Mitä "rajattomuus" tarkoittaa psykologiassa ja ihmissuhteissa?

Onpa erikoinen näkökulma että viestin saajalla olisi aina velvollisuus vastata.

Ei sillä väliä vaikket itse viestiä ole pyytänyt, vaikka olisit leffassa/treffeillä/töissä/juhlissa/saunassa niin aina on velvoite vastata.

Onneksi ei omaan tuttavapiiriin ENÄÄ kuulu tämän näkemyksen haltijoita

Esimerkkejä rajattomasta vanhemmasta:

-Hänen omat tarpeensa ovat tukahdutettuja. Hän katsoo ainoastaan ulospäin, mitä muiden pitäisi tehdä, sanoa ja ajatella. Ei koskaan sisäänpäin, mitä hänen itse pitäisi tehdä, sanoa, ja ajatella. Hoitaa ja kontrolloi esimerkiksi pakonomaisesti puolison terveysongelmia vastoin puolison halua, vaikka itsellään on niitä yhtä paljon hoidettavana ja laiminlyö omaa hoitoaan.

-Ei kuuntele syvällisesti muita. Päättää mitä mieltä asioista tulee olla, ja se on sillä saletti. Empatiakyky puuttuu. Ei välitä faktoista, mielipide on järkähtämätön.

-Vihaa ihmisiä jotka asettavat rajoja eivätkä pokkuroi tai myötäile. Väittää olevansa erinomainen ihmistuntija, vaikka oikeasti kyse on vain hänen miellyttämisestään.

-Kertoo muiden asiat eteenpäin, vieläpä valheellisesti, jotta saa asiat näyttämään siltä miltä haluaa.

-Yrittää tavoitella jatkuvasti ja yrittää syyllistää toiset olemaan koko ajan hänen tavoitettavissaan. 

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että rajattoman ihmisen sisäinen maailma voi olla todella kaoottinen. Varsinkin nuoruusvuosina. Kun ei edes tiedä, mitä haluaa ja kenen kanssa, niin on tosi vaikeaa elää elämää. Kun valitsee kahdesta vaihtoehdosta toisen, niin heti alkaa miettimään olisiko sittenkin pitänyt valita toisin (siis vaikka niinkin yksinkertainen asia kuin kahville lähteminen jonkun kanssa tai uuden harrastuksen aloittaminen tai vaikka joku ostopäätös). Oma mielipide saattaa vaihtua sen mukaan mitä joku toinen sanoo. Ja sitten kun joku kolmas sanoo taas muuta, niin meneehän siinä pää pyörälle kun ei tiedä mitä uskoa ja ajatella, kun mitään vahvaa omaa näkemystä ei ole.

Ei osaa/pysty/halua sanoa ei millekään eikä kenellekään (ellei se nyt selkeästi ole joku ihan hullu juttu/ihminen). Tästä seuraa se, että yrittää revetä miljoonaan asiaan ja suhteeseen ja uuvuttaa itsensä (olen kokenut pahan burnoutin kolmesti). Jos joskus harvoin kykenee sanomaan ei, niin siitä seuraa kauhea syyllisyys ja katumus.

Itsellä rajattomuus, epävarmuus ja turvattomuus on kietoutuneet yhdeksi valtavaksi solmuksi, jota selvittelen vielä nyt keski-iässä. Voin kertoa, että rajojen harjoittelu tässä iässä on todella haastavaa. Jopa yli 20v kestäneessä parisuhteessa mulla on edelleen vaikea sanoa selkeästi, jos kaipaan vaikkapa yhden illan omaa aikaa. Pelkään että toinen loukkaantuu, eikä ymmärrä, vaikka tiedän että varmasti ymmärtää. Ja tosiaan harjoitteluvaiheessa tulee helposti ylilyöntejä, kun se on vaan niin hemmetin vaikeaa ja ihan outoa aluksi.

Mä sain rajattomuuden perinnöksi täysin rajattomalta äidiltäni, joka ei tietenkään pystynyt asettamaan minulle lapsuudessa minkäänlaisia turvaa tuovia rajoja. 

Rajaton henkilö ei välttämättä hyväksy toisen ihmisen eitä. Saattaa esimerkiksi innoissaan kysyä toista mukaan omaan järjestötoimintaansa ja jos toinen kieltäytyy, niin alkaa kyselemään että no miksi et tule tai kertoo miten se järjestö hänen mielestään sopisi hyvin juuri sulle. 

Rajaton naapuri kävelee kutsumatta sisään, jos kesällä tuuletat pitämällä ovea auki. Ei osaa ajatella, että toisella voi olla huono hetki tai että toinen vain haluaa olla rauhassa. Jatkaa tätä toimintaa, vaikka olisit sanonut, että ei saa tulla pyytämättä. 

Jos kerrot rajattomalle puolitutulle, että olet sairauslomalla, niin alkaa kysymään minkä vuoksi olet sairauslomalla. Ei ymmärrä, että asia voi olla arkaluontoinen tai että siitä ei vaan halua puolitutulle kertoa.

Ylenmääräinen avautuminen muille, vaikka nämä eivät olisi edes kovin läheisiä. Voivat olla jopa täysin vieraita, mutta rajaton saattaa silti kertoa aivan kaiken omasta ja omien läheistensä elämästä. 

Rajaton ei yleensä osaa pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Ei tunnista väsymystä tai muita omia tarpeita, eli elää tavallaan irrallisena omasta itsestään. Yleensä tästä seuraa monenlaista terveysongelmaa.

Rajaton saattaa sinällään hyvää tarkoittaen tehdä pyytämättä asioita, joista ei ole sovittu. Esim. siivoaa toisen talon kun tämä on lomamatkalla ja sitten kommentoi jotain tavaroita, mitä on siivonnut tai järjestellyt. Ei tajua yhtään, että nyt meni vähän yli kun alkoi toisen kaappeja tonkimaan ja järjestelemään.

Ei ymmärrä, että toisella ihmisellä voi olla täysin erilainen elämänkatsomus ja sisäinen kokemus asioista. Tämän huomaa helposti, kun rajattoman kanssa hieman pidempään keskustelee. Näkee ja kokee maailman yleensä hyvin mustavalkoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku jo kysyikin vähän samaa:

Laitoin kaverille viestin haluaako hän jutella, eli onko juttutuulella. Kaveri luki viestin, mutta ei vastannut mitään. Muutaman tunnin päästä muistutin kysymyksestä, ja totesin, että on ihan ok vastata myös, että ei nyt. Kaveri luki taas viestin, mutta ei edelleenkään vastannut mitään.

Kumpi tuossa on rajaton? Minä vai kaveri?

Sinä, kun laitoit vielä uudelleen viestiä. Kaverin vastaamattomuudesta olisi rajoja tajuava ihminen tajunnut, että nyt ei kiinnosta. 

Monille suomalaisille tää "hiljaisen ein" kunnioitus on jostain syystä tosi vaikeaa. Haluttais aina se rautalangasta väännetty ei, vaikka vastaamattomuus olis ihan yhtä informatiivista. 

Ihmiset, jotka itse kommunikoivat suoraan, haluavat usein pakottaa muutkin samaan inhorealismii

Tuossa on just sitä rajattomuutta. Ihminen on itse vastuussa omista tunteistaan. Se vastuu ei ole sillä toisella ihmisellä, joka laittaa/ei laita/laittaa vääränlaista viestiä. 

Kannattaa muistaa, että rajattomuus johtuu usein rakkaudettomista vanhemmista. Ollaan siis armollisia toisillemme ja itsellemme, kun ei kukaan itse valitse olla rajaton.

Vierailija kirjoitti:

Kai rajattomuus psykologiassa määritellään sellaiseksi, joka näkee toiset ihmiset itsensä jatkeena. Ei ymmärrä, että hänen kokemuksensa ei ole toisen kokemus, tai että toisella voi olla omanlaisia ajatuksia. Tämä on yllättävän yleistä. 

Niin joo. Eli rajaton käytös voi johtua rajattomuudesta, eli kyvyttömyydestä erottaa erillisiä persoonia toisistaan. Tai se voi johtua silkasta itsekkyydestä ja kuvitelmasta että maailma pyörii oman navan ympärillä, jos henkilö kykenee erottamaan yksilöt toisistaan.

Onkohan niillä, joiden rajoja tallotaan, myös vastaavasti vaihtoehtoina se, ettei erota itseään muista, jolloin se on rajattomuutta, ja se, että on vain ylikiltti tai tosiaan vaikka riippuvainen tai pelkää tätä toista henkilöä? 

Itselläni on ollut välillä vaikeuksia pitää rajoja noiden ylikävelijöiden kanssa. Sitä jotenkin häkeltyy siinä tilanteessa, kun se tulee yllättäen. Mutta yleensä olen kyllä tajunnut, että nyt meni väärin. Vastaavasti kunnioitan toisten rajoja, joskus ehkä liikaakin ja minua pidetään ehkä etäisenä sen vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ei vastaa mun viestiin, oletan että hän unohti vastata. Ei mulla ole aikaa ylianalysoida jotain outoja piiloviestejä. Jos sulla on asiaa: sano asiasi! Vastaamattomuus ymmärretään todennäköisesti väärin ja on vastuun pakoilua. Jos haluat vihjailla suoran puheen sijaan, kirjoita se vihje siihen viestiin.

Niinpä. Kun muutenkin yleensä ihmiset nimenomaan unohtaa. Joskus hoksaavat itse ja joskus sitten, kun kyselee perään. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän myös aikuisen lapsen täytyy kunnioittaa omien vanhempien rajoja. Hekin ovat ihmisiä ja muutakin kuin hänen vanhempiaan.

Todellakin näin toivoisi. Varsinkin jos uusperheistä kyse, niin ikävä tilanne sille puolivanhemmalle, jos vielä aikuisena tullaan kuin omaan kotiin ja ollaan kuin ellun kanat. Ystävälläni tämä tilanne, kun hänen asuntoon tullaan miten huvittaa ja oletetaan, että ruokaa ja palveluksia on aina tarjolla. Hämmästelin tätä ja otin puheeksi, mutta ystävä sanoi ettei oikein voi tilanteelle mitään. Oma vanhempihan ei välttämättä omille pershedelmilleen mitään rajoja laita, mutta ei sen pitäisi jäädä sille toisellekaan, kun se on sitten se ilkeä äiti- tai isäpuoli. Onneksi en itse aikoinaan lähtenyt tuommoiseen kuvioon, kun ei se lopu sittenkään, kun ne lapset aikuistuvat. 

Edes se oma vanhempi ei ole olemassa aikuisia lapsiaan varten, vaan hänellä on oma elämä ja omat harrastukset. Sama koskee sisaruksia. Jostain syystä melkein joka perheessä vaikuttaa olevan se yksi, jonka mielestä muut ovat syntyneet palvelemaan häntä ja hän vaikuttaa täysin sokealta tämän asian suhteen. Oma veljenikin luulee, että äitimme on aina valmiina ruokkimaan häntä ja minä kiiruhdan avuksi milloin tahansa sillä sekunnilla, kun hän keksii tarpeen. Itse ei kyllä tarjoa apuaan mihinkään, eikä käy mielessäkään, että siitä hänen auttamisestaan pitäisi sopia hyvissä ajoin etukäteen. Ei, kun hänen ei tarvitse ennakoida mitään eikä kysyä etukäteen, kun muuthan ovat sitä varten, että auttavat häntä. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Rajaton jauhoi taukoamatta pari vuotta sitten että: 'ottakaa ne rokotteet!'

Niinpä. Ja tässäkin keskustelussa, jossa muuten tunnutaan ymmärtävän rajat ja niiden merkitys, niin tuon edellisen kommentin alapeukuista päätellen puolet eivät tajua olevansa erittäin rajattomia, kun kokevat oikeudekseen sekaantua toisen ihmisen terveysasioihin ja keholliseen itsemääräämisoikeuteen. Vieläköhän ovat samaa mieltä?

Vaihdoin kerran työpaikkaa rajattoman työtoverin vuoksi. Hänen sen hetkinen mielialansa oli se, joka määritteli pienen avokonttorin tunnelman. Hän avautui kaikista asioistaan, pettämisistä, lapsuuden kaltoinkohtelusta, siskon pojan huumekokeiluista jne. joka käänteessä. Saattoi alkaa itkemään yhtäkkiä tai toisessa hetkessä tanssimaan.

Teimme aika raskasta työtä, joten kävi liian raskaaksi kannatella myös työtoveria. Omasta mielestään hän oli todella hyvä ihmistuntija, eikä ymmärtänyt kuormittavansa työyhteisöä.

Monet ihmiset ovat ilman puhelinta helposti päiviäkin. Ja kun sille puhelimelle sattuu, niin siinä voi todellakin olla tärkeämpääkin kuin sinun viestiisi vastaaminen heti (kun ei ole kyse mistään vakavasta, jolloin soitetaan eikä viestitellä). Hänellä voi olla kiireitä, voi olla kipeä, väsynyt, joku tilanne päällä, tarvitsee aikaa; seurassa eikä määrää puhelinta silloin ym, syitä on lukemattomia.

Sinä vaikutat todella rajattomalta ihmiseltä, jos et ymmärrä, että muiden maailma ei pyöri viestiisi vastaamisen ympärillä, vaan heillä on oma elämä. Kyllä hän vastaa kun vastaa, tai jos ei niin todnäk vaikka unohtanut. Tai on ymmärrettävästi ahdistunut kun et ymmärrä, että hän ei pysty vastailla heti.

Vierailija kirjoitti:

Rajaton ystävä saattaa esimerkiksi puuttua liikaa toisen yksityisasioihin, kuten parisuhteeseen tai lapsenkasvatukseen. Rajaton ihminen saattaa lörpötellä toisen yksityisasioita eteenpäin. Keskusteluissa rajaton ihminen vie liikaa tilaa, kertoo vuolaasti omista huolistaan huomioimatta toista. Rajaton ihminen ei siis tunnista muiden erillisyyttä suhteessa itseensä vaan kokee voivansa kontrolloida muiden asioita samalla tavalla kuin omia asioitaan, tai oikeastaan hän ei edes näe muiden asioita näiden omina asioina.

Eli taas joku typerien tuppisuiden höpöhöpötermi, jotka ei osaa keskustella ja kommentoida takas. Pitihän se arvata että psykologian  lässyn lää-"tieteestä" tämäkin huuhaatermi lähtöisin.

Ihmien ei tiedä kuka on, eli identiteetti on hakusessa, kaikki "tietäminen" pitää aina tuoda rajoihin, muuten voi olla mitä vain.

Kaverisuhteissa että toinen pitää sua itsestäänselvyytenä, että olet saatavilla 24/7  hänen tarpeidensa ja aikataulunsa mukaan, hän ei kunnioita sinua ihmisenä, yksilönä jolla on myös eri mielipiteet ja näkemykset asioista.

Vierailija kirjoitti:

Onpa erikoinen näkökulma että viestin saajalla olisi aina velvollisuus vastata.

Ei sillä väliä vaikket itse viestiä ole pyytänyt, vaikka olisit leffassa/treffeillä/töissä/juhlissa/saunassa niin aina on velvoite vastata.

Onneksi ei omaan tuttavapiiriin ENÄÄ kuulu tämän näkemyksen haltijoita

Niin tuttua. Ja sitten kun ei heti vastata pommitetaan viesteillä/puheluilla. Eikä auta vaikka sanoisi suoraan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppeja rajoista:

En enää käy sukulaisissa.  Kävin kun en tuntenut sopivaksi katkaista välejä.

Lopetan osallistumisen juttuihin, en tykkää  autoista, veneistä, lenkkeilystä, liikunnasta muutenkaan.

Meillä on jo rajat seksissä, asioista ei onneksi puhuta. 

Usein huomaa että "kiville menee", rajat tunnistaen en enää neuvo. Muutenkin on turha puhua kun ei se kumminkaan opi.

Kun en puhu mitään niin en loukkaa muitten rajoja ja kadulla tai linkussa en muille puhu. Karjalaisuus ei kuulu nykymaailmaan

Niin meneekö tämä siihen, ettei mitään voi puhua jos pidetään rajoja yllä? Pitikin aiemmin kysyä, että onko muut huomanneet, että rajojen asettaminen menee helpolla siihen, että välit menee tai näkemiset sitten vain jää? Onko se rajattomien kanssa tällaista useinkin?

Kyllä on näitä, jotka pitävät niin tiukkoja rajoja, ettei niiden sisällä oikein mikään ole mahdollista. Toisin sanoen joustavuus puuttuu ja kaikki pitäisi mennä juuri hänen ehdoillaan.

Se näivettää ystävyyden ja kanssakäymisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajaton jauhoi taukoamatta pari vuotta sitten että: 'ottakaa ne rokotteet!'

Niinpä. Ja tässäkin keskustelussa, jossa muuten tunnutaan ymmärtävän rajat ja niiden merkitys, niin tuon edellisen kommentin alapeukuista päätellen puolet eivät tajua olevansa erittäin rajattomia, kun kokevat oikeudekseen sekaantua toisen ihmisen terveysasioihin ja keholliseen itsemääräämisoikeuteen. Vieläköhän ovat samaa mieltä?

Rajatonta on se holtiton tautien levittäminenkin. Se vasta rajatonta onkin. Koetaan oikeudeksi levittää tappavaa tautia, koska "minä saan liikkua missä vain, eikä minun liikkumisvapautta saa rajoittaa." Malliesimerkki rajattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Onpa erikoinen näkökulma että viestin saajalla olisi aina velvollisuus vastata.

Ei sillä väliä vaikket itse viestiä ole pyytänyt, vaikka olisit leffassa/treffeillä/töissä/juhlissa/saunassa niin aina on velvoite vastata.

Onneksi ei omaan tuttavapiiriin ENÄÄ kuulu tämän näkemyksen haltijoita

On erikoinen tämä väännös. Joku puhui alunperin, että olisi kohtuullista vastata viestiin parin päivän sisällä.

Toinen komppasi, että on ihan peruskohteliaisuutta vastata viestiin vähintään ok-viestillä.

Nämä ovat minunkin käsitykseni kohtuullisuudesta ja kohteliaisuudesta. Viesti käytetään viestintäkanavana juuri siksi, että vastauksella ei ole kiire, mutta vastausta kuitenkin odotetaan jossain ajassa. Viesti tarjoaa toiselle mahdollisuuden miettiä vastaustaan rauhassa.

Ja sitten nämä jotkut vääntävät ja vääristelevät asian siihen, että viestiin vastaaminen on velvollisuus, joka on toteutettava kesken teatterin tai saunomisen. Ei kukaan sellaista odota! Mutta ei kukaan myöskään sauno kahta päivää.

Puuttuu toisen asioihin, jotka eivät oikeastaan kuulu itselle. Vaatii päästä osaksi toisen henkilökohtaisia asioita ja saada tietoa. Tai tulee fyysisesti liian lähelle, loukkaa omistamisen sääntöjä, jne. Levittelee toisen yksityisasioita (joka on muuten rikollistakin)

Yksi hyvin yleinen esimerkki on esim. synnytyksestä puhuminen. Synnytys on seksuaalinen tapahtuma, jolloin sekä toisen synnytyksestä puhuminen että omastaan toiselle kertominen ilman että toinen osoittaa kiinnostusta, on rajatonta käytöstä, käytännössä seksuaalista ahdistelua.