Mitä "rajattomuus" tarkoittaa psykologiassa ja ihmissuhteissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku jo kysyikin vähän samaa:

Laitoin kaverille viestin haluaako hän jutella, eli onko juttutuulella. Kaveri luki viestin, mutta ei vastannut mitään. Muutaman tunnin päästä muistutin kysymyksestä, ja totesin, että on ihan ok vastata myös, että ei nyt. Kaveri luki taas viestin, mutta ei edelleenkään vastannut mitään.

Kumpi tuossa on rajaton? Minä vai kaveri?

Sinä, kun laitoit vielä uudelleen viestiä. Kaverin vastaamattomuudesta olisi rajoja tajuava ihminen tajunnut, että nyt ei kiinnosta. 

Monille suomalaisille tää "hiljaisen ein" kunnioitus on jostain syystä tosi vaikeaa. Haluttais aina se rautalangasta väännetty ei, vaikka vastaamattomuus olis ihan yhtä informatiivista. 

Ihmiset, jotka itse kommunikoivat suoraan, haluavat usein pakottaa muutkin samaan inhorealismii

" Se, joka odottaa vastausta, pähkäilee mielessään eikä pysty keskittymään mihinkään muuhunkaan, kun odottaa, milloin hänen viestiinsä vastataan."

Tää on rajatonta käytöstä, jos loputtomiin odottaa. Samalla tavalla pätee se "pehmeä ei" tässäkin. Suhde on kaksipuolisuutta. Vuorovaikutusta. Sitä ei voi pakottaa. Eli jos toista ei kiinnosta, niin hän ei sitten enää vastaa.  Asiallista on, että pitää itsellään mielessä ne rajat, minkä verran odottaa ja jos ei toisesta kuulu, niin hyväksyy ettei toista kiinosta ja menee eteenpän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai terapiasta haetaan muutosta elämään. Mutta ei niin, että muita ihmisiä käytetään harjoitusmateriaalina osana terapiaa. Terapian kuuluu jäädä terapiaan. Ei sitä tuoda läheisten kannettavaksi.

Terapiassa saavutettu muutos tietenkin tuodaan omaan elämään terapian ulkopuolelle.

??? Siinä se harjoitus tulee, kun alkaa muuttaa toimintatapojaan elämässään. Joskus se onnistuu kerralla, joskus ei. 

 

Jos se ei onnistu, niin sitä ei silloin vielä kokeilla toisiin ihmisiin.

Kokeilenpa osaanko jo hillitä väkivaltaisuuteni. Hups, ei se vielä onnistunutkaan! Mutta kiitti, kun sain harjoitella itsehillintätaitojani sinuun...

Sinä voit ilmoittautua vapaaehtoiseksi harjoitusmateriaaliksi terapiaa käyville, kun tuollainen on sinusta niin normaalia ja terapiaan k

MIssään terapiassa ei opeteta asettamaan rajoja väkivalloin. Kyllähän silloin on tilanne jo se, että potilas on lähtökohtaisesti ollut väkivaltainen eikä EDELLEENKÄÄN pysty hillitsemään itseään. 

Sitä tapahtuu, että ihminen etsii rajojensa paikkaa, eikä löydä sitä ihan heti. Ja ensimmäiset rajojenpuolustusyritykset voivat olla huonoja (ei nyt sentään väkivaltaisia). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku jo kysyikin vähän samaa:

Laitoin kaverille viestin haluaako hän jutella, eli onko juttutuulella. Kaveri luki viestin, mutta ei vastannut mitään. Muutaman tunnin päästä muistutin kysymyksestä, ja totesin, että on ihan ok vastata myös, että ei nyt. Kaveri luki taas viestin, mutta ei edelleenkään vastannut mitään.

Kumpi tuossa on rajaton? Minä vai kaveri?

Sinä, kun laitoit vielä uudelleen viestiä. Kaverin vastaamattomuudesta olisi rajoja tajuava ihminen tajunnut, että nyt ei kiinnosta. 

Monille suomalaisille tää "hiljaisen ein" kunnioitus on jostain syystä tosi vaikeaa. Haluttais aina se rautalangasta väännetty ei, vaikka vastaamattomuus olis ihan yhtä informatiivista. 

Minä en tajunnut pelkästä vastaamattomuudesta, siksi kysyin. En tajunnut, koska hän oli juuri aiemmin sanonut, että haluaa jutella. Siksihän sitä ehdotin.

Jos viestii ristiriitaisesti ja muuttaa mieltään eikä kerro siitä, hämärtää niitä omia rajojaan. Silloin ei ole ihme, että muut ylittävät niitä, sillä rajojen sijainti on epäselvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku jo kysyikin vähän samaa:

Laitoin kaverille viestin haluaako hän jutella, eli onko juttutuulella. Kaveri luki viestin, mutta ei vastannut mitään. Muutaman tunnin päästä muistutin kysymyksestä, ja totesin, että on ihan ok vastata myös, että ei nyt. Kaveri luki taas viestin, mutta ei edelleenkään vastannut mitään.

Kumpi tuossa on rajaton? Minä vai kaveri?

Sinä, kun laitoit vielä uudelleen viestiä. Kaverin vastaamattomuudesta olisi rajoja tajuava ihminen tajunnut, että nyt ei kiinnosta. 

Monille suomalaisille tää "hiljaisen ein" kunnioitus on jostain syystä tosi vaikeaa. Haluttais aina se rautalangasta väännetty ei, vaikka vastaamattomuus olis ihan yhtä informatiivista. 

Minä en tajunnut pelkästä vastaamattomuudesta, siksi kysyin. En tajunnut, koska hän oli juu

Ihan oikein toimit. Onko hänellä masennusta tms. mikä vaikuttaa toimintakykyyn eli ehkä haluaisi vastata, mutta ei kertakaikkiaan jaksa?

Vierailija kirjoitti:

 

MIssään terapiassa ei opeteta asettamaan rajoja väkivalloin. Kyllähän silloin on tilanne jo se, että potilas on lähtökohtaisesti ollut väkivaltainen eikä EDELLEENKÄÄN pysty hillitsemään itseään. 

Sitä tapahtuu, että ihminen etsii rajojensa paikkaa, eikä löydä sitä ihan heti. Ja ensimmäiset rajojenpuolustusyritykset voivat olla huonoja (ei nyt sentään väkivaltaisia).

Teepä aloitus kuinka monen läheinen on alkanut käyttämään väkivaltaa terapian myötä. Ei ole harvinaistakaan sellainen. 

Aloituksen kysymykseen: normaalissa puheessa rajattomuutta vastaa aika hyvin tunkeileva käytös. Mieti millaista on tunkeileva käytös? Se on rajattomuutta.

Jos joku ei vastaa mun viestiin, oletan että hän unohti vastata. Ei mulla ole aikaa ylianalysoida jotain outoja piiloviestejä. Jos sulla on asiaa: sano asiasi! Vastaamattomuus ymmärretään todennäköisesti väärin ja on vastuun pakoilua. Jos haluat vihjailla suoran puheen sijaan, kirjoita se vihje siihen viestiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku jo kysyikin vähän samaa:

Laitoin kaverille viestin haluaako hän jutella, eli onko juttutuulella. Kaveri luki viestin, mutta ei vastannut mitään. Muutaman tunnin päästä muistutin kysymyksestä, ja totesin, että on ihan ok vastata myös, että ei nyt. Kaveri luki taas viestin, mutta ei edelleenkään vastannut mitään.

Kumpi tuossa on rajaton? Minä vai kaveri?

Sinä, kun laitoit vielä uudelleen viestiä. Kaverin vastaamattomuudesta olisi rajoja tajuava ihminen tajunnut, että nyt ei kiinnosta. 

Monille suomalaisille tää "hiljaisen ein" kunnioitus on jostain syystä tosi vaikeaa. Haluttais aina se rautalangasta väännetty ei, vaikka vastaamattomuus olis ihan yhtä informatiivista. 

Hiljaisen ein? On kyllä erikoista "ein" sanomista. Eihän tuollaisesta "informaatiosta" voi tietää onko Whatsapp mennyt jumiin vai puhelinlasku maksamatta vai mitä ihmettä on tapahtunut. Aika koomassa saa olla, ettei yhtä viestiä saa laitettua. Tulee ihan outo mielikuva puhelintaan jäätyneenä tuijottavasta ihmisestä.

"Tää on rajatonta käytöstä, jos loputtomiin odottaa. Samalla tavalla pätee se "pehmeä ei" tässäkin. Suhde on kaksipuolisuutta. Vuorovaikutusta. Sitä ei voi pakottaa. Eli jos toista ei kiinnosta, niin hän ei sitten enää vastaa.  Asiallista on, että pitää itsellään mielessä ne rajat, minkä verran odottaa ja jos ei toisesta kuulu, niin hyväksyy ettei toista kiinosta ja menee eteenpän."

Kaveri lupasi kahdella eri kerralla soittaa mulle kunhan on levännyt. Kuukaudet kului ja lopulta sanoin, että ei se tunnu enää kivalta ystävyydeltä jos hänen nämä tauot venyy vuodenkin mittaisiksi. On kuulemma yhtäkkiä erakko ja mitä kaikkea, mutta sivukeksintönä lisäsi, että ei se yhteydenpito pelkästään hänen suunnalta ole jäänyt. Huh huh. Eli kun en jäänyt loputtomiin odottamaan tai huudellut josko neidille nyt sopis pitää yhteyttä, niin minä olin se, joka ei ollut tarpeeksi aktiivinen? Näin ne asiat käännetään ja olet ihan sekaisin tämmöisestä viestinnästä. V:ttaa vieläkin, että edes kehtasi vierittää mun syyksi, kun ei itse jaksanut palata asiaan vaikka lupasi.

Omista rajoista: niiden  tunnistaminen ei ole aina helppoa. Siihen liittyy kai yleensä omien tunteiden, tarpeiden ja arvojenkin tunnistamista. Ei aina helppoa,  sekin on oma juttunsa. Voi myös olla sisäisesti ristiriitaista, jos ne omat tarpeet ovat vaikka erilaisia kuin mihin tuo ihminen on kasvatettu, mikä on hänen lähipiirissään tai kulttuurissaan hyväksyttyä tai arvostettua. Silloin rajojen veto voi tuntua entistäkin haasteellisemmalta. 

Lisäksi noin 20% ihmisistä on erityisherkkiä ja silloin rajat ovat helposti epäselviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaisiko tämä pikkuhiljaa kärjistyä yhteiskunnalliseksi arvokeskusteluksi...

Yhteiskunnalliset arvot ja henkilökohtaiset rajat ovat kaksi täysin eri asiaa. 

-------------------------/-

No ei ole, sukupuolet ja feminismi ovat lähes kaikille nuorille naisille henkilökohtaisia tiukkoja rajoja joista "kilahdetaan" ja se oli siinä.

"Rajat" ovat asioita jotka asetan enkä salli niiden ylittämistä. Rajat jakavat suomalaiset ja syntyvät maailmankuviemme eroista. En mitenkään osaa erottaa rajoja ja "rajoja"?

"Sukupolvien välinen kuilu" johtuu arvojen muuttamista rajoista. Nyt ei entisessä määrin kunnioiteta patriarkkaalisia perinteisiä arvoja, "koti, uskonto ja isänmaa", päinvastoin niiden murtamiseksi tehdään uusia "rajoja".

"Rajat" ihmisten omaksumien kulttuurien (kansakunta, uskonto, syntyperä) välillä ovat perimmäinen sotien syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaisiko tämä pikkuhiljaa kärjistyä yhteiskunnalliseksi arvokeskusteluksi...

-----------------

Yhteiskunnalliset arvot ja henkilökohtaiset rajat ovat kaksi täysin eri asiaa. 

-------------------------

No ei ole, sukupuolet ja feminismi ovat lähes kaikille nuorille tiukkoja rajoja joista "kilahdetaan" ja se oli siinä.

"Rajat" ovat asioita jotka asetan enkä salli niiden ylittämistä. Rajat jakavat suomalaiset ja syntyvät maailmankuviemme eroista. En mitenkään osaa erottaa rajoja ja "rajoja"?

"Sukupolvien välinen kuilu" johtuu arvojen muuttamista rajoista. Nyt ei entisessä määrin kunnioiteta perinteisiä arvoja, "koti, uskonto ja isänmaa", vaan niiden murtamiseksi tehdään uusia "rajoja".

"Rajat" ihmisten omaksumien kulttuurien (kansakunta, uskonto, syntyperä) välillä ovat perimmäinen sotien syy.

Kysyin aiemmin miten toimia jos kaveri ei vastaa tekstariin. Sovittiin kahville / syömään ja leffaan menosta, mutta kun kysyin minä päivänä kävis, ei ole vastannut mitään. Kysytäänkö tällaisessa tilanteessa uudestaan vai annetaanko olla? Mun mielestä vastapuolen tehtävä palata asiaan ja tuntuu jotenkin rajattomalta käytökseltä. Tai en tiedä onko rajaton oikea sana, mutta jokin viestinnäasä ei toimi jos jätetään yhtäkkiä kokonaan vastaamatta.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku jo kysyikin vähän samaa:

Laitoin kaverille viestin haluaako hän jutella, eli onko juttutuulella. Kaveri luki viestin, mutta ei vastannut mitään. Muutaman tunnin päästä muistutin kysymyksestä, ja totesin, että on ihan ok vastata myös, että ei nyt. Kaveri luki taas viestin, mutta ei edelleenkään vastannut mitään.

Kumpi tuossa on rajaton? Minä vai kaveri?

Sinä, kun laitoit vielä uudelleen viestiä. Kaverin vastaamattomuudesta olisi rajoja tajuava ihminen tajunnut, että nyt ei kiinnosta. 

Monille suomalaisille tää "hiljaisen ein" kunnioitus on jostain syystä tosi vaikeaa. Haluttais aina se rautalangasta väännetty ei, vaikka vastaamattomuus olis ihan yhtä informatiivista. 

Ihmiset, jotka itse kommunikoivat suoraan, haluavat usein pakottaa muutkin samaan inhorealismii

Treffihommissa tuo ghostaus on just huono, kun siinä odotusaikana olisi jo voinut löytää jonkun sopivamman mutta kohteliaisuudesta ei ole viitsinyt olla yhteyksissä muihin.

Rajattomuutta on se että ei ymmärrä miten pitkälle menee asioissa eikä siis hyvässä mielessä. Ei ymmärrä kunnioittaa toisten rajoja jotka ovat tervehenkiset. Narsistit ovat usein rajattomia toimissaan, kertoo sairaasta ihmisestä. Rajattomuutta voi soveltaa moneen, rajaton = ei rajoja, toiminta on mielivaltaista esimerkiksi eikä tunnu käyvän järkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Rajattomuutta on se että ei ymmärrä miten pitkälle menee asioissa eikä siis hyvässä mielessä. Ei ymmärrä kunnioittaa toisten rajoja jotka ovat tervehenkiset. Narsistit ovat usein rajattomia toimissaan, kertoo sairaasta ihmisestä. Rajattomuutta voi soveltaa moneen, rajaton = ei rajoja, toiminta on mielivaltaista esimerkiksi eikä tunnu käyvän järkeen. 

Ja se jatkuva loppumaton jankutus ja tuputuskin on rajattomuutta. Se ei lopu koskaan.

Jos sanotaan että jonkun henkilön toiminta on rajatonta, se tarkoittaa että toiminnassa ei ole mitään rajoja, ei mitään ymmärrystä miten pitkälle menee tai että kannattaisi lopettaa, toiminta ei ole siis hyväksi.

Vanha sanonta: Lapsi on terve kun se leikkii mutta sairas kun ei osaa lopettaa.

Sairaimmat menevät pisimmälle toimissaan, saattavat tehdä hyvin pahoja asioita toisille.

Kai rajattomuus psykologiassa määritellään sellaiseksi, joka näkee toiset ihmiset itsensä jatkeena. Ei ymmärrä, että hänen kokemuksensa ei ole toisen kokemus, tai että toisella voi olla omanlaisia ajatuksia. Tämä on yllättävän yleistä. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyin aiemmin miten toimia jos kaveri ei vastaa tekstariin. Sovittiin kahville / syömään ja leffaan menosta, mutta kun kysyin minä päivänä kävis, ei ole vastannut mitään. Kysytäänkö tällaisessa tilanteessa uudestaan vai annetaanko olla? Mun mielestä vastapuolen tehtävä palata asiaan ja tuntuu jotenkin rajattomalta käytökseltä. Tai en tiedä onko rajaton oikea sana, mutta jokin viestinnäasä ei toimi jos jätetään yhtäkkiä kokonaan vastaamatta.

Ei kai tähän ole mitään yksiselitteistä vastausta. Mitä itse haluat tältä ystävyyssuhteelta? Onko sinulle ihan ok, että hän vastaa kun jaksaa, ja asiat eivät etene haluamaasi tahtiin? Tekeekö hän usein noin, vai onko kyseessä joku satunnainen lipsahdus? Pyytääkö hän anteeksi ja pyrkii korjaamaan tapansa? Jos hänen käytöksensä tuo sinulle toistuvasti pahaa mieltä, niin onko hän sinulle hyvää seuraa?