Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Limpparit ja karkit. Limpparia saatiin oksennustaudissa ja karkkeja todella harvoin. Toisaalta positiivista on, että en ole oppinut niitä enää sitten vanhemmalla iällä käyttämäänkään usein.

Heh meillä sama,mutta kun pääsin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, ostin sit senkin edestä kaikki roskaruokaa, makeisia yms,no lihoin sit samalla ja nyt myöhemmällä aikuis iällä ei enää maistu niin usein, paino pudonnut vaikkakin jojoilen, olen lievästi ylipainoinen painoindeksi 26...

Kun pahimmat koulukiusaajat oli poissa välillä koulusta, ei tarttenut kestää sit tönimistä, tuuppimista,hiuksista vetämistä, sylkemistä ja tavaroiden varastelua ja heittelyä...ja kotona oli turha kertoa vanhemmille, sieltä tuli aina haukut ja solvaamiset, koetin olla vaan ns kotona näkymätön ja huomaamaton. Ruoka aikaan ei kutsuttu edes syömään ja valitettiin ja nälvittiin kuinka paljon me lapset viedään rahaa ( just ja just perus tarpeet täytettiin, muuten piti pysyä poissa jaloista).

Äitini kaveri tuli kylään, niin aina halasi ja rutisti minut isojen rintojen väliin. Siitä minä poistuin omaan huoneeseen telttailemaan . . . 

1432: kun isäni kaveri rutisti tiukasti haarojen väliin,minä tyttö se menin sit huoneeseeni onanoimaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekat työpaikat tietysti kirjoitti:

Minä vuonna tuli ekat appelsiinit banaanit mutta limsat oli punainen ja pommac sekä jive ja viinerit niitä ainakin oli ja purkkijäätelöt hopeatoffeet ja joku tyhmä Kuusamon telttaretki tai Lapin reissut autolla. Joku espanjan matkat.

En tiedä tarkkaa vuotta, mutta meidän kotiin joskus 50-luvun lopussa oli ostettu mutama appelsiini, jotka olivatkin ihan mätiä.

Pääkaupungissa varmaan oli aikaisemmin, koska yksi sukulainen toi reissuillaan banskuja ja appelsiineja ja ekoja suklaakarkkeja 50-luvun puolessa välissä.

Tässä varmaan tarkoitetaan aikaa sodan jälkeen. Sodan aikana ja sen jälkeen on ollut pulaa kaikesta.  Hedelmät, kahvi, tupakka, monet ruokatarvikkeet, kengät jne. Helsingin sanomissa kerrottiin kerran kuinka sodan jälkeen oli salakuljetettu kahvia (!) Ruotsin puolelta meren jäätä pitkin. Tullimiehet olivat jahdanneet salakuljettajia! Jotain hedelmiä varmaan oli jo 1900-luvun alkupuolella, mutta luullakseni ne olivat kalliita ja niitä oli saatavilla vain osan vuotta. Omassa lapsuudessani kauppaan tuli mandariineja muutama viikko ennen joulua, tämä oli 60-lukua. Kun näki mandariineja, tiesi, että joulu lähestyy. Jouluun kuului myös erilaisia pähkinöitä ja taatelipakkauksia.

Vanhoissa Suomi-filmeissä ja vaikka Pertsan ja Kilun seikkailuissa näitä salakuljettajia esitetään usein ja tehdään heistä isoja kelmejä.

Tupakkaa ja kahvia.

Ei vaatimaton koti tehnyt aina lapsuudesta onnetonta.

Ei ollut omaa huonetta ennen kuin 10- vuotiaana, 2 huoneen mökissä asuttiin(4-henkinen perhe).

En olisi millään halunnut muuttaa uuteen taloon, vaikka siinä oli minulle oma huone ja muutenkin tilaa yllin kyllin.

Onnettomaksi koin lapsuuteni koulukiusaamisen takia.

Elämäni ekaa laivareissua odotin kovasti. Olin 26 -vuotias ja lähdössä Ahvenanmaalle. Ainoa 'luksukselta' tuntunut asia oli ison laivan kannelta vaahtopäiden katselu. Muu oli käsittämättömän ankeaa. En tajua, miksi risteilyjä hehkutettiin. 80 -luvun loppupuolella Rosella oli todella mauttomasti sisustettu kelluva räkälä. Nykylaivat ehkä jotain ihan muuta. Eipä pahemmin kiinnosta laivareissut vieläkään.

Lapsuuden luksus oli oma raha.

Pappa haki juhannuseksi mopon tarakalla limsakorin. Oli juhlaa hakea kellarista oma pullo. Ja siinä pikkupullossa riitti hörpittävää ikuisuuden. Pullamössö oli herkkua. Kahvia, pullan paloja ja sokeria kerroksittain, nam.

Appelsiini

Kun sai käirste makkaraa

Elin köyhässä suurperheessä, isä oli juoppohullu ja äiti vähän teiniksi jäänyt uhriutuja. Olen syntynyt -82.

Lapsuuteni ihanin muisto on kun meille tuli kodinhoitaja, joka askarteli meidän lasten kanssa ja opetti tip tap tipetipe tip tap-laululeikin. Sellaista huomiota ja ihanuutta en ollut ikinä saanut osakseni enkä tainnut sen jälkeenkään saada. Kiitos Eila.

Yleensä sain vain kokea koko laiminlyönnin ja hyväksikäytön kirjon. Siihen aikaan oli ihmeellinen tapa piinata ja syyllistää pieniäkin lapsia, väkivallasta puhumattakaan. Mitään aineellistakaan hyvää ei tietysti ollut. Siteet jouduin varastamaan kavereiden kodista.

Ällävaroitus heti alkuun! Älä lue jos olet herkkä.

Elin lapsuuteni laman synkkyydessä, mitään ei juuri ollut. Mm. kengät ihan mitä sattuu jne. Ruokaa oli vähän ja se oli epäravitsevaa. Niinpä herkuttelin nenästä löytyneillä herkkupaloilla, mitä muhkeampi löydös, sen parempi. Söin myös rupia, kynsiä (varpaiden että sormien), hiuksia ja myöhemmin kaivoin hilsettä sormien alle ja söin sitäkin.

Joo, nyt näin nelikymppisenä alan nähdä että ei se ehkä ollut ihan normaalia. Harkitsen terapiaa.

Elettiin kasaria eikä oltu mitään kovin rikkaita, äiti teki paljon töitä. Oli ihan parasta, kun äidillä oli lomaa ja kotona odottivat tuoreet laskiaispullat koulusta tullessa. Toinen mieleenjäänyt luksusjuttu oli meilläkin korillinen limsaa juhannuksena, joka haettiin kauppa-autolta:)

Ei ihme, että suomalaiset on tunnevammaisia ja ylipainoisia: mitään emotionaalista hyväksymistä ei ole osoitettu ja harvat hyvät hetket on tulleet ruuan kautta.

Mummon tekemä samettivelli.

Miten nää melkein kaikki liittyy ruokaan?

Mun luksus olisi ollut jos äiti olisi joskus letittänyt tukan tai leikkinyt kanssani.

Se että joskus minullekin ostettiin ihan uusia vaatteita kun sain aina siskon vanhat.

Ne harvat kerrat kun isä oli selvinpäin ja lähdettiin koko perhe yhdessä jonnekkin kyläilemään.

Shellin lehtipihvi on jäänyt mieleen. Päällä olimaustevoita ja tikku jossa lippu. Olikohan laivurin pihvi nimeltään 🤗

Vierailija kirjoitti:

Aika vanhemmilta, jos heillä oli joskus aikaa leikkiä tai pelata meidän kanssa.

Sama minullakin. Äitini teki hoitotyötä kolmivuorossa, isäni taas matkusteli paljon työnsä vuoksi, ja oli usein jopa ma-pe reissussa. Viikonloput piti aina toimittaa milloin mitäkin askaretta, kuten lumitöitä, siivousta, polttopuiden tekemistä, säilöntää, kasvimaan kitkemistä ym. puutarhahommia, remontointia, metsän harventamista jne. jne. Koskaan ei voitu vain olla perheenä, ja jos jonnekin mentiin, sieltä oli useimmiten kauhea kiire pois jonkin askareen pariin. Oli ihan kuin rentoutuminen ja lasten kanssa ajan viettäminen olisi ollut jotenkin paheksuttavaa ja kiellettyä. 

Ei maailma olisi mennyt pilalle muutaman porkkanapenkissä rehottavan rikkaruohon tai pöydällä olevien mehutahrojen vuoksi, mutta lapsen mieleen yhteisen, kiireettömän ajan niukkuus jätti jäljen. 

Olisi mielenkiintoista tietää oliko muilla tällaista. Olen syntynyt 80-luvulla ja vanhempani 50-luvun alussa.