Mitä "rajattomuus" tarkoittaa psykologiassa ja ihmissuhteissa?

Vierailija kirjoitti:

Kai rajattomuus psykologiassa määritellään sellaiseksi, joka näkee toiset ihmiset itsensä jatkeena. Ei ymmärrä, että hänen kokemuksensa ei ole toisen kokemus, tai että toisella voi olla omanlaisia ajatuksia. Tämä on yllättävän yleistä. 

Päättää siis toisen puolesta asioita? Olettaa asioita eikä edes kysy onko niillä mitään todenperäisyyttä? Tämä on varmasti yksi sovellettava asia mutta psykologianhan tulisi käsittää kaikki toiminta joten tilanteita on useita. Monet käyttävät näitä asioita väärin puheissaan jolloin saattaa tulla suurta vahinkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai rajattomuus psykologiassa määritellään sellaiseksi, joka näkee toiset ihmiset itsensä jatkeena. Ei ymmärrä, että hänen kokemuksensa ei ole toisen kokemus, tai että toisella voi olla omanlaisia ajatuksia. Tämä on yllättävän yleistä. 

Päättää siis toisen puolesta asioita? Olettaa asioita eikä edes kysy onko niillä mitään todenperäisyyttä? Tämä on varmasti yksi sovellettava asia mutta psykologianhan tulisi käsittää kaikki toiminta joten tilanteita on useita. Monet käyttävät näitä asioita väärin puheissaan jolloin saattaa tulla suurta vahinkoa.

No, esimerkiksi. Kuvitellaan vaikkapa rajaton anoppi, joka tunkee teille siivoamaan, vaikka olette sanoneet ystävällisesti, ettei tarvitse. Hän on jollain tapaa mielessään päättänyt, että kyllä hän paremmin tietää teidän todelliset tarpeet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai rajattomuus psykologiassa määritellään sellaiseksi, joka näkee toiset ihmiset itsensä jatkeena. Ei ymmärrä, että hänen kokemuksensa ei ole toisen kokemus, tai että toisella voi olla omanlaisia ajatuksia. Tämä on yllättävän yleistä. 

Päättää siis toisen puolesta asioita? Olettaa asioita eikä edes kysy onko niillä mitään todenperäisyyttä? Tämä on varmasti yksi sovellettava asia mutta psykologianhan tulisi käsittää kaikki toiminta joten tilanteita on useita. Monet käyttävät näitä asioita väärin puheissaan jolloin saattaa tulla suurta vahinkoa.

No, esimerkiksi. Kuvitellaan vaikkapa rajaton anoppi, joka tunkee teille siivoamaan, vaikka olette sanoneet ystävällisesti, ettei tarvitse. Hän on jollain tapaa mielessään päättänyt, että kyllä hän paremmin tietää teidän todelliset ta

Kyllä mutta omalla vastuulla on sanoa selkeästi ja ymmärrettävästi EI KIITOS. En usko että kirveen kanssa saapuu väkivalloin siivoamaan. Lisäksi tulee itse käsitellä tämän ihmisen luonne ja hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on. Aseta selkeät rajat ja kerro ne selkeästi. Tämä jälkeen siivoa ja elä sitä elämääsi murehtimatta sekä keskittyen kaikkeen siihen mikä tuo iloa ja hyvinvointia elämään.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen onko tätä itselläni myös. Esimerkkinä: kysyin ystävän kuulumisia, luki viestin, ei vastannut. Myöhemmin selitti,  että ehkä siskonpoika on käyttänyt puhelinta ja vahingossa avannut viestin. Taas sama juttu toisella kerralla, luki, mutta ei vastannut. Nyt viimeisin oli se, että kysyin mennäänkö kahville ym. ja hän ehdotti, että mennään syömään ja leffaan. Keskustelu eteni hyvin, mutta kun kun kysyin mikä päivä olisi hyvä, ei ole vastannut enää mitään. Tästä on jo muutama päivä. En tiedä onko se niinkun jotenkin minun tehtävä alkaa huhuilemaan perään "oletko siellä, mikä päivä käy, pliis ole mun kaa...." En tiedä miten edetä.

Toinen, aika uusi kaveri kysyi lähdenkö vkloppuna kahville, kun aiempana päivänä kahvila oli jo kiinni. Sovittiin, että viikonloppuna mennään, kun on helteitä. Laitoin sitten pe tai la viestiä, että käykö tosiaan se kahvila. Kuulemma kelit ei ole ollu kohdillaan ja tekee töi

Toisaalta kun on kyse ihan ihmissuhteista ja niiden luomisesta niin on tärkeää huomata myös, että kun jossain vaiheessa oppii vetämään ne rajat niin se voi mennä hetken myös överiksi. Olen tästä oman terapeutin kanssa puhunut paljon ja läpikäynyt tämän vaiheen. Itse ajattelen nykyään, ettei yksittäisistä tapahtumista kannata tehdä pitkälle kantavia johtopäätöksiä, joista laitetaan ns. välit poikki, laitetaan ihminen pois elämästä, ellei ole jokin tosi huolestuttava/pelottava asia kyseessä. Paljon tärkeämpää on oppia vetämään raja omilla teoilla ja toimillaan. Raja on lopulta sellainen asia, ettei sitä täydy ääneen toistella toisille: riittää kun itse noudattaa omia rajoja.

Esimerkiksi minulle voi laittaa yöllä viestin ja tämä ei ylitä rajojani millään tavalla. Minulla on yön ajan äänet pois viesteistä eikä minulle tule ilmoituksia whatsapista muutenkaan. Rajani on: luen viestin kun luen. En ole saatavilla kenellekään siten, että olen velvoitettu lukemaan tai vastaamaan heti kenellekään. Toisia kunnioitan niin, että luen viestin kun minulla on sopiva hetki ja luotan siihen, että kiireellisissä tapauksissa minulle soitetaan. Oikeaa ja aitoa rajaa ei täydy ilmoittaa kenellekään - riittää kun siitä pitää itse kiinni.

Tietysti aina on kaappeja järjesteleviä anoppeja ym. joille pitää sanoa ettei tuo sovi, mutta senkin voi ilmoittaa vain kerran ja tämän jälkeen antaa seuraamusten puhua puolestaan jos ei kerrasta mene perille (=vara-avain pois jne.)

Kyllä kannattaa puhua kuitenkin aina, teette valtavasti olettamuksia omien tunneongelmienne takia. Elämä on kaikin puolin helpompaa kun asiat sanotaan myös tarvittaessa ääneen. On toki tilanteita joissa teot eivät auta joten voi tulla tilanteita ettei jaksa enään sanoa. Aina tilanteen mukaan. On myös ymmärrettävää että toimintatavat vaihtelevat senkin mukaan kuka ihminen on kyseessä, kuinka läheinen hän on ja mistä on myöskin kysymys. On myös muistettava että on äärimmäisen kohteliasta ja hyvän ihmisen merkki kun vastaa esitettyihin kysymyksiin. Vaikenemalla tulee liikaa ongelmia.

Asiat selviävät puhumalla. Ei kannata tehdä elämästä liian vaikeata ihan turhan takia. Vastaamattomuus on rajattomuutta kuten sekin että kontrolloidaan omien mielipahojen tai mielihalujen vuoksi toisia ja vastataan kun itse haluaa. Kuitenkaan samoja oikeuksia ei anneta toisille. Kun näitä valtapelejä pelataan ja pyöritellään niin kaikki ajatukset pyörivät näiden ympärillä, elämä valuu ohi, asiat valuvat ohitse ja lopuksi yleensä masentuu sekä turhautuu yms.

Rajattomat ihmiset ovat jo sairastuneita jolloin heitä ohjaavat tunnetilat hyvin voimakkaasti. Tämä täytyy ymmärtää jolloin tällaiselle ihmiselle voi oppia puhumaan. Ole läsnä ja painota että haluat että hänkin ymmärtäisi sinua. Yritä keskustella. Kyllä he sitten kuuntelevat, saattavat poistua jopa paikalta tai käyttäytyä muutoin hyvin erikoisin tavoin. Jos huomaat että keskustelua on vaikea saada aikaiseksi, voit puhua itse. Jos sinä huomaat että sinua ei kuunnella, älä pakota kuuntelemaan sillä siinä saattaa tulla jopa fyysinen konfliktitilanne. Kehitä ymmärrystäsi ihmisten erilaisuudesta ja opettele tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa. Kyllä se siitä. 😇

Oma äitini on rajaton. Tässä esimerkkejä 

Ei kysy, voiko tulla käymään. Laittaa viestin, että tulee tänään käymään kello 16. Jos vastaa, ettei sovi, niin tulee silti.

Ei soita minulle, odottaa että hänelle soitetaan. Ei halua soittaa minulle, koska olen epävakaa ja tyly. Jos en soita hänelle viikkoon, lähettää viestejä, jossa syyllistää siitä, että en välitä hänestä. 

Olettaa, että hänet kutsutaan meille jouluksi. Kerran en kutsunut ja saan kuulla siitä vieläkin. Viime jouluna pyysin joululounaalle, mutta senkin kutsun tein ns väärällä äänensävyllä.

Äidilläni on mökki, joka hänelle rakas, mutta jossa en halua käydä. Jatkuvaa syyllistämistä siitä, että minua ei mökkeily kiinnosta. 

Jos äidille mainitsee näistä asioista, hän hyökkää vastaan ja haukkuu minut pystyyn. 

 

Huonosta äitisuhteesta on todella vaikea puhua, koska se on jotenkin tabu, että oma äiti voi kohdella huonosti. 



Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville

Onko lasten Helenalta vieminen kenties tämän uuden naisen idea..? Harvemmin kukaan mies lapsia haluaa omia. Voisiko olla, ettei tämä nainen voi saada omia ja siitä katkeruus? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ensimmäinen esimerkki on huono. Kyllä itse otan mielelläni neuvoja vastaan niin lasten kasvatukseen kuin opiskelu- ja työasioihin äidiltäni, vaikka aikuinen olenkin. Ehkä tarkoitit, että äiti käskee lastaan tekemään asiat niin kuin äiti haluaa, se kyllä olisi rajattomuutta, mutta neuvojen antaminen on kylläkin ihan normaalia hyvää vanhemmuutta.

 

Tässä on kyse paljolti siitä, m i t e n asia esitetään. Neuvoja voi antaa hyväntahtoisesti tai pahantahtoisesti ( jolloin kyse on kontrolloinnista, ei tarkoituksesta auttaa)

-eri

NO mun mielestä kyse ei ole edes tuosta, joillain on vaan paljon töksähtelevämpi tyyli kuin toisilla. Mun mielestä rajattomuus on sitä, että annetaan niitä neuvoja, ja vaikka toinen sanoo että kiitos, en tarvitse neuvoja, niin silti tuo tässä tapauksessa äiti ei pysty ottamaan tuota vastausta vastaan, vaan jatkaa vaan neuvojen antamista. Ja ne voi antaa tosi ystävällisesti ja kauhean suurella rakkaudellakin, mutta silti se on rajattomuutta, jos ei usko mitä toinen sanoo ts. kunnioita toisen ihmisen rajoja.



 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai rajattomuus psykologiassa määritellään sellaiseksi, joka näkee toiset ihmiset itsensä jatkeena. Ei ymmärrä, että hänen kokemuksensa ei ole toisen kokemus, tai että toisella voi olla omanlaisia ajatuksia. Tämä on yllättävän yleistä. 

Päättää siis toisen puolesta asioita? Olettaa asioita eikä edes kysy onko niillä mitään todenperäisyyttä? Tämä on varmasti yksi sovellettava asia mutta psykologianhan tulisi käsittää kaikki toiminta joten tilanteita on useita. Monet käyttävät näitä asioita väärin puheissaan jolloin saattaa tulla suurta vahinkoa.

Tuo ylimpänä oleva on hyvä esimerkki, ja käytäntöön tuotuna: Oma läheiseni ei ikinä pysty ymmärtämään toisten ihmisten tekemiä ratkaisuja, jos ne ovat erilaisia mitä hän itse tekisi. mm. Taivasteli monta vuotta ystävänsä asuntovalintaa, kun hän olisi ihan ehdottomasti valinnut toisin. Ja tätä siis jauhoi ja jankutti kummeniä kertoja. Ei auttanut vaikka sanoi kuinka, että ystäväsi varmasti valitsi itselleen mieleisellä tavalla. Ei. Kun se oli väärä valinta, kun HÄN olisi valinnut toisin. Että miten voi sillä lailla valita.

Rajattomuus = Persoonahäiriö. Nykyajan vitsaus.

Kiinnostava aihe. Ylös.

Rajaton ajautuu iän myötä yhteisön laitamille

Jos minä vaikka sanon että en nyt jaksa ja kaveri silti jankkaa ja taivuttelee niin silloin on rajaton eikä kunnioita toisen rajoja.

puhelin rauha on tärkeä. mä oon suoraan ilmottanu tutuille että esim.töihin ei soiteta, eikä työaikana. jne samoin itse kunnioitan muita en esim.soita lapsiperheelle viikonloppuisin jne.annan perherauhan.

suoraan sanoisin että illalla ja yöllä ei soiteta ellei sydäri tms hätätila.

Vierailija kirjoitti:

Rajaton ihminen pitää toisia ihmisiä itsensä jatkeina. 

Siinä se on kiteytettynä. Rajaton ihminen saattaa luulla, että hänen kuviteltua erinomaisuuttaan ihaillaan, jolloin hän saattaa röyhkeästi tunkeutua muiden alueille järjestelemään muiden asioita. Oikeasti hänen egoiluaan saatetaan vaikkapa halveksia, pitää luonnevikaisuutena.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin aiemmin miten toimia jos kaveri ei vastaa tekstariin. Sovittiin kahville / syömään ja leffaan menosta, mutta kun kysyin minä päivänä kävis, ei ole vastannut mitään. Kysytäänkö tällaisessa tilanteessa uudestaan vai annetaanko olla? Mun mielestä vastapuolen tehtävä palata asiaan ja tuntuu jotenkin rajattomalta käytökseltä. Tai en tiedä onko rajaton oikea sana, mutta jokin viestinnäasä ei toimi jos jätetään yhtäkkiä kokonaan vastaamatta.

Ystävyys on aina vastavuoroista ja ystävyyttä jatketaan usein samankaltaisten ihmisten kanssa. Olisin tuossa tilanteessa odottanut pari päivää ja sen myös kertoisin kaverille, että jonkinlaista vastausta odotan. Jos kaveri ei huomioi kohtuullista ehtoa, ystävyys yksinkertaisesti vaan lakkaa, etäännytään. Ystävyys jatkuu jonkun toisen kanssa, jonka kanssa synkkaa paremmin.

Rajaton ihminen ajattelee, että voi esim. sopia toisen puolesta asioita tältä lupaa kysymättä ja ilmoittaa osallistujaksi johonkin tapahtumaan.

Rajaton ihminen voi päättää toisen puolesta miten tämä tuntee, näkee tai kokee asiat ja mikä on tälle parhaaksi - omasta näkökulmastaan.

Rajattonan ihmisen oma minuus ei ikäänkuin lopu mihinkään, vaan hän kokee kaikkien olevan osa itseään tai oman itsensä jatkumo. "Koska minulla on nälkä, myös sinulla on nälkä, jne."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tajua, mitä saat tehdä toiselle ja mitä et.

Et tajua, mitkä asiat kuuluvat sinulle ja mitkä eivät.

Se on sitä rajattomuutta.

Tietysti on ihan kulttuurisidonnaista, mikä on rajattomuutta. Meillä ei vanhemmat valitse jälkikasvulleen puolisoa, mutta paikoin se on normaali käytäntö, ja rajaton olisikin se lapsi, joka haluaa valita itse, vastoin vanhempien ja suvun tahtoa.

Ja mitä aloituksen esimerkkiin äidistä neuvomassa opiskelupaikka-asioissa tulee, niin sen minkä yksi tulkitsee normaalina keskusteluna ja mielipiteen vaihtona, voi toinen tulkita rajattomuutena. Jos mutsi sanoo "kannattaisiko sinun kumminkin pyrkiä vaikka lääkikseen eikä kampaajaksi, kun olet noin lahjakas", neuvottu teini voi kertoa terapeutilleen, että äiti koettaa pakottaa hänet lääkikseen, mikä terapeutin muistiinpanoissa näkyy äidin rajattomuutena. 

 

Teini ei ilmeisesti ole koskaan kohdannut rajatonta ihmistä. Rajaton äiti olisi pakottanut teinin valitsemaan lukiossa "lääkis"kurssit (pitkä matikka, fysiikka ym.), täyttänyt yhteishaun hänen puolestaan jne.,vaikka teiniä ei kiinnosta.

Kun ei tottele, alkaa hirveä syyllistäminen, miten teini on tehnyt äidin onnettomaksi ja miten kiittämätön hän on, kun ei arvosta äidin uhrauksia (esim. synnytyksen aiheuttamat komplikaatiot). Kun tästä nousee kunnon riita, rajaton vaan innostuu lisää. Silloin hän tuntee elävänsä. Lopulta teini taipuu äidin tahtoon, kun ei ole vielä valmis itsenäistymään/varaa muuttaa pois.