Onko muita jonka mielestä varpajaiset ei ole ok?

Eikä muuten ollut miehellä polttareitakaan ennen häitämme.

Ja koska mies ei halunnut.



Ja kyllä mun tekee ainakin pahaa kun kuulen että kavereiden/sukulaisten äijät viettävät varpajaisia kännäten heti vaan kun vauva on syntynyt (no jos nyt aamulla on syntynyt niin malttavat odottaa iltaan...). Ja tuore äiti saa selvitä yksin tunteidensa kanssa ja palata sekaiseen kotiin krapulaisen äijän luo joka ei jaksa auttaa.

Mä en sellaista miestä kattelis koska tollainen mieson muissakin asioissa " sika" .

Itse ainakaan en kuulu näihin oman elämän huutelijoihin jos minulla on vauva. Ei se ihan yllätyksenä voinut tulla kuinka paljon hoitoa ja läheisyyttä vauva tarvitsee.

Ei kannata tuomita jonkun kaverin tai naapurin toiminnan takia.

vietti aika rauhalliseen tapaan varpajaiset esikoisen synnyttyä mutta sallittakoon se hänelle kuitenkin :)

onnekseni mieheni kuitenkin on mies eikä sellainen yltiö-innokas isukki isolla iillä, joka ei voi olla hetkeäkään poissa näkyvistä ja harmittelee sitä että ei voi imettää, koska haluaisi niin kovasti osallistua kaikkeen..

ja onnekseni en itse ole myöskään sellainen vaimo, että en miestäni päästäisi pois minun ja vauvan luota yhdeksi illaksi.

Ette usko kuinka monta tarinaa olen kuullut...

Lähinnä se on tunneperäinen asia ja mies tuntuu tärkeimmältä tukijalta siinä tunteiden viidakossa. Jos mies lähtee vaikka vaimo olisi kuinka herkässä tilassa ja itkuinen, niin kyllä siinä tulee olo ettei mies välitä. Tietenkin jos vaimo on sanonut että varpajaiset on ok ja ne on koolle kutsutut, niin paha siinä vaiheessa on enää alkaa perumaan.

Varmaan sellaiset miehet, jotka baareissa muutenkin tykkäävät istua, harrastavat näitä varpajaisperinteitä. Onneksi on olemassa niitäkin miehiä, jotka tuollaisella hetkellä miettivät vähän muutakin kuin juhlimista kavereiden kanssa.



Pariskuntiahan on tosi monenlaisia, ja onneksi vakka usein sen oman kantensa löytää. Meillä ei kumpikaan harrasta suuremmin baareissa juoksemista tms. vaan elämän tärkeimmät asiat ovat jotakin ihan muuta! Ja niitä osaamme arvostaa. Mutta kukin tavallaan...

Vierailija:

Kai miehelle sallitaan myös muuta elämää ja omia ajatuksia kuin vauva ja vaimo?

Hullua porukkaa liikenteessä. Miehen pitää olla 24/7 kotona sen takia että opetellaan olemaan vauvan kanssa ja vaimolla on herkkää?!?

Kasvakaa naiset aikuisiksi!

Miten muuten yh:t selviää vauvojensa kanssa? on heillä varmnaan ihan mahdottoman hankalaa kun ei ole sitä miehen olkapäätä!!!

Miksi miehellä pitäisi juuri siinä vaiheessa elämää olla muuta elämää. Pitäisikö vaimollakin olla? Kuka kannustaa päivän ikäisen vauvan äitiä lähtemään baariin?

Eikö sen miehen homma ole yhtä lailla opetella vauvaa 24/7 kuin äidinkin. Onhan se mieskin sitä vauvaa hankkinut. Ja sitä vartenhan ne isyyslomatkin on.

Itsekin voit harkita aikuiseksi kasvamista. Ihan tiedoksesi, että se on sitä, että osaa ottaa vastuuta - tässä tapauksessa perheestä. Ja se koskee myös miehiä se vastuun otto.

Ja vertaus yksinhuoltajiin on aika epätoivoinen. Yksinhuoltajan on tultava toimeen ilman miestä, kun sitä ei ole. Mutta miksi parisuhteessa elävien vanhempien pitäisi elää kuin yksinhuoltajan? Eihän siinä ole mitään järkeä!

Meidän synnärillä ei ainakaan isät saanu jäädä yöksi osastolle. Lähti illalla viettämään varpajaisia ja tuli seuraavana aamuna hyväkuntoisenatakaisin auttamaan vauvan hoidossa.. Enpä siitä tuntenut kärsiväni.

Mä olen kyllä mielestäni aikuinen ja vastuuntuntoinen äiti (kolme lasta) ja mies on loistava isä lapsille. Työnkuvaan on mahdoton vaikuttaa joten mies on ollut näkemässä yhden lapsen syntymän ja kahden muun kanssa on ollut poissa kotoa. On jokaisen oma valinta heittäytyä marttyyriksi ja feministiksi kun vauva on syntynyt. On mahdotonta sitouttaa mies vauvaan samalla tavalla kuin nainen. Se on mahdotonta niin henkisesti kuin fyysisestikkin.

Ja 33, minunkin mies on reissutöissä, mutta on minusta eri asia, onko mies poissa vapaaehtoisesti vai pakosta. On aika ikävä olo jos miehellä on vain " parempaa tekemistä kaverien kanssa" . Ja toisaalta, jos jotain pitäisi juhlia, eikö sankarin pitäisi sitten olla äiti tai vauva? Kumpaakaan ei varpajaisissa näe? Äitejä tuskin kiinnostaisi mitkään " äiti on sankari" juhlat kaveriporukassa kun hänellä olisi vastasyntynyt vauva kotona/sairaalassa.



Joka tapauksessa, tämä asia on mielestäni sellainen, että miehen olisi kunnioitettava vaimonsa mielipidettä tässä asiassa. Oma mies piti varpajaisensa vaikka pyysin ettei niitä pitäisi. Muistan sen illan katkeruuden ja kyyneleet loppuikäni. Se oli todella musertavaa siinä tilassa, enkä ole vieläkään pystynyt oikeasti antamaan anteeksi (aikaa jo 7 vuotta). Näin täysjärkisenä sen ehkä kestäisikin, mutta siinä mielentilassa se oli liikaa.

Kuulostat oikeasti melko mielenkiintoiselta persoonalta... Mies ei tainut oikeasti tajuta kuinka rankka juttu normaalit polttarit sulle oli?

ymmärrän hyvin että siinä on hormonit ym systeemit ja ne päivät on ainutlaatuisia kun vauva vastasyntynyt mutta että olet katkera yhä edelleen niin kuulostaa aika oudolle..

Ryyppäämistä ja ryyppäämistä. Sitten kännissä tehdään mitä sattuu ja jälkeen päin ollaan krapulassa. Mitä järkeä?

Juu, syntyi meille toinen lapsi siitä parin vuoden päästä mutta tällä kertaa ei ollut varpajaisia ja se oli minulle todella iso asia ettei niitä vietetty. Se oli minulle paljon suurempi asia kuin miehelle niiden viettäminen ja hän sen sillä kertaa ymmärsi. Nimiäiset sitten pidettiin suuremmalla porukalla. Minulle tuli synnytyksen jälkeinen masennus esikoisesta, todella tunsin vajonneeni yksin pimeään mustaan kuoppaan ja juuri sinä iltana enkä sieltä päässyt ylös. Olin aivan hysteerinen miehen lähtiessä. Ei masennus varmasti tullut vain varpajaisten takia, mutta mies ei olisi silloin saanut minua jättää yksin. Asia vain suureni illan kuluessa, eikä siitä itkusta tullut loppua päiviin. Tunsin todella itseni hylätyksi kohtuuttoman pitkän ajan. Vuoden päästä masennus helpotti ja seuraavan lapsen kohdalla sanoin heti ettei varpajaisia vaan juhlitaan yhdessä jotenkin muuten. Ja vaikka masennus uusii melkein varmasti seuraavan lapsen kanssa, niin nyt ei uusinut. Niin ja mieheni kyllä edelleen harrastaa ja hänellä on omia menoja, mutta baareista sai olla poissa ja pysyä minun tukena ekat kuukaudet.

34

Minusta nuo varpajaiset taas on tosi hieno juttu. Olen oikeasti ollut pettynyt kun ei kahden muun lapsen syntymän jälkeen ole halunnut juhlia, oliko se ensimmäinen sitten ainoastaan juhlan arvoinen!!

Mies ei kyllä ole baareissa juoksevaa sorttia.

kavereidensa kanssa sen onnen, joka lapsien syntymisestä tulee. Yhdessä puhuivat isyydestä, lapsista ja synnytyksestä. Yöllä kotiin kävellessään oli huutanut pimeille ikkunoille: " Mulla on poika! Ihanaa!"



Mikäs hätä mulla oli sairaalassa ollessa? Ei se mies siellä kädestä pitämässä voinut kuitenkaan olla.



Koti on putsplankki kun vauvan kanssa tultiin kotiin.

Toki kunnon mies vauvan syntymän jälkeen myös tarkkailee tilannetta ja katsoo, onko tilanne sellainen, että varpajaiset voi pitää.



Jos vaimolla ja vauvalla on kaikki hyvin ja varpajaiset tekee mukavalla tavalla, niin silloin ne ovat OK. Mutta ei ne mitkään megaryyppäjäiset saisi olla koskaan.

Jos ei viina kiinnosta, jää helposti varpajaisetkin lyhyeen tai kokonaan pitämättä.

Oma mieheni lähti esikoisemme syntymän jälkeen suoraan synnäriltä (juu-u!) pitämään " varpajaisia" . Vauva oli syntynyt vähän ennen puoltayötä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, ja kahden maissa aamuyöllä meidät vietiin osastolle ja isä ohjattiin ystävällisesti lähtemään kotiin. Olimme soittaneet jo synnytyssalista veljelleni (lapsen tulevalle kummille), joka oli kavereidensa (jotka ovat myös mieheni kavereita) kanssa baarissa. Veljeni sai houkuteltua mieheni baariin, ja näin mies päätyi viettämään ex tempore -varpajaisia. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, sillä sairaalaankaan mies ei olisi enää voinut jäädä (synnytin sairaalassa, jossa ei ole perhehuoneita), joten sama se oli minulle, menikö mies suoraan kotiin vai baarin kautta.



Mies on itse muistellut jälkeenpäin tuota yötä ja sanonut, että oli tosi hyvä juttu, että hän tuli lähteneeksi poikien kanssa yötä istumaan. Ei kuulemma tyhjässä kodissa olisi kuitenkaan uni tullut, kun jotain niin valtavaa oli tapahtunut, oli kiva purkaa tuntojaan kavereille. Mieheni ei ollut tuona yönä humalassa (itseasiassa toimi kuskina kavereilleen), kukaan ei sotkenut kotiamme, ja seuraavana aamuna oli ylpeä tuore isä hyväkuntoisena perheensä luona sairaalassa. Ei siis mitään haittaa niistä varpajaisista kenellekään, ennemminkin päinvastoin. :)



Toisen lapsemme syntymän jälkeen ei varpajaisia pidetty, osittain ihan sen takia, että asuimme silloin paikkakunnalla, jossa ei miehen kavereita juurikaan ollut, osittain taas sen takia, että käytännön järjestelyt olisivat olleet hankalat. En olisi halunnut jäädä niin pian synnytyksen jälkeen yöksi yksin kotiin vauvan ja pienen esikoisen kanssa. Onneksi mieskään ei ole mikään baareissa luuhaaja, joten varpajaisten puuttuminen ei suuresti haitannut meitä kumpaakaan.