Miten nuoret selvisivät toisesta maailmansodasta mutta ei koronasta?
Voisiko joku selittää, kun en edelleenkään ymmärrä? Kaikki sodan nähneet isovanhempani tekivät sodan jälkeen työuran ja hankkivat perheen. Nyt koronasukupolvi on muka "menetetty".
Kommentit (70)
Miten niin selvisi? Väität siis tosisasi, ettei sota särkenyt ihmisten mieliä? Sodanjälkeisinä vuosina ei ollut perheväkivaltaa, päihdeongelmia, itsemurhia? Esimerkiksi ukkini tappoi itsensä, toki vasta vanhemmalla iällä. Turha näitä on sankaritarinoiksi sepittää.
Tietenkin suurin osa jatkoi elämää, teki töitä, perusti perheen, mutta varjo oli pitkä. Ihan samalla tavalla käy nytkin. Osa tippuu kyydistä, suurin osa jatkaa. Mutta niilläkin, jotka jatkaa, poikkeusaika voi näkyä mielentereydessä tai muussakin.
Mikähän tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää?
Silloin oli yksi totuus ja toisinajattelijat ammuttiin isänmaanpettureina.
Vierailija kirjoitti:
Yhteisön tuella.
Nythän sitä ei ole.
Nyt on nettiyhteisöt. 🙄
Sotanostalgia onkin aina paras ratkaisu kaikkiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Toivottaasti käsittelet omiakin haasteita näin. Ai työpaikka meni - mutta ei se sentään ilmapommitus ole, ai avioero - no, mitäs se nyt tykistökeskitykseen verrattuna, ai syöpädiagnoosi - no, olenhan jo vanha, eikä tark'ampuja vienyt teininä.
Aina on ollut kovempia aikoja ja vaikeampi tilanteita.
Eivät todellakaan selvinneet, ei yksikään.
Olen 56v. ja isäni joutui 19v. sotaan, välirauhan aikana armeijaan, selvisi ilman fyysistä vammaa mutta ilman psyykkistä vammaa ei selvinnyt kukaan!
5 vuotta nuoruudesta sodassa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisön tuella.
Nythän sitä ei ole.Nyt on nettiyhteisöt. 🙄
Totta. Esim. av- pastalla saa henkistä tukea ongelmaan kuin ongelmaan.
Sota-aikahan vaikutti ja vaikuttaa edelleen, traumat on onnistuneesti siirretty aina seuraavalle sukupolvelle.
Sitä paitsi, se on helppo verrata vuosikymmenten takaisia tapahtumia, joista itselläsi ei ole kokemusta, nykyaikaan. Kyllähän korona-aikakin näyttäytyy ihan erilailla meidän lapsenlapsille. On eri asia elää poikkeavaa aikaa, kuin lukea siitä historiankirjoista.
Vierailija kirjoitti:
Yhteisön tuella.
Nythän sitä ei ole.
Miten niin ei ole? Eikö korona kosketa kaikkia ikäryhmiä?
Ai miten niin selvisivät? Tosi moni tuotiin kuolleena kotipitäjän multiin.
Vierailija kirjoitti:
Silloin oli yksi totuus ja toisinajattelijat ammuttiin isänmaanpettureina.
Totta.
Maski on suositus. Jos sen teho olisi yksiselitteinen, se olisi laki.
Oma isoisäni oli sodan jälkeen väkivaltainen perhettään kohtaan ja vietti viimeiset kolme vuosikymmentään sairaalassa, kun ei ollut fyysisestikään koskaan toipunut sodasta.
Toinen isoisä oli kotikuntoinen mutta pysyvästi puolikuuro. Muistan mummolavierailuista, että hän istui hiljaa pöydän nurkassa, kun ei oikein voinut osallistua keskusteluun.
Onko kaikki nuoret nyt kuolleet koronaan, vai mikä aloituksen ajatus oli?
Vierailija kirjoitti:
Eivät todellakaan selvinneet, ei yksikään.
Olen 56v. ja isäni joutui 19v. sotaan, välirauhan aikana armeijaan, selvisi ilman fyysistä vammaa mutta ilman psyykkistä vammaa ei selvinnyt kukaan!
5 vuotta nuoruudesta sodassa!
Pitääkö noi iät paikkansa ?
Sotaa ja koronaa ei oikeastaan voi edes vertailla. Sota oli konkreettista väkivaltaa ja kauhua myös kotirintamalla, ja vihollinen oli samoin silmillä nähtävissä ja korvilla kuultavissa. Tiedettiin, mitä pitää tehdä, jotta selvittäisiin.
Korona ei näy eikä kuulu, ja jos kakarat lähtevät bailaamaan ja notkumaan, mitään vaarantunnetta ei ole. Tautikin tulee vasta myöhemmin, jos tulee, eikä silloinkaan tapa muita kuin vanhoja ja sairaita sukulaisia. Jos pommi putoaa naapuritaloon, voi teinikin kauhistua uhreista sitä, että "se olisin voinut olla minä", mutta koronasta ei tuollaista reaktiota tule. Nuoret ovat aina kuolemattomia, kunnes jotain sattuu.
Huvittavaa tässä tilanteessa on se, että ennen koronaa kakarat eivät viihtyneet kovin hyvin koulussa ja aamuheräämisetkin olivat vastenmielistä vääntäytymistä, mutta nyt sitten suurin piirtein kuollaan, kun sinne kouluun ei päästä.
Vai selvisivät? Ainakin 26 000 ei selvinnyt edes talvisodasta. Eivät tehneet sen jälkeen työuraa, eivät perustaneet perhettä. Ilmeisesti ap ei tiennyt tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisön tuella.
Nythän sitä ei ole.Nyt on nettiyhteisöt. 🙄
Totta. Esim. av- pastalla saa henkistä tukea ongelmaan kuin ongelmaan.
Toisaalta hommafoorumilaiset ja Pietarin trollit ovat hyökänneet mammapalstalle :(
Vierailija kirjoitti:
Oma isoisäni oli sodan jälkeen väkivaltainen perhettään kohtaan ja vietti viimeiset kolme vuosikymmentään sairaalassa, kun ei ollut fyysisestikään koskaan toipunut sodasta.
Toinen isoisä oli kotikuntoinen mutta pysyvästi puolikuuro. Muistan mummolavierailuista, että hän istui hiljaa pöydän nurkassa, kun ei oikein voinut osallistua keskusteluun.
Minun rintamalla ollut isoisäni alkoholisoitui loppuvuosinaan ja kuulemma varsinkin kännissä näki painajaisia ja huusi vielä 90-luvullakin. Toisen vanhemman puolelta alkoholisoitui isoisoisä ja hänen veljensä, sekä veljen poika. Siinä toisessa sukuhaarassa tosin on luultavasti muutenkin alkoholismigeeni kun ongelmia on yhdellä minunkin sukupolvestani.
Sodan glorifioinnin voisi jo lopettaa. Suurimmaksi osaksi se ei ollut Rokan Antteja ja sankarilottia. Se oli väsymystä, pelkoa, turhautumista, puutetta, henkisiä ja fyysisiä vammoja, mahdollisimman helpolla selviämistä, ohjeiden ja määräysten kiertämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisön tuella.
Nythän sitä ei ole.Nyt on nettiyhteisöt. 🙄
Totta. Esim. av- pastalla saa henkistä tukea ongelmaan kuin ongelmaan.
Kiitos, vedin aamukahvit keuhkoihin.
Ai, minun isoisäni taas ei koskaan päässyt sodasta yli. Höpisi vielä satavuotiaanakin traumojaan.