Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmiset ajattelivat 80-luvulla sen ajan uusista autoista
31.03.2021 |
Tuntuiko oudolta maksaa itsensä kipeäksi kun sai muovisen kotteron? Pakkohan oli ymmärtää että autojen sisustus tulisi pian olemaan paljon parempaa, samoin tekniikka?
Tämä ei edes ole pahin esimerkki, moottori käy sentään ihan siististi vaikkei olekaan tehokas:
Kommentit (74)
80-luvulla ihmeteltiin mm seuraavia varusteita joita sai vain kalliimpiin malleihin:
- turbo
- ohjaustehostin
- turvatyynyt
- keskuslukitus
- katalysaattori
- takapenkin selkänojat sai kaadettua alas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko 80-luvulla Nissan Sunny oikeasti sellainen auto jonka joku halusi ostaa? 🤣
Ei koska koko merkkiä "Nissan" ei ollut vaan se oli Datsun.
Datsunilla oli 80-luvulla malleja joiden nimet oli pienimmästä isompaan: 100A, Cherry, Bluebird, Laurel ja Cedric.
100A oli todellinen pikkuauto, ja hyvin suosittu mutta epäkäytännöllinen koska sai vain 2-ovisena.
Cherry oli alemman keskiluokan malli ja hyvin yleinen. Myytiin 3-, 5- ovisena ja farmarina. Joskus 80-luvun lopussa tuli 4-ovinen sedan jota markkinoitiin tosiaan Sunny-nimellä.
Bluebird oli ylemmän keskiluokan auto mutta Suomessa harvinaninen, ilmeisesti laatu ei ollut Opelin tai Fordin tasoa edes.
Laurel oli taksikokoluokan auto joka kanssa harvinainen, koska mersu ja volvo teki parempia
Cedric oli edustusauto, kanssa harvinainen.
Kyllä 100A:n sai alkuun neliovisena, mutta se jäi pois mallistosta v. 1973.
Tämä oli maahantuojalta todella outo ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojallani on 80-luvulla Suomessa tehty Saab 90 ja hyvin kulkee. Lähti paukkupakkasilla käyntiin ihan helposti. Se on totta, kuten joku kirjoitti, että pakokaasut on kyllä mahtavat, siitä ehdottomasti miinusta. Toisaalta ei ajele turhaan. Kaikenlaista voi itse korjata, ei tarvitse aina viedä liikkeeseen. Sitten on tietysti se pointti, mikä usein näissä autokeskusteluissa unohtuu, että paljon on ihmisiä, jotka tarvitsevat auton, muttei ole varaa mihinkään nykyaikaiseen. Poikani hankki auton 17-vuotiaana opiskelun takia. Ei olisi siinä iässä rahat riittänyt kovin ihmeelliseen. Mutta milläpä kuljet jonnekin harjoittelupaikkaan aamukuudeksi ilman omaa autoa.
Tietenkin ratikalla tai sitten kävellen tai fillarilla. Se on ihan oma vika jos mikään näistä ei sovi. Kysy vaikka vihreiltä.
Joo, en äänestä vihreitä ;) Ei sillä, etteikö ympäristönsuojelu ole todella tärkeä asia, mutta vihreiden toimet kuten teollisuuden ajaminen Suomesta Kiinaan vain huonontaa ympäristöntilaa. Mutta tosiaan monet elävät selvästi siinä ajatuksessa, että kaikkialle pääsee jollain bussilla. Mekin asumme kaupungissa, jossa on päivisin ihan ok bussiliikenne keskustan suuntaan, mutta monet työpaikat sijaitsevat jossain ihan muualla. Ja duunarialoilla työt eivät ole aina klo 9-17. Tänne sitten jotain vihreää politiikkaa, ou jee.
Toyota oli hyvä ja luotettava merkki. Paljon luotettavampi kuin nykyiset autot. Nykyään autoihin tungetaan tarpeetonta elektroniikkaa ja hilavitkutinta vaikka oikea käyttötarkoitus on vaan siirtyä paikasta toiseen.
Meidän naapurit ostivat uuden auton.
Minä olin ekaluokkalainen ja minusta se auto oli maailman hienoin.
Se oli Nissan Sunny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko 80-luvulla Nissan Sunny oikeasti sellainen auto jonka joku halusi ostaa? 🤣
Ei koska koko merkkiä "Nissan" ei ollut vaan se oli Datsun.
Datsunilla oli 80-luvulla malleja joiden nimet oli pienimmästä isompaan: 100A, Cherry, Bluebird, Laurel ja Cedric.
100A oli todellinen pikkuauto, ja hyvin suosittu mutta epäkäytännöllinen koska sai vain 2-ovisena.
Cherry oli alemman keskiluokan malli ja hyvin yleinen. Myytiin 3-, 5- ovisena ja farmarina. Joskus 80-luvun lopussa tuli 4-ovinen sedan jota markkinoitiin tosiaan Sunny-nimellä.
Bluebird oli ylemmän keskiluokan auto mutta Suomessa harvinaninen, ilmeisesti laatu ei ollut Opelin tai Fordin tasoa edes.
Laurel oli taksikokoluokan auto joka kanssa harvinainen, koska mersu ja volvo teki parempia
Cedric oli edustusauto, kanssa harvinainen.
Laita faktat kuntoon! Ainakin jo 83vm lähtien Datsun ollut Nissan nimeltään.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa nää nykyautot olla kuitenkin enempi muovia.
Nykyautot painavat melkein tuplasti sen, mitä 80-luvun siskonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko 80-luvulla Nissan Sunny oikeasti sellainen auto jonka joku halusi ostaa? 🤣
Ei koska koko merkkiä "Nissan" ei ollut vaan se oli Datsun.
Datsunilla oli 80-luvulla malleja joiden nimet oli pienimmästä isompaan: 100A, Cherry, Bluebird, Laurel ja Cedric.
100A oli todellinen pikkuauto, ja hyvin suosittu mutta epäkäytännöllinen koska sai vain 2-ovisena.
Cherry oli alemman keskiluokan malli ja hyvin yleinen. Myytiin 3-, 5- ovisena ja farmarina. Joskus 80-luvun lopussa tuli 4-ovinen sedan jota markkinoitiin tosiaan Sunny-nimellä.
Bluebird oli ylemmän keskiluokan auto mutta Suomessa harvinaninen, ilmeisesti laatu ei ollut Opelin tai Fordin tasoa edes.
Laurel oli taksikokoluokan auto joka kanssa harvinainen, koska mersu ja volvo teki parempia
Cedric oli edustusauto, kanssa harvinainen.
Kyllä 100A:n sai alkuun neliovisena, mutta se jäi pois mallistosta v. 1973.
Tämä oli maahantuojalta todella outo ratkaisu.
Arvelisin että kaksiovinen myi paremmin. Ehkä halvempi hinta? Olisiko ollut niiden suosiki jotka halusivat mahdollisimman halvan auton?
Vierailija kirjoitti:
Autoja, vaatteita, tavaraa ei ajateltu samalla tavalla kuin nykyään. Auto oli kulkuväline ja vaatteet ihan kivoja joo, muttei sellaisessa roolissa kuin tänä päivänä. Ei ollut ylenmääräistä touhotusta materian ympärillä. Ihmisistä on tullut hyvin keskittyneitä kuluttamiseen, omistamiseen, ulkonäköön. Sivistyksen ynnä muun kustannuksella.
Toisaalta taas 80-luvulla kulminoitui juppikulttuuri, joka oli silkkaa materian palvomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä koulupojat ihaili kaverin isän tuliterää volvo 760 GLE:tä. Mersut oli silloinkin omassa luokassaan.
Olihan se uusi auto silloinkin uusi auto.
Ehkä vähän höhlää verrata nykyautoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko 80-luvulla Nissan Sunny oikeasti sellainen auto jonka joku halusi ostaa? 🤣
Ei koska koko merkkiä "Nissan" ei ollut vaan se oli Datsun.
Datsunilla oli 80-luvulla malleja joiden nimet oli pienimmästä isompaan: 100A, Cherry, Bluebird, Laurel ja Cedric.
100A oli todellinen pikkuauto, ja hyvin suosittu mutta epäkäytännöllinen koska sai vain 2-ovisena.
Cherry oli alemman keskiluokan malli ja hyvin yleinen. Myytiin 3-, 5- ovisena ja farmarina. Joskus 80-luvun lopussa tuli 4-ovinen sedan jota markkinoitiin tosiaan Sunny-nimellä.
Bluebird oli ylemmän keskiluokan auto mutta Suomessa harvinaninen, ilmeisesti laatu ei ollut Opelin tai Fordin tasoa edes.
Laurel oli taksikokoluokan auto joka kanssa harvinainen, koska mersu ja volvo teki parempia
Cedric oli edustusauto, kanssa harvinainen.
Suurimmaksi osaksi juttusi on paskapuhetta. Nissan merkki tuli Datsunin tilalle 1983.
Bluebird oli erittäin laadukas auto. Cedric ja Laurel kestäviä ja suosittuja takseina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko 80-luvulla Nissan Sunny oikeasti sellainen auto jonka joku halusi ostaa? 🤣
Ei koska koko merkkiä "Nissan" ei ollut vaan se oli Datsun.
Datsunilla oli 80-luvulla malleja joiden nimet oli pienimmästä isompaan: 100A, Cherry, Bluebird, Laurel ja Cedric.
100A oli todellinen pikkuauto, ja hyvin suosittu mutta epäkäytännöllinen koska sai vain 2-ovisena.
Cherry oli alemman keskiluokan malli ja hyvin yleinen. Myytiin 3-, 5- ovisena ja farmarina. Joskus 80-luvun lopussa tuli 4-ovinen sedan jota markkinoitiin tosiaan Sunny-nimellä.
Bluebird oli ylemmän keskiluokan auto mutta Suomessa harvinaninen, ilmeisesti laatu ei ollut Opelin tai Fordin tasoa edes.
Laurel oli taksikokoluokan auto joka kanssa harvinainen, koska mersu ja volvo teki parempia
Cedric oli edustusauto, kanssa harvinainen.
Suurimmaksi osaksi juttusi on paskapuhetta. Nissan merkki tuli Datsunin tilalle 1983.
Bluebird oli erittäin laadukas auto. Cedric ja Laurel kestäviä ja suosittuja takseina.
Silloisella poikaystävällä oli upouusi Sunny. Se oli ihan kiva, kunnes ryhdyttiin markkinoimaan uutta Bluebirdiä. Ei ollut Sunny enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne 20 vuoden kuluttua meidänkin nykyisille autoille nauraa tai pudistelee päätään.
Ap on vaan niin nuori ettei tajua että tämä päivä on huomenna eilen.
En tiedä, kyllä esim. sisustuksessa on saavutettu sellainen taso 2000-luvulla ettei se enää vanhene kuten ennen.
Meillä oli upouusi opel kadett. Oranssi. Penkin päällä pantterikuvioidut tekokuitusuojat. Oli hieno auto. Ei se oikeintalvella lämmennyt mutta eipä sellaista silloin murehdittu.
Monet tekniset vempaimet olivat parhaimmillaan 80-ja 90-lukujen taitteessa. Silloin panostettiin vielä kestävyyteen, autojen haluttiin kestävän mahdollisimman kauan. Japanilaiset olivat syrjäyttäneet monta eurooppalaista automerkkiä, englantilaiset kansanautot olivat enää muisto vain, siitäpä saivat, olisivat ajoissa panostaneet tuotekehitykseen ja tuotteidn laatuun. Esimerkiksi luotettavaa laturia ei osata sillä saarella tehdä vieläkään.
Pitkin 90-lukua alettiin sitten lisäilemään autoon kaikkea kivaa, keskuslukkoa, sähköikkunaa, ilmastointia, tuloksena se, että autoissa oli vika-alttiita paikkoja, ärsyttäviä pikkuvikoja ja isompiakin vikoja, paino lisääntyi ja myös polttoaineen kulutus. Kansaa alettiin hämätä saarnaamalla vanhojen autojen haitallisuudesta ympäristölle, oikeasti tämä oli autotehtaiden lobbauksen tulosta, mikäpä sen parempaa myynninedistystä kuin valtion taholta syötetty propakanda, joka on jo huipentunut siihen, että käyttökelpoisten autojen paalaamisesta saa jopa palkkion. Autoista tuli kertakäyttötuote, muutaman vuoden ikäisenä paaliin, sitten Kiinaan ja usein lapsityövoimalla tehtyinä kelvottomina tuotteina takaisin. Kestävästä kehityksestä tai eettisyydestä ei minun mielestäni pitäisi näissä yhteyksissä edes puhua.
Ajattelin että karseita laatikoita. En ostanut ainuttakaan.
En tiedä mitä isä ajatteli mut mulla on vieläkin hänen ostamansa turbo volvo harraste- ja kesäautona :)
Vierailija kirjoitti:
Monet tekniset vempaimet olivat parhaimmillaan 80-ja 90-lukujen taitteessa. Silloin panostettiin vielä kestävyyteen, autojen haluttiin kestävän mahdollisimman kauan. Japanilaiset olivat syrjäyttäneet monta eurooppalaista automerkkiä, englantilaiset kansanautot olivat enää muisto vain, siitäpä saivat, olisivat ajoissa panostaneet tuotekehitykseen ja tuotteidn laatuun. Esimerkiksi luotettavaa laturia ei osata sillä saarella tehdä vieläkään.
Pitkin 90-lukua alettiin sitten lisäilemään autoon kaikkea kivaa, keskuslukkoa, sähköikkunaa, ilmastointia, tuloksena se, että autoissa oli vika-alttiita paikkoja, ärsyttäviä pikkuvikoja ja isompiakin vikoja, paino lisääntyi ja myös polttoaineen kulutus. Kansaa alettiin hämätä saarnaamalla vanhojen autojen haitallisuudesta ympäristölle, oikeasti tämä oli autotehtaiden lobbauksen tulosta, mikäpä sen parempaa myynninedistystä kuin valtion taholta syötetty propakanda, joka on jo huipentunut siihen, että käyttökelpoisten autojen paalaamisesta saa jopa palkkion. Autoista tuli kertakäyttötuote, muutaman vuoden ikäisenä paaliin, sitten Kiinaan ja usein lapsityövoimalla tehtyinä kelvottomina tuotteina takaisin. Kestävästä kehityksestä tai eettisyydestä ei minun mielestäni pitäisi näissä yhteyksissä edes puhua.
Höpsistä, ei kukaan tänä päivänä halua ajaa 80 luvun lopun tekniikalla varustetulla autolla. Aika vaan kultaa muistot, se vikatiheys ja huoltovälitkin oli tuohon aikaan ihan muuta kuin nykyisin. Saahan noita vielä nettiautosta eikä edes maksa paljoa jos elämään haluaa jännitystä.
"Look at OPEL now"
"Lujaa LADA laatua"