Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2708)
Vierailija kirjoitti:
Itsetehty ruoka. Meillä ei kumpikaan vanhemmista ollut kiinnostunut ruoanlaitosta, vaan syötiin esimerkiksi purkkilihakeittoa ja leipää tai esim. Purkkihernaria. Vanhemmat usein söivät vain keipää ja jugurttia, kun eivät edes kaivanneet mitään lämmintä ruokaa. Olin ällistynyt, kun ensimmäinen poikaystävä (nykyinen mieheni) ihmetteli tätä meidän perheen menoa ja vei minut syömään omaan kotiinsa äitinsä laittamia herkkuja. Näin ensimmäisen kerran itsetehtyä lihakeittoa ja vispipuuroa. En tiennyt, että niitä voi tehdä itse...
Meillä taas oli aina kotona itsetehtyä ruokaa, lisäksi yleensä retkillä ym. Syötiin omia eväitä. Oltiin kyllä hyvätuloisia vaikkakin toki suurperhe (5 lasta), mutta kotiruoan idea oli terveellisyys ja varmaan se, että urasta huolimatta vanhemmat halus pitää siitä periaatteesta kiinni että kotona tehtiin ruoka itse ja oli salaatit ym. Kylkeen. Itselleni siis oli luksusta kaupan einekset tai huoltoaseman ruoat, ja vielä näin aikuisena saatan joskus käydä syömässä huoltoaseman lehtipihvin tai ostaa kaupan eineksiä kun mies on vaikka päivystämässä. :D Tulin naineeksi miehen, joka haluaa tehdä kaiken itse ja haluaa syödä noutoruokaa hyvin hyvin harvoin…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalaruoka! Äitini luulee vieläkin, etten tykkää kalasta, kun hän itse ei tykkää. Anoppini puolestaan tietää, että eläisin pelkällä kalaruualla. :D
Lauantaisin kaupasta pieni limupullo ja esim Suffeli patukka. Grilliltä tavallinen hampurilainen.
60-luvun alkupuolella se oli valkoinen suklaa, jota sukulainen toi ulkomailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain puisen askartelusarjan jokus viiskytlyvun lopuilla. Sen rippeitä on vieläkin tallella. Nukkeleikit jäi sen myötä.
Oma rauha kun meni ulos kävelemäån, ei tarttenut katsella vanhemman raivopäistä meuhkaamista samalla kun tavarat lenteli,yleensä oikein juoksin ulos ovesta kun riehuminen ja huuto alkoi,,muistan kerrankin kun suuttui jostain taas aivan mitättömästä asiasta, Alkoi paiskomaan tavaroita, juoksin ulko ovella otin nopeasti omat kengät ja juoksin kengät vielä kädessä niin pitkälle että taloa ei näkynyt sitten laitoin kengät jalkaan ja kävelin ulkona/ lähimetsissä syöden mustikoita, metsämansikoita yms, olin ulkona niin kauan kuin mahdollista. Talvella hieman hankalampaa kun ulko ovelle juostessa piti muistaa ottaa kaikki: takki,lapaset,pipo ja lämpimät ulko housut,silloin sai kuunnella pitempään raivopään riehumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli luksusta kun pääs juosten pakoon juoppovanhempia nokkospuskaan, aina ei ehtinyt silloin remmillä lyötiin täysillä selkään ja perseeseen, seuraavat päivät oli yhtä tuskaa kävellä.
Kun heitettiin täysillä kovakantisen kirja päin naamaa tai takaraivoa, veri vaan valu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Crossipyörät, ensin 80cc ja sen jälkeen 250cc.
Luksushetkiä ei lapsuudessani varsinaisesti ollut. Minulle luksusta oli kuitenkin kaikki lomat koulusta. Ihanaa, kun ei tarvinnut olla siellä orjalaitoksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mesimarjalimonadi juhannuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joskus pääsi suihkuun tai ei palellut talvella. Jouduin asumaan lapsuuteni murjussa, jossa oli erittäin huono tai olematon eristys, ei keskuslämmitystä eikä juoksevaa vettä. Vihasin joka hetkeä. Tämä ei ollut sota-aikana, vaan 90-luvulla. Kiitos pihin ja aikaansaamattoman isäni, joka ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Rahaa olisi ollut pankissa, mutta sitä piti vain säästää sen sijaan että olisi käyttänyt osan perheen hyvinvointiin.
Häpesin kotiolojani valtavasti, en koskaan kehdannut pyytää kavereita kylään. Näen vieläkin painajaisia siitä että joku tuttuni tulee kylään ja saa asian selville. Olen edelleen vihainen ja katkera lapsuuteni pilaamisesta.
Ravintolassa syöminen ja matkustelu eivät kuuluneet lapsuuteeni. Pääsin isän kanssa kerran opiskeluaikana ravintolaan lounaalle ja kerran äitini kanssa Tanskaan 15-vuotiaana.
Aamupuuro. Yleensä ei ollu aamupalaa koska juoppo äiti osti vain viinaa taloon.
Joskus palautin salaa pulloja ja ostin niillä rahoilla puuroa. Itkin kun se oli niin hyvää. Äiti kuoli 2v sitten tuskallisesti kirroosiin ja pätkääkään en säälinyt.
Yksin kuoli ja halveksittuna.
Kun sain uusia vaatteita, jotka sain itse valita, eikä siskojen vanhoja.
Se, kun harvoin sai ainaisen kotikeittoisen mustaviinimarjamehun tilalta tuoremehua, joko omenaa tai appelsiinia.
Joskus 11- tai 12-kesäisenä kun pääsi ekaa kertaa pizzeriaan.
Meillä kotona ei liiemmin rahaa ollut, eikä sitä vähää kyllä koskaan mihinkään käytetty. Vaatteet valitsi äiti, en minä itse. Valintaperuste oli hinta, mikäs muukaan.
Itsetehty ruoka. Meillä ei kumpikaan vanhemmista ollut kiinnostunut ruoanlaitosta, vaan syötiin esimerkiksi purkkilihakeittoa ja leipää tai esim. Purkkihernaria. Vanhemmat usein söivät vain keipää ja jugurttia, kun eivät edes kaivanneet mitään lämmintä ruokaa. Olin ällistynyt, kun ensimmäinen poikaystävä (nykyinen mieheni) ihmetteli tätä meidän perheen menoa ja vei minut syömään omaan kotiinsa äitinsä laittamia herkkuja. Näin ensimmäisen kerran itsetehtyä lihakeittoa ja vispipuuroa. En tiennyt, että niitä voi tehdä itse...