Miksi ihmiset ärsyyntyy minuun, kun jännitän/olen hermostunut?

Vierailija kirjoitti:

Ärsyynnyn, koska olen "kateellinen". Muakin jännittää ja hermostuttaa, mutta usein en voi olla jännittynyt ja hermostunut, kun joku muu ottaa sen roolin. Se ärsyttää, että toinen voi heittäytyä vauvaksi ja mun pitää sitten olla vahva aikuinen.

Jo on itsekkyys huipussaan. Ihan varmasti olet sinäkin saanut olla tukeutuva ja tarvitseva "vauva".

Oletko se sama, joka kyseli taannoin, miksi häntä luullaan alkoholistiksi?

Hänkin valitteli kovasti jännittävänsä sosiaalisia tilanteita, mutta lopulta ongelma oli muualla.

Vierailija kirjoitti:

Oletko se sama, joka kyseli taannoin, miksi häntä luullaan alkoholistiksi?

Hänkin valitteli kovasti jännittävänsä sosiaalisia tilanteita, mutta lopulta ongelma oli muualla.

Missä ongelma oli? Mikä aloitus?

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko se sama, joka kyseli taannoin, miksi häntä luullaan alkoholistiksi?

Hänkin valitteli kovasti jännittävänsä sosiaalisia tilanteita, mutta lopulta ongelma oli muualla.

Missä ongelma oli? Mikä aloitus?

eri

Hänellä oli huono hygienia, jota ei halunnut myöntää huonoksi, koska pesi vartalonsa joka päivä. Mutta meikkiä saattoi vedellä päiväkausia entisten päälle ja käytti samoja piilareita niin kauan putkeen, että silmät punoittivat.

Ihmetteli, että näin pienistä asioistako ihmiset toisia tuomitsevat. Että voisiko vika olla muualla, vaikkapa ujoudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko se sama, joka kyseli taannoin, miksi häntä luullaan alkoholistiksi?

Hänkin valitteli kovasti jännittävänsä sosiaalisia tilanteita, mutta lopulta ongelma oli muualla.

Missä ongelma oli? Mikä aloitus?

eri

Hänellä oli huono hygienia, jota ei halunnut myöntää huonoksi, koska pesi vartalonsa joka päivä. Mutta meikkiä saattoi vedellä päiväkausia entisten päälle ja käytti samoja piilareita niin kauan putkeen, että silmät punoittivat.

Ihmetteli, että näin pienistä asioistako ihmiset toisia tuomitsevat. Että voisiko vika olla muualla, vaikkapa ujoudessa.

Sitten taisi olla toinen aloitus.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyynnyn, koska olen "kateellinen". Muakin jännittää ja hermostuttaa, mutta usein en voi olla jännittynyt ja hermostunut, kun joku muu ottaa sen roolin. Se ärsyttää, että toinen voi heittäytyä vauvaksi ja mun pitää sitten olla vahva aikuinen.

Aivan kuin kuvittelisit, että jännittäminen on jotenkin tahdonalainen päätös ja jännittäjä nauttii tilanteesta. Ei todellakaan, varsinkin kun hyvin tietää, kuinka negatiivisesti jotkut hänen olemassaoloonsa suhtautuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko se sama, joka kyseli taannoin, miksi häntä luullaan alkoholistiksi?

Hänkin valitteli kovasti jännittävänsä sosiaalisia tilanteita, mutta lopulta ongelma oli muualla.

Missä ongelma oli? Mikä aloitus?

eri

Hänellä oli huono hygienia, jota ei halunnut myöntää huonoksi, koska pesi vartalonsa joka päivä. Mutta meikkiä saattoi vedellä päiväkausia entisten päälle ja käytti samoja piilareita niin kauan putkeen, että silmät punoittivat.

Ihmetteli, että näin pienistä asioistako ihmiset toisia tuomitsevat. Että voisiko vika olla muualla, vaikkapa ujoudessa.

Sitten taisi olla toinen aloitus.

Niin varmaan. Hän vain teki silloin monta aloitusta vähän eri näkökulmista, yritti hakea, mistä saisi itselleen mieluisia vastauksia. Siksi tuli hänet mieleen. Sori ohis.

Muhun ei ole koskaan suhtauduttu suoranaisen aggressiivisesti (mitä nyt pahaa puhuttu selän takana), mut on vain eristetty ja unohdettu. Jätetty pärjäämään omillaan. On jäänyt tietynlainen yksinjäämisen pelko sosiaalisen ahdistuksen ja pelon rinnalle. Näinpä jos jään yksin tilanteissa, joissa on samassa tilassa ihmisiä, ahdistun ja olen välillä lähellä paniikkihäiriötä, tunnen sekoavani, käperryn itseeni, en uskalla tarkkailla ympäristöäni, sulkeudun itseeni, joskus purskahdan itkuun (nuorempana ahdistuspiikki purkautui useimmiten juuri tällä tavalla).

Toisaalta koska havaitsen olemukseni aiheuttavan vihaa ja inhoa ihmisissä, en uskalla mennä tykö niitä mukaviakaan ihmisiä, ja näin noidankehä on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyynnyn, koska olen "kateellinen". Muakin jännittää ja hermostuttaa, mutta usein en voi olla jännittynyt ja hermostunut, kun joku muu ottaa sen roolin. Se ärsyttää, että toinen voi heittäytyä vauvaksi ja mun pitää sitten olla vahva aikuinen.

Aivan kuin kuvittelisit, että jännittäminen on jotenkin tahdonalainen päätös ja jännittäjä nauttii tilanteesta. Ei todellakaan, varsinkin kun hyvin tietää, kuinka negatiivisesti jotkut hänen olemassaoloonsa suhtautuvat.

Näinpä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ymmärsin, miksi koulukiusaamisen annetaan jatkua hautaan asti. On ihmisiä, joiden mielestä kiusaaminen on luolamiesajoilta peräisin oleva alitajuntainen reaktio toisen heikkouteen ja siis täysin sallittua. Kiusatun pitää parantua ujoudestaan, R-viastaan tai punastumisestaan ja alkaa pukeutua kiusaajia miellyttäviin vaatteisiin, ettei hän ärsytä muita.

Ihmiset on näennäisen sivistyneitä.

<3

No henkilökohtaisesti olin ennen sellainen ahdistunut jännittäjä ja saatoin tiedostamatta jatkuvasti etsiä siitä ihmisestä jolle puhuin jotain varmistusta etten häiritse häntä. Esimerkkinä tästä pyysin jatkuvasti anteeksi, kysyin usein haittaako häntä x tai y, minun oli vaikea vastata kysymyksiin suoraan kun pelkäsin (syyttä) negatiivisia reaktioita. Huomasin usein, että tänä vain turhautti heitä enemmän

, josta menin yhä enemmän itsekin lukkoon.

Ahdistuksesi helpotti aikuisiällä terapian avulla, ja nyt kun olen ollut asian toisella puolella myös, voin kokemuksesta sanoa että jos et ole luonteeltasi jotenkin tosi empaattinen, sellainen jatkuva myötäily, ja varmistelu ahdistuneelle ihmiselle on aika kuormittavaa. Toki peruskohtelias täytyy olla, eikä missään nimessä pyöritellä silmiä tms. mutta jos esim. ryhmätyötä tehdessä jännittävää ihmistä tarvitsee jatkuvasti maanitella ja ohjata, että hän saisi jotain tehtyä tai sanottua niin kyllä se pidemmän päälle on aika raivostuttavaa. Vaikka kyllä heitä ymmärrän, en ole työpaikallani tai opiskeluissa tsempparina. En siis sano, että kaikki jännittävät käyttäytyvät jotenkin oudosti, mutta joskus kannattaa katsoa, että itse pyrkisi olemaan mahd. vähän sellainen anteeksipyytelevä alistuvainen. Se vaan pahentaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Muhun ei ole koskaan suhtauduttu suoranaisen aggressiivisesti (mitä nyt pahaa puhuttu selän takana), mut on vain eristetty ja unohdettu. Jätetty pärjäämään omillaan. On jäänyt tietynlainen yksinjäämisen pelko sosiaalisen ahdistuksen ja pelon rinnalle. Näinpä jos jään yksin tilanteissa, joissa on samassa tilassa ihmisiä, ahdistun ja olen välillä lähellä paniikkihäiriötä, tunnen sekoavani, käperryn itseeni, en uskalla tarkkailla ympäristöäni, sulkeudun itseeni, joskus purskahdan itkuun (nuorempana ahdistuspiikki purkautui useimmiten juuri tällä tavalla).

Toisaalta koska havaitsen olemukseni aiheuttavan vihaa ja inhoa ihmisissä, en uskalla mennä tykö niitä mukaviakaan ihmisiä, ja näin noidankehä on valmis.

Piti lisäksi sanomani, että harvoin on tullut tunne, että kukaan haluaisi hyvää ja haluaisi, että mulle kävisi hyvin tai tulevaisuuteni olisi valoisa. Enemmänkin olen tuntenut itseni rasitteena, mitä tietenkin myös olen.

Vierailija kirjoitti:

Muhun ei ole koskaan suhtauduttu suoranaisen aggressiivisesti (mitä nyt pahaa puhuttu selän takana), mut on vain eristetty ja unohdettu. Jätetty pärjäämään omillaan. On jäänyt tietynlainen yksinjäämisen pelko sosiaalisen ahdistuksen ja pelon rinnalle. Näinpä jos jään yksin tilanteissa, joissa on samassa tilassa ihmisiä, ahdistun ja olen välillä lähellä paniikkihäiriötä, tunnen sekoavani, käperryn itseeni, en uskalla tarkkailla ympäristöäni, sulkeudun itseeni, joskus purskahdan itkuun (nuorempana ahdistuspiikki purkautui useimmiten juuri tällä tavalla).

Toisaalta koska havaitsen olemukseni aiheuttavan vihaa ja inhoa ihmisissä, en uskalla mennä tykö niitä mukaviakaan ihmisiä, ja näin noidankehä on valmis.

Mä tiedän miltä tää tuntuu, ja oikeasti ainoa mikä tähän auttaa niin on ammattiapu... ei tällä tavalla ole hyvä elää. Voimia sulle :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiukuttaa lähinnä aika mikä menee hukkaan yhden sönköttäessä asiaansa.

Mitä luulet, auttaako tuo asenne "sönköttäjää" esittämään asiaansa yhtään ripeämmin ja selkeämmin?

Ohiksena: älä ole aggressiivinen, hän vastasi esitettyyn kysymykseen vain rehellisesti.

Ihan kuten sinä et voi mitään jännittämiselle, hän ei voi mitään sille, että toisen takertelu ärsyttää tilanteessa, joka ei hänen silmissään vaikuta yhtään uhkaavalta tai jännitätmisen arvoiselta.

Tunne versus tunne.

Me ihmiset olemme empaattisia olentoja aina jollakin tasolla. Se, että joku seurassa selvästi on ahdistunut ja jännittää, tekee olomme epämukavaksi.

Ihmettelemme syytä jännittämiselle, alamme kiusaantua alitajuisesti siitä, että toinen pitää MEITÄ pelottavina ja stressaavina. Ja siitä seuraa helposti ärsyyntymistä, mm. sen takia, että "toisen sönkötys vie aikaa" - kömpelö ilmaus tunteellemme, joka ei välttämättä silti ole ärsyyntymistä toiseen ihmiseen, siihen jännittäjään, vaan tilanteeseen ja sen aiheuttamaan tunteeseen meissä.

Jos sinun on ap vaikea ymmärtää tuota, mieti vaikkapa tilannetta, jossa joku suuttuu seurassasi, etkä ymmärrä miksi. Osaatko itse reagoida siinä tilanteessa täysin rationaalisesti ja suuttumusta lieventävällä tavalla vai panikoitko tai suututko kenties jopa itse?

Kuten ehkä tuosta toivon mukaan ymmärrät, ihmiset reagoivat toisten irrationaalisiksi tulkitsemaansa käytökseen irrationaalisesti tunteella itsekin. Onko se järkevää? Ei ole. Onko siitä apua sille ekalle, irrationaalisesti toimivalle? Ei ole.

Olennaisinta olisi saada ne irrationaaliset ja epätarkoituksenmukaiset tunneilmaisut jotenkin hallintaan. Sinun tapauksessasi sitä jännittämistä vähemmäksi.

Se tietysti on helposti sanottu ja hankalammin tehty.

Oletko kyennyt vaikkapa terapeutin avulla selvittämään, mikä sosiaalisessa ahdistuksessasi on taustalla? Kyllä, jos vaivasi on toistuva ja haittaa elämääsi, siihen kannattaisi hakea aivan ammattiapua!

Toki kaikki me jännitämme joskus sosiaalisissa tilanteissa, mutta jos jännitys on voimakasta ja saa sinut välttelemään sellaisia tilanteita, kyse on hoitoa vaativasta sosiaalisesta ahdistuksesta/jännittämisestä.

Siitä on täällä, ammattilaisten laatimalla sivustolla testi ja omahoito-ohjeita, kannattaa lukea!

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/SPIN.aspx

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Ihan tavanomaista jännittämistä tosiaan pahentaa se, miten näet muiden kiusaantuvan siitä. Mitä enemmän yrität pakolla saada jännittämistä kuriin, sitä enemmän se sinua vaivaa. Entäpä jos et edes yritä? Sanot vaikka ääneen, että "anteeksi, mutta jännitän sosiaalisia tilanteita ja nyt minua jännittää, ja minua auttaisi, jos koettaisitte suhtautua tähän mahdollisimman rennosti, niin saisin ajan kanssa tämän vähenemään".

Jännittämisessä ei ole mitään hävettävää ja sen voi sanoittaakin, koska yleensä muut ennen pitkää sen huomaavat kumminkin.

Sosiaalinen jännittäminen on tietyllä tavalla semmoinen paniikkireaktio, jota me luolamiehinä tunsimme aina muita, vieraita ihmisiä kohdatessamme. Koskaan et voinut olla varma, miten toinen reagoi, käykö kimppuun ja tappaa saadakseen sinun ruokavarastosi ja metsästysmaasi itselleen - vai ei. Olemme kumminkin ihmisetkin eläinlaji muiden joukossa, aika heikosti liikkuva ja pieni petolaji. Varovaisuus on meillä geeneissä, ja joillain se reaktio voi olla tilanteisiin suhteettoman suuri - jotkut taas ovat niin lunkeja, että toimivat tyhmän luottavaisesti ja eivät osaa sen jännittämättömyytensä takia reagoida tarvittaessa kovinkana nopeasti.

Sinun kannattaa siis pyrkiä harjoittamaan armoa ja itseymmärrystä, ja hae hyvä ihminen apua, jos vaiva rajoittaa elämääsi!

Tämä! 👍Viisas kommentti. Jokainen jännittää, mutta jos se on voimakasta ja saa ihmisen välttelemään muiden seuraa, siihen pitää suhtautua vakavasti ja hakea apua.

Se on juuri kuten tuossa sanotaan, oudolta ja suhteettomalta vaikuttava jännittäminen saa muut varpailleen. Se sitten näkyy vaikkapa huokailuna ja silmien pyörittelynä. Totta kai se saa jännittäjän jännittämään lisää, mutta se ei silti ole varsinaisesti sua kohtaan kohdistettua ilkeilyä yhtään sen enempää kuin sun jännittämisesi ole epäluottamuslause heitä kohtaan. Molemmat tunteet on inhimillisiä reaktioita erikoiseen kanssakäymistilanteeseen.

Siis silmien pyörittely, huokailu jne vai normaaleja reaktioita aikuisilta toisen jännitttämiseen? Ennemmin minä ainakin koen tuossa tilanteessa tarpeelliseksi helpottaa toisen oloa ja tehdä ilmapiiristä rennomman, jutella niitä näitä jne. Onko empatia kadonnu maapallolta vai mitä hittoa! Tai jos ei empatiaa koe niin käytöstapoja vois oottaa ja neutraalia suhtautumista.

Ja sulla niitä muka on, kun vastaat noin kiukkuisesti ihmisille, jotka yrittää vastata ap:n kysymykseen? 🙄 Siinä sulle silmien pyörittelyä ja ihan syystä.

No kyllä se hiukan ihmetyttää, että jonkun mielestä on aikuiselle ihan normaalia käytöstä huokailla, pyöritellä silmiä sun muuta mukavaa kun kohdataan jotain itselle epämieluisaa, esim se sosiaalisesti kömpelö tyyppi.

Hei haloo nyt!!

Se, että ymmärrän reaktion ja pidän sitä inhimillisenä ja siten siis NORMAALINA ei ole sama kuin että pitäisin sitä HYVÄNÄ.

Etkö ymmärrä lukemaasi? Sanoin ihan selkeästi, että kärsimättömyyden ja ärtymyksen osoittaminen ei ole hyväksi sille jännittämiselle.

Mutta normaali reaktio eli tyypillinen ja tavanomainen se on, eikä ole mikään merkki pahuudesta, ilkeydestä tai kiusamisesta - kuten jotkut ilmeisesti itse jännittämisestä kärsivät ovat tulkinneet ketjussa. Pohjimmiltaan ne ovat vain aika tyhmiä reaktioita hämmennykseen ja siihen, että joku pelkää heitä eikä viihdy heidän seurassaan.

18

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan ap miettinyt, että sun jännitys viestii toisille, että pelkäät heitä ja et tykkää olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan? Et ehkä halua tietoisesti sitä viestiä ja voi olla, että sinulla ei varsinaisesti ole mitään heitä vastaan, mutta sitä sinä viestit, kun jännität heidän seurassaan.

Negatiivinen suhtautumisesi siis herättää heissä negatiivisen vastareaktion, jos he eivät tunnista ja tajua, että kyse on sinun tavastasi ja sosiaalisten tilanteiden pelostasi.

Siksikään ei ole huono asia kertoa, että sinä olet jännittäjä ja tilanteita helpottaa, jos he yrittää olla kiinnittämättä siihen huomiota. Ok, random-tyypeille ei kannata tilittää, mutta esim. säännöllisesti kohtaamillesi työkavereille tmv. voi olla järkeä kertoa. Silloin sulta ei mene energiaa jännittämisen peittelyyn, mikä lievittää sun jännittämistä.

Olen kyllä itseasiassa joskus miettinytkin tätä, että kun jännitän jotain ihmistä niin koen vihaa itseäni ja samalla sitä toista kohtaan (koska olen vihainen itselleni, että jännitän ja sitten toista kohtaan siksi, koska en olisi halunnut kohdata toista, koska nolaan itseni). Niin varmaan ihmiset aistii myös tämän minun ärtymykseni jännittämisen lisäksi ja luulevat, että olen heille vihainen (mikä osittain pitää paikkansa, mutta ei sen takia etten pitäisi heistä vaan juuri tuon takia, koska en olisi halunnut kohdata heitä). Tai sitten he eivät yksinkertaisesti siedä tällaisia nyhveröitä vaan halveksuvat.. -ap

Sinä saatat hyvinkin ylitulkita, mikä on aivan tyypillistä ahdistuksessa. Pidätkö tätä edes mahdollisena, että tarkkailet muita ja teet johtopäätöksiä, jotka eivät vastaa heidän ajatuksiaan?

Väitän näin, koska normaalisti satunnaisissa kanssakäymistilanteissa ihmiset eivät muodosta erityistä tunnereaktiota muita kohtaan. Ainakaan halveksunnan tai vihan kaltaisia voimakkaita tunteita. Ihmisten energia menee tilanteiden tulkintaan ja sen suunnittelemiseen, miten he aikovat seuraavaksi itse toimia ja reagoida.

Jos kuvittelet (joskus ehkä oikeinkin, mutta usein ylitulkiten) toisten halveksivan ja vihaavan sinua, se pahentaa jännitystäsi. Kritisoit omaa esiintymistäsi ja valmistaudut pakoreaktioon, kärjistäen sanottuna.

Juuri tuo on asia, jossa terapiasta on apua. En tyrkytä sitä sinulle, et kerro oletko kenties hakenutkin apua sosiaaliseen ahdistukseen, mutta harkitse pliis asiaa ja lue ne mielenterveystalon linkit. Tällä en myöskään sano, että sinussa olisi siinä mielessä vikaa, että et voisi olla oikeassa siinä, että sinulle pyöritellään silmiä jne. Totta kai se on täysin mahdollista, ihmiset toimivat ajattelemattomasti ja tyhmästi, kun hekin ovat hämmentyneitä.

Suositukseni lähtee vain ja ainoastaan siitä, että jos sinä et omin voimin saa taltutettua sosiaalista jännittämistä ja se alkaa vaikuttaa sinun kykyysi olla sosiaalisissa tilanteissa, siihen kannattaa hakea apua, koska sitä on saatavilla.

Tsemppiä!!

18

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muhun ei ole koskaan suhtauduttu suoranaisen aggressiivisesti (mitä nyt pahaa puhuttu selän takana), mut on vain eristetty ja unohdettu. Jätetty pärjäämään omillaan. On jäänyt tietynlainen yksinjäämisen pelko sosiaalisen ahdistuksen ja pelon rinnalle. Näinpä jos jään yksin tilanteissa, joissa on samassa tilassa ihmisiä, ahdistun ja olen välillä lähellä paniikkihäiriötä, tunnen sekoavani, käperryn itseeni, en uskalla tarkkailla ympäristöäni, sulkeudun itseeni, joskus purskahdan itkuun (nuorempana ahdistuspiikki purkautui useimmiten juuri tällä tavalla).

Toisaalta koska havaitsen olemukseni aiheuttavan vihaa ja inhoa ihmisissä, en uskalla mennä tykö niitä mukaviakaan ihmisiä, ja näin noidankehä on valmis.

Mä tiedän miltä tää tuntuu, ja oikeasti ainoa mikä tähän auttaa niin on ammattiapu... ei tällä tavalla ole hyvä elää. Voimia sulle :(

Ei ole hyvä ei. Ei vaan ole rahaa terapiaan tai muuhunkaan ammattiapuun. Terapia on tosi hintavaa, mitä olen laskeskellut tykönäni. Paskinta tässä on se, että ei mua kuitenkaan edes otettaisi tosissaan, kun kumminkin olen räpiköinyt lävitse ylemmän korkeakoulututkinnonkin. Tuntuu, ettei, musta ole jäänyt mitään jäljelle. Surkeinta tässä on se, että terapeutti olisi varmasti ainoa mahdollisuus keskustella jonkun edes näennäisesti turvallisen ja ymmärtäväisen henkilön kanssa. Toisaalta olen myös ymmärtänyt, että terapeuteissa, psykologeissa yms. saattaa olla pelkästään rahanahneita ammatinharjoittajia. Tulisinko sielläkään hullua hurskaammaksi, vai saisinko jälleen köniini. Sitä en enää jaksaisi 😔.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiukuttaa lähinnä aika mikä menee hukkaan yhden sönköttäessä asiaansa.

Mitä luulet, auttaako tuo asenne "sönköttäjää" esittämään asiaansa yhtään ripeämmin ja selkeämmin?

Ohiksena: älä ole aggressiivinen, hän vastasi esitettyyn kysymykseen vain rehellisesti.

Ihan kuten sinä et voi mitään jännittämiselle, hän ei voi mitään sille, että toisen takertelu ärsyttää tilanteessa, joka ei hänen silmissään vaikuta yhtään uhkaavalta tai jännitätmisen arvoiselta.

Tunne versus tunne.

Me ihmiset olemme empaattisia olentoja aina jollakin tasolla. Se, että joku seurassa selvästi on ahdistunut ja jännittää, tekee olomme epämukavaksi.

Ihmettelemme syytä jännittämiselle, alamme kiusaantua alitajuisesti siitä, että toinen pitää MEITÄ pelottavina ja stressaavina. Ja siitä seuraa helposti ärsyyntymistä, mm. sen takia, että "toisen sönkötys vie aikaa" - kömpelö ilmaus tunteellemme, joka ei välttämättä silti ole ärsyyntymistä toiseen ihmiseen, siihen jännittäjään, vaan tilanteeseen ja sen aiheuttamaan tunteeseen meissä.

Jos sinun on ap vaikea ymmärtää tuota, mieti vaikkapa tilannetta, jossa joku suuttuu seurassasi, etkä ymmärrä miksi. Osaatko itse reagoida siinä tilanteessa täysin rationaalisesti ja suuttumusta lieventävällä tavalla vai panikoitko tai suututko kenties jopa itse?

Kuten ehkä tuosta toivon mukaan ymmärrät, ihmiset reagoivat toisten irrationaalisiksi tulkitsemaansa käytökseen irrationaalisesti tunteella itsekin. Onko se järkevää? Ei ole. Onko siitä apua sille ekalle, irrationaalisesti toimivalle? Ei ole.

Olennaisinta olisi saada ne irrationaaliset ja epätarkoituksenmukaiset tunneilmaisut jotenkin hallintaan. Sinun tapauksessasi sitä jännittämistä vähemmäksi.

Se tietysti on helposti sanottu ja hankalammin tehty.

Oletko kyennyt vaikkapa terapeutin avulla selvittämään, mikä sosiaalisessa ahdistuksessasi on taustalla? Kyllä, jos vaivasi on toistuva ja haittaa elämääsi, siihen kannattaisi hakea aivan ammattiapua!

Toki kaikki me jännitämme joskus sosiaalisissa tilanteissa, mutta jos jännitys on voimakasta ja saa sinut välttelemään sellaisia tilanteita, kyse on hoitoa vaativasta sosiaalisesta ahdistuksesta/jännittämisestä.

Siitä on täällä, ammattilaisten laatimalla sivustolla testi ja omahoito-ohjeita, kannattaa lukea!

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/SPIN.aspx

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Ihan tavanomaista jännittämistä tosiaan pahentaa se, miten näet muiden kiusaantuvan siitä. Mitä enemmän yrität pakolla saada jännittämistä kuriin, sitä enemmän se sinua vaivaa. Entäpä jos et edes yritä? Sanot vaikka ääneen, että "anteeksi, mutta jännitän sosiaalisia tilanteita ja nyt minua jännittää, ja minua auttaisi, jos koettaisitte suhtautua tähän mahdollisimman rennosti, niin saisin ajan kanssa tämän vähenemään".

Jännittämisessä ei ole mitään hävettävää ja sen voi sanoittaakin, koska yleensä muut ennen pitkää sen huomaavat kumminkin.

Sosiaalinen jännittäminen on tietyllä tavalla semmoinen paniikkireaktio, jota me luolamiehinä tunsimme aina muita, vieraita ihmisiä kohdatessamme. Koskaan et voinut olla varma, miten toinen reagoi, käykö kimppuun ja tappaa saadakseen sinun ruokavarastosi ja metsästysmaasi itselleen - vai ei. Olemme kumminkin ihmisetkin eläinlaji muiden joukossa, aika heikosti liikkuva ja pieni petolaji. Varovaisuus on meillä geeneissä, ja joillain se reaktio voi olla tilanteisiin suhteettoman suuri - jotkut taas ovat niin lunkeja, että toimivat tyhmän luottavaisesti ja eivät osaa sen jännittämättömyytensä takia reagoida tarvittaessa kovinkana nopeasti.

Sinun kannattaa siis pyrkiä harjoittamaan armoa ja itseymmärrystä, ja hae hyvä ihminen apua, jos vaiva rajoittaa elämääsi!

Tämä! 👍Viisas kommentti. Jokainen jännittää, mutta jos se on voimakasta ja saa ihmisen välttelemään muiden seuraa, siihen pitää suhtautua vakavasti ja hakea apua.

Se on juuri kuten tuossa sanotaan, oudolta ja suhteettomalta vaikuttava jännittäminen saa muut varpailleen. Se sitten näkyy vaikkapa huokailuna ja silmien pyörittelynä. Totta kai se saa jännittäjän jännittämään lisää, mutta se ei silti ole varsinaisesti sua kohtaan kohdistettua ilkeilyä yhtään sen enempää kuin sun jännittämisesi ole epäluottamuslause heitä kohtaan. Molemmat tunteet on inhimillisiä reaktioita erikoiseen kanssakäymistilanteeseen.

Siis silmien pyörittely, huokailu jne vai normaaleja reaktioita aikuisilta toisen jännitttämiseen? Ennemmin minä ainakin koen tuossa tilanteessa tarpeelliseksi helpottaa toisen oloa ja tehdä ilmapiiristä rennomman, jutella niitä näitä jne. Onko empatia kadonnu maapallolta vai mitä hittoa! Tai jos ei empatiaa koe niin käytöstapoja vois oottaa ja neutraalia suhtautumista.

Ja sulla niitä muka on, kun vastaat noin kiukkuisesti ihmisille, jotka yrittää vastata ap:n kysymykseen? 🙄 Siinä sulle silmien pyörittelyä ja ihan syystä.

No kyllä se hiukan ihmetyttää, että jonkun mielestä on aikuiselle ihan normaalia käytöstä huokailla, pyöritellä silmiä sun muuta mukavaa kun kohdataan jotain itselle epämieluisaa, esim se sosiaalisesti kömpelö tyyppi.

Hei haloo nyt!!

Se, että ymmärrän reaktion ja pidän sitä inhimillisenä ja siten siis NORMAALINA ei ole sama kuin että pitäisin sitä HYVÄNÄ.

Etkö ymmärrä lukemaasi? Sanoin ihan selkeästi, että kärsimättömyyden ja ärtymyksen osoittaminen ei ole hyväksi sille jännittämiselle.

Mutta normaali reaktio eli tyypillinen ja tavanomainen se on, eikä ole mikään merkki pahuudesta, ilkeydestä tai kiusamisesta - kuten jotkut ilmeisesti itse jännittämisestä kärsivät ovat tulkinneet ketjussa. Pohjimmiltaan ne ovat vain aika tyhmiä reaktioita hämmennykseen ja siihen, että joku pelkää heitä eikä viihdy heidän seurassaan.

18

Olet siis enemmän eläin kuin ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ymmärsin, miksi koulukiusaamisen annetaan jatkua hautaan asti. On ihmisiä, joiden mielestä kiusaaminen on luolamiesajoilta peräisin oleva alitajuntainen reaktio toisen heikkouteen ja siis täysin sallittua. Kiusatun pitää parantua ujoudestaan, R-viastaan tai punastumisestaan ja alkaa pukeutua kiusaajia miellyttäviin vaatteisiin, ettei hän ärsytä muita.

No niinpä.

Jännittäjän kannattaa hakea ilman muuta apua, mikäli jännittäminen häiritsee ja hankaloittaa jokapäiväistä elämää sekä ihan sen vuoksi, että hänellä itsellään olisi helpompaa olla. Muiden reaktioista jännittäjä ei sen sijaan ole vastuussa, se on jokaisen ihmisen itsensä tehtävä. Kummallista, että ihmistä pidetään jonain yliolentona, joka on kehittyneempi ja arvokkaampi kuin eläimet ja siitä huolimatta tällaista alkukantaista käytöstä puolustellaan ja se jopa hyväksytään. Jos halutaan olla niitä luomakunnan kruunuja, niin silloin käyttäytymisenkin pitää olla arvokasta, tiedostavaa ja sivistynyttä. Ei sitä, että mennään vaistojen ja alitajunnan varassa ilman mitään tietoisuutta ja ulostetaan kaikki omat ärsyyntymiset muiden niskaan.

No höh, ei kai tässä kukaan ole jännittäjää vastuuttanutkaan kuin omasta käytöksestään.

Mutta koettakaas nyt muistaa, että ap kysyi, mistä sellainen jännittäjän muissa herättämä ärtymys muissa voi johtua. SilleKIN on ihan inhimilliset syynsä. Sitä olen minä ja moni muu yrittänyt tässä ketjussa avata.

Ja kuten koko ajan olen sanonut, se ärtymys ei ole hyväksi tilanteelle eikä jännitykselle.

Mutta siitä on silti aika matka tietoiseen toisen piinaamiseen ja siksi en tykkää siitä, että kun asiaa rehellisesti on tässä ketjussa avattu, jotkut ovat heti rientäneet haukkumaan vastaajia koulukiusaajiksi. Mitä te itse tuollaisesta leimaamisesta saatte?

Ihan selvää on, että jos jännittäjää aletaan tietoisesti kiusata ja pilkata, se on väärin ja julmaa. Mutta se, että muut jännittäjän mielestä huokailevat hänelle ja vaikuttavat kärsimättömille, on ensinnäkin asia, joka saattaa olla sosiaaliseen jännittämiseen liittyvä ylitulkinta. Ja johtua aivan sen ärtyneen omasta hämmennyksestä ja ahdistuksesta, kun joku tuntuu "syyttä" pelkäävän häntä.

Ja edelleen toistan, että ärtymys ei siinä tilanteessa auta asia tietenkään. Tätäkin on sanottu koko ajan, mutta valitsette nyt hypätä tämän yli. MIksi?

18

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiukuttaa lähinnä aika mikä menee hukkaan yhden sönköttäessä asiaansa.

Mitä luulet, auttaako tuo asenne "sönköttäjää" esittämään asiaansa yhtään ripeämmin ja selkeämmin?

Ohiksena: älä ole aggressiivinen, hän vastasi esitettyyn kysymykseen vain rehellisesti.

Ihan kuten sinä et voi mitään jännittämiselle, hän ei voi mitään sille, että toisen takertelu ärsyttää tilanteessa, joka ei hänen silmissään vaikuta yhtään uhkaavalta tai jännitätmisen arvoiselta.

Tunne versus tunne.

Me ihmiset olemme empaattisia olentoja aina jollakin tasolla. Se, että joku seurassa selvästi on ahdistunut ja jännittää, tekee olomme epämukavaksi.

Ihmettelemme syytä jännittämiselle, alamme kiusaantua alitajuisesti siitä, että toinen pitää MEITÄ pelottavina ja stressaavina. Ja siitä seuraa helposti ärsyyntymistä, mm. sen takia, että "toisen sönkötys vie aikaa" - kömpelö ilmaus tunteellemme, joka ei välttämättä silti ole ärsyyntymistä toiseen ihmiseen, siihen jännittäjään, vaan tilanteeseen ja sen aiheuttamaan tunteeseen meissä.

Jos sinun on ap vaikea ymmärtää tuota, mieti vaikkapa tilannetta, jossa joku suuttuu seurassasi, etkä ymmärrä miksi. Osaatko itse reagoida siinä tilanteessa täysin rationaalisesti ja suuttumusta lieventävällä tavalla vai panikoitko tai suututko kenties jopa itse?

Kuten ehkä tuosta toivon mukaan ymmärrät, ihmiset reagoivat toisten irrationaalisiksi tulkitsemaansa käytökseen irrationaalisesti tunteella itsekin. Onko se järkevää? Ei ole. Onko siitä apua sille ekalle, irrationaalisesti toimivalle? Ei ole.

Olennaisinta olisi saada ne irrationaaliset ja epätarkoituksenmukaiset tunneilmaisut jotenkin hallintaan. Sinun tapauksessasi sitä jännittämistä vähemmäksi.

Se tietysti on helposti sanottu ja hankalammin tehty.

Oletko kyennyt vaikkapa terapeutin avulla selvittämään, mikä sosiaalisessa ahdistuksessasi on taustalla? Kyllä, jos vaivasi on toistuva ja haittaa elämääsi, siihen kannattaisi hakea aivan ammattiapua!

Toki kaikki me jännitämme joskus sosiaalisissa tilanteissa, mutta jos jännitys on voimakasta ja saa sinut välttelemään sellaisia tilanteita, kyse on hoitoa vaativasta sosiaalisesta ahdistuksesta/jännittämisestä.

Siitä on täällä, ammattilaisten laatimalla sivustolla testi ja omahoito-ohjeita, kannattaa lukea!

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/SPIN.aspx

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Ihan tavanomaista jännittämistä tosiaan pahentaa se, miten näet muiden kiusaantuvan siitä. Mitä enemmän yrität pakolla saada jännittämistä kuriin, sitä enemmän se sinua vaivaa. Entäpä jos et edes yritä? Sanot vaikka ääneen, että "anteeksi, mutta jännitän sosiaalisia tilanteita ja nyt minua jännittää, ja minua auttaisi, jos koettaisitte suhtautua tähän mahdollisimman rennosti, niin saisin ajan kanssa tämän vähenemään".

Jännittämisessä ei ole mitään hävettävää ja sen voi sanoittaakin, koska yleensä muut ennen pitkää sen huomaavat kumminkin.

Sosiaalinen jännittäminen on tietyllä tavalla semmoinen paniikkireaktio, jota me luolamiehinä tunsimme aina muita, vieraita ihmisiä kohdatessamme. Koskaan et voinut olla varma, miten toinen reagoi, käykö kimppuun ja tappaa saadakseen sinun ruokavarastosi ja metsästysmaasi itselleen - vai ei. Olemme kumminkin ihmisetkin eläinlaji muiden joukossa, aika heikosti liikkuva ja pieni petolaji. Varovaisuus on meillä geeneissä, ja joillain se reaktio voi olla tilanteisiin suhteettoman suuri - jotkut taas ovat niin lunkeja, että toimivat tyhmän luottavaisesti ja eivät osaa sen jännittämättömyytensä takia reagoida tarvittaessa kovinkana nopeasti.

Sinun kannattaa siis pyrkiä harjoittamaan armoa ja itseymmärrystä, ja hae hyvä ihminen apua, jos vaiva rajoittaa elämääsi!

Tämä! 👍Viisas kommentti. Jokainen jännittää, mutta jos se on voimakasta ja saa ihmisen välttelemään muiden seuraa, siihen pitää suhtautua vakavasti ja hakea apua.

Se on juuri kuten tuossa sanotaan, oudolta ja suhteettomalta vaikuttava jännittäminen saa muut varpailleen. Se sitten näkyy vaikkapa huokailuna ja silmien pyörittelynä. Totta kai se saa jännittäjän jännittämään lisää, mutta se ei silti ole varsinaisesti sua kohtaan kohdistettua ilkeilyä yhtään sen enempää kuin sun jännittämisesi ole epäluottamuslause heitä kohtaan. Molemmat tunteet on inhimillisiä reaktioita erikoiseen kanssakäymistilanteeseen.

Siis silmien pyörittely, huokailu jne vai normaaleja reaktioita aikuisilta toisen jännitttämiseen? Ennemmin minä ainakin koen tuossa tilanteessa tarpeelliseksi helpottaa toisen oloa ja tehdä ilmapiiristä rennomman, jutella niitä näitä jne. Onko empatia kadonnu maapallolta vai mitä hittoa! Tai jos ei empatiaa koe niin käytöstapoja vois oottaa ja neutraalia suhtautumista.

Ja sulla niitä muka on, kun vastaat noin kiukkuisesti ihmisille, jotka yrittää vastata ap:n kysymykseen? 🙄 Siinä sulle silmien pyörittelyä ja ihan syystä.

No kyllä se hiukan ihmetyttää, että jonkun mielestä on aikuiselle ihan normaalia käytöstä huokailla, pyöritellä silmiä sun muuta mukavaa kun kohdataan jotain itselle epämieluisaa, esim se sosiaalisesti kömpelö tyyppi.

Hei haloo nyt!!

Se, että ymmärrän reaktion ja pidän sitä inhimillisenä ja siten siis NORMAALINA ei ole sama kuin että pitäisin sitä HYVÄNÄ.

Etkö ymmärrä lukemaasi? Sanoin ihan selkeästi, että kärsimättömyyden ja ärtymyksen osoittaminen ei ole hyväksi sille jännittämiselle.

Mutta normaali reaktio eli tyypillinen ja tavanomainen se on, eikä ole mikään merkki pahuudesta, ilkeydestä tai kiusamisesta - kuten jotkut ilmeisesti itse jännittämisestä kärsivät ovat tulkinneet ketjussa. Pohjimmiltaan ne ovat vain aika tyhmiä reaktioita hämmennykseen ja siihen, että joku pelkää heitä eikä viihdy heidän seurassaan.

18

Olet siis enemmän eläin kuin ihminen?

Me kaikki olemme eläimiä ja meillä on vaistoja, jotka ovat peräisin miljoonien vuosien takaa. Sinulla aivan yhtä lailla kuin minullakin. Sinulla ne ilmenevät sosiaalisessa tilanteessa kenties pelkona ja jännittämisenä.

Minä en ole edes puhunut itsestäni ja siitä, miten reagoin. Mutta kiva kun nyt senkin mielestäsi "tiedät" ihan vaan siksi, että yritin vastata ap:n kysymykseen lähtemättä mukaan vauvapalstalla yleiseen, kaikkien eri mieltä olevien leimaamiseen Pahoiksi ja Kiusaajiksi.

18