Miten nuoret selvisivät toisesta maailmansodasta mutta ei koronasta?
Voisiko joku selittää, kun en edelleenkään ymmärrä? Kaikki sodan nähneet isovanhempani tekivät sodan jälkeen työuran ja hankkivat perheen. Nyt koronasukupolvi on muka "menetetty".
Kommentit (70)
Silloin pääsi sotimaan, nyt joutuu istumaan kotona. Silloin piti sotilaspoliisit kuria, nyt koronakyylät.
Sota-aikana hamstrattiin makaronia, säilykkeitä ja kaikkea muuta mitä sattui saamaan (muistuuko mieleen mitään tuttua?). Nuoriso salabiletti. Pimennysmääräysten noudattamista piti vahtia, koska kaikkia ei huvittanut. Kaikki eivät menneet ilmahyökkäysten aikana pommisuojaan, koska ei huvittanut.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin selvisi? Väität siis tosisasi, ettei sota särkenyt ihmisten mieliä? Sodanjälkeisinä vuosina ei ollut perheväkivaltaa, päihdeongelmia, itsemurhia? Esimerkiksi ukkini tappoi itsensä, toki vasta vanhemmalla iällä. Turha näitä on sankaritarinoiksi sepittää.
Tietenkin suurin osa jatkoi elämää, teki töitä, perusti perheen, mutta varjo oli pitkä. Ihan samalla tavalla käy nytkin. Osa tippuu kyydistä, suurin osa jatkaa. Mutta niilläkin, jotka jatkaa, poikkeusaika voi näkyä mielentereydessä tai muussakin.
Mikähän tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää?
Ai nytkö ei ole ollut itsemurhia ja perheväkivaltaa yli 20 vuoteen, suurin osa veteraaneista kun menehtyi jo ennen 2000-luvun alkua ja moiset riesat siis katosivat kokonaan? Jännä juttu, että tässä on ollut hyviä vuosia jo monia, ei mitään ongelmia, koska sodasta on niin pitkä aika!
Nythän oli kyse sota-ajan nuorista kuten Niskasen Pojat elokuvassa. Nythän tuon ikäiset räkii kauppojen edustoilla ja maleksii tuulikaapeissa bensalta haisten. Eikä kenelläkään ole maskia naamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät todellakaan selvinneet, ei yksikään.
Olen 56v. ja isäni joutui 19v. sotaan, välirauhan aikana armeijaan, selvisi ilman fyysistä vammaa mutta ilman psyykkistä vammaa ei selvinnyt kukaan!
5 vuotta nuoruudesta sodassa!Pitääkö noi iät paikkansa ?
Miksei pitäisi? Tuon kirjoittaja on syntynyt 1965, se ei ole niin kaukana sotavuosista etteikö silloin just ja just täysi-ikäinen olisi voinut häntä siittää.
Vierailija kirjoitti:
Sota-aikana hamstrattiin makaronia, säilykkeitä ja kaikkea muuta mitä sattui saamaan (muistuuko mieleen mitään tuttua?). Nuoriso salabiletti. Pimennysmääräysten noudattamista piti vahtia, koska kaikkia ei huvittanut. Kaikki eivät menneet ilmahyökkäysten aikana pommisuojaan, koska ei huvittanut.
Säilykkeitä? Makaronia? Varmaan soijakastikettakin?
Siihen aikaan syötiin perunaa ja kastiketta, säilykkeet oli sama asia kuin itsepurkitettu kurkku ja hillot.
Sittenhän tilalle tulikin ostokortit.
Tekeekö se ihmisistä heikompia, että nykyään mielenterveysongelmat tunnistetaan, tunnustetaan ja pyritään hoitamaan ja ennaltaehkäisemään sen sijaan, ettei myönnetä mitään ja huono vointi puretaan läheisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisön tuella.
Nythän sitä ei ole.Nyt on nettiyhteisöt. 🙄
Totta. Esim. av- pastalla saa henkistä tukea ongelmaan kuin ongelmaan.
Kiitos, vedin aamukahvit keuhkoihin.
Ole hyvä. Henkinen tuki saavutti kohteensa.
Autokuormittain 13 vuotiaita ja muita suomalaisia lapsia ja nuoria,jotka pakoitettiin sotaan kun oli pula miehistä, tuli kotiin kuorma auton lavalla kuolleina.
Näin näitä kuvia ja kuulin, kun eräs perhetuttava kertoi että hänen velipoika oli jonossa ,pakollisena rintamalle. Ikä 13 vuotta. Silloin tuli itku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sota-aikana hamstrattiin makaronia, säilykkeitä ja kaikkea muuta mitä sattui saamaan (muistuuko mieleen mitään tuttua?). Nuoriso salabiletti. Pimennysmääräysten noudattamista piti vahtia, koska kaikkia ei huvittanut. Kaikki eivät menneet ilmahyökkäysten aikana pommisuojaan, koska ei huvittanut.
Säilykkeitä? Makaronia? Varmaan soijakastikettakin?
Siihen aikaan syötiin perunaa ja kastiketta, säilykkeet oli sama asia kuin itsepurkitettu kurkku ja hillot.
Sittenhän tilalle tulikin ostokortit.
Kyllä jo silloin oli säilykkeitä ja makaronia. Ja hamstrattiin perunaakin, jos sitä sai. Siinä vaiheessa kun tuli säännöstely ja ostokortit, kaikki jotka pystyivät pimittivät kansanhuollolta ja mustan pörssin kauppaa tehtiin niin paljon kuin pystyttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma isoisäni oli sodan jälkeen väkivaltainen perhettään kohtaan ja vietti viimeiset kolme vuosikymmentään sairaalassa, kun ei ollut fyysisestikään koskaan toipunut sodasta.
Toinen isoisä oli kotikuntoinen mutta pysyvästi puolikuuro. Muistan mummolavierailuista, että hän istui hiljaa pöydän nurkassa, kun ei oikein voinut osallistua keskusteluun.
Minun rintamalla ollut isoisäni alkoholisoitui loppuvuosinaan ja kuulemma varsinkin kännissä näki painajaisia ja huusi vielä 90-luvullakin. Toisen vanhemman puolelta alkoholisoitui isoisoisä ja hänen veljensä, sekä veljen poika. Siinä toisessa sukuhaarassa tosin on luultavasti muutenkin alkoholismigeeni kun ongelmia on yhdellä minunkin sukupolvestani.
Isäni huusi jatkuvasti kännipäissään; Älkää ampuko ; älkää ampuko.
Mitä noita kuvia koronanvastaisesta mielenosoituksesta Helsingissä ja niistä parista tyypistä Turussa katsoo niin vaikeinta tää korona näyttää olevan keski-iän ylittäneille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin selvisi? Väität siis tosisasi, ettei sota särkenyt ihmisten mieliä? Sodanjälkeisinä vuosina ei ollut perheväkivaltaa, päihdeongelmia, itsemurhia? Esimerkiksi ukkini tappoi itsensä, toki vasta vanhemmalla iällä. Turha näitä on sankaritarinoiksi sepittää.
Tietenkin suurin osa jatkoi elämää, teki töitä, perusti perheen, mutta varjo oli pitkä. Ihan samalla tavalla käy nytkin. Osa tippuu kyydistä, suurin osa jatkaa. Mutta niilläkin, jotka jatkaa, poikkeusaika voi näkyä mielentereydessä tai muussakin.
Mikähän tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää?
Ai nytkö ei ole ollut itsemurhia ja perheväkivaltaa yli 20 vuoteen, suurin osa veteraaneista kun menehtyi jo ennen 2000-luvun alkua ja moiset riesat siis katosivat kokonaan? Jännä juttu, että tässä on ollut hyviä vuosia jo monia, ei mitään ongelmia, koska sodasta on niin pitkä aika!
Sodan varjo on vieläkin meidän sodassa olleiden lasten elämässä. Seuraa , ja muistelen kuinka kamalaa oli kuulla niitä rintamajuttuja kun miehet kännissä niitä muisteli. Lapsena se oli pelottavaa, nyt aikuisena ymmärtää vieläkin paremmin miten karmeaa jättää kaveri(t) kuolemaan yksin vieraalle maalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin selvisi? Väität siis tosisasi, ettei sota särkenyt ihmisten mieliä? Sodanjälkeisinä vuosina ei ollut perheväkivaltaa, päihdeongelmia, itsemurhia? Esimerkiksi ukkini tappoi itsensä, toki vasta vanhemmalla iällä. Turha näitä on sankaritarinoiksi sepittää.
Tietenkin suurin osa jatkoi elämää, teki töitä, perusti perheen, mutta varjo oli pitkä. Ihan samalla tavalla käy nytkin. Osa tippuu kyydistä, suurin osa jatkaa. Mutta niilläkin, jotka jatkaa, poikkeusaika voi näkyä mielentereydessä tai muussakin.
Mikähän tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää?
Ai nytkö ei ole ollut itsemurhia ja perheväkivaltaa yli 20 vuoteen, suurin osa veteraaneista kun menehtyi jo ennen 2000-luvun alkua ja moiset riesat siis katosivat kokonaan? Jännä juttu, että tässä on ollut hyviä vuosia jo monia, ei mitään ongelmia, koska sodasta on niin pitkä aika!
Öö, niinköhän minä sanoin? Se pointti oli just se, että ihmisen rikkomiseen ei tarvita sotaa, mutta kyllä sotakin rikkoi ihmisiä. Ap väitti, että ihmiset selvisivät sodasta, minä väitän, että se selvimäminen nyt on aika tavalla määrittelykysymys.
Mutta jos nyt vaikka puhutaan itsemurhista, niin tilastot on tässä: https://findikaattori.fi/fi/10
Ei ne nyt suoraan sodasta johdu - sota-aikana itseasiassa ne väheni - mutta väittäisin, että 1950- luvun pomppu johtuu aika pitkälle sotatraumoista.
Mutta vielä yksinkertaistaen. Väite sota rikkoo ihmisiä EI TARKOITA vain sota rikkoo ihmisiä. Ihan perus logiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Sodan glorifioinnin voisi jo lopettaa. Suurimmaksi osaksi se ei ollut Rokan Antteja ja sankarilottia. Se oli väsymystä, pelkoa, turhautumista, puutetta, henkisiä ja fyysisiä vammoja, mahdollisimman helpolla selviämistä, ohjeiden ja määräysten kiertämistä.
Se oli kamppailua isänmaan vapaudesta! Ei saa milloinkaan unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Nythän oli kyse sota-ajan nuorista kuten Niskasen Pojat elokuvassa. Nythän tuon ikäiset räkii kauppojen edustoilla ja maleksii tuulikaapeissa bensalta haisten. Eikä kenelläkään ole maskia naamalla.
Silloinkin räittiin ja maleksittiin. Osa siitä sukupolvesta jäi heitteille. Heitä ei vaan enää ole eikä heitä muistella itsenäisyyspäivinä.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sodan glorifioinnin voisi jo lopettaa. Suurimmaksi osaksi se ei ollut Rokan Antteja ja sankarilottia. Se oli väsymystä, pelkoa, turhautumista, puutetta, henkisiä ja fyysisiä vammoja, mahdollisimman helpolla selviämistä, ohjeiden ja määräysten kiertämistä.
Se oli kamppailua isänmaan vapaudesta! Ei saa milloinkaan unohtaa.
Ei pidä unohtaa, mutta suhtautumistapaa pitäisi muuttaa. Ehkä se nykyinen sankarimyytti on jonkinlainen hyvitys suurten ikäluokkien vihamielisyydestä ja vähättelystä, mutta siinä on menty liikaa toiseen ääripäähän ja tehdään veteraaneista jonkinlaisia supersankareita.
Vierailija kirjoitti:
Rankka vuosi -dokumentissa vanha mies käy katsomassa läheistään hoitokodin ikkunan takaa. Ja toteaa että tämä ihmisten eristäminen on kamalinta mitä hän on kokenut, pahempaa kuin pommitukset.
On aivan pahinta mitä voi sairaalle aiheuttaa. Eristyneenä omistaan. Aivan surullista .Ja nyt tuli itku.En päässyt minäkään sanomaan hyvästiä lapsuuden kaverille . Siellä hän yksin joutui kamppailemaan tuskissaan.
Kun lääkäri soitti ja sanoi että emme voi antaa hänelle mitään elämää auttavaa ? lääkettä ,ymmärsin että oli vain päivistä kysymys.
Hän kertoi että ystävätär ei halunnut millään maskia naamalle .4 henkilökunnasta sai riidellä siitä.
Kun ihminen on noin sairas,m ei hän voi tietää miksi se maski laitetaan naamalle. Hänellä oli KOL eli keuhkotauti joten luulen että hän sai paniikin ,eikä ymmärtänyt .
Vierailija kirjoitti:
Käy joskus sankarihautausmaalla. Ne ovat täynnä nuoria toisesta maailmansodasta selvinneitä.
No ei todellakaan ole.Ne jotka on haudattu in sodassa kuolleita. Mitä en ymmärrä ?
Koska ihanat saksalaiset miehet <3
Yhteisöllisyys ja seura.
Eli ihan päinvastaista mitä koronassa.