Miksi ihmiset ärsyyntyy minuun, kun jännitän/olen hermostunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinun viesteistäsi paistaa, että demonisoit ujot ja jännittäjät, koska heidän jännittämisensä aiheuttaa ahdistavan reaktion muissa. Ei ole mitään hyväksyttävää eikä ymmärrettävää, että vaikka työpaikan kokouksessa yksi huokailee muille, pyörittelee silmiään ja alkaa puhua päälle, jos joku ujompi takeltelee sanoissaan. Se on huonoa käytöstä. Ujous on yleensä melko pysyvä temperamenttipiirre, mutta ilkeyttä ei voi sallia millään alkukantaisuudella. Myös nämä puolustelemasi silmienpyörittelijät voisivat mennä itseensä ja miettiä, miksi jonkun heikkous aiheuttaa heissä niin aggressiivisen ja halveksivan reaktion. 

Ei olekaan hyväksyttävää, mutta ap ei nyt täsmentänyt, mistä on kyse. Tuo mistä sä puhut on työpaikkakiusaamista ja jyräämistä, mutta ap kysyi ylipäänsä silmien pyörittelystä ja kärsimättämästä huokailusta.

Toisessa ääripäässä on varmasti kiusaaminen, mutta toisessa on myös tiedostamaton ärtymys. Kahdeksantoista on siinä ihan oikeassa, turhaan häntä haukut.

Minä käyn terapiassa kolmatta kuukautta sosiaalisen ahdistuksen ja ocd:n takia. Jopa mulle joskus huomautellaan huokailusta. Vain tosi pieni osa meidän jokaisen käytöksestä on tiedostettua ja tahallista toimintaa. Joten on aivotonta tulkita kaikkea kärsimättämyyttä tahalliseksi mobbaamiseksi.

Sekin on totta, että me voidaan vaikuttaa vaan omaan käytökseen. Jos kaikki johtuu muka aina muista, aina joku paha ihminen kiusaa, ei tule tehneeksi mitään esim. omalle ahdistukselle. Syypää on aina joku muu. Tästä on puhuttu terapeutin kanssa aika paljon, että aika usein mä itse luen tilanteita väärim. Ja vaikka joku oikeesti joskus oliskin ilkeä ja ylimielinen, se kertoo enemmän siitä tyypistä kuin musta.

Itse asiassa pahinta, mitä sä voit sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivälle tolkuttaa on just toi, että sä vahvistat sen luuloa siitä, että kaikki pahantahtoisesti pyrkii koko ajan nujertamaan ja mitätöimään sitä. Se ei ole totta. Enimmäkseen muita ihmisiä evvk kiinnostaa, jännittääkö joku.

Ei se ole työpaikkakiusaamista vaan normaali ja hyväksyttävä reaktio ihmisen erilaisuuteen. Kiusatun pitää muuttua, koska hänen erilaisuutensa ahdistaa muita. Tätähän te hoette.

Koeta nyt ap rauhottua. Kukaan ei ole sanonut että se on ok. Vaan ne on vastanneet sun otsikossa olevaan kysymykseen.

Jos halusit vaan haukkua muita ja pitää niitä sun sosiaalisen ahdistuksen syntipukkina, niin miksi tulit kysymään täältä kommenttia?

Äärimillään jännittäjän synnyttämä reaktio on kiusaamista. Ei kiistä sitä kukaan. Yleensä ei ole, vaan hämmennystä, kärsimättömyyttä tai tosiaan ärtymystä, kun muut ei tajua, miksi joku jännittää tilanteessa, joss muiden mielestä ei ole mitään syytä jännittää.

Kai sä nyt tajuat, että tilanteet on aika erilaisia sillon, kun vaikka koulussa luokka pilkkaa jännittävää esitelmän pitäjää ja silloin kun se jännittäjä ylitulkitsee jonkun syvän hengityksen olevan ylimielistä huokailua? Tajuatko?

Sulle ei ole mitään apua siitä, että sun ihmisvihaa ja pelkoa ruokitaan ulkoapäin. Sun pitäis päästä siitä eroon, jos sä haluat vähentää jännitystä. Tääkin on tärkeä pointti.

Mua itseäni terapia auttaa paljon. Oon opetellut tajuamaan, että tosiaankin ihmiset esimerkiksi huokailee ja ilmehtii ihan musta riippumattomista syistä. Kaikki ei liity muhun! Mä tosiaan itsekin huokailen, kun mua jännittää niin paljon. Siksi noihin ei kannata kiinnittää liikaa huomiota. Ok, mulkvistejäkin tulee joskus kohdalle, mutta tosi harvoin, enimmäkseen ihmiset suhtautuu hyvin varsinkin kun ne tietää, että mä jännitän puhumista.

Mutta olkoon, mä en nyt viitsi vääntää sun kanssa enempää. Tulkitset väärin ja tarkoitushakuisesti saamiasi kommentteja etkä edes selvästi viitsi niitä lukea kunnolla. Jos sä haluat apua jännitykseen, sitä on saatavilla. Oma valintasi. Lue vaikka alkupäässä ketjua olevat linkit ekana.

En ole ap. 

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen ujo ja jännittäjä, mutta parantunut siitä. Olen nykyään esimiehenä ja samaa mieltä kuin jotkut tänne vastanneet eli kyllä se vika löytyy aina ja ihan aina ihmisestä itsestään. Pahimmat jännittäjät karsiutuvat toki pois jo haastatteluvaiheessa, mutta joskus on tapahtunut virherektytointeja. 

Olen sitä mieltä, että työpaikkakiusaamista ei ole olemassakaan. Aikuiset ihmiset eivät kiusaa. Näitä selvittelen aina välillä ja kyllä se syy löytyy aina kiusatusta itsestään. Jos joku tulee kertomaan minulle "kiusaamisesta", ensimmäinen kysymykseni on, että mitä sinä sitten olet tehnyt. Kukaan ei ikinä tykkää, kun kerron, että tuhahtelu ja raivo ovat tunteita siinä missä ujouskin, mutta se on ihan totta. Työelämässä ei pärjää herkkänä. Eihän sitä voi sanoa ihmiselle suoraan, mutta yleensä kiusatut ymmärtävät lähteä itse. Yhteen yksikköön olemme hakeneet jo vuosia työntekijää, mutta vielä ei ole löytynyt tarpeeksi lujaa ihmistä. Kukaan ei voi muuttaa toista ihmistä, joten itse on vastuussa omasta muuttumisestaan. Minäkin olin lapsena ujo, mutta muutuin ekstrovertiksi. Tiedän siis, että parantuminen on mahdollista. Ymmärrän ihan hyvin, miksi minua kiusattiin ala-asteella. Se oli oma vikani, koska olin erilainen kuin muut. 

Jännittäminen aiheuttaa palavereissa kiusallisen ilmapiirin. Ei voidakaan keskustella itse aiheesta, kun tiedostamatta kaikkien reaktiot keskittyvät siihen yhteen hiljaiseen ja aiheuttavat varautuneen ilmapiirin. Tuo on hyvä vertaus, että koko ryhmä on ikään kuin vaarassa yhden heikon takia. Luonnossa heikot karsiutuvat pois. Koko ryhmä on yhtä heikko kuin sen heikoin lenkki. On ihan ymmärrettävää, että yksi punastelija aiheuttaa ärtymystä tai jopa tuhahtelua ja silmien pyörittelyä muissa. Ei mikään toimi niin, että yhtä pitää paapoa. Jännittäjät voivat muuttaa itsensä vaikka terapiassa tai lääkkeillä. Silloin he eivät anna muille syytä tuhahtelulle ja ikävälle käytökselle. 

Jaa taasko Porvoosta terkkuja. 

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen ujo ja jännittäjä, mutta parantunut siitä. Olen nykyään esimiehenä ja samaa mieltä kuin jotkut tänne vastanneet eli kyllä se vika löytyy aina ja ihan aina ihmisestä itsestään. Pahimmat jännittäjät karsiutuvat toki pois jo haastatteluvaiheessa, mutta joskus on tapahtunut virherektytointeja. 

Olen sitä mieltä, että työpaikkakiusaamista ei ole olemassakaan. Aikuiset ihmiset eivät kiusaa. Näitä selvittelen aina välillä ja kyllä se syy löytyy aina kiusatusta itsestään. Jos joku tulee kertomaan minulle "kiusaamisesta", ensimmäinen kysymykseni on, että mitä sinä sitten olet tehnyt. Kukaan ei ikinä tykkää, kun kerron, että tuhahtelu ja raivo ovat tunteita siinä missä ujouskin, mutta se on ihan totta. Työelämässä ei pärjää herkkänä. Eihän sitä voi sanoa ihmiselle suoraan, mutta yleensä kiusatut ymmärtävät lähteä itse. Yhteen yksikköön olemme hakeneet jo vuosia työntekijää, mutta vielä ei ole löytynyt tarpeeksi lujaa ihmistä. Kukaan ei voi muuttaa toista ihmistä, joten itse on vastuussa omasta muuttumisestaan. Minäkin olin lapsena ujo, mutta muutuin ekstrovertiksi. Tiedän siis, että parantuminen on mahdollista. Ymmärrän ihan hyvin, miksi minua kiusattiin ala-asteella. Se oli oma vikani, koska olin erilainen kuin muut. 

Jännittäminen aiheuttaa palavereissa kiusallisen ilmapiirin. Ei voidakaan keskustella itse aiheesta, kun tiedostamatta kaikkien reaktiot keskittyvät siihen yhteen hiljaiseen ja aiheuttavat varautuneen ilmapiirin. Tuo on hyvä vertaus, että koko ryhmä on ikään kuin vaarassa yhden heikon takia. Luonnossa heikot karsiutuvat pois. Koko ryhmä on yhtä heikko kuin sen heikoin lenkki. On ihan ymmärrettävää, että yksi punastelija aiheuttaa ärtymystä tai jopa tuhahtelua ja silmien pyörittelyä muissa. Ei mikään toimi niin, että yhtä pitää paapoa. Jännittäjät voivat muuttaa itsensä vaikka terapiassa tai lääkkeillä. Silloin he eivät anna muille syytä tuhahtelulle ja ikävälle käytökselle. 

Hyi helv mikö kommentti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen ujo ja jännittäjä, mutta parantunut siitä. Olen nykyään esimiehenä ja samaa mieltä kuin jotkut tänne vastanneet eli kyllä se vika löytyy aina ja ihan aina ihmisestä itsestään. Pahimmat jännittäjät karsiutuvat toki pois jo haastatteluvaiheessa, mutta joskus on tapahtunut virherektytointeja. 

Olen sitä mieltä, että työpaikkakiusaamista ei ole olemassakaan. Aikuiset ihmiset eivät kiusaa. Näitä selvittelen aina välillä ja kyllä se syy löytyy aina kiusatusta itsestään. Jos joku tulee kertomaan minulle "kiusaamisesta", ensimmäinen kysymykseni on, että mitä sinä sitten olet tehnyt. Kukaan ei ikinä tykkää, kun kerron, että tuhahtelu ja raivo ovat tunteita siinä missä ujouskin, mutta se on ihan totta. Työelämässä ei pärjää herkkänä. Eihän sitä voi sanoa ihmiselle suoraan, mutta yleensä kiusatut ymmärtävät lähteä itse. Yhteen yksikköön olemme hakeneet jo vuosia työntekijää, mutta vielä ei ole löytynyt tarpeeksi lujaa ihmistä. Kukaan ei voi muuttaa toista ihmistä, joten itse on vastuussa omasta muuttumisestaan. Minäkin olin lapsena ujo, mutta muutuin ekstrovertiksi. Tiedän siis, että parantuminen on mahdollista. Ymmärrän ihan hyvin, miksi minua kiusattiin ala-asteella. Se oli oma vikani, koska olin erilainen kuin muut. 

Jännittäminen aiheuttaa palavereissa kiusallisen ilmapiirin. Ei voidakaan keskustella itse aiheesta, kun tiedostamatta kaikkien reaktiot keskittyvät siihen yhteen hiljaiseen ja aiheuttavat varautuneen ilmapiirin. Tuo on hyvä vertaus, että koko ryhmä on ikään kuin vaarassa yhden heikon takia. Luonnossa heikot karsiutuvat pois. Koko ryhmä on yhtä heikko kuin sen heikoin lenkki. On ihan ymmärrettävää, että yksi punastelija aiheuttaa ärtymystä tai jopa tuhahtelua ja silmien pyörittelyä muissa. Ei mikään toimi niin, että yhtä pitää paapoa. Jännittäjät voivat muuttaa itsensä vaikka terapiassa tai lääkkeillä. Silloin he eivät anna muille syytä tuhahtelulle ja ikävälle käytökselle. 

Hyi helv mikö kommentti

Niinpä. Palasin ketjuun vasta tänään ja luin samaa. Toiv. provo tai sitten pahasti katkeroitunut mulkero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ymmärsin, miksi koulukiusaamisen annetaan jatkua hautaan asti. On ihmisiä, joiden mielestä kiusaaminen on luolamiesajoilta peräisin oleva alitajuntainen reaktio toisen heikkouteen ja siis täysin sallittua. Kiusatun pitää parantua ujoudestaan, R-viastaan tai punastumisestaan ja alkaa pukeutua kiusaajia miellyttäviin vaatteisiin, ettei hän ärsytä muita.

No niinpä.

Jännittäjän kannattaa hakea ilman muuta apua, mikäli jännittäminen häiritsee ja hankaloittaa jokapäiväistä elämää sekä ihan sen vuoksi, että hänellä itsellään olisi helpompaa olla. Muiden reaktioista jännittäjä ei sen sijaan ole vastuussa, se on jokaisen ihmisen itsensä tehtävä. Kummallista, että ihmistä pidetään jonain yliolentona, joka on kehittyneempi ja arvokkaampi kuin eläimet ja siitä huolimatta tällaista alkukantaista käytöstä puolustellaan ja se jopa hyväksytään. Jos halutaan olla niitä luomakunnan kruunuja, niin silloin käyttäytymisenkin pitää olla arvokasta, tiedostavaa ja sivistynyttä. Ei sitä, että mennään vaistojen ja alitajunnan varassa ilman mitään tietoisuutta ja ulostetaan kaikki omat ärsyyntymiset muiden niskaan.

No höh, ei kai tässä kukaan ole jännittäjää vastuuttanutkaan kuin omasta käytöksestään.

Mutta koettakaas nyt muistaa, että ap kysyi, mistä sellainen jännittäjän muissa herättämä ärtymys muissa voi johtua. SilleKIN on ihan inhimilliset syynsä. Sitä olen minä ja moni muu yrittänyt tässä ketjussa avata.

Ja kuten koko ajan olen sanonut, se ärtymys ei ole hyväksi tilanteelle eikä jännitykselle.

Mutta siitä on silti aika matka tietoiseen toisen piinaamiseen ja siksi en tykkää siitä, että kun asiaa rehellisesti on tässä ketjussa avattu, jotkut ovat heti rientäneet haukkumaan vastaajia koulukiusaajiksi. Mitä te itse tuollaisesta leimaamisesta saatte?

Ihan selvää on, että jos jännittäjää aletaan tietoisesti kiusata ja pilkata, se on väärin ja julmaa. Mutta se, että muut jännittäjän mielestä huokailevat hänelle ja vaikuttavat kärsimättömille, on ensinnäkin asia, joka saattaa olla sosiaaliseen jännittämiseen liittyvä ylitulkinta. Ja johtua aivan sen ärtyneen omasta hämmennyksestä ja ahdistuksesta, kun joku tuntuu "syyttä" pelkäävän häntä.

Ja edelleen toistan, että ärtymys ei siinä tilanteessa auta asia tietenkään. Tätäkin on sanottu koko ajan, mutta valitsette nyt hypätä tämän yli. MIksi?

18

Minusta silmien pyörittely, huokailu ja halveksivat katseet on väärin ja julmaa. Sitä ei voi perustella millään alkukantaisella eläimellisyydellä. Perustelet varmasti koulukiusaamistakin sillä, että se Pirkko-Liisa nyt on niin ruma ja puhevika inhottavan kuuloinen, että muilla on oikeus alkukantaisiin tunteisiinsa Pirkko-Liisan huonommuudesta. 

Ja taas haluat tulkita minun kannattavan koulukiusaamista. Miksi väännät sanojani? Tuo on tulkittavissa kiusaamiseksi, tajuatko?

Olen sanonut moneen kertaan, alusta asti, että silmien pyörittely jne pahentavat toisen jännittämistä ja ovat tyhmiä ja ajattelemattomia reaktioita. Ne eivät silti usein ole mitään tietoisia piinaamiseen tähtääviä reaktioita, vaan kertovat ihmisen hämmennyksestä ja omasta ahdistuksesta sen johdosta, että hän kokee jännittäjän pelkäävän heitä, eivätkä ymmärrä miksi.

Koeta nyt jo nähdä tämäkin mahdollisuus, siitä nimittäin olisi apua, jos jännittäjä ymmärtäisi, että reaktiot eivät välttämättä kerro mistään vahingoittamispyrkimyksestä. Voivat kertoa, mutta välttämättä siis eivät.

Kanssaihmisten demonisoinnista harvoin seuraa mitään hyvää, tajuathan sen.

18

Kuvitellaan tilanne, että joku ujo ja jännittävä pitää esitelmää koulussa naama punaisena ja purskahtaa itkuun, jonka seurauksena 30 teiniä purskahtaa nauruun. Nauraminen on siis ihan luonnollinen ja hyväksyttävä reaktio, koska ne lapset ovat hämmentyneitä ja ahdistuvat ujon reaktiosta. 

Jos nyt edes lukisit kommentteja, joihin vastaat, se olisi ikään kuin hedelmällisempää.

En missään ole pitänyt sosiaalista teilaamista ja nolaamista hyväksyttävänä.

Tai edes lievää ärtymystä HYVÄNÄ asiana. Tajuatko ollenkaan eroa YMMÄRRETTÄVÄN ja hyvän välillä?

Ihmisen toiminnan syitä on hyvä aina pyrkiä ymmärtämään, siis ottamaan niistä selvää ja miettimään, mistä ne johtuvat.

Mutta kuten olen alusta alkaen sanonut, kärsimätön ja ärtynyt reaktio jonkun jännittämiseen ei ole hyväksi eikä auta jännittäjää, päinvastoin. Katsopa ekasta kommentistani nro 18, siellä tämä selvästi lukee.

Ap nyt kumminkin kysyi, miksi joku reagoi ärtyneesti ja sille ON aika inhimilliset syynsä. Mikä on eri asia kuin ilmiön pitäminen hyvänä ja hyväksyttävänä.

Jos haluaa jotakin maailmassa muuttaa, se harvemmin onnistuu demonisoimalla kanssaihmisiä ja leimaamalla heidät yksioikoisesti vaan pahoiksi. Ja tällä en edelleenkään yhtään kehu itkevän esitelmänpitäjän nolaajia, se on yksiselitteisesti väärin toimittu. Sen ja jännittäjän huokailuksi tulkitseman reaktion välille mahtuu kumminkin iso kirjo tapauksia.

18

Sinä itse olet demonisoinut jännittäjiä jo viiden sivun verran ja kertonut, miten normaali reaktio nauruun purskahtaminen, silmien pyörittely ja huokailu on ja puolustellut näin toimivia. Sinusta heidän ei tarvitse muuttaa käytöstään, koska sinusta ujous ja jännittäminen ovat kiusaamista.

Luulevatkohan ihmiset jännittäjän olevan ihastunut heihin. Ja siksi ahdistuvat, kun eivät haluaisi tämän jännittäjän olevan heihin ihastunut. Ainakin voisi luulla, että nainen-mies tilanteessa toinen osapuoli voisi helposti tulkita jännityksen ihastumisen merkkinä..

Up

Siksi koska heillä ei ole joko luontaista kykyä suhtautua fiksusti erilaisuuteen tai

"todella pieni määrä elämän kokemusta".

Sekä heikohko myötätunto - /ja tai empatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyynnyn, koska olen "kateellinen". Muakin jännittää ja hermostuttaa, mutta usein en voi olla jännittynyt ja hermostunut, kun joku muu ottaa sen roolin. Se ärsyttää, että toinen voi heittäytyä vauvaksi ja mun pitää sitten olla vahva aikuinen.

Aivan kuin kuvittelisit, että jännittäminen on jotenkin tahdonalainen päätös ja jännittäjä nauttii tilanteesta. Ei todellakaan, varsinkin kun hyvin tietää, kuinka negatiivisesti jotkut hänen olemassaoloonsa suhtautuvat.

Ei sille jännittämiselle mitään voi, tiedän kyllä, kun jännitän itsekin. Sille voi paljonkin, että miten sen jännityksen aikana toimii ja itseään ilmaisee. Aina ei vaan voi lamaantua ja taantua.