Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2708)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa miten nuoremmalla sukupolvella ei ole todellisuuden tajua siitä mikä on luxusta ja mikä ei. Minun lapsuudessa ei ollut sirkuksia eikä etelän lomia. Pullo Jaffaa on sitä oikeaa luksusta, sopivaa lapselle eikä muita tarvittu. Sama se kun sai ostetut vaatteet eikä serkkujen ja siskojen vanhoja mummon ja äidin tekemiä vaatteita.
Tämän koko ketjun idea ja kiinnostavuus on ollut siinä, että eri ihmiset kertovat keskenään erilaisista kokemuksistaan eri aikakausina. Eihän siinä olisi mitään järkeä, jos kaikki vastaisivat saman, vaan se hajonta vastauksissa on kiinnostava. Yksi ei ole lapsena koskaan saanut matkailla, toinen on matkaillut vähän väliä mutta karkkia sai vaan harvoin. Yhdelle luksusta oli jo se ettei vanhemmat lyö,
Riippuu nyt taas ihan perheestä. Olen 80-luvulla syntynyt, eikä äitini koskaan tehnyt mitään kanssani. Ei pelattu lautapelejä, ei ulkoiltu yhdessä, tasan yhden kerran lapsuuteni aikana taidettiin käydä leffassa.
Itse taas yritän koko ajan pitää viikottain yllä jotain yhteistä tekemistä lapseni kanssa. Metsäretkeä, leffailtaa, lautapelejä jne.
Ja muuten taas keskusteluun, lapseni oli järkyttynyt kun kuuli, ettei lapsuudessani ollut mitään netflixejä ja muita suoratoistopalveluita, vaan piti katsoa mitä tv:stä sattui tulemaan, tai sitten videolta :D
Se olikin lapsena luksusta, jos joulu- tai synttärilahjapaketista paljastui esimerkiksi uusi Disney -leffa videokasettina.
Todellakin riippuu perheestä. Mutta sellaisilla ihmisillä, joille itselleen kaikki materiaalinen on ollut lapsena luksusta tuntuu olevan ajatus, että lasten pitäisi osata arvostaa jotain netflixejä tai vastaavaa.
Joo, onhan se helppoa mutta onko se parempaa? Lisääkö se elämän laatua?
Kun ehti piiloutua faijan raivolta nokkos tai marjapuskaan edes nokkosen aiheuttama ärtymys ei pelästyttänyt tai tuntunut niin pahalta kuin faijan raivo. Suurinta luksusta oli olla koulussa,turvassa, ruokaa sai mahan täyteen siellä ja oli kavereita,en uskaltanut kertoa kotioloista luulin ensin että se on normaalia raivota lapsen naaman edessä ja läimiä ja läpsiä. Kun menin ekaa kertaa luokkakaverin luokse niin ihmettelin kun kaverin äiti halasi kaveriani ja silitteli päätä ja kysyi mites päivä on mennyt myös hänen isänsä otti kaverini syliin ja kysyi samaa. Ja kysyttiin mites koulussa on mennyt, tahdotko välipalaa yms. Minullekin tarjottiin, muistan kuinka menin vessaan ja itkin onnesta että joku kysyi myös minulta että miten menee ja haluatko välipalaa? Tosin ei halattu niinkuin kaveriani mutta välitettiin ja kysyttiin asioita,se oli luksusta ja uutta.
"Riippuu nyt taas ihan perheestä. Olen 80-luvulla syntynyt, eikä äitini koskaan tehnyt mitään kanssani. Ei pelattu lautapelejä, ei ulkoiltu yhdessä, tasan yhden kerran lapsuuteni aikana taidettiin käydä leffassa.
Itse taas yritän koko ajan pitää viikottain yllä jotain yhteistä tekemistä lapseni kanssa. Metsäretkeä, leffailtaa, lautapelejä jne.
Ja muuten taas keskusteluun, lapseni oli järkyttynyt kun kuuli, ettei lapsuudessani ollut mitään netflixejä ja muita suoratoistopalveluita, vaan piti katsoa mitä tv:stä sattui tulemaan, tai sitten videolta :D
Se olikin lapsena luksusta, jos joulu- tai synttärilahjapaketista paljastui esimerkiksi uusi Disney -leffa videokasettina."
No eikö tämä juuri todista sen pointin, että eri sukupolville eri asiat ovat luksusta?
Jos sinun vanhempiesi kanssa ei koskaan tehty mitään, vaikka olisit halunnut, ja nyt itse pyrit antamaan lapsellesi juuri sitä mistä koit jääväsi paitsi?
Se lautapelien pelaaminen ei varmaan ole omalle lapsellesi luksusta, vaan joku muu. Eikä tietenkään myöskään mikään Netflix.
Jos äiti, isä ei missään olosuhteissa, mahdollisesti sai yhden lämpimän aterian koottua tarjottavaksi. Normaalisti piti syödä pastaa tai kauraryynejä ym. suoraan paketista, kunnes opin itse ruuanvalmistuksen. Mitään muuta oli turha edes odottaa.
Juhannuksena saatu 1/2 korillinen limonaadia.
Vatsataudissa saatu banaani.
Pari kertaa vuoteen pääsin elokuviin katsomaan piirrettyjä ja sain pienen pussin irtokarkkeja. Kesäisin kerran viikkoon jäätelö. Olin lapsi 70-luvulla, enkä osannut kaivata mitään tuota kummempaa.Kaikilla korttelin lapsilla oli samanlaiset luksukset.
Vierailija kirjoitti:
Lähetyspistooli 10-12 vuotiaana oli luksusta. Sillä paukuteltiin metallikuorisia lähettärinpaukkuja. Eipä poliisi ollut kiinnostunut siihen aikaan poikien paukkuaseista. Nyt varmaan olisivat heti paikalla.
Nykyään, jos joku ilmoittaa poliiseille, että täällä liikkuu joku tyyppi pyssy kädessä, niin poliisit tulee kolmella autolla, täydessä varustuksessa ja takavarikoi sen aseen, vaikka se osoittautuisi vesipistooliksi tai nallipyssyksi. Vesipyssyn takavarikon jälkeen on turha hakea lupia.
Kyllä nykyperheissä vanhemmat viettää lastensa kanssa keskimäärin paljon aikaa ja osallistuu verrattuna esim meihin ysärilapsiinkin. Tosin nykyään erot eri perheiden välillä onkin sitten kasvanut: on ne perheet jossa vanhemmat panostaa lapsiinsa aivan kaiken, jotkut vetää jopa aivan yli ollen ympärivuorokautisia ohjelmatoimistoja lapsilleen, ja ne perheet joissa lapsista ei olla ollenkaan kiinnostuneita. Näistä jälkimmäistä sorttia on vanhemmissa ollut aina, mutta ensimmäistä vähemmän.
Kun sain silittää naapurin lampaita ne oli kaikki niin ihanan pehmeitä ja rauhallisia:) lisäksi oli mukava päästä heidän taloonsa pelaamaan playstaysonia ja pomppimaan vesisängyssä,tämä ysärin puolivuoliä.
Viking Linen pallomeri. Katsoin lapsena kateellisena, kun mainoksissa lapset telmivät pallomeressä tv-mainoksissa. Ikinä ei päästy risteilemään ja sinne pallomereen.
Ravintolassa tai pikaruokalassa syöminen. Taisi olla joskus 16 ikävuoden jälkeen kun ekan kerran oli omaa rahaa ostaa pikaruokalasta hamppari. Sitä ennen vain kerran pääsin Carrolsiin vanhemman kanssa. Ravintolassa taisin syödä ensimmäistä kertaa vasta joskus 20 ikävuoden jälkeen duunikavereiden kanssa.
Lapsena murot, karkit ja limut olivat luksusta joita havoin pääsi nauttimaan.
Ravintolassa ja leffassa käynti, ulkomaille pääsin vasta kun täytin 22v. Ekan kerran pizzeriassa Oulussa joskus kasarin puolivälissä, olihan se uutta ja hienoa. Me käytiin kyllä Lintsillä, Korkeasaaressa ym. silloin kun asuttiin pk-seudulla mutta esim. uimarannalle vanhemmat eivät lähteneet millään, eikä esim. uimahalleihin.
Ysärillä asuin jo lapissa ja meillä oli todella, todella harvoin ruokapöydässä jotain muuta kuin poroa/hirveä/kalaa. Ostelin joskus kanaa sitten omilla rahoilla kun tuntui että sarvet kasvaa päähän.
Terveisiä tutuille ;)
Se kun sain alkaa matkustaa yksin lentokoneella isän luo ollessani ala-asteikäinen. Se oli jotain niin ihanaa, itsenäistä vapaudentunnetta, kun ei ollut ketään muuta tuttua aikuista mukana.
Ruokamuistoja täälläkin minulla, valkuaisvaahto eli äiti erotti kananmunasta valkuaisen ja vatkasi sen ja sokerin keskenään,joskus teki marinkeja mitkä oli herkkuja! Keltuiaisesta teki munakkaan. Tuo oli suurta luksusta koska kyseessä oli omien kanan kananmunat ja ruokaa oli muuten aika niukasti tarjolla, periaatteessa syötiin kuten tällä muutkin perunaa ja ruskeaa kastiketta,leipää oli joskus monesti ei ollut, maitoa oli koska oli oma lehmä. Porsaita meillä oli kans 3 kpl. Mut sit lehmä annettiin myöhemmin pois:( ja yksi porsas kuoli ja ne 2 annettiin pois,kanat jäi mutta nekin kuoli vanhuuteen yksi kerrallaan:( toinen kana suri toista kanaa niin että lakkasi munimasta:(
Vaatteet ommeltiin eri kankaista se oli luksusta jos kans sai kerran vuodessa vaateparin. Maatalon tyttöjä oltiin siis,kyläkouluja käytiin. Nämä 80 luvun alusta.
Vierailija kirjoitti:
Kun sain silittää naapurin lampaita ne oli kaikki niin ihanan pehmeitä ja rauhallisia:) lisäksi oli mukava päästä heidän taloonsa pelaamaan playstaysonia ja pomppimaan vesisängyssä,tämä ysärin puolivuoliä.
Voi, miten kauniisti kirjoitat pehmeistä, rauhallisista lampaista 🍀🐑🌹🐑
Varmasti nekin tykkäsivät sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Kun sain silittää naapurin lampaita ne oli kaikki niin ihanan pehmeitä ja rauhallisia:) lisäksi oli mukava päästä heidän taloonsa pelaamaan playstaysonia ja pomppimaan vesisängyssä,tämä ysärin puolivuoliä.
Meilläkin oli ysärillä lampaita, mutta ne karkaili, puski lapset nurin ja yksi puri minua niin että edelleen on sormessa arpi 😅 varmaan siis luuli että annan sille jotain ruokaa, ei ne sinänsä kai pahantahtoisia olleet, ruuan perään vaan kovasti.
Meillä oli aina, siis aina ruoka klo 16.30. Kotona tehtyä, ei mitään eineksiä. Eipä nyt niitä 80- luvulla paljoa ollutkaan. Tätä ei tuntunut luksukselta lapsena, mutta tämän päivän maailmassa se varmasti olisi. Henkilökohtainen luksukseni oli ruusunmarja kerrosviili. Näitä oli aika usein jääkaapissa, vaikka vanhemmat olivat tiukkoja rahankäytössä.