Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset ärsyyntyy minuun, kun jännitän/olen hermostunut?
30.03.2021 |
Saan osakseni paljon silmänpyöräytyksiä, pahoja katseita ja syviä huokauksia. Miksi se ob ihmisten mielestä niin hirveää, jos jännitän heidän seurassaan? Tuollaiset reaktiot vaan lisäävät sitä jännitystä.
Kommentit (89)
Ihan vinkkinä, miten helpottaa "jännittävän sönköttäjän" oloa, on siirtyä kuuntelemaan henkilön viereen. Älkää siis jääkö napit vastakkain, luolamiesvaisto kertoo uhasta silloin. Kun olet henkilön rinnalla, hän kokee että olet turvana, jolloin pystyy paremmin rentoutumaan, ja saa paremmin puhuttua asiansa. Rentoudut itsekin, jolloin et ärsyynny niin paljon.
Toki jos joutuu jännittäjän likaviemäriksi, kannattaa suojella itseään, ja kertoa, että henkilön kannattaisi mennä terapiaan, sinä et ole alalle kouluttautunut. Mutta jos ei tarvitse kuin vaikka joku satunnainen kouluhomma tehdä henkilön kanssa, kannattaa pyrkiä helpottamaan omaa ja toisen kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on diagnoosi sosiaalisten tilanteiden pelosta. Joku fiksu tossa jo panikin linkin mielenterveystalon sivulle, kandee lukea ajatuksella ja hakea apua vaivaan, jos se jännittäminen on tosi yleistä sulla.
Mulla sen laukaisi koulukiusaaminen yläasteella ja vei vuosia päästä siitä eroon. Terapiasta oli apua ja ahdistuslääkityksestä.
Turhaa siitä on varsinaisesti syyttää muita. Sun jännitys syntyy susta itsestä eikä se välttämättä liity tilanteeseen tai johdu siitä, vaan sun henkilöhistoriasta ja vaivastasi.
Se, että he huomaavat sun jännityksen ja reagoivat siihen kukin omalla tavallaan - osa jopa tosiaan ärsyyntyy, koska ei ymmärrä sun käytöstä ja ahdistuu itse siitä, koska ei ymmärräå ja osaa auttaa - on tavallaan ja pohjimmiltaan tosiaan empatiareaktio, vaikkakin tyhmä sellainen. Eli ei sitä kannata tulkita sun kiusaamiseksi (joku tossa ketjussa niin sanoo, muttei se ole niin vaikka oiskin houkutteleva selitys).
Hei, tulipa mieleen vielä parempi esimerkki, joka avannee sitä toisten tuntemaa turhautumista.
Eli toi on ap sama juttu ja ilmiö kuin se, että ihmisiä ärsyttää julkisella paikalla lapsen itku. Mieti itse, mitä tunteita se herättää, kun kuulet vaikka bussissa pienen lapsen itkevän pitkään, etkä voi tehdä asialle mitään!
Se on samanlainen tilanne, koet alitajuista myötätuntoa ja sun geeneissä on se, että sun pitäisi voida auttaa lasta, mutta kun sinä olet vieras aikuinen ja lapsella on oma vanhempikin paikalla...
Ennen pitkää sinua alkaa ärsyttää, miksei se vanhempi "tee" mitään ja saa itkua loppumaan. Ehkä lapsi itsekin alkaa ärsyttää, ja huomaat ärtyväsi itsellesi, kun ärsyynnyt viattoman pienen lapsen itkusta -> se lisää ärtymystäsi lisää!
Ihan samalla lailla jännittävä ihminen herättää muissa turhautumista. Olemme laumaeläimiä, siksi kiinnitämme huomiota tuollaisiin - muinaisina aikoina yhden lauman eläimen hermostuminen herätti paniikkia muissakin, ja se oli tärkeä selviytysmistekijä.
Mutta tosiaan jos joku panikoi usein turhan takia, se vie laumalta energiaa ja HAITTAA selviytymistä (tämä oli 21:n esimerkki, kiitos siitä!)
18
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiukuttaa lähinnä aika mikä menee hukkaan yhden sönköttäessä asiaansa.
Mitä luulet, auttaako tuo asenne "sönköttäjää" esittämään asiaansa yhtään ripeämmin ja selkeämmin?
Ohiksena: älä ole aggressiivinen, hän vastasi esitettyyn kysymykseen vain rehellisesti.
Ihan kuten sinä et voi mitään jännittämiselle, hän ei voi mitään sille, että toisen takertelu ärsyttää tilanteessa, joka ei hänen silmissään vaikuta yhtään uhkaavalta tai jännitätmisen arvoiselta.
Tunne versus tunne.
Me ihmiset olemme empaattisia olentoja aina jollakin tasolla. Se, että joku seurassa selvästi on ahdistunut ja jännittää, tekee olomme epämukavaksi.
Ihmettelemme syytä jännittämiselle, alamme kiusaantua alitajuisesti siitä, että toinen pitää MEITÄ pelottavina ja stressaavina. Ja siitä seuraa helposti ärsyyntymistä, mm. sen takia, että "toisen sönkötys vie aikaa" - kömpelö ilmaus tunteellemme, joka ei välttämättä silti ole ärsyyntymistä toiseen ihmiseen, siihen jännittäjään, vaan tilanteeseen ja sen aiheuttamaan tunteeseen meissä.
Jos sinun on ap vaikea ymmärtää tuota, mieti vaikkapa tilannetta, jossa joku suuttuu seurassasi, etkä ymmärrä miksi. Osaatko itse reagoida siinä tilanteessa täysin rationaalisesti ja suuttumusta lieventävällä tavalla vai panikoitko tai suututko kenties jopa itse?
Kuten ehkä tuosta toivon mukaan ymmärrät, ihmiset reagoivat toisten irrationaalisiksi tulkitsemaansa käytökseen irrationaalisesti tunteella itsekin. Onko se järkevää? Ei ole. Onko siitä apua sille ekalle, irrationaalisesti toimivalle? Ei ole.
Olennaisinta olisi saada ne irrationaaliset ja epätarkoituksenmukaiset tunneilmaisut jotenkin hallintaan. Sinun tapauksessasi sitä jännittämistä vähemmäksi.
Se tietysti on helposti sanottu ja hankalammin tehty.
Oletko kyennyt vaikkapa terapeutin avulla selvittämään, mikä sosiaalisessa ahdistuksessasi on taustalla? Kyllä, jos vaivasi on toistuva ja haittaa elämääsi, siihen kannattaisi hakea aivan ammattiapua!
Toki kaikki me jännitämme joskus sosiaalisissa tilanteissa, mutta jos jännitys on voimakasta ja saa sinut välttelemään sellaisia tilanteita, kyse on hoitoa vaativasta sosiaalisesta ahdistuksesta/jännittämisestä.
Siitä on täällä, ammattilaisten laatimalla sivustolla testi ja omahoito-ohjeita, kannattaa lukea!
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/SPIN.aspx
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Ihan tavanomaista jännittämistä tosiaan pahentaa se, miten näet muiden kiusaantuvan siitä. Mitä enemmän yrität pakolla saada jännittämistä kuriin, sitä enemmän se sinua vaivaa. Entäpä jos et edes yritä? Sanot vaikka ääneen, että "anteeksi, mutta jännitän sosiaalisia tilanteita ja nyt minua jännittää, ja minua auttaisi, jos koettaisitte suhtautua tähän mahdollisimman rennosti, niin saisin ajan kanssa tämän vähenemään".
Jännittämisessä ei ole mitään hävettävää ja sen voi sanoittaakin, koska yleensä muut ennen pitkää sen huomaavat kumminkin.
Sosiaalinen jännittäminen on tietyllä tavalla semmoinen paniikkireaktio, jota me luolamiehinä tunsimme aina muita, vieraita ihmisiä kohdatessamme. Koskaan et voinut olla varma, miten toinen reagoi, käykö kimppuun ja tappaa saadakseen sinun ruokavarastosi ja metsästysmaasi itselleen - vai ei. Olemme kumminkin ihmisetkin eläinlaji muiden joukossa, aika heikosti liikkuva ja pieni petolaji. Varovaisuus on meillä geeneissä, ja joillain se reaktio voi olla tilanteisiin suhteettoman suuri - jotkut taas ovat niin lunkeja, että toimivat tyhmän luottavaisesti ja eivät osaa sen jännittämättömyytensä takia reagoida tarvittaessa kovinkana nopeasti.
Sinun kannattaa siis pyrkiä harjoittamaan armoa ja itseymmärrystä, ja hae hyvä ihminen apua, jos vaiva rajoittaa elämääsi!
Tämä! 👍Viisas kommentti. Jokainen jännittää, mutta jos se on voimakasta ja saa ihmisen välttelemään muiden seuraa, siihen pitää suhtautua vakavasti ja hakea apua.
Se on juuri kuten tuossa sanotaan, oudolta ja suhteettomalta vaikuttava jännittäminen saa muut varpailleen. Se sitten näkyy vaikkapa huokailuna ja silmien pyörittelynä. Totta kai se saa jännittäjän jännittämään lisää, mutta se ei silti ole varsinaisesti sua kohtaan kohdistettua ilkeilyä yhtään sen enempää kuin sun jännittämisesi ole epäluottamuslause heitä kohtaan. Molemmat tunteet on inhimillisiä reaktioita erikoiseen kanssakäymistilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiukuttaa lähinnä aika mikä menee hukkaan yhden sönköttäessä asiaansa.
Mitä luulet, auttaako tuo asenne "sönköttäjää" esittämään asiaansa yhtään ripeämmin ja selkeämmin?
Ohiksena: älä ole aggressiivinen, hän vastasi esitettyyn kysymykseen vain rehellisesti.
Ihan kuten sinä et voi mitään jännittämiselle, hän ei voi mitään sille, että toisen takertelu ärsyttää tilanteessa, joka ei hänen silmissään vaikuta yhtään uhkaavalta tai jännitätmisen arvoiselta.
Tunne versus tunne.
Me ihmiset olemme empaattisia olentoja aina jollakin tasolla. Se, että joku seurassa selvästi on ahdistunut ja jännittää, tekee olomme epämukavaksi.
Ihmettelemme syytä jännittämiselle, alamme kiusaantua alitajuisesti siitä, että toinen pitää MEITÄ pelottavina ja stressaavina. Ja siitä seuraa helposti ärsyyntymistä, mm. sen takia, että "toisen sönkötys vie aikaa" - kömpelö ilmaus tunteellemme, joka ei välttämättä silti ole ärsyyntymistä toiseen ihmiseen, siihen jännittäjään, vaan tilanteeseen ja sen aiheuttamaan tunteeseen meissä.
Jos sinun on ap vaikea ymmärtää tuota, mieti vaikkapa tilannetta, jossa joku suuttuu seurassasi, etkä ymmärrä miksi. Osaatko itse reagoida siinä tilanteessa täysin rationaalisesti ja suuttumusta lieventävällä tavalla vai panikoitko tai suututko kenties jopa itse?
Kuten ehkä tuosta toivon mukaan ymmärrät, ihmiset reagoivat toisten irrationaalisiksi tulkitsemaansa käytökseen irrationaalisesti tunteella itsekin. Onko se järkevää? Ei ole. Onko siitä apua sille ekalle, irrationaalisesti toimivalle? Ei ole.
Olennaisinta olisi saada ne irrationaaliset ja epätarkoituksenmukaiset tunneilmaisut jotenkin hallintaan. Sinun tapauksessasi sitä jännittämistä vähemmäksi.
Se tietysti on helposti sanottu ja hankalammin tehty.
Oletko kyennyt vaikkapa terapeutin avulla selvittämään, mikä sosiaalisessa ahdistuksessasi on taustalla? Kyllä, jos vaivasi on toistuva ja haittaa elämääsi, siihen kannattaisi hakea aivan ammattiapua!
Toki kaikki me jännitämme joskus sosiaalisissa tilanteissa, mutta jos jännitys on voimakasta ja saa sinut välttelemään sellaisia tilanteita, kyse on hoitoa vaativasta sosiaalisesta ahdistuksesta/jännittämisestä.
Siitä on täällä, ammattilaisten laatimalla sivustolla testi ja omahoito-ohjeita, kannattaa lukea!
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/SPIN.aspx
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Ihan tavanomaista jännittämistä tosiaan pahentaa se, miten näet muiden kiusaantuvan siitä. Mitä enemmän yrität pakolla saada jännittämistä kuriin, sitä enemmän se sinua vaivaa. Entäpä jos et edes yritä? Sanot vaikka ääneen, että "anteeksi, mutta jännitän sosiaalisia tilanteita ja nyt minua jännittää, ja minua auttaisi, jos koettaisitte suhtautua tähän mahdollisimman rennosti, niin saisin ajan kanssa tämän vähenemään".
Jännittämisessä ei ole mitään hävettävää ja sen voi sanoittaakin, koska yleensä muut ennen pitkää sen huomaavat kumminkin.
Sosiaalinen jännittäminen on tietyllä tavalla semmoinen paniikkireaktio, jota me luolamiehinä tunsimme aina muita, vieraita ihmisiä kohdatessamme. Koskaan et voinut olla varma, miten toinen reagoi, käykö kimppuun ja tappaa saadakseen sinun ruokavarastosi ja metsästysmaasi itselleen - vai ei. Olemme kumminkin ihmisetkin eläinlaji muiden joukossa, aika heikosti liikkuva ja pieni petolaji. Varovaisuus on meillä geeneissä, ja joillain se reaktio voi olla tilanteisiin suhteettoman suuri - jotkut taas ovat niin lunkeja, että toimivat tyhmän luottavaisesti ja eivät osaa sen jännittämättömyytensä takia reagoida tarvittaessa kovinkana nopeasti.
Sinun kannattaa siis pyrkiä harjoittamaan armoa ja itseymmärrystä, ja hae hyvä ihminen apua, jos vaiva rajoittaa elämääsi!
Tämä! 👍Viisas kommentti. Jokainen jännittää, mutta jos se on voimakasta ja saa ihmisen välttelemään muiden seuraa, siihen pitää suhtautua vakavasti ja hakea apua.
Se on juuri kuten tuossa sanotaan, oudolta ja suhteettomalta vaikuttava jännittäminen saa muut varpailleen. Se sitten näkyy vaikkapa huokailuna ja silmien pyörittelynä. Totta kai se saa jännittäjän jännittämään lisää, mutta se ei silti ole varsinaisesti sua kohtaan kohdistettua ilkeilyä yhtään sen enempää kuin sun jännittämisesi ole epäluottamuslause heitä kohtaan. Molemmat tunteet on inhimillisiä reaktioita erikoiseen kanssakäymistilanteeseen.
Siis silmien pyörittely, huokailu jne vai normaaleja reaktioita aikuisilta toisen jännitttämiseen? Ennemmin minä ainakin koen tuossa tilanteessa tarpeelliseksi helpottaa toisen oloa ja tehdä ilmapiiristä rennomman, jutella niitä näitä jne. Onko empatia kadonnu maapallolta vai mitä hittoa! Tai jos ei empatiaa koe niin käytöstapoja vois oottaa ja neutraalia suhtautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiukuttaa lähinnä aika mikä menee hukkaan yhden sönköttäessä asiaansa.
Mitä luulet, auttaako tuo asenne "sönköttäjää" esittämään asiaansa yhtään ripeämmin ja selkeämmin?
Ohiksena: älä ole aggressiivinen, hän vastasi esitettyyn kysymykseen vain rehellisesti.
Ihan kuten sinä et voi mitään jännittämiselle, hän ei voi mitään sille, että toisen takertelu ärsyttää tilanteessa, joka ei hänen silmissään vaikuta yhtään uhkaavalta tai jännitätmisen arvoiselta.
Tunne versus tunne.
Me ihmiset olemme empaattisia olentoja aina jollakin tasolla. Se, että joku seurassa selvästi on ahdistunut ja jännittää, tekee olomme epämukavaksi.
Ihmettelemme syytä jännittämiselle, alamme kiusaantua alitajuisesti siitä, että toinen pitää MEITÄ pelottavina ja stressaavina. Ja siitä seuraa helposti ärsyyntymistä, mm. sen takia, että "toisen sönkötys vie aikaa" - kömpelö ilmaus tunteellemme, joka ei välttämättä silti ole ärsyyntymistä toiseen ihmiseen, siihen jännittäjään, vaan tilanteeseen ja sen aiheuttamaan tunteeseen meissä.
Jos sinun on ap vaikea ymmärtää tuota, mieti vaikkapa tilannetta, jossa joku suuttuu seurassasi, etkä ymmärrä miksi. Osaatko itse reagoida siinä tilanteessa täysin rationaalisesti ja suuttumusta lieventävällä tavalla vai panikoitko tai suututko kenties jopa itse?
Kuten ehkä tuosta toivon mukaan ymmärrät, ihmiset reagoivat toisten irrationaalisiksi tulkitsemaansa käytökseen irrationaalisesti tunteella itsekin. Onko se järkevää? Ei ole. Onko siitä apua sille ekalle, irrationaalisesti toimivalle? Ei ole.
Olennaisinta olisi saada ne irrationaaliset ja epätarkoituksenmukaiset tunneilmaisut jotenkin hallintaan. Sinun tapauksessasi sitä jännittämistä vähemmäksi.
Se tietysti on helposti sanottu ja hankalammin tehty.
Oletko kyennyt vaikkapa terapeutin avulla selvittämään, mikä sosiaalisessa ahdistuksessasi on taustalla? Kyllä, jos vaivasi on toistuva ja haittaa elämääsi, siihen kannattaisi hakea aivan ammattiapua!
Toki kaikki me jännitämme joskus sosiaalisissa tilanteissa, mutta jos jännitys on voimakasta ja saa sinut välttelemään sellaisia tilanteita, kyse on hoitoa vaativasta sosiaalisesta ahdistuksesta/jännittämisestä.
Siitä on täällä, ammattilaisten laatimalla sivustolla testi ja omahoito-ohjeita, kannattaa lukea!
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/SPIN.aspx
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Ihan tavanomaista jännittämistä tosiaan pahentaa se, miten näet muiden kiusaantuvan siitä. Mitä enemmän yrität pakolla saada jännittämistä kuriin, sitä enemmän se sinua vaivaa. Entäpä jos et edes yritä? Sanot vaikka ääneen, että "anteeksi, mutta jännitän sosiaalisia tilanteita ja nyt minua jännittää, ja minua auttaisi, jos koettaisitte suhtautua tähän mahdollisimman rennosti, niin saisin ajan kanssa tämän vähenemään".
Jännittämisessä ei ole mitään hävettävää ja sen voi sanoittaakin, koska yleensä muut ennen pitkää sen huomaavat kumminkin.
Sosiaalinen jännittäminen on tietyllä tavalla semmoinen paniikkireaktio, jota me luolamiehinä tunsimme aina muita, vieraita ihmisiä kohdatessamme. Koskaan et voinut olla varma, miten toinen reagoi, käykö kimppuun ja tappaa saadakseen sinun ruokavarastosi ja metsästysmaasi itselleen - vai ei. Olemme kumminkin ihmisetkin eläinlaji muiden joukossa, aika heikosti liikkuva ja pieni petolaji. Varovaisuus on meillä geeneissä, ja joillain se reaktio voi olla tilanteisiin suhteettoman suuri - jotkut taas ovat niin lunkeja, että toimivat tyhmän luottavaisesti ja eivät osaa sen jännittämättömyytensä takia reagoida tarvittaessa kovinkana nopeasti.
Sinun kannattaa siis pyrkiä harjoittamaan armoa ja itseymmärrystä, ja hae hyvä ihminen apua, jos vaiva rajoittaa elämääsi!
Tämä! 👍Viisas kommentti. Jokainen jännittää, mutta jos se on voimakasta ja saa ihmisen välttelemään muiden seuraa, siihen pitää suhtautua vakavasti ja hakea apua.
Se on juuri kuten tuossa sanotaan, oudolta ja suhteettomalta vaikuttava jännittäminen saa muut varpailleen. Se sitten näkyy vaikkapa huokailuna ja silmien pyörittelynä. Totta kai se saa jännittäjän jännittämään lisää, mutta se ei silti ole varsinaisesti sua kohtaan kohdistettua ilkeilyä yhtään sen enempää kuin sun jännittämisesi ole epäluottamuslause heitä kohtaan. Molemmat tunteet on inhimillisiä reaktioita erikoiseen kanssakäymistilanteeseen.Siis silmien pyörittely, huokailu jne vai normaaleja reaktioita aikuisilta toisen jännitttämiseen? Ennemmin minä ainakin koen tuossa tilanteessa tarpeelliseksi helpottaa toisen oloa ja tehdä ilmapiiristä rennomman, jutella niitä näitä jne. Onko empatia kadonnu maapallolta vai mitä hittoa! Tai jos ei empatiaa koe niin käytöstapoja vois oottaa ja neutraalia suhtautumista.
Kyllä ne on normaaleja reaktioita ihan kuten aiheeton jännityskin. Kuten sanoin, ne eivät ole rationaalisia eivätkä auta jännittäjää, mutta ne kumpuavat ihmisten laumageeneistä.
Esitin tuossa tokalla sivulla toisen esimerkin vastaavasta reaktiosta eli sen, miten vieraan lapsen itku saa sinun olosi levottomaksi ja jopa ärtyneeksi julkisella paikalla.
18
Oletko koskaan ap miettinyt, että sun jännitys viestii toisille, että pelkäät heitä ja et tykkää olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan? Et ehkä halua tietoisesti sitä viestiä ja voi olla, että sinulla ei varsinaisesti ole mitään heitä vastaan, mutta sitä sinä viestit, kun jännität heidän seurassaan.
Negatiivinen suhtautumisesi siis herättää heissä negatiivisen vastareaktion, jos he eivät tunnista ja tajua, että kyse on sinun tavastasi ja sosiaalisten tilanteiden pelostasi.
Siksikään ei ole huono asia kertoa, että sinä olet jännittäjä ja tilanteita helpottaa, jos he yrittää olla kiinnittämättä siihen huomiota. Ok, random-tyypeille ei kannata tilittää, mutta esim. säännöllisesti kohtaamillesi työkavereille tmv. voi olla järkeä kertoa. Silloin sulta ei mene energiaa jännittämisen peittelyyn, mikä lievittää sun jännittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiukuttaa lähinnä aika mikä menee hukkaan yhden sönköttäessä asiaansa.
Mitä luulet, auttaako tuo asenne "sönköttäjää" esittämään asiaansa yhtään ripeämmin ja selkeämmin?
Ohiksena: älä ole aggressiivinen, hän vastasi esitettyyn kysymykseen vain rehellisesti.
Ihan kuten sinä et voi mitään jännittämiselle, hän ei voi mitään sille, että toisen takertelu ärsyttää tilanteessa, joka ei hänen silmissään vaikuta yhtään uhkaavalta tai jännitätmisen arvoiselta.
Tunne versus tunne.
Me ihmiset olemme empaattisia olentoja aina jollakin tasolla. Se, että joku seurassa selvästi on ahdistunut ja jännittää, tekee olomme epämukavaksi.
Ihmettelemme syytä jännittämiselle, alamme kiusaantua alitajuisesti siitä, että toinen pitää MEITÄ pelottavina ja stressaavina. Ja siitä seuraa helposti ärsyyntymistä, mm. sen takia, että "toisen sönkötys vie aikaa" - kömpelö ilmaus tunteellemme, joka ei välttämättä silti ole ärsyyntymistä toiseen ihmiseen, siihen jännittäjään, vaan tilanteeseen ja sen aiheuttamaan tunteeseen meissä.
Jos sinun on ap vaikea ymmärtää tuota, mieti vaikkapa tilannetta, jossa joku suuttuu seurassasi, etkä ymmärrä miksi. Osaatko itse reagoida siinä tilanteessa täysin rationaalisesti ja suuttumusta lieventävällä tavalla vai panikoitko tai suututko kenties jopa itse?
Kuten ehkä tuosta toivon mukaan ymmärrät, ihmiset reagoivat toisten irrationaalisiksi tulkitsemaansa käytökseen irrationaalisesti tunteella itsekin. Onko se järkevää? Ei ole. Onko siitä apua sille ekalle, irrationaalisesti toimivalle? Ei ole.
Olennaisinta olisi saada ne irrationaaliset ja epätarkoituksenmukaiset tunneilmaisut jotenkin hallintaan. Sinun tapauksessasi sitä jännittämistä vähemmäksi.
Se tietysti on helposti sanottu ja hankalammin tehty.
Oletko kyennyt vaikkapa terapeutin avulla selvittämään, mikä sosiaalisessa ahdistuksessasi on taustalla? Kyllä, jos vaivasi on toistuva ja haittaa elämääsi, siihen kannattaisi hakea aivan ammattiapua!
Toki kaikki me jännitämme joskus sosiaalisissa tilanteissa, mutta jos jännitys on voimakasta ja saa sinut välttelemään sellaisia tilanteita, kyse on hoitoa vaativasta sosiaalisesta ahdistuksesta/jännittämisestä.
Siitä on täällä, ammattilaisten laatimalla sivustolla testi ja omahoito-ohjeita, kannattaa lukea!
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/SPIN.aspx
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Ihan tavanomaista jännittämistä tosiaan pahentaa se, miten näet muiden kiusaantuvan siitä. Mitä enemmän yrität pakolla saada jännittämistä kuriin, sitä enemmän se sinua vaivaa. Entäpä jos et edes yritä? Sanot vaikka ääneen, että "anteeksi, mutta jännitän sosiaalisia tilanteita ja nyt minua jännittää, ja minua auttaisi, jos koettaisitte suhtautua tähän mahdollisimman rennosti, niin saisin ajan kanssa tämän vähenemään".
Jännittämisessä ei ole mitään hävettävää ja sen voi sanoittaakin, koska yleensä muut ennen pitkää sen huomaavat kumminkin.
Sosiaalinen jännittäminen on tietyllä tavalla semmoinen paniikkireaktio, jota me luolamiehinä tunsimme aina muita, vieraita ihmisiä kohdatessamme. Koskaan et voinut olla varma, miten toinen reagoi, käykö kimppuun ja tappaa saadakseen sinun ruokavarastosi ja metsästysmaasi itselleen - vai ei. Olemme kumminkin ihmisetkin eläinlaji muiden joukossa, aika heikosti liikkuva ja pieni petolaji. Varovaisuus on meillä geeneissä, ja joillain se reaktio voi olla tilanteisiin suhteettoman suuri - jotkut taas ovat niin lunkeja, että toimivat tyhmän luottavaisesti ja eivät osaa sen jännittämättömyytensä takia reagoida tarvittaessa kovinkana nopeasti.
Sinun kannattaa siis pyrkiä harjoittamaan armoa ja itseymmärrystä, ja hae hyvä ihminen apua, jos vaiva rajoittaa elämääsi!
Tämä! 👍Viisas kommentti. Jokainen jännittää, mutta jos se on voimakasta ja saa ihmisen välttelemään muiden seuraa, siihen pitää suhtautua vakavasti ja hakea apua.
Se on juuri kuten tuossa sanotaan, oudolta ja suhteettomalta vaikuttava jännittäminen saa muut varpailleen. Se sitten näkyy vaikkapa huokailuna ja silmien pyörittelynä. Totta kai se saa jännittäjän jännittämään lisää, mutta se ei silti ole varsinaisesti sua kohtaan kohdistettua ilkeilyä yhtään sen enempää kuin sun jännittämisesi ole epäluottamuslause heitä kohtaan. Molemmat tunteet on inhimillisiä reaktioita erikoiseen kanssakäymistilanteeseen.Siis silmien pyörittely, huokailu jne vai normaaleja reaktioita aikuisilta toisen jännitttämiseen? Ennemmin minä ainakin koen tuossa tilanteessa tarpeelliseksi helpottaa toisen oloa ja tehdä ilmapiiristä rennomman, jutella niitä näitä jne. Onko empatia kadonnu maapallolta vai mitä hittoa! Tai jos ei empatiaa koe niin käytöstapoja vois oottaa ja neutraalia suhtautumista.
Ja sulla niitä muka on, kun vastaat noin kiukkuisesti ihmisille, jotka yrittää vastata ap:n kysymykseen? 🙄 Siinä sulle silmien pyörittelyä ja ihan syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten kohtaaminen on viestintää. Ja iso osa siitä on tahatonta ja alitajuista ei-sanallista viestintää.
Jos joku jännittää hirveästi ja se ei tilanteen jatkuessa osoita laantumisen merkkejä - normistikin outojen ihmisten kohtaaminen jännittää jonkin verran, mutta se tasoittuu aika pian - mieti ap itse, mitä viestit.
Viestitkö, että "suhtaudun teihin ja tähän tilanteeseen myönteisesti"?
No et. Sun jännitys ja stressi viestii pelkoa ja epäluuloa ja sitä, ettet pidä muista siinä tilanteessa olevista. Ok, et välttämättä viesti tuota tietoisesti, mutta se on samalla lailla negatiivinen viesti mitä muilta sitten tulee sulle takaisin eli vaikka nyt hämmentynyt huokailu tai ärtynyt silmien pyörittely.
Kummatkin siinä viestii siis tahattomasti väärin.
En oikein ymmärrä mikä tuossa on jollekin kova alapeukuttamisen paikka. Ottaako koville, kun ei voi demonisoida muita ja vierittää kaikkea vastuuta muille?
Oikeasti kyse kumminkaan ei ole taistelusta tai kilpailusta vaan inhimillisestä virheviestinnästä. Totta kai jännittäjää auttaa parhaiten, kun muut suhtautuu mahdollisimman rauhallisesti! Useimmat niin tekevätkin JOS ymmärtävät, että toisen jännitys johtuu tästä itsestään eikä suuntaudu juuri kyseisiin ihmisiin.
Jännittämiseen kumminkin kuuluu myös olennaisesti muiden reaktioiden ylilukeminen. On siis täysin mahdollista sekin, että jännittäjään EI oikeasti suhtauduta sen kummemmin ärtyneesti.
Ärsyynnyn, koska olen "kateellinen". Muakin jännittää ja hermostuttaa, mutta usein en voi olla jännittynyt ja hermostunut, kun joku muu ottaa sen roolin. Se ärsyttää, että toinen voi heittäytyä vauvaksi ja mun pitää sitten olla vahva aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihminen joka pelkää kuollakseen julkisesti puhumista. Pyörryttää, sanat takeltelevat, veri lehahtaa poskille, kädet tärisee...
...ja jälkikäteen kun pahoittelen jollekin puolitutulle miten olin ihan shokissa siellä edessä, niin hän kummastelee ettei tiennytkään minun olevan puhuja-jännittäjä, kun ei esiintymisestä sitä huomannut.
Kävin jopa sellaisen jännittäjille tarkoitetun kurssin, paras neuvo minkä siellä sain oli että ei tarvitse hävetä jännittämistä. Jos tietää oireensa pahaksi, kannattaa puheen aluksi sanoa että "minua vähän jännittää tämä puheen pito, mutta yritetään kuitenkin". Siten kaikki tietävät jännityksestäsi, ja ymmärtävät jos sinulla menee sanat sekaisin tai ääni värisee tai mikä se sinun reaktiosi onkaan, eikä sinun tarvitse enää jännittää jännittämistä. Se oikeasti auttaa.
Jännitän edelleen puheiden pitämistä, mutta se ei estä minua enää nousemasta sinne lavalle kaikkien eteen. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiukuttaa lähinnä aika mikä menee hukkaan yhden sönköttäessä asiaansa.
Mitä luulet, auttaako tuo asenne "sönköttäjää" esittämään asiaansa yhtään ripeämmin ja selkeämmin?
Ohiksena: älä ole aggressiivinen, hän vastasi esitettyyn kysymykseen vain rehellisesti.
Ihan kuten sinä et voi mitään jännittämiselle, hän ei voi mitään sille, että toisen takertelu ärsyttää tilanteessa, joka ei hänen silmissään vaikuta yhtään uhkaavalta tai jännitätmisen arvoiselta.
Tunne versus tunne.
Me ihmiset olemme empaattisia olentoja aina jollakin tasolla. Se, että joku seurassa selvästi on ahdistunut ja jännittää, tekee olomme epämukavaksi.
Ihmettelemme syytä jännittämiselle, alamme kiusaantua alitajuisesti siitä, että toinen pitää MEITÄ pelottavina ja stressaavina. Ja siitä seuraa helposti ärsyyntymistä, mm. sen takia, että "toisen sönkötys vie aikaa" - kömpelö ilmaus tunteellemme, joka ei välttämättä silti ole ärsyyntymistä toiseen ihmiseen, siihen jännittäjään, vaan tilanteeseen ja sen aiheuttamaan tunteeseen meissä.
Jos sinun on ap vaikea ymmärtää tuota, mieti vaikkapa tilannetta, jossa joku suuttuu seurassasi, etkä ymmärrä miksi. Osaatko itse reagoida siinä tilanteessa täysin rationaalisesti ja suuttumusta lieventävällä tavalla vai panikoitko tai suututko kenties jopa itse?
Kuten ehkä tuosta toivon mukaan ymmärrät, ihmiset reagoivat toisten irrationaalisiksi tulkitsemaansa käytökseen irrationaalisesti tunteella itsekin. Onko se järkevää? Ei ole. Onko siitä apua sille ekalle, irrationaalisesti toimivalle? Ei ole.
Olennaisinta olisi saada ne irrationaaliset ja epätarkoituksenmukaiset tunneilmaisut jotenkin hallintaan. Sinun tapauksessasi sitä jännittämistä vähemmäksi.
Se tietysti on helposti sanottu ja hankalammin tehty.
Oletko kyennyt vaikkapa terapeutin avulla selvittämään, mikä sosiaalisessa ahdistuksessasi on taustalla? Kyllä, jos vaivasi on toistuva ja haittaa elämääsi, siihen kannattaisi hakea aivan ammattiapua!
Toki kaikki me jännitämme joskus sosiaalisissa tilanteissa, mutta jos jännitys on voimakasta ja saa sinut välttelemään sellaisia tilanteita, kyse on hoitoa vaativasta sosiaalisesta ahdistuksesta/jännittämisestä.
Siitä on täällä, ammattilaisten laatimalla sivustolla testi ja omahoito-ohjeita, kannattaa lukea!
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/SPIN.aspx
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Ihan tavanomaista jännittämistä tosiaan pahentaa se, miten näet muiden kiusaantuvan siitä. Mitä enemmän yrität pakolla saada jännittämistä kuriin, sitä enemmän se sinua vaivaa. Entäpä jos et edes yritä? Sanot vaikka ääneen, että "anteeksi, mutta jännitän sosiaalisia tilanteita ja nyt minua jännittää, ja minua auttaisi, jos koettaisitte suhtautua tähän mahdollisimman rennosti, niin saisin ajan kanssa tämän vähenemään".
Jännittämisessä ei ole mitään hävettävää ja sen voi sanoittaakin, koska yleensä muut ennen pitkää sen huomaavat kumminkin.
Sosiaalinen jännittäminen on tietyllä tavalla semmoinen paniikkireaktio, jota me luolamiehinä tunsimme aina muita, vieraita ihmisiä kohdatessamme. Koskaan et voinut olla varma, miten toinen reagoi, käykö kimppuun ja tappaa saadakseen sinun ruokavarastosi ja metsästysmaasi itselleen - vai ei. Olemme kumminkin ihmisetkin eläinlaji muiden joukossa, aika heikosti liikkuva ja pieni petolaji. Varovaisuus on meillä geeneissä, ja joillain se reaktio voi olla tilanteisiin suhteettoman suuri - jotkut taas ovat niin lunkeja, että toimivat tyhmän luottavaisesti ja eivät osaa sen jännittämättömyytensä takia reagoida tarvittaessa kovinkana nopeasti.
Sinun kannattaa siis pyrkiä harjoittamaan armoa ja itseymmärrystä, ja hae hyvä ihminen apua, jos vaiva rajoittaa elämääsi!
Tämä! 👍Viisas kommentti. Jokainen jännittää, mutta jos se on voimakasta ja saa ihmisen välttelemään muiden seuraa, siihen pitää suhtautua vakavasti ja hakea apua.
Se on juuri kuten tuossa sanotaan, oudolta ja suhteettomalta vaikuttava jännittäminen saa muut varpailleen. Se sitten näkyy vaikkapa huokailuna ja silmien pyörittelynä. Totta kai se saa jännittäjän jännittämään lisää, mutta se ei silti ole varsinaisesti sua kohtaan kohdistettua ilkeilyä yhtään sen enempää kuin sun jännittämisesi ole epäluottamuslause heitä kohtaan. Molemmat tunteet on inhimillisiä reaktioita erikoiseen kanssakäymistilanteeseen.Siis silmien pyörittely, huokailu jne vai normaaleja reaktioita aikuisilta toisen jännitttämiseen? Ennemmin minä ainakin koen tuossa tilanteessa tarpeelliseksi helpottaa toisen oloa ja tehdä ilmapiiristä rennomman, jutella niitä näitä jne. Onko empatia kadonnu maapallolta vai mitä hittoa! Tai jos ei empatiaa koe niin käytöstapoja vois oottaa ja neutraalia suhtautumista.
Ja sulla niitä muka on, kun vastaat noin kiukkuisesti ihmisille, jotka yrittää vastata ap:n kysymykseen? 🙄 Siinä sulle silmien pyörittelyä ja ihan syystä.
No kyllä se hiukan ihmetyttää, että jonkun mielestä on aikuiselle ihan normaalia käytöstä huokailla, pyöritellä silmiä sun muuta mukavaa kun kohdataan jotain itselle epämieluisaa, esim se sosiaalisesti kömpelö tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsokaa Youtubesta jokin Ismo Leikolan esiintymisvideo. Mies jännittää niin että tärisee ja tekee koko ajan jotain sijaistoimintoja. Silti nousee lavalle esiintymään. Ihmiset nauravat vitseille, eivän jännitysoireille. :)
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan ap miettinyt, että sun jännitys viestii toisille, että pelkäät heitä ja et tykkää olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan? Et ehkä halua tietoisesti sitä viestiä ja voi olla, että sinulla ei varsinaisesti ole mitään heitä vastaan, mutta sitä sinä viestit, kun jännität heidän seurassaan.
Negatiivinen suhtautumisesi siis herättää heissä negatiivisen vastareaktion, jos he eivät tunnista ja tajua, että kyse on sinun tavastasi ja sosiaalisten tilanteiden pelostasi.
Siksikään ei ole huono asia kertoa, että sinä olet jännittäjä ja tilanteita helpottaa, jos he yrittää olla kiinnittämättä siihen huomiota. Ok, random-tyypeille ei kannata tilittää, mutta esim. säännöllisesti kohtaamillesi työkavereille tmv. voi olla järkeä kertoa. Silloin sulta ei mene energiaa jännittämisen peittelyyn, mikä lievittää sun jännittämistä.
Olen kyllä itseasiassa joskus miettinytkin tätä, että kun jännitän jotain ihmistä niin koen vihaa itseäni ja samalla sitä toista kohtaan (koska olen vihainen itselleni, että jännitän ja sitten toista kohtaan siksi, koska en olisi halunnut kohdata toista, koska nolaan itseni). Niin varmaan ihmiset aistii myös tämän minun ärtymykseni jännittämisen lisäksi ja luulevat, että olen heille vihainen (mikä osittain pitää paikkansa, mutta ei sen takia etten pitäisi heistä vaan juuri tuon takia, koska en olisi halunnut kohdata heitä). Tai sitten he eivät yksinkertaisesti siedä tällaisia nyhveröitä vaan halveksuvat.. -ap
Nyt ymmärsin, miksi koulukiusaamisen annetaan jatkua hautaan asti. On ihmisiä, joiden mielestä kiusaaminen on luolamiesajoilta peräisin oleva alitajuntainen reaktio toisen heikkouteen ja siis täysin sallittua. Kiusatun pitää parantua ujoudestaan, R-viastaan tai punastumisestaan ja alkaa pukeutua kiusaajia miellyttäviin vaatteisiin, ettei hän ärsytä muita.
Suurin osa ihmisistä haluaa sinun onnistuvan. Ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ymmärsin, miksi koulukiusaamisen annetaan jatkua hautaan asti. On ihmisiä, joiden mielestä kiusaaminen on luolamiesajoilta peräisin oleva alitajuntainen reaktio toisen heikkouteen ja siis täysin sallittua. Kiusatun pitää parantua ujoudestaan, R-viastaan tai punastumisestaan ja alkaa pukeutua kiusaajia miellyttäviin vaatteisiin, ettei hän ärsytä muita.
No niinpä.
Jännittäjän kannattaa hakea ilman muuta apua, mikäli jännittäminen häiritsee ja hankaloittaa jokapäiväistä elämää sekä ihan sen vuoksi, että hänellä itsellään olisi helpompaa olla. Muiden reaktioista jännittäjä ei sen sijaan ole vastuussa, se on jokaisen ihmisen itsensä tehtävä. Kummallista, että ihmistä pidetään jonain yliolentona, joka on kehittyneempi ja arvokkaampi kuin eläimet ja siitä huolimatta tällaista alkukantaista käytöstä puolustellaan ja se jopa hyväksytään. Jos halutaan olla niitä luomakunnan kruunuja, niin silloin käyttäytymisenkin pitää olla arvokasta, tiedostavaa ja sivistynyttä. Ei sitä, että mennään vaistojen ja alitajunnan varassa ilman mitään tietoisuutta ja ulostetaan kaikki omat ärsyyntymiset muiden niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ymmärsin, miksi koulukiusaamisen annetaan jatkua hautaan asti. On ihmisiä, joiden mielestä kiusaaminen on luolamiesajoilta peräisin oleva alitajuntainen reaktio toisen heikkouteen ja siis täysin sallittua. Kiusatun pitää parantua ujoudestaan, R-viastaan tai punastumisestaan ja alkaa pukeutua kiusaajia miellyttäviin vaatteisiin, ettei hän ärsytä muita.
No niinpä.
Jännittäjän kannattaa hakea ilman muuta apua, mikäli jännittäminen häiritsee ja hankaloittaa jokapäiväistä elämää sekä ihan sen vuoksi, että hänellä itsellään olisi helpompaa olla. Muiden reaktioista jännittäjä ei sen sijaan ole vastuussa, se on jokaisen ihmisen itsensä tehtävä. Kummallista, että ihmistä pidetään jonain yliolentona, joka on kehittyneempi ja arvokkaampi kuin eläimet ja siitä huolimatta tällaista alkukantaista käytöstä puolustellaan ja se jopa hyväksytään. Jos halutaan olla niitä luomakunnan kruunuja, niin silloin käyttäytymisenkin pitää olla arvokasta, tiedostavaa ja sivistynyttä. Ei sitä, että mennään vaistojen ja alitajunnan varassa ilman mitään tietoisuutta ja ulostetaan kaikki omat ärsyyntymiset muiden niskaan.
komppaan
18 puhuu järkeviä. Se, että joku porukassa (näennäisesti) ilman syytä jännittää kamalasti, ahdistaa muita, koska he eivät tunnista syytä siihen ja kokevat, että eivät pysty vähentämään ja vaikuttamaan siihen. Se on siis alitajuisesta avuttomuudesta ja hämmennyksestä kumpuava reaktio. Ihan yhtä ymmärrettävä kuin jännittäjän jännitys. Vähän just samaa kuin jos saaliseläinten laumassa yksi poukkoilisi stressaantuneena ja ilman syytä paniikissa ympäriinsä ja vetäisi kerta toisensa jälkeen muutkin lauman jäsenet pakoon, ja eläimet eivät saisi sen takia syödyksi rauhassa.