Mitä "rajattomuus" tarkoittaa psykologiassa ja ihmissuhteissa?

Vierailija kirjoitti:

Alkaisiko tämä pikkuhiljaa kärjistyä yhteiskunnalliseksi arvokeskusteluksi...

Yhteiskunnalliset arvot ja henkilökohtaiset rajat ovat kaksi täysin eri asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppeja rajoista:

En enää käy sukulaisissa.  Kävin kun en tuntenut sopivaksi katkaista välejä.

Lopetan osallistumisen juttuihin, en tykkää  autoista, veneistä, lenkkeilystä, liikunnasta muutenkaan.

Meillä on jo rajat seksissä, asioista ei onneksi puhuta. 

Usein huomaa että "kiville menee", rajat tunnistaen en enää neuvo. Muutenkin on turha puhua kun ei se kumminkaan opi.

Kun en puhu mitään niin en loukkaa muitten rajoja ja kadulla tai linkussa en muille puhu. Karjalaisuus ei kuulu nykymaailmaan

Niin meneekö tämä siihen, ettei mitään voi puhua jos pidetään rajoja yllä? Pitikin aiemmin kysyä, että onko muut huomanneet, että rajojen asettaminen menee helpolla siihen, että välit menee tai näkemiset sitten vain jää? Onko se rajattomien kanssa tällaista us

Se, että joku masennuspotilas opettelee terapiassa rajoja ei mitenkään vesitä sitä, että terveet rajat on tarpeellinen ja hyvä asia. Siksi hänkin niitä harjoittelee. 

Vierailija kirjoitti:

Se, että joku masennuspotilas opettelee terapiassa rajoja ei mitenkään vesitä sitä, että terveet rajat on tarpeellinen ja hyvä asia. Siksi hänkin niitä harjoittelee. 

 

Minä en ole ilmoittautunut enkä suostunut kenenkään terapian harjoittelumateriaaliksi. Jos terapiassa jotain harjoitellaan, niin se tulee tapahtua siellä terapiassa eikä terapian ulkopuolisia ihmisiä käyttäen ja heitä vahingoittaen ja kiusaten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että joku masennuspotilas opettelee terapiassa rajoja ei mitenkään vesitä sitä, että terveet rajat on tarpeellinen ja hyvä asia. Siksi hänkin niitä harjoittelee. 

 

Minä en ole ilmoittautunut enkä suostunut kenenkään terapian harjoittelumateriaaliksi. Jos terapiassa jotain harjoitellaan, niin se tulee tapahtua siellä terapiassa eikä terapian ulkopuolisia ihmisiä käyttäen ja heitä vahingoittaen ja kiusaten. 

Voisin jopa sanoa, että tuollaisessa tilanteessa terapeutti ja hänen asiakkaansa eivät kunnioita minun rajojani.

Rajoista puhuvat ovat terapiassa käyviä. Tavallisessa elämässä ei koskaan kohtaa ihmistä, joka nostaa puheenaiheeksi omat rajansa käyttämällä raja-sanaa.

Tavallisessa elämässä ihmisen ei tarvitse miettiä rajojaan. Hän vain yksinkertaisesti on sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, joiden kanssa hänen on hyvä olla. Ja jos jonkun kanssa ei ole hyvä olla, niin häntä kartetaan. Kummassakaan tapauksessa ei väännetä rajoista eikä syytellä rajojen rikkomisesta. Jokainen aikuinen voi valita seuransa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä rajattomuus oikeasti jokin virallisen psykologian käsite? Jotenkin vaikuttaa aika hämärältä käsitteeltä, kun vaihtelee kulttuureittain ja ketjusta päätellen jopa yksilöiden välillä. Suomen rajaton ei ole Saksassa rajattomuutta, sinun rajaton ei ole minun rajaton.

Miten tällainen ei-universaali käsite määritellään? Kaikki tunkeilevuus, josta tästä maassa ei niin tykätä, mutta joka onkin psykologiselta kannalta ihan normaalia jossain toisessa maassa? Kuulostaa typerältä.

On ihan virallinen käsite ja on se universaali, koska ei ole mitään Suomessa ja Saksassa, koska siinä puhut käytöstavoista ja toimintatavoista. 

Sen sijaan omat henkilökohtaiset rajat pitäisi jokaisen piirtää itse sellaisiksi kuin haluaa. Ongelmia tulee sekä siitä, ettei ole rajoja kuin siitä myös siitä, että ylittää toisen rajoja, joko niitä, jotka on asetettu ta

Miten käytöstavat ja toimintatavat nyt sitten ovat erotettavissa näistä rajoista? Eihän se rajojen pitäminen tai ylittäminen mitään telepaattista toimintaa ole, vaan käytännössä juuri käytöstä ja toimintatapoja. Tässä ketjussa on mainittu useita tilanteita rajattomuutena, jotka olisi ennen nimetty nimenomaan käytöstapojen puutteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että joku masennuspotilas opettelee terapiassa rajoja ei mitenkään vesitä sitä, että terveet rajat on tarpeellinen ja hyvä asia. Siksi hänkin niitä harjoittelee. 

 

Minä en ole ilmoittautunut enkä suostunut kenenkään terapian harjoittelumateriaaliksi. Jos terapiassa jotain harjoitellaan, niin se tulee tapahtua siellä terapiassa eikä terapian ulkopuolisia ihmisiä käyttäen ja heitä vahingoittaen ja kiusaten. 

Pakkohan niitä taitoja on harjoitella oikeassa elämässä. Sinä tuossa muodostat omia rajojasi ja se on ihan ok. Aina voi pitää ihmiset rajojensa ulkopuolella, mutta ei voi vaatia heiltä muuta. Jos toinen muuttaa käytöstään niin, että rajakonfliktia ei enää ole, hyvä niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että joku masennuspotilas opettelee terapiassa rajoja ei mitenkään vesitä sitä, että terveet rajat on tarpeellinen ja hyvä asia. Siksi hänkin niitä harjoittelee. 

 

Minä en ole ilmoittautunut enkä suostunut kenenkään terapian harjoittelumateriaaliksi. Jos terapiassa jotain harjoitellaan, niin se tulee tapahtua siellä terapiassa eikä terapian ulkopuolisia ihmisiä käyttäen ja heitä vahingoittaen ja kiusaten. 

Pakkohan niitä taitoja on harjoitella oikeassa elämässä. Sinä tuossa muodostat omia rajojasi ja se on ihan ok. Aina voi pitää ihmiset rajojensa ulkopuolella, mutta ei voi vaatia heiltä muuta. Jos toinen muuttaa käytöstään niin, että rajakonfliktia ei enää ole, hyvä niin. 

Ei ole pakko harjoitella oikeassa elämässä. Niitä voidaan käydä läpi siellä terapiassa. Terapian kuuluu jäädä terapiaan.

Onko rajoja asettelevalla velvollisuus kertoa toiselle niistä rajoistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että joku masennuspotilas opettelee terapiassa rajoja ei mitenkään vesitä sitä, että terveet rajat on tarpeellinen ja hyvä asia. Siksi hänkin niitä harjoittelee. 

 

Minä en ole ilmoittautunut enkä suostunut kenenkään terapian harjoittelumateriaaliksi. Jos terapiassa jotain harjoitellaan, niin se tulee tapahtua siellä terapiassa eikä terapian ulkopuolisia ihmisiä käyttäen ja heitä vahingoittaen ja kiusaten. 

Pakkohan niitä taitoja on harjoitella oikeassa elämässä. Sinä tuossa muodostat omia rajojasi ja se on ihan ok. Aina voi pitää ihmiset rajojensa ulkopuolella, mutta ei voi vaatia heiltä muuta. Jos toinen muuttaa käytöstään niin, että rajakonfliktia ei enää ole, hyvä niin. 

Ei ole pakko harjoitella oikeassa elämässä. Niitä voidaan käydä läpi siellä terapiassa. Terapian kuuluu jäädä terapiaan.

Nyt on kyllä väärä käsitys terapiasta. Tarkoitus on nimenomaan saada aikaan muutoksia ihmisen elämään siellä terapian ulkopuolella. Terapia on epäonnistunut, jos se jää sinne terapiaan. 

Totta kai terapiasta haetaan muutosta elämään. Mutta ei niin, että muita ihmisiä käytetään harjoitusmateriaalina osana terapiaa. Terapian kuuluu jäädä terapiaan. Ei sitä tuoda läheisten kannettavaksi.

Terapiassa saavutettu muutos tietenkin tuodaan omaan elämään terapian ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Rajattomuus = Luonnevika?

Kyllä. Kiertoilmaus luonnehäiriölle.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai terapiasta haetaan muutosta elämään. Mutta ei niin, että muita ihmisiä käytetään harjoitusmateriaalina osana terapiaa. Terapian kuuluu jäädä terapiaan. Ei sitä tuoda läheisten kannettavaksi.

Terapiassa saavutettu muutos tietenkin tuodaan omaan elämään terapian ulkopuolelle.

??? Siinä se harjoitus tulee, kun alkaa muuttaa toimintatapojaan elämässään. Joskus se onnistuu kerralla, joskus ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai terapiasta haetaan muutosta elämään. Mutta ei niin, että muita ihmisiä käytetään harjoitusmateriaalina osana terapiaa. Terapian kuuluu jäädä terapiaan. Ei sitä tuoda läheisten kannettavaksi.

Terapiassa saavutettu muutos tietenkin tuodaan omaan elämään terapian ulkopuolelle.

??? Siinä se harjoitus tulee, kun alkaa muuttaa toimintatapojaan elämässään. Joskus se onnistuu kerralla, joskus ei. 

 

Jos se ei onnistu, niin sitä ei silloin vielä kokeilla toisiin ihmisiin.

Kokeilenpa osaanko jo hillitä väkivaltaisuuteni. Hups, ei se vielä onnistunutkaan! Mutta kiitti, kun sain harjoitella itsehillintätaitojani sinuun...

Sinä voit ilmoittautua vapaaehtoiseksi harjoitusmateriaaliksi terapiaa käyville, kun tuollainen on sinusta niin normaalia ja terapiaan kuuluvaa. Väkivallan käyttökin on tapa asettaa rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Onko rajoja asettelevalla velvollisuus kertoa toiselle niistä rajoistaan?

Jos mulle joku ukko sanoo jotain tyhmää chatissa, niin en kerro, että menitpä nyt mun rajan yli, vaan blokkaan tyypin. Voi sitten päätellä siitä jotain tai olla päättelemättä. En sano sanoilla, pidän ne rajat teoilla. 

Läheisissä suhteissa toki on parempi puhua suoraan niistä rajoista ennalta. 

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva viestispämmi kaverisuhteessa on rajattomuutta. Ei tajua että voisi toisen antaa olla rauhassakin joskus. 

Rajat voi pitää siinä vastaanottavassa päässä sillä, että ei pidä ilmoitusääniä päällä eikä katso viestejä kuin silloin kun haluaa siitä kaverista kuulla. 

Vierailija kirjoitti:

Joku jo kysyikin vähän samaa:

Laitoin kaverille viestin haluaako hän jutella, eli onko juttutuulella. Kaveri luki viestin, mutta ei vastannut mitään. Muutaman tunnin päästä muistutin kysymyksestä, ja totesin, että on ihan ok vastata myös, että ei nyt. Kaveri luki taas viestin, mutta ei edelleenkään vastannut mitään.

Kumpi tuossa on rajaton? Minä vai kaveri?

Sinä, kun laitoit vielä uudelleen viestiä. Kaverin vastaamattomuudesta olisi rajoja tajuava ihminen tajunnut, että nyt ei kiinnosta. 

Monille suomalaisille tää "hiljaisen ein" kunnioitus on jostain syystä tosi vaikeaa. Haluttais aina se rautalangasta väännetty ei, vaikka vastaamattomuus olis ihan yhtä informatiivista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku jo kysyikin vähän samaa:

Laitoin kaverille viestin haluaako hän jutella, eli onko juttutuulella. Kaveri luki viestin, mutta ei vastannut mitään. Muutaman tunnin päästä muistutin kysymyksestä, ja totesin, että on ihan ok vastata myös, että ei nyt. Kaveri luki taas viestin, mutta ei edelleenkään vastannut mitään.

Kumpi tuossa on rajaton? Minä vai kaveri?

Sinä, kun laitoit vielä uudelleen viestiä. Kaverin vastaamattomuudesta olisi rajoja tajuava ihminen tajunnut, että nyt ei kiinnosta. 

Monille suomalaisille tää "hiljaisen ein" kunnioitus on jostain syystä tosi vaikeaa. Haluttais aina se rautalangasta väännetty ei, vaikka vastaamattomuus olis ihan yhtä informatiivista. 

Ihmiset, jotka itse kommunikoivat suoraan, haluavat usein pakottaa muutkin samaan inhorealismiin. Heidän mielestään on passiivis-aggressiivista ja vastuutonta olla vastaamatta. Moni varsinkin ghostaamisen jälkeen puskee ja puskee päälle saadakseen kuulla, että ei, en halua olla yhteyksissä kanssasi, vaikka sen voisi kyllä päätellä jo siitä välttelystäkin. Välttely koetaan kuitenkin satuttavammaksi kuin suorat sanat, ja siihen päälle vielä perätään selitystä, miksi. No siksi, kun en ole sinusta kiinnostunut.

Ja onhan vastaamattomuus ja välttely siinä mielessä väärin, että se vie toisen aikaa. Se, joka odottaa vastausta, pähkäilee mielessään eikä pysty keskittymään mihinkään muuhunkaan, kun odottaa, milloin hänen viestiinsä vastataan. Siinä mielessä olisi reilua vastata ainakin jotain, kerran. Eihän se nyt ylivoimaista voi olla. Tämä pätee siis ennemmin treffighostaamiseen kuin tuohon yllä olevaan esimerkkiin siitä, että ystävä ei vastaa toisen kysymykseen onko juttutuulella.

Avioliitossa on vaiheita joissa tuolla perusteella ero olisi realistinen vaihtoehto - ihan kaikilla.

Soitellaan lapsille, aviopuolisoille ja muille tutuille. Udellaan heiltä asioita, tätä jatkunut vuosikausia. Sitten heitellään teräviä pieniä kommentteja. Ei ymmärretä vaikka ystävät eivät pidä yhteyttä. Ei ole terveen ihmisen toimintaa tälläinen rajattomuus.