Onko muita, jotka eivät ikinä totu aikaisiin aamuherätyksiin?

Taidan olla työpaikan ainoa iltavirkku. Jokaisen kollegan kanssa törmään samaan ongelmaan, eli he haluavat tehdä kaikki ylimääräiset työt aamulla ja iltapäivällä vain pakolliset, kun taas minä tahtoisin vain suoriutua pakollisista aamulla ja perehtyä paremmin iltapäivällä kun olen vihdoin herännyt. Tehdään siis kaksiosaista työpäivää, jossa töihin mennään aamulla viiden kuuden välillä muutamaksi tunniksi, päivä ollaan kotona, iltapäivällä/illalla ollaan taas töissä muutama tunti.

Aamuisin  minulla on aivotoiminta ihan jumissa, mutta iltapäivällä/illalla olen terävimmilläni. Inhoan heräämistä aamuvarhaisella! En saa käännettyä rytmiäni siihen, että nousisin ongelmattomasti 4.45 ja olisin pirteä ja skarppi aamulla. En saa edes aamupalaa alas niin aikaisin. Laahustan kuin zombi aamutyöt. Iltatöiden aikaan kollegat ovat jo ihan naatti ja valmiina yöpuulle, mutta minä olen parhaassa työmoodissa.

Juu, todellinen ilta"virkku", kun jo alkuillasta pitää ottaa unet...

Vierailija kirjoitti:

"Aamuvirkkujen on vain mahdotonta ymmärtää, että iltavirkku ei vain nukahda."

Olen aamuvirkku, joka ymmärtää tuon erittäin hyvin. Nimittäin jos joskus joudun valvomaan myöhään eli myöhempään kuin klo 21 tai TOSI myöhään eli pahimmillaan puoleenyöhön saakka, niin siitä huolimatta herään aamulla viimeistään klo 05, enkä pysty sen jälkeen nukkumaan. En vain enää nukahda, herätys on aamuvarhain, se on minussa ominaisuutena.

Jos minulla on tällainen "vika", että herään aamulla aikaisin riippumatta siitä, miten myöhään joudun valvomaan, niin pystyn toden totta ymmärtämään, että iltavirkuilla on täsmälleen sama, mutta se vain ajoittuu eri kohtaan vuorokautta eli niin, ettei hän pysty nukahtamaan ennen kuin hyvin myöhään.

Aamuvirkkuna minua harmittaa eniten se, että lähes järjestään kaikki kulttuurimenot on sijoitettu iltaan niin, että kotiin pääsee vasta hyvin myöhään. En käytännössä koskaan pää

Oho, joku kaikista pienimpään vähemmistöön kuuluva löysi ketjun; aamuvirkku joka ymmärtää erilaisuutta ja ettei se uni tule vastoin luontaista rytmiä.

Ehkä me iltavirkut pidämme enemmän älämölöä siksi, että se rytmi vaikuttaa jokaisena arkipäivänä terveyttä tuhoavasti. Tapahtumia ei ole viitenä päivänä viikossa suurimman osan vuodesta ja suurin osa aamuvirkuista ei koe mitään tarvetta käydä iltariennoilla. Onko omasta terveydestä huolestuminen älämölön pitämistä? Eihän sitä tarvitse pitää älämölöä, jos asia toimii omalla kohdalla. Onhan joidenkin mielestä turhaa älämölöä sekin, että vakavasti allerginen lukee tarkkaan tuoteselosteet tai kyselee ravintolassa että eihän annoksessa ole aineosaa joka vie hengen, koska näillä joillain ei ko. tarvetta ole. Jos ei ole vaikkapa pähkinälle allerginen, kuten enemmistö on, niin miksi ottaisi selvää onko jossain pähkinää vai ei, kun taas se allerginen kärsii pahasti jos ei ota selvää. On liian paljon (yksikin on liikaa) jopa lähisukulaisia, jotka salaa syöttävät pikkulapsille kohtauksen aiheuttavaa, koska lapsen vanhemmat pitävät allergiasta muka turhaa älämölöä. Tuollaiset ihmiset pitäisi tuomita murhan yrityksestä, sillä tietoisesti ja suunnitelmallisesti ovat vaarantaneet lapsen hengen. Sitä en kuitenkaan sano, että työnantajia pitäisi mistään terveyden vaarantamisesta syyttää, Suomessa kuitenkin on vapaus (ainakin vielä) valita ammattinsa.

Hupaisaa on muuten kun lapsi sanoo että koska kaikki muutkin oman ikäiset, se ei ole mikään peruste, mutta kun aikuinen sanoo että koska kaikki muutkin (=minä itse henkilökohtaisesti koen kuuluvani enemmistöön), niin se fakta josta ei jousteta ja johon kaikki ikätoverit pystyy. Aikuisten oikeesti...

Jälkikasvu herätti ennen seitsemää aamutoimilla kolistellessaan. Tässä pilkkinyt tunteja palstalla kun ei muuhunkaan ole ollut. Olisi sitä kai voinut laittaa takaisin nukkumaankin.

Menee vähän OT, mutta kun aikoinaan hoitoalalla pyysin saada tehdä pelkkää aamua, niin pomo kieltäytyi. Kuitenkin työkaverit olisivat luopuneet aamuvuoroistaan todella mielellään. Ei vain aikaisten herätysten vuoksi vaan siksi, että siinä vuorossa oli aina paljon enemmän työtä. Siinä kävi sitten niin, että minä otin loparit. Nyt valitsen vuoroni.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan aamuherätyksiä, haluaisin nukkua aamulla pitkään. Mutta rakastan sitä, kun saan lopettaa työpäivän iltapäivällä viimeistään kolmelta. Siksi mieluummin nousen aikaisin, vaikka väsyttää ja ärsyttää kuinka. Teen etätöitä kotona, joten onneksi työt pääsee aloittamaan liki heti herättyäni, ei mene aikaa työmatkoihin. Kun vielä kävin päivittäin toimistolla, en todellakaan ennen kahdeksaa päässyt töihin koskaan. 

En ymmärrä tuota ajatusta, että kun työpäivä loppuu aikaisin iltapäivällä, niin jää enemmän aikaa. Vuorokaudessa on kuitenkin saman verran tunteja. Kerrot olevasi väsynyt ja ärtynyt aamuisin eli nukut liian vähän. Onko se iso ilo, että iltapäivällä on vapaata jos jatkuvasti elää univelassa.