, olet viiskymppinen

En edelleenkään aio elää viisikymppiseksi, ei mitään järkeä elää vanhana naisena, kun on miehille ilmaa.

Entä jos hankkisit elämään muuta sisältöä?

Mun on jotenkin vaikea ymmärtää tätä kun heterronaisena miehet ja parisuhde on vaan yksi elämän osa-alueista.

Enhän voi kaikkea tietää, mutta melko taakan jätti miehelle. Läheisen kuollessa aina muutenkin miettii mitä olisi voinut tehdä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä näkynyt Marikan poikiakaan saattokodissa, eikä kuolinvuoteen äärellä? Ihmettelin. Ex-mies sentään oli.

No ne pojat ymmärtää, että mummon kuolema on normaali asia. Eri asia, jos joku nuori kyseessä.

Kyllä hän oli 50v poikien oma äiti, joka oli kuolemassa, eikä mummo!

Mummo =vanha nainen

Onko Jennifer Anistonkin mielestäsi mummo, hän on sentään jo 52v.

On. Hällä on varaa muokata naamaansa nuoreksi, mutta ei se totuutta peitä :D

Palataanko asiaan, kun täytät 50. Voi se elämä jotain sullekin opettaa ja ennen kuin huomaatkaan, olet viiskymppinen

En edelleenkään aio elää viisikymppiseksi, ei mitään järkeä elää vanhana naisena, kun on miehille ilmaa.

Entä jos hankkisit elämään muuta sisältöä?

Mun on jotenkin vaikea ymmärtää tätä kun heterronaisena miehet ja parisuhde on vaan yksi elämän osa-alueista.

Teinistä asti miehet ollu parasta onnea ja viihdettä elämässä. En halua täyttää esim. 40v koska menetän miesten ihailun.

Meitä ihmisiä on monenlaista ja mulle on tärkeää olla himoittu miesten silmissä.