Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2708)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena 70 -luvulla kaikki epäterveellinen oli luksusta: limut, Rymd-esanssimehu, karkit, ranskalaiset, jäätelö. Niitä -onneksi- sai todella harvoin, joten perusruokavalio koostui suht terveellisistä safkoista. Tästä johtuen lihava ihminen oli erikoisuus, joita näkyi katukuvassa vähän.
Joskus 80-luvun loppupuolella katsoin mieheni kanssa amerikkalaisten elämästä kertovaa dokumenttiohjelmaa TV:stä. Hämmästeltiin miten paljon kadulla näkyi ylipainoisia ihmisiä. Aika pian sen jälkeen ylipaino alkoi lisääntyä täällä Euroopassakin. Joku asia oli muuttunut elintarvikkeissa ja elintavoissa.
MINUA HÄMMÄSTYTTÄÄ JATKUVASTI, miksi toisten kiloista ollaan pahoilla mielin, kun jokainen kantaa itse kilonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle suurta luksusta oli se jos jossain minulle annetussa lahjassa tai minulle lähetetyssä kirjeessä oli havaittavissa jokin hyvä mutta mieto tuoksu. Voimakkaista tuoksuista en edes pitänyt. Ihaninta oli miedosti sitruunalle tuoksuva saippua, uuden puhtoisen nuken ja jopa väriliitujen tuoksu.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus oli läpensä köyhä. Ja rahan vähyydestä osasin murehtia jo ennen kuin olin koulussa. Näköalatonta, toivotonta ja tosiaan ei uskaltanut edes haaveilla mistään, mikä oli "normaalia" monelle muulle.
Eikä ollut kyseessä siis huvipuisto käynnit, ulkomaanmatkat jne. Ne oli yhtä realistinen jo 5v lapsen ajatustasolla kuin avaruuteen lentäminen.
En uskaltanut toivoa mitään lahjaksi jouluna, kun tiesin ettei rahaa ole. Joulun lelukuvastot lähinnä masensivat.
En haaveillut uusista vaatteista; Serkkujen vanhoilla mentiin ja niistä kiitollinen.
Lahjaksi mummolta saadut pikku rahatkin synttäreillä meni "Vanhemmille säästöön, että saat isompana". No ikää 40v ja penniäkään ei käynyt mielessä pyytää takaisin.
Ylioppilas lahjaksi saamia rahoja meni koko perheen pyykkikoneeseen. Tästä yli 20v ja edelleen odotan milloin nämä sataset saisin takaisin - Ei tule tapahtumaan.
MIHIN VANHEMPASI KÄYTTI NIITÄ RAHOJA ? Muistan kun biologinen isäni antoi rahaa, äitini otti ja sanoi "laitetaan talteen", farkut halusin, sain mutta en sen merkkisiä vaan jotkut halvat. ÄITINI oli mikä oli. Alkoholi vanhemmille maistui liikaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena 70 -luvulla kaikki epäterveellinen oli luksusta: limut, Rymd-esanssimehu, karkit, ranskalaiset, jäätelö. Niitä -onneksi- sai todella harvoin, joten perusruokavalio koostui suht terveellisistä safkoista. Tästä johtuen lihava ihminen oli erikoisuus, joita näkyi katukuvassa vähän.
Joskus 80-luvun loppupuolella katsoin mieheni kanssa amerikkalaisten elämästä kertovaa dokumenttiohjelmaa TV:stä. Hämmästeltiin miten paljon kadulla näkyi ylipainoisia ihmisiä. Aika pian sen jälkeen ylipaino alkoi lisääntyä täällä Euroopassakin. Joku asia oli muuttunut elintarvikkeissa ja elintavoissa.
MINUA HÄMMÄSTYTTÄÄ JATKUVASTI, miksi toisten kiloista ollaan pahoilla mielin, kun jokainen kantaa itse kilonsa.
Näillä toisten kilojen vahtaajilla ei ole kaikki kotona, kehtaavat vielä hämmästellä suureen ääneen et voi voi mites sä nyt noi lihava oot?? Minulle ihan sama jokainen kantaa itse kilonsa en mäkään hämmästele ja vahtaa esim toisten tupakointia ja paheksu vielä siihen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa miten nuoremmalla sukupolvella ei ole todellisuuden tajua siitä mikä on luxusta ja mikä ei. Minun lapsuudessa ei ollut sirkuksia eikä etelän lomia. Pullo Jaffaa on sitä oikeaa luksusta, sopivaa lapselle eikä muita tarvittu. Sama se kun sai ostetut vaatteet eikä serkkujen ja siskojen vanhoja mummon ja äidin tekemiä vaatteita.
Tämän koko ketjun idea ja kiinnostavuus on ollut siinä, että eri ihmiset kertovat keskenään erilaisista kokemuksistaan eri aikakausina. Eihän siinä olisi mitään järkeä, jos kaikki vastaisivat saman, vaan se hajonta vastauksissa on kiinnostava. Yksi ei ole lapsena koskaan saanut matkailla, toinen on matkaillut vähän väliä mutta karkkia sai vaan harvoin. Yhdelle luksusta oli jo se ettei vanhemmat lyö, toista on lyöty koska hän varasti luksuksenhimossaan. Yhdelle on ollut tavoittamaton haaveiden kohde jokin joka toiselle on ollut ei-tervetullutta pakkopu
Ehkä tuon kirjoittajan pointti oli kuinka pienestä nykynuoret valittaa ja saavat itkupotkuraivarit jos ei ole uusinta uutta olkoot kyse kännykästä,vaatteesta tai mistä tahansa. Koska hedelmät,karkit ovat nykyään arkipäivää niin eivät halua edes ajatella miten meidän vanhempien sukupolven kohdalla oikeasti kaikki uudet asiat ja karkit yms oli sitä luksusta, sanovat vaan että oho,onpas suomi ollut kehitysmaa! Eivät tajua sitäkään että jopa tänä päivänäkin muualla maassa noi uudet vaatteet,herkut tms ovat heille yhtä lähellä kuin mars planeetta. Ja että osa maata on niitä kehitysmaita joissa ei ole kuultukaan esim mikrosta,televisiosta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaa miten nuoremmalla sukupolvella ei ole todellisuuden tajua siitä mikä on luxusta ja mikä ei. Minun lapsuudessa ei ollut sirkuksia eikä etelän lomia. Pullo Jaffaa on sitä oikeaa luksusta, sopivaa lapselle eikä muita tarvittu. Sama se kun sai ostetut vaatteet eikä serkkujen ja siskojen vanhoja mummon ja äidin tekemiä vaatteita.
Vähän tylsä keskustelu jos ainoa oikea vastaus olisi ollut jaffapullo tai kaupasta ostetut vaatteet.
Ilmeisesti olet elänyt lapsuutesi hyvin erilaisena aikana kuin minä. Olen elänyt lapsuuden 90-luvulla ja 2000-luvun alussa ja minulle nimittäin luksusta oli esimerkiksi mummon tai jonkun sukulaistädin neulomat villasukat ja lapaset. Ne oli paljon hienompia kuin jotkut kaupan ulkoiluhanskat. Ja se vasta luksusta olikin, kun sain lapsena oman, erään vanhempien tuttavan minulle tekemän mekon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa miten nuoremmalla sukupolvella ei ole todellisuuden tajua siitä mikä on luxusta ja mikä ei. Minun lapsuudessa ei ollut sirkuksia eikä etelän lomia. Pullo Jaffaa on sitä oikeaa luksusta, sopivaa lapselle eikä muita tarvittu. Sama se kun sai ostetut vaatteet eikä serkkujen ja siskojen vanhoja mummon ja äidin tekemiä vaatteita.
Tämän koko ketjun idea ja kiinnostavuus on ollut siinä, että eri ihmiset kertovat keskenään erilaisista kokemuksistaan eri aikakausina. Eihän siinä olisi mitään järkeä, jos kaikki vastaisivat saman, vaan se hajonta vastauksissa on kiinnostava. Yksi ei ole lapsena koskaan saanut matkailla, toinen on matkaillut vähän väliä mutta karkkia sai vaan harvoin. Yhdelle luksusta oli jo se ettei vanhemmat lyö, toista on lyöty koska hän varasti luksuksenhimossaan. Yhdelle on ollut tavoittamaton haaveiden kohde j
Ehkä tuon kirjoittajan pointti oli kuinka pienestä nykynuoret valittaa ja saavat itkupotkuraivarit jos ei ole uusinta uutta olkoot kyse kännykästä,vaatteesta tai mistä tahansa. Koska hedelmät,karkit ovat nykyään arkipäivää niin eivät halua edes ajatella miten meidän vanhempien sukupolven kohdalla oikeasti kaikki uudet asiat ja karkit yms oli sitä luksusta, sanovat vaan että oho,onpas suomi ollut kehitysmaa! Eivät tajua sitäkään että jopa tänä päivänäkin muualla maassa noi uudet vaatteet,herkut tms ovat heille yhtä lähellä kuin mars planeetta. Ja että osa maata on niitä kehitysmaita joissa ei ole kuultukaan esim mikrosta,televisiosta tms.
Ei kai täällä kukaan ole valittanut?
Minusta taas nykynuoret ovat hyvin kulutustietoisia verrattuna moniin aiempiin sukupolviin. Hedelmä ovat toki nykyään eri tavalla arkipäivää verrattuna vaikka 60-lukuun, mutta toisaalta monen nykynuoren lapsuudessa on karkkien ja herkkujen terveysvaikutukset olleet hyvinkin tarkkaan tiedossa, eikä ne tosiaankaan ole olleet mitään arkipäivää nykynuorille. Esimerkiksi meillä ei limsaa juotu kotona koskaan. Ekan kerran maistoin sitä koululaisena jonkun kaverisynttäreillä.
Veikkaan myös että nykynuoret tuntevat paremmin muuta maailmaa ja sitä millaista elämä siellä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaa miten nuoremmalla sukupolvella ei ole todellisuuden tajua siitä mikä on luxusta ja mikä ei. Minun lapsuudessa ei ollut sirkuksia eikä etelän lomia. Pullo Jaffaa on sitä oikeaa luksusta, sopivaa lapselle eikä muita tarvittu. Sama se kun sai ostetut vaatteet eikä serkkujen ja siskojen vanhoja mummon ja äidin tekemiä vaatteita.
Huoh. Luksus ei ole mikään universaalisti määritelty asia vaan subjektiivinen kokemus. Sinun pullo Jaffaa ei ole yhtään enempää "oikeaa luksusta" kuin jonkun muunkaan kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa miten nuoremmalla sukupolvella ei ole todellisuuden tajua siitä mikä on luxusta ja mikä ei. Minun lapsuudessa ei ollut sirkuksia eikä etelän lomia. Pullo Jaffaa on sitä oikeaa luksusta, sopivaa lapselle eikä muita tarvittu. Sama se kun sai ostetut vaatteet eikä serkkujen ja siskojen vanhoja mummon ja äidin tekemiä vaatteita.
Tämän koko ketjun idea ja kiinnostavuus on ollut siinä, että eri ihmiset kertovat keskenään erilaisista kokemuksistaan eri aikakausina. Eihän siinä olisi mitään järkeä, jos kaikki vastaisivat saman, vaan se hajonta vastauksissa on kiinnostava. Yksi ei ole lapsena koskaan saanut matkailla, toinen on matkaillut vähän väliä mutta karkkia sai vaan harvoin. Yhdelle luksusta oli jo se ettei vanhemmat lyö, toista on lyöty koska hän varasti luksuksenhimossaan. Yhdelle on ollut tavoittamaton haaveiden kohde j
Tuon kirjoittajan pointti oli ikiaikainen "nykynuoret on ihan pilalla" valitus. Ei sillä mitään todellisuuspohjaa tartte olla, kunhan vaan on kiva moittia kun asiat on eri lailla kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallinen vaniljajäätelö. Aku ankka limpsa
Olen ehkä kirjoittanut tänne ennenkin, mutta minulle maalaislapsena oli suurta luksusta päästä leikkipuistoon, kun mentiin serkkujen luo kaupunkiin kylään. Heillä oli myös kylpyamme kerrostaloasunnon pienessä kylppärissä, vaahtokylpy siinä oli aivan luksusta! Tv-kanavia näkyi myös monta enemmän. Serkut varmaan taas koki luksuksena kun meillä sai mennä pihalle ihan tuosta vaan ja oli tilaa ihan eri tavalla ja oma sauna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa miten nuoremmalla sukupolvella ei ole todellisuuden tajua siitä mikä on luxusta ja mikä ei. Minun lapsuudessa ei ollut sirkuksia eikä etelän lomia. Pullo Jaffaa on sitä oikeaa luksusta, sopivaa lapselle eikä muita tarvittu. Sama se kun sai ostetut vaatteet eikä serkkujen ja siskojen vanhoja mummon ja äidin tekemiä vaatteita.
Tämän koko ketjun idea ja kiinnostavuus on ollut siinä, että eri ihmiset kertovat keskenään erilaisista kokemuksistaan eri aikakausina. Eihän siinä olisi mitään järkeä, jos kaikki vastaisivat saman, vaan se hajonta vastauksissa on kiinnostava. Yksi ei ole lapsena koskaan saanut matkailla, toinen on matkaillut vähän väliä mutta karkkia sai vaan harvoin. Yhdelle luksusta oli jo se ettei vanhemmat lyö, toista on lyöty koska hän varasti luksuksenhimossaan. Yhdelle on ollut tavoittamaton haaveiden kohde j
Ehkä tuon kirjoittajan pointti oli kuinka pienestä nykynuoret valittaa ja saavat itkupotkuraivarit jos ei ole uusinta uutta olkoot kyse kännykästä,vaatteesta tai mistä tahansa. Koska hedelmät,karkit ovat nykyään arkipäivää niin eivät halua edes ajatella miten meidän vanhempien sukupolven kohdalla oikeasti kaikki uudet asiat ja karkit yms oli sitä luksusta, sanovat vaan että oho,onpas suomi ollut kehitysmaa! Eivät tajua sitäkään että jopa tänä päivänäkin muualla maassa noi uudet vaatteet,herkut tms ovat heille yhtä lähellä kuin mars planeetta. Ja että osa maata on niitä kehitysmaita joissa ei ole kuultukaan esim mikrosta,televisiosta tms.
Sekö sitten on niin kauheaa että nykynuoret eivät ole eläneet samoissa oloissa kuin 40- ja 50-lukujen lapset?
Vierailija kirjoitti:
Huomaa miten nuoremmalla sukupolvella ei ole todellisuuden tajua siitä mikä on luxusta ja mikä ei. Minun lapsuudessa ei ollut sirkuksia eikä etelän lomia. Pullo Jaffaa on sitä oikeaa luksusta, sopivaa lapselle eikä muita tarvittu. Sama se kun sai ostetut vaatteet eikä serkkujen ja siskojen vanhoja mummon ja äidin tekemiä vaatteita.
Kyllä sitä oikeaa luksusta on se, että sai mennä kouluun eikä tartte mennä piiaksi tai peltotöihin heti pienestä pitäen. Ihme pullamössöä nämä nykyihmiset kun puhuu jostain limppareista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsuudessa oli paljonkin tuollaista materiaalista luksusta, koska se oli vanhemmille tärkeää. Oli aina Micmacin vaatteet, oma huone tietysti, ratsastustunnit, pianotunnit (joita vihasin) ja kävin ulkomaanmatkoilla pikkulapsesta asti. Itse en pitänyt sitä luksuksena, koska siihen oli tottunut.
Sensijaan oli mahtavaa mennä syömään kaverin kanssa annos ranskalaisia paikalliseen pihvipaikkaan, kotona kun syötiin aina terveellisesti. Siinäkin parasta oli kaksistaan kaverin kanssa tekeminen. Itsenäisyys oli huumaavaa luksusta.
Ravintolassa ja leffassa käyminen, ulkomaan matkailu, mikä tahansa muu ruoka kuin peruskotiruoka. Ravintolassa kävin ensimmäisen kerran vasta joskus 15-vuotiaana, leffassa kävin lapsena yhden ainoan kerran perheen kanssa. Ulkomaan reissuista ei voinut edes haaveilla. Luksus oli sitä, että sai joskus Saarioisten roiskeläpän tai ranskalaisia ruuaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa miten nuoremmalla sukupolvella ei ole todellisuuden tajua siitä mikä on luxusta ja mikä ei. Minun lapsuudessa ei ollut sirkuksia eikä etelän lomia. Pullo Jaffaa on sitä oikeaa luksusta, sopivaa lapselle eikä muita tarvittu. Sama se kun sai ostetut vaatteet eikä serkkujen ja siskojen vanhoja mummon ja äidin tekemiä vaatteita.
Tämän koko ketjun idea ja kiinnostavuus on ollut siinä, että eri ihmiset kertovat keskenään erilaisista kokemuksistaan eri aikakausina. Eihän siinä olisi mitään järkeä, jos kaikki vastaisivat saman, vaan se hajonta vastauksissa on kiinnostava. Yksi ei ole lapsena koskaan saanut matkailla, toinen on matkaillut vähän väliä mutta karkkia sai vaan harvoin. Yhdelle luksusta oli jo se ettei vanhemmat lyö, toista on lyöty koska hän varasti luksuksenhimossaan. Yhdelle on ollut tavoittamaton haaveiden kohde j
Ehkä tuon kirjoittajan pointti oli kuinka pienestä nykynuoret valittaa ja saavat itkupotkuraivarit jos ei ole uusinta uutta olkoot kyse kännykästä,vaatteesta tai mistä tahansa. Koska hedelmät,karkit ovat nykyään arkipäivää niin eivät halua edes ajatella miten meidän vanhempien sukupolven kohdalla oikeasti kaikki uudet asiat ja karkit yms oli sitä luksusta, sanovat vaan että oho,onpas suomi ollut kehitysmaa! Eivät tajua sitäkään että jopa tänä päivänäkin muualla maassa noi uudet vaatteet,herkut tms ovat heille yhtä lähellä kuin mars planeetta. Ja että osa maata on niitä kehitysmaita joissa ei ole kuultukaan esim mikrosta,televisiosta tms.
Nykynuoret elävät vähän erilaista aikaa. Nykyään monelle on luksusta, että vanhemmilla on aikaa heille. Siis sillä tavalla että ei ole nenä jossain älylaitteessa kiinni.
Materiaalisessa mielessä meillä on jo pitkään ollut kaikki mitä tarvitaan. Nyt mietitään lähinnä, että mitä halutaan.
Ihan turha syyllistää nykynuoria siitä, että he eivät ymmärrä mitä kaikkea ilman edelliset sukupolvet ovat eläneet. Heillä on ihan erilaiset haasteet kuin edellisillä sukupolvilla.
Kävin leffassa eka kerran 15-vuotiaana, pitseriassa 12-vuotiaana, lentokoneessa myös 12-vuotiaana. Etelän lomalla vasta täysi-ikäisenä. Oon 5- kymppinen nainen, omat lapset ovat käyneet yli 10 maassa siihen mennessä, kun olivat täysi-ikäisiä (osa liittyy miehen töihin ulkomailla). Maailma on muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaa miten nuoremmalla sukupolvella ei ole todellisuuden tajua siitä mikä on luxusta ja mikä ei. Minun lapsuudessa ei ollut sirkuksia eikä etelän lomia. Pullo Jaffaa on sitä oikeaa luksusta, sopivaa lapselle eikä muita tarvittu. Sama se kun sai ostetut vaatteet eikä serkkujen ja siskojen vanhoja mummon ja äidin tekemiä vaatteita.
Tämän koko ketjun idea ja kiinnostavuus on ollut siinä, että eri ihmiset kertovat keskenään erilaisista kokemuksistaan eri aikakausina. Eihän siinä olisi mitään järkeä, jos kaikki vastaisivat saman, vaan se hajonta vastauksissa on kiinnostava. Yksi ei ole lapsena koskaan saanut matkailla, toinen on matkaillut vähän väliä mutta karkkia sai vaan harvoin. Yhdelle luksusta oli jo se ettei vanhemmat lyö, toista on lyöty koska hän varasti luksuksenhimossa
Nykynuoret elävät vähän erilaista aikaa. Nykyään monelle on luksusta, että vanhemmilla on aikaa heille. Siis sillä tavalla että ei ole nenä jossain älylaitteessa kiinni.
Materiaalisessa mielessä meillä on jo pitkään ollut kaikki mitä tarvitaan. Nyt mietitään lähinnä, että mitä halutaan.
Ihan turha syyllistää nykynuoria siitä, että he eivät ymmärrä mitä kaikkea ilman edelliset sukupolvet ovat eläneet. Heillä on ihan erilaiset haasteet kuin edellisillä sukupolvilla.
Riippuu nyt taas ihan perheestä. Olen 80-luvulla syntynyt, eikä äitini koskaan tehnyt mitään kanssani. Ei pelattu lautapelejä, ei ulkoiltu yhdessä, tasan yhden kerran lapsuuteni aikana taidettiin käydä leffassa.
Itse taas yritän koko ajan pitää viikottain yllä jotain yhteistä tekemistä lapseni kanssa. Metsäretkeä, leffailtaa, lautapelejä jne.
Ja muuten taas keskusteluun, lapseni oli järkyttynyt kun kuuli, ettei lapsuudessani ollut mitään netflixejä ja muita suoratoistopalveluita, vaan piti katsoa mitä tv:stä sattui tulemaan, tai sitten videolta :D
Se olikin lapsena luksusta, jos joulu- tai synttärilahjapaketista paljastui esimerkiksi uusi Disney -leffa videokasettina.
Vanukkaat. Kavereilla niitä sai välipalaksi vaikka joka päivä, vaan meillä oli porkkanoita :D
Ulkomailla käynti olisi varmaan ollut. Ei käyty.
Toisaalta matka yhdessä vanhempien kanssa oli se luksusjuttu, vaikka sitten mummolaan.
Joulun vietto ilman riitaa.
Tai oikeastaan mikä vaan ilman riitaa.
Sen jälkeen kun vanhemmat erosivat olisivat he (siis vanhemmat) olleet luksusta. Vaan käytännössä siinä roolissa ei ketään enää ollut.
Siitä lähtien luksusta oli, että joku puhui kotona jostakin.