Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Tätä kun lukee niin tuntuu että omasta lapsuudesta en muista mitenkään runsaasti erityisiä kohokohtia mutta koko lapsuusaika oli niin hyvä että ei erottunut yksittäiset tilanteet, ei haukuttu, ei kiusattu, oli selkeät rajat ja koulun hoidin vakavalla otteella, hommia tehtiin kotona ja isovanhemmilla kovastikin mitä pystyi ja osasi, kiitosta ja ohjausta sekä moitteita sai tarpeen mukaan ja mistään ei koskaan ollut puute vaikka nuukasti elettiinkin silloin 80-luvulla. Hienoa aikaa oli se, liekö oli pikkukoulussa maaseudulla jopa liian turvallinen lapsuus. Vanhempien erosta ollessani 8-vuotias ja sen jälkeisestä ajasta jäi kaikesta turvallisuudesta ja välittämisestä huolimatta niin isot haavat ihmissuhdetaitoihini.

Pehmisjäätelö. Sitä sai silloin harvoin kun kävi 60 km päässä isommassa kaupungissa. Eli 1-2 kertaa vuodessa.

Uudet vaatteet ja karkit.

Rymdi. Oli hyvää. 

Kun äiti tuli navetasta lahoon, kaikkia mukavuuksia kaihtavaan kotimurjuumme 60-luvulla ja antoi tulisen selkäsaunan, niin ei ollut enää kylmä - vaikka tietysti nälkä oli edelleen.

Työtä, työtä. Muista 70-luvulla keskikoulussa, kun luokallamme loisiva J. R--o. kerskaili pääsevänsä Mallorcalle, jos pääsisi luokalta. Aivan kuin olisi puhunut kuuhun matkustamisesta.  Menestyin koulussa hyvin, mutta eipä tullut matkaa kuin heinäpellolle. Säästin pakollisesti jopa niin, etten juonut kouluruokailussa maitoa, se kun maksoi ekstraa. Ruokailu oli tietysti maksullista.

Vierailija kirjoitti:

Rymdi. Oli hyvää. 

Se jännittävä hetki, kun jauhe liukeni veteen. Lasikannu, jonka läpi näki hyvin. Se kitti mikä laskeutui juomalasin pohjaan ja narskui hampaissa. Herkku ajalta jolloin en paremmasta tiennyt.

Kun kummitäti toi serkkujen vanhoja vaatteita, kun pääsi kauppaan ostamaan pullonpalautusrahalla merkkareita, kun sai elämänsä ensimmäiset ranskalaiset ketsupilla ja vähän myöhemmin sama lihapiirakan kanssa. Jos pääsiäismunasta sai sormuksen ja vappuna oma ilmapallo, voi kun vielä näin lähempänä viittäkymppiä vois kokea samaa onnea asioista... ilmapallo kourassa kulkisi pitkin katuja hymy korvissa...

Minulle oli lapsena luksusta Aku Ankka -lehti ja jouluna Disneyn jättikirja.

Kiivi, mansikat ja uudet vaatteet.

Joillain on niin kovia tarinoita, että tulee suru puseroon. Huomaan että olen saanut paljon. Perusperheestä kuitenkin olen. Luksusta oli mulle 80-luvulla n 6 v. Tukholman risteilyt ja portaiden kultaiset kaiteet lavassa (siellä ne on vieläkin). Sain myös hienon lego avaruusaluksen yhdellä risteilyllä. Siinä yksi kaunis valkoinen kiilapalikka, jossa planeetta kuva Myöhemmin luksusta joka tietty my little pony, persikka barbie ja luistelubarbie

Niitä oli paljonkin.

Muistan edelleenkin sen pitkän, nilkkoihin ulottuvan maxitakin. Talvitakin, jonka näin ensi kertaa lähikaupungin pienen vaatekaupan ikkunassa. Takki oli kallis. Kävin ikkunan takana takkia tuijottelemassa äitinikin kanssa. Äitini tykkäsi takista myöskin, mutta se hinta!? Tuli jouluaatto, avasin lahjapakettini...Siellä oli se takki; meinasin pyörtyä onnesta!:)

Saunajuomana limsa. Veljen kanssa jaettiin puoliksi.

Se että sai istua sisällä nenä kirjassa kiinni eikä tarvinnut mennä ulos, pukea juhlavaatteita ylle tai pönöttää seurustelemassa ihmisten kanssa.

En näe suurta eroa nykyisin nenä kännykässä istuviin nuoriin..

Ikaalisten(?) Esson(?) Pole Position oli lapsuuden luksus.

Sain ikiomat kumisaappaat noin 4-5 vuotiaana ja  5-6 vuotiaana söin ensimäisen etelä hetelmän, taisi olla ihan appelsiini! 10-vuotiaana kodissani oli jo vesiklosetti ja jääkaappi!

Se että ylipäätään sai ruokaa tai vaatteita, aina valitettiin kuinka paljon me viedään rahaa ja ollaan paskiaisia ja ahneita,tämä johti siihen etten uskaltanut syödä isän nähden ja mennä keittiöön jos se näki.

Kylpyammeessa kylpeminen. Lapsena pääsin kerran kylpemään sukulaisten ammeessa. Jouduin tosin jakamaan huvin siskoni kanssa. Siitä asti olen haaveillut omasta ammeesta, mutta nykyään ei asunnoissa ole niitä.

Kun naapurin pojat piti makeiskauppaa eli oli hyvätuloiset vanhemmat, jotka osti erilaisia karkkirasioita,niitä isoja ja pitivät ns "karkkikauppaa", muistan kun muutamalla markalla ostettiin karkkia,,kerran kyllä "varastimme" siskoni kanssa meidän kirjahyllyn päältä olevan 100 markan setelin ja ostettiin niillä karkkia,saatiin kyllä kovat huudot narsisti isältä joka myös uhkas antaa turpiin, ei ostettu edes koko 100 markan edestä,mutta silti oli sen arvoista,, muutenkaan koti olot ei ollut hääppöisiä ja söin karkkia aina kun mahdollisuus siihen oli niin lohtuuni.

Olin lapsi 1970-80-luvulla. Luksusta oli, jos pääsi jollekin mökille, meillä ei sellaista ollut. Kävin myös kerran perheen kanssa Tukholmassa, ja se oli hienoa, se laivalla oleminen ja yövyttiin hotellissakin yksi yö. Sellaista en ollut ennen kokenut, olin jotain 13-vuotias. Appelsiinituoremehu oli alakouluikäisenä luksusta. Sellaista ei saanut sieltä, missä asuttiin, vaan kun käytiin mummolassa suuremmassa kaupungissa, ostettiin sieltä. Se oli jotain saksalaista merkkiä, muistan vielä. Limsaa sai 0.33 l pullon aina lauantaisin, ja sen lisäksi sipsipussin tai karkkia, mutta ei molempia. Joskus sunnuntaisin herkuteltiin janssonin kiusauksella. Se oli lempiruokaani, mutta meillä niin hienoa, että sitä oli harvoin tarjolla. 

Kun kotiin saatiin viimein väritelkkari.