Lue keskustelun säännöt.
Ylen "viimeinen sana"-ohjelmassa hyviä pointteja: miksi aina mietitään mikä toimittajien poliittista kantaa, mutta ei sitä mistä yhteiskuntaluokasta he tulevat?
27.03.2021 |
Se vaikuttaa kaikkeen, erityisesti siihen miten maailman näkee ja miten siitä kirjoittaa. Kaikki jutut ovat keskiluokalle suunnattuja, heidän näkökulmastaan kirjoitettuja, koska toimittajat tulevat suurimmalta osin akateemisista perheistä. Ruotsissa tätä oli tutkittu ja havaittu ongelma, Suomessa tutkimusta ei vielä ole tehty.
Ajatuksia?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persuilu on minusta keskiluokkainen ilmiö niin meillä kuin maailmallakin. Lisäksi persut ovat ensimmäinen valtamedian luoma puolue. Moni muistaa, miten he syntyi lähinnä parjaamansa valtamedian luomuksena. Myös trumpismin loivat mediaoligarkit. Capitolin valtaajat olivat varakkaita Amerikan persuja. Mersu-persuja. Hesari keskiluokkaisena lehtenä on julkaissut runsaasti persumielisiä juttuja, ja niiden julkaiseminen aina kiihtyy, kun persujen kannatus uhkaa laskea. Persut on Hesarin oma poika, itse alullepanema.
Persut ovat kyllä vahvasti työväenluokkainen ilmiö. Moni demari on jo keskiluokkaistunut, vasureista puhumattakaan, mutta persut ovat puhtaasti duunariäijien ominta juttua.
Jos mieltää Eiran pukumiehet duunareiksi... Olen tullut siihen tulokseen, että persuilu perustuu kaikilta osiltansa työn välttelyyn. Esimerkiksi rasismista voisi päästä eroon työstämällä ennakkoluulojansa, mutta perussuomalainen ei halua tehdä ajatustyötä. Maahanmuuttajavastaisuus perustuu haluttomuuteen katsoa, kuka soittaa ovikelloa ja millä asialla. Ei jakseta ajatella maailmaa, jossa elämme, vaan mennään mielummin piiloon peiton alle. Bensa-vouhotuksessa ei jakseta tarkistaa, että perussuomalaisten ollessa hallituksessa se oli kalliimpaa. Ei jakseta selvittää tosiaisioita eikä jakseta muistaa omia hallitustekoja.
Eli kuvaat juuri kouluttamattomien ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mestari työn välttelemisessä on tietysti Mestari itse, joka ei kymmeneen vuoteen ole Helsingin kaupungin valtuustossa yhtään mitään, eikä aloittanutkaan sanakirjaansa, johon sai kai 35 000 euroa tukea. Ja nyt pitäisi pormestariksi päästä tyhjää toimittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kai se on ihan inhimillinen piirre, että sitä maailmaa tarkastellaan omasta viitekehyksestä. Mutta toimittajien pitäisi tiedostaa tämä ja mennä sinne epämukavuusalueelleen, muotitermiä käyttääkseni. Varsinkin nuorilla toimittajilla pitäisi olla paukkuja ja kunnianhimoa, eikä tylpistyä siihen omaan kuplaansa. Usein on puhuttu naisten asemasta. Menkää tekemään juttuja niistä naisista, jotka työskentelevät suorittavan tason ammateissa, ovat alisteisessa asemassa yhteiskunnallisesti ja monesti myös perheen sisälläkin. Tätä aina ihmettelen, että miten sinänsä asialliset ja ansiokkaat jutut naisten asemasta ovat nekin lähes aina täysin luokkasidonnaisia, eikä se tynnyrin pohjimmainen nainen tunnu olevan samanarvoinen tai yhtä kiinnostava kuin se korkeammassa asemassa oleva. Sehän on paradoksi, koska korkeammin koulutetut kohdannevat syrjintää ja seksismiä varmasti kuitenkin vähemmän kuin nämä huonommin koulutetut sisarensa. Mutta heidät jätetään yksin.
❤️ Tämä. Esimerkiksi tasa-arvon loukkauksiin ja tavoitteluun liittyenkin haastatellaan sitä esimiestä joka ei ole pystynyt kitkemään yhteisöstä alempiarvoisten naisten alas painamista ja todetaan että edistystä on! Siinä missä todellisuudessa pitäisi mennä kysymään siltä huonoimmassa asemassa sillä hetkellä olevalta että miltä tämä susta näyttää, onko edistystä.
Hmm.. nyt kun miettii niin ihan totta. Se on aina se esimies/nainen joka kommentoi työyhteisön hyvinvointia, mutta asianosaisilta duunareilta ei kysellä mitään. On vain sen edustajan - korkeamman statuksen omaavan - lausunto, joka painetaan lehteen totena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mielestäni rivitoimittajat ovat duunareita. En muutenkaan ymmärrä jotain keskiluokkaläppää. Esim. meidän yrityksessä monet perinteiset duunarit tienaa enemmän kuin toimihenkilöt. Kummat siis ovat keskiluokkaa? Vai ovatko keskiluokkaa vasta ylemmät toimihenkilöt / johtajat?
Lähes kaikilla toimittajilla on akateeminen loppututkinto. Semmoinen on koulutukselliselta pääomaltaan ja asemaltaan keskiluokkaa. Tehtaassa kolmessa vuorossa työskentelevä duunari, vaikka tienaisinkin lisineen ihan hyvin, ei ole keskiluokkaa. Toimittajalla on vapauksia, tehtaan duunarilla ei niinkään. Toimittaja on kaikesta huolimatta, rivitoimittaja tai ei, arvostettu ammatti, tehtaan duunari taas on vain yksi muurahainen muiden joukossa. Kun toimittaja saa kenkää, hän työllistynee akateemisen ammattinsa ansiosta helpommin ja parempiin tehtäviin kuin se ulospotkittu duunari. Toimittaja voi työskennellä etänä, duunari ei. Toimittaja voi vaikuttaa työolosuhteisiinsa, duunari ei.
Kannattaa perehtyä yhteiskuntaluokan käsitteisiin. Koska ne elävät yhä edelleen ja tulevat koko ajan takaisin entistä voimakkaammin. Nykyään luokkakäsitteet tuntuvat olevan jonkilainen tabu; keskiluokka ei halua myöntää sen olemassaoloa, koska samalla se tunnustaisi oman monessa suhteessa etuoikeutetun asemansa. Duunari taas ei halua myöntää sitä, koska katsoo sen alentavan itseään. Se ei kuitenkaan vaikuta siihen mitään, koska asiat on mitä on. Ja ristiveto käydään aina yhteiskuntaluokkien välillä: vallassa, mahdollisuuksissa, arvostuksessa, koulutuksen periytyvyydessä, terveydessä, rahassa ja kaikessa. Sitä voi yrittää kieltää, mutta mihinkään se ei ole hävinnyt eikä todellakaan häviä. Ja mikä selvintä, se ylemmässä asemassa ei hevillä luovuta mitään alemmassa asemassa olevien hyväksi. Siinä vaiheessa alkaa kamppailu resursseista, oli ne taloudellisia tai koulutuksellisia, viime kädessä terveydellisiä kuten korona osoitti.
Mitäs jos tämä intersektionaalinen marxilainen ajattelu luokista ja etuoikeuksista on väärässä tai ainakin vie vääriin johtopäätöksiin. Näkee että politisoituminen on niin syvällä, ettei muita näkökulmia ole edes olemassa?
Niin, että mitään yhteiskuntaluokkia ei ole? Jokaisella on mahdollisuus mennä vaikka yksityiskouluun ja kaikkien kesätapahtumiin kuuluu rapujuhlat omalla huvilalla?
Luokkajako on Marxin keksintö, ja vain puoliksi oikeassa. Hierarkia on parempi termi, toimivassa yhteiskunnassa on kompetenssiin perustuvaa jatkuvaa liikettä eriläisissa hierarkioissa. Voit olla siivooja, mutta pian menestyvän siivousfirman omistaja.
Käytännössä näin ei käy, koska siivooja harvoin kykenee laittamaan yrityksen perustamiseen tarvittavaa pääomaa.
Päinvastoin näin käy jatkuvasti. Jopa osakeyhtiön perustaminen on halpaa. Alkupääoma 2500 euroa, johon voi sijoittaa myös henk. koht. Omaisuutta, esim. Oman tietokoneen tai auton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkajako on vaikea asia, koska se mielletään "vanhan" maailman jutuiksi, tunkkaiseksi 70-lukulaisuudeksi. Sinänsä ymmärrän sen, koska asialla ratsastaminen lähti aikanaan täysin lapasesta. Mutta silti se on todellisuutta, tuntuu miten tunkkaiselta tahansa. Ehkäpä osin tähän "luokkainflaatioon" tai siis siihen, että sitä ei tunnusteta, vaikuttaa se ettei paremmassa asemassa olevat koe tarpeelliseksi sitä mainostaa ja heikommassa asemassa olevat eivät tajua käsitteistöä. 70-luvulla asiaa rummuttivat juurikin koulutetut, nyt he eivät siitä pukahda. Ei sen puoleen, jos minulla olisi hyväpalkkainen, leppoisa toimittajan työ, jossa olisi mahdollisuuksia kehittyä ja edetä, niin mitä ne tehdasduunareiden asiat minua liikuttaisi. Kaipa sitä kirjoittelisi mieluummin siitä omasta maailmastaan. Mutta kun se toinen maailma ei häviä vaikenemalla eikä piiloutumalla omaan kuplaan.
Ongelma on ilmeisesti siinä, että kouluttamattomat mieltävät luokkajaon joksikin paremmuusjärjestykseksi. 70 -luvulla näin ei käynyt, koska työväenluokka oli ylpeää työkyvystään ja taustastaan. Luokkajaossahan ei ole kyse paremmuusjärjestyksestä vaan sen on tarkoitus kuvata erilaisia elämänmalleja ja elämäntyylejä arvoineen, arvostuksineen ja piirteineen. Edelleenkin keskiluokkainen maailma on hyvin erilaista kuin työväenluokkaisen maailma, mutta ei se parempaa ole.
Itse koen että esimerkiksi näin koronan aikaan parempaa elämää kyllä on se että saa omalla autolla suhata luontoretkeilemään paremmalta asuinalueelta etätöiden lomasta vs. saat mennä suorittavaan vuorotyöhösi julkisilla lähiöstä jossa tartuntaluvut on hurjat työpaikalle jossa et voi suojautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkajako on vaikea asia, koska se mielletään "vanhan" maailman jutuiksi, tunkkaiseksi 70-lukulaisuudeksi. Sinänsä ymmärrän sen, koska asialla ratsastaminen lähti aikanaan täysin lapasesta. Mutta silti se on todellisuutta, tuntuu miten tunkkaiselta tahansa. Ehkäpä osin tähän "luokkainflaatioon" tai siis siihen, että sitä ei tunnusteta, vaikuttaa se ettei paremmassa asemassa olevat koe tarpeelliseksi sitä mainostaa ja heikommassa asemassa olevat eivät tajua käsitteistöä. 70-luvulla asiaa rummuttivat juurikin koulutetut, nyt he eivät siitä pukahda. Ei sen puoleen, jos minulla olisi hyväpalkkainen, leppoisa toimittajan työ, jossa olisi mahdollisuuksia kehittyä ja edetä, niin mitä ne tehdasduunareiden asiat minua liikuttaisi. Kaipa sitä kirjoittelisi mieluummin siitä omasta maailmastaan. Mutta kun se toinen maailma ei häviä vaikenemalla eikä piiloutumalla omaan kuplaan.
Ongelma on ilmeisesti siinä, että kouluttamattomat mieltävät luokkajaon joksikin paremmuusjärjestykseksi. 70 -luvulla näin ei käynyt, koska työväenluokka oli ylpeää työkyvystään ja taustastaan. Luokkajaossahan ei ole kyse paremmuusjärjestyksestä vaan sen on tarkoitus kuvata erilaisia elämänmalleja ja elämäntyylejä arvoineen, arvostuksineen ja piirteineen. Edelleenkin keskiluokkainen maailma on hyvin erilaista kuin työväenluokkaisen maailma, mutta ei se parempaa ole.
Itse koen että esimerkiksi näin koronan aikaan parempaa elämää kyllä on se että saa omalla autolla suhata luontoretkeilemään paremmalta asuinalueelta etätöiden lomasta vs. saat mennä suorittavaan vuorotyöhösi julkisilla lähiöstä jossa tartuntaluvut on hurjat työpaikalle jossa et voi suojautua.
Menepä sanomaan tämä niille keskiluokkaisille etätyöntekijöille, niin menevät heti puolustuskannalle. Itse olen näin pienipalkkaisena duunarina miettinyt, että onko kaikilla ihmisillä tosiaan kesämökki jonne mennä? Kun lehdissä on koko ajan juttuja miten ihmiset ovat korona-aikaan siellä mökillä. Itsellä ei ole mökkiä, ei suvullakaan, eikä rahaa hommata sellaista. Mutta lehtien perusteella kaikilla tuntuu olevan sellainen.
Lopetin hesarin verkkoversion tilauksen viime keväänä, kun en lähityöläisenä jaksanut enää lukea etätyöjuttuja. Ilmoitin tämän myös palautteessa hesarille. Nykyisin vältän käymästä edes hesarin ilmaisilla sivuilla, koska en halua tukea lehteä klikkauksillani. Oletteko muut antaneet palautetta? Tuntuu kyllä, ettei toimitusta duunarin palaute kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopetin hesarin verkkoversion tilauksen viime keväänä, kun en lähityöläisenä jaksanut enää lukea etätyöjuttuja. Ilmoitin tämän myös palautteessa hesarille. Nykyisin vältän käymästä edes hesarin ilmaisilla sivuilla, koska en halua tukea lehteä klikkauksillani. Oletteko muut antaneet palautetta? Tuntuu kyllä, ettei toimitusta duunarin palaute kiinnosta.
Kiitos vinkistä, minäkin laitan!
Voi nyt helvetti, jos yhdenkin "ne käyvät lähitöissä siellä Itä-Helsingissä, ooh" - tyylisen jutun bongaan niin.... kuinka voikaan jotkut kirjoittaa niin etääntyneesti ja kapeakatseisesti? "Ne erilaiset muut", jännät ja eksoottiset lähityöläiset, Hui!
Jumalauta, ihan perusihmisiä tässä ollaan, koulutettujakin aloillemme. Ollaan ihan tavallisia, keskivertoihmisiä. Meidät valtavat ihmismassat te kuitenkin menetätte lukijakunnastanne ihan just.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkajako on vaikea asia, koska se mielletään "vanhan" maailman jutuiksi, tunkkaiseksi 70-lukulaisuudeksi. Sinänsä ymmärrän sen, koska asialla ratsastaminen lähti aikanaan täysin lapasesta. Mutta silti se on todellisuutta, tuntuu miten tunkkaiselta tahansa. Ehkäpä osin tähän "luokkainflaatioon" tai siis siihen, että sitä ei tunnusteta, vaikuttaa se ettei paremmassa asemassa olevat koe tarpeelliseksi sitä mainostaa ja heikommassa asemassa olevat eivät tajua käsitteistöä. 70-luvulla asiaa rummuttivat juurikin koulutetut, nyt he eivät siitä pukahda. Ei sen puoleen, jos minulla olisi hyväpalkkainen, leppoisa toimittajan työ, jossa olisi mahdollisuuksia kehittyä ja edetä, niin mitä ne tehdasduunareiden asiat minua liikuttaisi. Kaipa sitä kirjoittelisi mieluummin siitä omasta maailmastaan. Mutta kun se toinen maailma ei häviä vaikenemalla eikä piiloutumalla omaan kuplaan.
Ongelma on ilmeisesti siinä, että kouluttamattomat mieltävät luokkajaon joksikin paremmuusjärjestykseksi. 70 -luvulla näin ei käynyt, koska työväenluokka oli ylpeää työkyvystään ja taustastaan. Luokkajaossahan ei ole kyse paremmuusjärjestyksestä vaan sen on tarkoitus kuvata erilaisia elämänmalleja ja elämäntyylejä arvoineen, arvostuksineen ja piirteineen. Edelleenkin keskiluokkainen maailma on hyvin erilaista kuin työväenluokkaisen maailma, mutta ei se parempaa ole.
Itse koen että esimerkiksi näin koronan aikaan parempaa elämää kyllä on se että saa omalla autolla suhata luontoretkeilemään paremmalta asuinalueelta etätöiden lomasta vs. saat mennä suorittavaan vuorotyöhösi julkisilla lähiöstä jossa tartuntaluvut on hurjat työpaikalle jossa et voi suojautua.
Menepä sanomaan tämä niille keskiluokkaisille etätyöntekijöille, niin menevät heti puolustuskannalle. Itse olen näin pienipalkkaisena duunarina miettinyt, että onko kaikilla ihmisillä tosiaan kesämökki jonne mennä? Kun lehdissä on koko ajan juttuja miten ihmiset ovat korona-aikaan siellä mökillä. Itsellä ei ole mökkiä, ei suvullakaan, eikä rahaa hommata sellaista. Mutta lehtien perusteella kaikilla tuntuu olevan sellainen.
En ikimaailmassa uskaltaisi, nehän tajuaisi että haisen työläiselle. :D
Jos mieltää Eiran pukumiehet duunareiksi... Olen tullut siihen tulokseen, että persuilu perustuu kaikilta osiltansa työn välttelyyn. Esimerkiksi rasismista voisi päästä eroon työstämällä ennakkoluulojansa, mutta perussuomalainen ei halua tehdä ajatustyötä. Maahanmuuttajavastaisuus perustuu haluttomuuteen katsoa, kuka soittaa ovikelloa ja millä asialla. Ei jakseta ajatella maailmaa, jossa elämme, vaan mennään mielummin piiloon peiton alle. Bensa-vouhotuksessa ei jakseta tarkistaa, että perussuomalaisten ollessa hallituksessa se oli kalliimpaa. Ei jakseta selvittää tosiaisioita eikä jakseta muistaa omia hallitustekoja.