Mitä "rajattomuus" tarkoittaa psykologiassa ja ihmissuhteissa?

Onko tämä rajattomuus oikeasti jokin virallisen psykologian käsite? Jotenkin vaikuttaa aika hämärältä käsitteeltä, kun vaihtelee kulttuureittain ja ketjusta päätellen jopa yksilöiden välillä. Suomen rajaton ei ole Saksassa rajattomuutta, sinun rajaton ei ole minun rajaton.

Miten tällainen ei-universaali käsite määritellään? Kaikki tunkeilevuus, josta tästä maassa ei niin tykätä, mutta joka onkin psykologiselta kannalta ihan normaalia jossain toisessa maassa? Kuulostaa typerältä.

Vierailija kirjoitti:

Oppeja rajoista:

En enää käy sukulaisissa.  Kävin kun en tuntenut sopivaksi katkaista välejä.

Lopetan osallistumisen juttuihin, en tykkää  autoista, veneistä, lenkkeilystä, liikunnasta muutenkaan.

Meillä on jo rajat seksissä, asioista ei onneksi puhuta. 

Usein huomaa että "kiville menee", rajat tunnistaen en enää neuvo. Muutenkin on turha puhua kun ei se kumminkaan opi.

Kun en puhu mitään niin en loukkaa muitten rajoja ja kadulla tai linkussa en muille puhu. Karjalaisuus ei kuulu nykymaailmaan

Niin meneekö tämä siihen, ettei mitään voi puhua jos pidetään rajoja yllä? Pitikin aiemmin kysyä, että onko muut huomanneet, että rajojen asettaminen menee helpolla siihen, että välit menee tai näkemiset sitten vain jää? Onko se rajattomien kanssa tällaista useinkin?

Vierailija kirjoitti:

Osaako joku kertoa miten rajaton vanhempi on vaikuttanut.

Rajaton ihminen tunkeutuu toisen alueelle kuvitellen, että se on hänen omaansa. Hänellä on omasta mielestään käytössä useamman ihmisen yksityinen alue, siinä missä hänen tunkeutumisensa kohteilla ei ole edes omaansa.

Rajaton röyhkeä öykkäri kuvittelee, että muut ihmiset ovat "vain hänen jatkeensa". "Jatke" ei näe halveksimaansa rajatonta ihmistä samankaltaisena vaan omana Vastakohtanaan; eihän "jatke" kohtele muita ihmisiä arvottomina eikä tukeudu heidän yksityisille alueilleen. "Jatke" ei näe rajattomassa tunkeutujassa mitään jatkamisen arvoista.

Joskus rajattomuus on ihan kivaakin, tulee sellainen olo että toinen on kovin läheinen kun ei koko ajan henki kurkussa varo astumasta reviirilleni. Avainsana on kunnioitus: perääntyykö hän ystävällisesti jos kerron että nyt vähän takapakkia, kiitos!

Esimerkiksi ystävien kanssa joskus on ihan paikallaan tökkiä toisen rajoja. Mulle jotkut pyytämättä tyrkytetyt neuvot on olleet pelastavia jne.

Avointa pelikenttää, joka on lopulta hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Avointa pelikenttää, joka on lopulta hyvä asia.

Ei silloin, kun se ei ole terve eikä edes avoin kuin yhteen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Joskus rajattomuus on ihan kivaakin, tulee sellainen olo että toinen on kovin läheinen kun ei koko ajan henki kurkussa varo astumasta reviirilleni. Avainsana on kunnioitus: perääntyykö hän ystävällisesti jos kerron että nyt vähän takapakkia, kiitos!

Esimerkiksi ystävien kanssa joskus on ihan paikallaan tökkiä toisen rajoja. Mulle jotkut pyytämättä tyrkytetyt neuvot on olleet pelastavia jne.

Mjep. Sopivan kaltaisten ihmisten kanssa rajoista ei tarvitse pitää kiinni. Ollaan riittävän samanlaisia ja luetaan toisiamme niin tarkasti, että tulee vaikutelma siitä kuin rajoja ei tarvitsisi ylläpitää. (Oikeasti samankaltaisuuden lisäksi jaetaan niin suuri kunnioitus, että kaikesta tulee mutkatonta ja herkkää.) 

Sen mitä nyt vähän ketjua lueskelin, niin tuntuu siltä että ihmiset on nykyään niin rajoittuneita, että kokevat helposti muut rajattomiksi, kun eivät itse osaa olla vuorovaikutuksessa ja ilmaista itseään rennosti ja ajoissa. Ihmisten välillä on aina harmaa vyöhyke, jonka alueella näistä rajoista viestitään - tai jätetään viestimättä. Moni ei osaa toimia siellä vyöhykkeellä eikä mene sinne ollenkaan, ja kun joku sen sitten ylittää tullen henkilön omalle alueelle ottamaan kontaktia, koetaan se hirveäksi loukkaukseksi.

Rajat siis itse asetetaan ystävällisesti, niin ei tarvitse kärsiä niin hirveästi siitä että muut niitä koko ajan ylittävät. Koska eivät ylitä, kun itse elät elämääsi ja asetat rajasi ja OTAT VASTUUN.

Tietysti on tosi törppöjä ja tungetteleviakin ihmisiä oikeasti, joiden pitäisi ihan oma-aloitteisesti ymmärtää, missä menee toisen rajat. Mutta paljon näistä viesteistä on selvästi yliherkkää mimosaa myös, kun ei itse reippaasti viestitä ja toimita.

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä nyt vähän ketjua lueskelin, niin tuntuu siltä että ihmiset on nykyään niin rajoittuneita, että kokevat helposti muut rajattomiksi, kun eivät itse osaa olla vuorovaikutuksessa ja ilmaista itseään rennosti ja ajoissa. Ihmisten välillä on aina harmaa vyöhyke, jonka alueella näistä rajoista viestitään - tai jätetään viestimättä. Moni ei osaa toimia siellä vyöhykkeellä eikä mene sinne ollenkaan, ja kun joku sen sitten ylittää tullen henkilön omalle alueelle ottamaan kontaktia, koetaan se hirveäksi loukkaukseksi.

Rajat siis itse asetetaan ystävällisesti, niin ei tarvitse kärsiä niin hirveästi siitä että muut niitä koko ajan ylittävät. Koska eivät ylitä, kun itse elät elämääsi ja asetat rajasi ja OTAT VASTUUN.

Tietysti on tosi törppöjä ja tungetteleviakin ihmisiä oikeasti, joiden pitäisi ihan oma-aloitteisesti ymmärtää, missä menee toisen rajat. Mutta paljon näistä viesteistä on selvästi yliherkkää m

Tavallaan samaa mieltä. Mutta onhan se niinkin, että jokainen saa määrittää omat rajansa itse. Voi niistä tehdä myös vaikeat ja ahtaat halutessaan. Sosiaalisesti taitavammalla niissä on enemmän joustoa mukana, elämä on helpompaa ja jouhevampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä aika jotenkin otollisempaa rajattomuudelle...? Joku mainitsikin nykyisen seksuaalisuuden, jota tyrkytetään voimaantumisen kanavaksi ja esim Kaalimadon mainokset tunkee yksityiselämään.

Ei ole sen otollisempi kuin mikään muukaan aika on ollut.

Minun yksityiselämääni tunkee paljon muitakin mainoksia joista en piittaa. Mitä erityisen rajatonta Kaalimadon mainoksissa olisi? Niitä vehkeitä voi ostaa seksielämäänsä ilahduttamaan myös toisilleen absoluuttisen uskolliset pariskunnat.

Onhan se yhteiskunnallinen ilmapiiri, jossa seksuaalisuutta korostetaan yli muiden tarpeiden, ja yllytetään ihmisiä julkisesti avautumaan intiimeistä asioistaan, osa rajattomuuden kulttuuria. Jota seksivälinemainoksetkin tavanomaisten ohjelmien yhteydessä ovat. Mainos itsessään ei ole rajaton, mutta ilmapiiri on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avointa pelikenttää, joka on lopulta hyvä asia.

 

Ei silloin, kun se ei ole terve eikä edes avoin kuin yhteen suuntaan.

Avoin pelikenttä on aina tervettä, aidosti suvaitsevaa eikä tuomitsevaa ja syrjivää, valitettavasti suurin osa ihmisistä on vain niin rajoittuneita, etteivät pysty näkemään asioita monilta näkökannoilta, vaan ovat oman ajattelunsa ja pakkomielteidensä vankeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä nyt vähän ketjua lueskelin, niin tuntuu siltä että ihmiset on nykyään niin rajoittuneita, että kokevat helposti muut rajattomiksi, kun eivät itse osaa olla vuorovaikutuksessa ja ilmaista itseään rennosti ja ajoissa. Ihmisten välillä on aina harmaa vyöhyke, jonka alueella näistä rajoista viestitään - tai jätetään viestimättä. Moni ei osaa toimia siellä vyöhykkeellä eikä mene sinne ollenkaan, ja kun joku sen sitten ylittää tullen henkilön omalle alueelle ottamaan kontaktia, koetaan se hirveäksi loukkaukseksi.

Rajat siis itse asetetaan ystävällisesti, niin ei tarvitse kärsiä niin hirveästi siitä että muut niitä koko ajan ylittävät. Koska eivät ylitä, kun itse elät elämääsi ja asetat rajasi ja OTAT VASTUUN.

Tietysti on tosi törppöjä ja tungetteleviakin ihmisiä oikeasti, joiden pitäisi ihan oma-aloitteisesti ymmärtää, missä menee toisen rajat. Mutta pal

Tavallaan samaa mieltä. Mutta onhan se niinkin, että jokainen saa määrittää omat rajansa itse. Voi niistä tehdä myös vaikeat ja ahtaat halutessaan. Sosiaalisesti taitavammalla niissä on enemmän joustoa mukana, elämä on helpompaa ja jouhevampaa.

Kyllä, joustavalle kaikki on helpompaa. Itse aloin mielessäni myös spekuloida, että ne, jotka kokevat hirveän usein muut ihmiset rajattomiksi, eivät itse asiassa tiedä tai tunne omia rajojaan. Oma tahto ja tieto tahdosta ovat avainasioita. Silloin kun tietää, mitä tahtoo ja mihin on valmis, ei tarvitse vauhkoilla rajoistaan (joiden paikasta ei itsekään ole varma).

Jatkuva viestispämmi kaverisuhteessa on rajattomuutta. Ei tajua että voisi toisen antaa olla rauhassakin joskus. 

Minulla oli tuttava, joka kosketteli usein. Pidin sitä rajattomana. Hän saattoi yhtäkkiä istua viereen ja alkaa hilplata toisen hiuksia. Muutenkin tuppautua aina toiseen kiinni ja halaili. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä rajattomuus oikeasti jokin virallisen psykologian käsite? Jotenkin vaikuttaa aika hämärältä käsitteeltä, kun vaihtelee kulttuureittain ja ketjusta päätellen jopa yksilöiden välillä. Suomen rajaton ei ole Saksassa rajattomuutta, sinun rajaton ei ole minun rajaton.

Miten tällainen ei-universaali käsite määritellään? Kaikki tunkeilevuus, josta tästä maassa ei niin tykätä, mutta joka onkin psykologiselta kannalta ihan normaalia jossain toisessa maassa? Kuulostaa typerältä.

On ihan virallinen käsite ja on se universaali, koska ei ole mitään Suomessa ja Saksassa, koska siinä puhut käytöstavoista ja toimintatavoista. 

Sen sijaan omat henkilökohtaiset rajat pitäisi jokaisen piirtää itse sellaisiksi kuin haluaa. Ongelmia tulee sekä siitä, ettei ole rajoja kuin siitä myös siitä, että ylittää toisen rajoja, joko niitä, jotka on asetettu tai niitä, joiden pitäisi olla asetettu. 

Kyllähän myös aikuisen lapsen täytyy kunnioittaa omien vanhempien rajoja. Hekin ovat ihmisiä ja muutakin kuin hänen vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avointa pelikenttää, joka on lopulta hyvä asia.

 

Ei silloin, kun se ei ole terve eikä edes avoin kuin yhteen suuntaan.

Avoin pelikenttä = terveesti asetetut rajat, joita puolustaa terveesti ja myös kunnioittaa sitä, kun toinen osoittaa omiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuttava, joka kosketteli usein. Pidin sitä rajattomana. Hän saattoi yhtäkkiä istua viereen ja alkaa hilplata toisen hiuksia. Muutenkin tuppautua aina toiseen kiinni ja halaili. 

Tuossa kohtaa sinun tulee osoittaa eleilläsi tai lopulta sanallisesti, ettet halua kosketusta. Hän on tunkeileva, mutta sinä annat hänen olla. 

Alkaisiko tämä pikkuhiljaa kärjistyä yhteiskunnalliseksi arvokeskusteluksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppeja rajoista:

En enää käy sukulaisissa.  Kävin kun en tuntenut sopivaksi katkaista välejä.

Lopetan osallistumisen juttuihin, en tykkää  autoista, veneistä, lenkkeilystä, liikunnasta muutenkaan.

Meillä on jo rajat seksissä, asioista ei onneksi puhuta. 

Usein huomaa että "kiville menee", rajat tunnistaen en enää neuvo. Muutenkin on turha puhua kun ei se kumminkaan opi.

Kun en puhu mitään niin en loukkaa muitten rajoja ja kadulla tai linkussa en muille puhu. Karjalaisuus ei kuulu nykymaailmaan

Niin meneekö tämä siihen, ettei mitään voi puhua jos pidetään rajoja yllä? Pitikin aiemmin kysyä, että onko muut huomanneet, että rajojen asettaminen menee helpolla siihen, että välit menee tai näkemiset sitten vain jää? Onko se rajattomien kanssa tällaista useinkin?

Mulla ainakin meni välit. Kaveri meni terapiaan, ja pian terapian alkamisen jälkeen alkoi puhe rajoista. Lopputulos on se, että kaveri sanoo, että hän haluaisi olla enemmän tekemisissä. Mutta jos laitan viestiä, niin hän ei vastaa. Tai viestittely on sitä, että hän saa aikaan yhden viestin päivässä tai viikossa tai ei sitäkään. Syyksi on kertonut, että hän pitää huolen rajoistaan.

Käytännössä siis tämä hysteerinen rajojen vahtiminen estää normaalin kommunikoinnin ja siten koko ihmissuhteen.