Lue keskustelun säännöt.
Dokumentti: Marikan kuolema
31.03.2021 |
Oli koskettava, kaunis ja ahdistava. Ahdistavan kamalaa etenkin Marikan ja hänen miehensä jonkinlainen välirikko kuoleman lähestyessä kun toista olisi tarvinnut kaikkein eniten..
Kommentit (506)
Vierailija kirjoitti:
Olen 51v., en ole koskaan nähnyt kuollutta ihmistä. Mun mielestä kuolema on todellakin siivottu pois silmistä. Uskoisin, että johonkin tuttuun ja arkipäiväiseen vois suhtautua vähemmän pelokkaasti kun tuntemattomaan.
Suosittelen youtubesta sellaista kanavaa kuin "ask a mortician" jos englanti yhtään taipuu. 13v alalla ollut palsamoija/hautaustyöntekijä kertoo työstään ja selvittää ennakko/harhaluuloja mitä kuolemaan/ruumiisiin voi liittyä.
Jotenkin tuo avoin, todella informatiivinen suhtautuminen on vienyt itseltäni ja monelta muulta pois ison osan pelosta ja epätietoisuudesta kuolemaa kohtaan. Sehän on vain osa elämää, ihan meidän jokaisen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä dokumentteja kuolemasta näytetään Ylellä säännöllisin väliajoin, mutta en niitä kyllä viihteenä pidä. Katsoin Areenasta, mutta osan kelasin pikakelauksella kuten sen nukkeukkelin.
Jotenkin outoa oli, että naiskuoro hoilasi Ystävän laulua Marikalle loppuvaiheessa, vaikka Marika oli aiemmin sanonut, ettei halua kenenkään laulavan.
Todella surullista, ettei Marika voinut olla kotonaan, vaan joutui olemaan saattohoitokodissa pitkään, koska kotona ei saanut hoivaa. Tuli mieleen, että eikö hän olisi voinut saada avustajaa tai kotisairaanhoitajaa käymään tms. , jos mies oli päivät töissä, mutta kenenkään tilanteesta ei tietenkään voi tietää.
Marikan mies on saanut aika kovaa kritiikkiä täällä. Minun tuli jotenkin sääli miestä, jota Marika ei ottanut mukaan joulun viettoon ja joka ei päässyt katsomaan Marikaa enää loppuvaiheessa joulun jälkeen eikä Marika edes halunnut puhua hänelle. Mies oli sanonut Marikalle todella rumasti, mutta surullista, että Marika oli niin katkera miestä kohtaan loppuun asti eikä halunnut jutella eikä tavata. Olihan heillä varmasti tunteita toisiaan kohtaan, mutta vaikea ymmärtää, että Marika ikään kuin halusi kostaa, vaikka itse oli psykologi. Hyvin surullista oli myös se, että Marika joutui olemaan niin paljon yksin, koska niinhän hän sanoi.
Katsoin 24h -sarjasta jakson, jossa keuhkosyöpää sairastaneen 30-vuotiaan Viivin elämän loppuvaiheista Terhokodissa näytettiin lyhyt otos. Se oli hyvin koskettava ja järkyttävä mutta jotenkin rauhallinen kohta. Oli ihana nähdä, että Viivillä oli äiti ja aviomies rinnallaan. Tämän laulaja-lauluntekijä Viivi Orvaston tarina on todella traaginen ja järkyttävä. Mutta hänen ihana äänensä jäi elämään.
Ei Marikan ja miehen koko suhdetta käyty ohjelmassa yksityiskohtaisesti läpi , onhan siinä saattanut olla monenlaisia sanomisia joista tuo yksi oli vaan ikään kuin" näyte".
Yhdentekevää. Tuollaiset sanat eivät saa kohdentua vaikeasti sairaaseen ihmiseen. Jokainen normaalilla aivokapasiteetilla varustettu sen ymmärtää. Kyllä ihminen on paska. Paskapaskapaskapaskapaska.
Uusi suhde ei kestä yleensä toisen vakavaa sairastumista usein ja dokkarin perusteella Marikakin piti lapsiaan, veljeään ja ex-miestään tärkeimpinä. En siis puolustele miehen sanomisia, muttei me tiedetä koko heidän suhteensa molemminpuolisia asioita.
Dokumentissa Marika itki, että sanat sanoi ihminen, joka oli TÄRKEIN ja jolle hänen piti olla TÄRKEIN. Joten lopeta VALEHTELU! Oletko itse tehnyt vastaavaa kun totuus kääntyy noin päässäsi? Huono omatunto?
Molemmat vanhempani ovat kuolleet syöpään. Toinen sairasti 7 vuotta, toinen 16 vuotta. Ei ole mikään pikkujuttu tuo syöpämatka kenellekään osalliselle.
"IS:n tietojen mukaan Yli-Viikari piti tiistaina henkilöstölle puheen, jossa hän antoi ymmärtää, että viraston riippumattomuutta pyritään horjuttamaan sisäisellä ja ulkoisella painostuksella. Vastuuta syntyneestä tilanteesta Yli-Viikari ei suostunut ottamaan."
Pyritään horjuttamaan sisäisellä ja ulkoisella painostuksella. Vieläkö olisi jokin kolmaskin vaihtoehto? :O
Vierailija kirjoitti:
"IS:n tietojen mukaan Yli-Viikari piti tiistaina henkilöstölle puheen, jossa hän antoi ymmärtää, että viraston riippumattomuutta pyritään horjuttamaan sisäisellä ja ulkoisella painostuksella. Vastuuta syntyneestä tilanteesta Yli-Viikari ei suostunut ottamaan."
Pyritään horjuttamaan sisäisellä ja ulkoisella painostuksella. Vieläkö olisi jokin kolmaskin vaihtoehto? :O
sori tämä tuli nyt väärään ketjuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä dokumentteja kuolemasta näytetään Ylellä säännöllisin väliajoin, mutta en niitä kyllä viihteenä pidä. Katsoin Areenasta, mutta osan kelasin pikakelauksella kuten sen nukkeukkelin.
Jotenkin outoa oli, että naiskuoro hoilasi Ystävän laulua Marikalle loppuvaiheessa, vaikka Marika oli aiemmin sanonut, ettei halua kenenkään laulavan.
Todella surullista, ettei Marika voinut olla kotonaan, vaan joutui olemaan saattohoitokodissa pitkään, koska kotona ei saanut hoivaa. Tuli mieleen, että eikö hän olisi voinut saada avustajaa tai kotisairaanhoitajaa käymään tms. , jos mies oli päivät töissä, mutta kenenkään tilanteesta ei tietenkään voi tietää.
Marikan mies on saanut aika kovaa kritiikkiä täällä. Minun tuli jotenkin sääli miestä, jota Marika ei ottanut mukaan joulun viettoon ja joka ei päässyt katsomaan Marikaa enää loppuvaiheessa joulun jälkeen eikä Marika edes halunnut puhua hänelle. Mies oli sanonut Marikalle todella rumasti, mutta surullista, että Marika oli niin katkera miestä kohtaan loppuun asti eikä halunnut jutella eikä tavata. Olihan heillä varmasti tunteita toisiaan kohtaan, mutta vaikea ymmärtää, että Marika ikään kuin halusi kostaa, vaikka itse oli psykologi. Hyvin surullista oli myös se, että Marika joutui olemaan niin paljon yksin, koska niinhän hän sanoi.
Katsoin 24h -sarjasta jakson, jossa keuhkosyöpää sairastaneen 30-vuotiaan Viivin elämän loppuvaiheista Terhokodissa näytettiin lyhyt otos. Se oli hyvin koskettava ja järkyttävä mutta jotenkin rauhallinen kohta. Oli ihana nähdä, että Viivillä oli äiti ja aviomies rinnallaan. Tämän laulaja-lauluntekijä Viivi Orvaston tarina on todella traaginen ja järkyttävä. Mutta hänen ihana äänensä jäi elämään.
Ei Marikan ja miehen koko suhdetta käyty ohjelmassa yksityiskohtaisesti läpi , onhan siinä saattanut olla monenlaisia sanomisia joista tuo yksi oli vaan ikään kuin" näyte".
Yhdentekevää. Tuollaiset sanat eivät saa kohdentua vaikeasti sairaaseen ihmiseen. Jokainen normaalilla aivokapasiteetilla varustettu sen ymmärtää. Kyllä ihminen on paska. Paskapaskapaskapaskapaska.
Uusi suhde ei kestä yleensä toisen vakavaa sairastumista usein ja dokkarin perusteella Marikakin piti lapsiaan, veljeään ja ex-miestään tärkeimpinä. En siis puolustele miehen sanomisia, muttei me tiedetä koko heidän suhteensa molemminpuolisia asioita.
https://www.sana.fi/sana/juttupankki/2020/sana_25-26_2020/vaativa_kasik…
Tuossa olisi exän haastattelu, mutta harmi ettei pysty lukemaan kuin alkua. Kerrottiinkohan siinä miksi erosivat?
Aikoo kuitenkin mennä samaan hautaan pötköttelemään ja sanoo että Marika oli hänen elämänsä suuri rakkaus.
Eihän me tiedetä mitä kaikkea tuossa matkan varrella on tapahtunut. Ihmiset reagoivat suruun, sairauteen, ikävään jne eri tavoin. Jäi kuitenkin ikävä olo tuosta miten miestä ei päästetty tapaamaan tai annettu soittaa. Tuo on varmasti mielessä aina.
Kannattaisi antaa ajoissa anteeksi, ei siinä menetä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä dokumentteja kuolemasta näytetään Ylellä säännöllisin väliajoin, mutta en niitä kyllä viihteenä pidä. Katsoin Areenasta, mutta osan kelasin pikakelauksella kuten sen nukkeukkelin.
Jotenkin outoa oli, että naiskuoro hoilasi Ystävän laulua Marikalle loppuvaiheessa, vaikka Marika oli aiemmin sanonut, ettei halua kenenkään laulavan.
Todella surullista, ettei Marika voinut olla kotonaan, vaan joutui olemaan saattohoitokodissa pitkään, koska kotona ei saanut hoivaa. Tuli mieleen, että eikö hän olisi voinut saada avustajaa tai kotisairaanhoitajaa käymään tms. , jos mies oli päivät töissä, mutta kenenkään tilanteesta ei tietenkään voi tietää.
Marikan mies on saanut aika kovaa kritiikkiä täällä. Minun tuli jotenkin sääli miestä, jota Marika ei ottanut mukaan joulun viettoon ja joka ei päässyt katsomaan Marikaa enää loppuvaiheessa joulun jälkeen eikä Marika edes halunnut puhua hänelle. Mies oli sanonut Marikalle todella rumasti, mutta surullista, että Marika oli niin katkera miestä kohtaan loppuun asti eikä halunnut jutella eikä tavata. Olihan heillä varmasti tunteita toisiaan kohtaan, mutta vaikea ymmärtää, että Marika ikään kuin halusi kostaa, vaikka itse oli psykologi. Hyvin surullista oli myös se, että Marika joutui olemaan niin paljon yksin, koska niinhän hän sanoi.
Katsoin 24h -sarjasta jakson, jossa keuhkosyöpää sairastaneen 30-vuotiaan Viivin elämän loppuvaiheista Terhokodissa näytettiin lyhyt otos. Se oli hyvin koskettava ja järkyttävä mutta jotenkin rauhallinen kohta. Oli ihana nähdä, että Viivillä oli äiti ja aviomies rinnallaan. Tämän laulaja-lauluntekijä Viivi Orvaston tarina on todella traaginen ja järkyttävä. Mutta hänen ihana äänensä jäi elämään.
Ei Marikan ja miehen koko suhdetta käyty ohjelmassa yksityiskohtaisesti läpi , onhan siinä saattanut olla monenlaisia sanomisia joista tuo yksi oli vaan ikään kuin" näyte".
Yhdentekevää. Tuollaiset sanat eivät saa kohdentua vaikeasti sairaaseen ihmiseen. Jokainen normaalilla aivokapasiteetilla varustettu sen ymmärtää. Kyllä ihminen on paska. Paskapaskapaskapaskapaska.
Uusi suhde ei kestä yleensä toisen vakavaa sairastumista usein ja dokkarin perusteella Marikakin piti lapsiaan, veljeään ja ex-miestään tärkeimpinä. En siis puolustele miehen sanomisia, muttei me tiedetä koko heidän suhteensa molemminpuolisia asioita.
Kuten sanottua; yhdentekevää. Tuossa kohtaa ”sanomiset ja tekemiset” ovat tilannesidonnaisia, ihminen oli kuolemassa. Mutta puolustele vaan. Siksihän pahuus on. Aina sillekin löytyy tekijänsä.
En puolustellut, se oli rumasti sanottu, enkä edes ole paha ihminen. 2 ihmisen suhde on ulkopuoliselle arvoitus ja kokonaisuus. MInusta sinä vaikutat, en tiedä, oletko mustavalkoinen ihminen, asiat ovat joko niin tai näin. Ei ole ihmissuhteissa.
Sen miehen kommentti oli todella nolo. Miten edes kehtaa naamaansa näyttää?
Niin noloa.
Kesken jäi Marikan elämä. Kaunis dokumentti, en ihan alusta nähnyt. Lepää rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koskettava dokumentti.
Näin viisikymppisen näkökulmasta: olen itse sairastanut syövän ja läheinen ystäväni on menehtynyt siihen. Kummankin puolisoilla oli jotakin ongelmaa käsitellä asiaa. Odotettiin, että sieltä se hoidoista palaa ja toimii niin kuin ennenkin.
Aikuinen lapseni on oma kysymysmerkkinsä. Vikasta sairaalassa käynnistä hän kommentoi vain, että olin ihan pöllyssä leikkauksen jälkeen. No varmasti olin, mutta ei kuitenkaan tarvitse pyydellä, että sieltä kotiuduttani olisin heti auttamassa häntä muutossa.
Tunnetasolla ei kumpikaan varmasti kohdannut sitä, mikä olisi ollut vaihtoehto. Ainahan se on selvinnyt ja hoitanut asiat.
Totta puhut. Voi olla, että toisinaan miehille (korostan ettei tosin alkuunkaan kaikille) voi olla vaikea kohdata äidin, puolison tai sisaren kuolemaa ja sairautta, sillä nainen äitinä, puolisona jne. on ollut se hoivaaja, huolehtija ja henkinen voimahahmo. Tällaisessa tilanteessa ei jollain tavalla ymmärretä, että esimerkiksi äiti on nyt saattohoidossa kuolemassa eikä tule auttamaan muutossa, vaihtamaan verhoja, jaksa kuunnella murheitasi eikä tule heti huomenna kotiin laittamaan ruokaa ja passaamaan. Moni mies on jotenkin aivan lukossa, jos roolin pitäisikin vaihtua hoivaajaksi ja huolehtijaksi. Nämä on traagisia tilanteita, kun aikuinen lapsi odottaa kuolevan äidin vielä kantavan häntä. Jotenkin se äidin ja naisen osattomuus välittämisestä kaiken välittämisensä jälkeen on minusta jotenkin äärettömän sydäntä riipivää seurattavaa.
Itse en katsonut dokkaria. Mutta ehkä heille, jotka eivät ole läheisiään menettäneet, se on hyvä muistutus elää. Tehdä hyvin nyt.
Ihan järkyttävän loukkaavasti sanottu. Mutta tuskasta sekin on varmasti kummunnut. Avuttomuudesta. Kuoleva tarvitsisi kaiken tuen, mutta aina ei läheisellä ole voimavaroja tarpeeksi. Tulee riitoja, tulee sanottua pahasti, mutta tuskin mies tarkoitti todella mitä sanoi. Näkihän sen dokumentin lopussa. Me ei tiedetä heidän parisuhteensa kipukohtia. Niitähän voi olla paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on nyt turhaan syyllistetty miestä. Ei hän minusta pahalta vaikuttanut. He vain o,ivat pariskunta, joka eli mahdollisimman normaalia elämää loppuun asti. Päähenkilölläkin oli rempseä huumorintaju ja ilmeisesti puolin ja toisin tuli sanottua joskus pahastikin, sellaisia sitä monen parisuhteet on. Tämä ei ollut kaunisteltu tarina, vaan rehellinen.
Vierailija kirjoitti:
Eihän me tiedetä mitä kaikkea tuossa matkan varrella on tapahtunut. Ihmiset reagoivat suruun, sairauteen, ikävään jne eri tavoin. Jäi kuitenkin ikävä olo tuosta miten miestä ei päästetty tapaamaan tai annettu soittaa. Tuo on varmasti mielessä aina.
Kannattaisi antaa ajoissa anteeksi, ei siinä menetä mitään.
Miksi? pitää antaa anteeksi jos lausuu kuoleman sairaalle tuollaisia sanoja? Sinunko takia? Marika oli käsitellyt asian ja päätöksensä tehnyt , ikävä jos sulle jäi paha mieli. Kaikki ei halua pitää kulisseja yllä vaan elää oikeaa elämää. Ja tuosta yksinäisyydestä , "parempi yksin kuin huonossa seurassa" pitää edelleen paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieleeni tuli, että Marika on saattanut kokea itsensä jo lapsuudessa hylätyksi. Hänhän puhui siitä, miten on joutunut pärjäämään yksin. Kesäleirit (muualla kuin kotona olemista) olivat hänelle henkireikä ja tilaisuus tulla nähdyksi. Miesystävälle sanotut sanat "ei sun tarvi tulla kattomaan" kuulostavat trauman torjumiselta. Että ei häntä haittaa jos ei hänestä ei välitetä, ei häntä muka lapsuudessa haitannut että jäi ilman tarvitsemaansa tukea ja turvaa. Hän vaikutti projisoivan hylkäämisen kokemusta mieheensä, aivan kuin olisi todellisuudessa kohdistanut sanansa esim. vanhemmalleen.
Välillä tunne tuli läpi ja hän itki sitä, että se jonka piti eniten rakastaa, hylkäsi. Oliko se Marikan kokemus jo lapsuudessa? Ujoudestaan ja arkuudestaankin hän puhui. Traumat ja tukahdutetut tunteet voivat olla jopa syövän taustalla. Olen lukenut tapauksista, joissa jopa pitkälle edennyt syöpä paranee kuin ihmeen kaupalla, kun potilas tiedostaa ja käsittelee tukahdutetut vihan, kaunan, surun, häpeän tai katkeruuden tunteensa. Tutustukaa aiheeseen avoimin mielin, mitään menetettävää ei ole!
Kaitpa jokainen ymmärtää, että tuo ohjelma on tehty vertaistueksi, koska niin moni on samasssa asemassa. Tämä potilas on ollut halukas siihen ja se on tehty juuri hänen ehdoillaan. Tämä mieskumppanin olemassaolo ja käytös on esitetty aivan asianmukaisesti ja rehellisesti. Vai luuletteko teistä joku, että kun läheinen sairastaa kuukausi-tai vuositolkulla kuolemaa odotellen, niin potilas kuin läheinenkin ovat vain ihmisiä ja käyttäytyvät todella , todella äärimmäisen v,,, mäisesti toisiaan kohtaan.
Ei siinä ole mitään moittimista, harva jaksaa olla niin lirum laarum,,,, se on elämää hyvine ja pahoine sanoineen puolin ja toisin, niin kauan , kuin eletään.
Ymmärrän tuota miestä oikein hyvin.
En nyt tuosta miestä yksinomaan syyttäisi, psykologit on hankalia ihmisiä ja hänellä tod.näk. oli omat ongelmansa. Eikä kaikkien pää kestä kuolevan vieressä elämistä.
Eipä näkynyt Marikan poikiakaan saattokodissa, eikä kuolinvuoteen äärellä? Ihmettelin. Ex-mies sentään oli.
Tuli dokumenttia katsoessa mieleen, että ihmisen persoonallisuus on sama loppuun saakka. Psykologin ammatillisuus ei tee automaattisesti ihmisestä oman mielen asiantuntijaa. Se miten Marika oli miehelleen ehdoton, kertoi mielen mustavalkoisuudesta ja jonkinlainen narsistisuuskin Marikassa tuli ilmi.
Kuten sanottua; yhdentekevää. Tuossa kohtaa ”sanomiset ja tekemiset” ovat tilannesidonnaisia, ihminen oli kuolemassa. Mutta puolustele vaan. Siksihän pahuus on. Aina sillekin löytyy tekijänsä.