Ylen "viimeinen sana"-ohjelmassa hyviä pointteja: miksi aina mietitään mikä toimittajien poliittista kantaa, mutta ei sitä mistä yhteiskuntaluokasta he tulevat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimittajat tekevät työtään painostuksen alla. Intersektionaalinen marxilainen feminismi on ainoa sallittu tapa katsoa ja analysoida maailmaa. Oma ajattelu on ulkoistettava ideologian käyttöön. Toimittajien koulutuskin jo perustuu tähän ideologiaan, sen kyseenalaistaminen tekee toimittajasta ammattitaidottoman. Hesarin ja ylen toimituksissa vallitsee painostava yksimielisyys, pienestäkin poikkeamasta saa huomautuksen.

Älä jaksa. Et tajunnut aloituksen pointtia ollenkaan. Oikeastaan olisi hyvä, jos joku journalisti tekisi jutun sinusta. Mikä sinä oikein olet, miksi olet niin aggressiivinen ja vihainen nuori mies. Mitkä ovat syyt siellä taustalla, mikä ajoi sinut mielenterveysongelmiin. Jne. Ja käsitellä ja tarkastella sitä ilmiötä. Ei tuomiten ylhäältä alas, vaan tutkien ja analysoiden.

Edesmenneessä Perttu Häkkisessä oli ainesta. Harmi kun hänelle kävi miten kävi.

Kukahan se agressiivinen on? Eihän Ylellä ja Hesarissa nykyään ole sallittu muita näkökulmia, kuin intersektionaalinen marxilainen feminismi. Ja ihan kaikki aivopierut päästetään kritiikittä läpi.

Nyt olisi ihan valtavan mielenkiintoista tietää, mihin nuo väitteesi perustuvat. Missä muodossa Ylessä ja Hesarissa on annettu ohje, ettei muita näkökulmia sallita? Ja millä tavalla aivopierujen läpi päästäminen on ylemmän tason taholta siunattu? Kysyy se toimittaja

Empiirinen kokemus, joka ei ole yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimittajat tekevät työtään painostuksen alla. Intersektionaalinen marxilainen feminismi on ainoa sallittu tapa katsoa ja analysoida maailmaa. Oma ajattelu on ulkoistettava ideologian käyttöön. Toimittajien koulutuskin jo perustuu tähän ideologiaan, sen kyseenalaistaminen tekee toimittajasta ammattitaidottoman. Hesarin ja ylen toimituksissa vallitsee painostava yksimielisyys, pienestäkin poikkeamasta saa huomautuksen.

Tämä on sitten tuon saman näkökulmaongelman toinen puoli: ihmiset, joilla ei ole koulutusta, eivät tajua sen tuomaa laaja-alaisuutta, ja luulevat koulutettujen olevan yhtä kapeakatseisia ja jollekin agendalle omistautuneita kuin he itse. Siitä syntyy tämä naurettava kuvitelma että toimittajat keksivät itse punavihreitä juttuja, tai että heihin kohdistuu joku ideologinen painostus. Hyvällä toimittajalla on kova ammattietiikka, ja valehtelusta jää kiinni. Ja kyllä, olen itse toimittaja isossa mediassa, en sano missä.

Kyllä ja ei. Riippuu aiheesta. Tiedotusvälineiden terveys- ja ravitsemusartikkeleiden laatu vaihtelevat todella paljon. Jos toimittajat ovat haastatelleet asiantuntijoita ja mieluiten referoineet haastateltavan jutut, niin artikkelin laatu on vielä hyvää.

Mutta heti, jos toimittaja säveltää omiaan, niin metsään menee niin että heilahtaa. Esimerkkinä voisin mainita HS:n viimeisimmän kolumnin suolasta. Siinä oli asiavirheitä niin paljon, että verenpaine nousi ilman suolaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimittajat tekevät työtään painostuksen alla. Intersektionaalinen marxilainen feminismi on ainoa sallittu tapa katsoa ja analysoida maailmaa. Oma ajattelu on ulkoistettava ideologian käyttöön. Toimittajien koulutuskin jo perustuu tähän ideologiaan, sen kyseenalaistaminen tekee toimittajasta ammattitaidottoman. Hesarin ja ylen toimituksissa vallitsee painostava yksimielisyys, pienestäkin poikkeamasta saa huomautuksen.

Tämä on sitten tuon saman näkökulmaongelman toinen puoli: ihmiset, joilla ei ole koulutusta, eivät tajua sen tuomaa laaja-alaisuutta, ja luulevat koulutettujen olevan yhtä kapeakatseisia ja jollekin agendalle omistautuneita kuin he itse. Siitä syntyy tämä naurettava kuvitelma että toimittajat keksivät itse punavihreitä juttuja, tai että heihin kohdistuu joku ideologinen painostus. Hyvällä toimittajalla on kova ammattietiikka, ja valehtelusta jää kiinni. Ja kyllä, olen itse toimittaja isossa mediassa, en sano missä.

Kyllä ja ei. Riippuu aiheesta. Tiedotusvälineiden terveys- ja ravitsemusartikkeleiden laatu vaihtelevat todella paljon. Jos toimittajat ovat haastatelleet asiantuntijoita ja mieluiten referoineet haastateltavan jutut, niin artikkelin laatu on vielä hyvää.

Mutta heti, jos toimittaja säveltää omiaan, niin metsään menee niin että heilahtaa. Esimerkkinä voisin mainita HS:n viimeisimmän kolumnin suolasta. Siinä oli asiavirheitä niin paljon, että verenpaine nousi ilman suolaa.

Olen tuosta kyllä vähän eri mieltä. Yle ja Hesari ainakin haastattelee keskenään aina samoja asiantuntijoita. Ei tuolla touhulla saa hyvää laatua, ehkä niiden itsensä mielestä se on, ja niiden ketkä ovat samaa mieltä.

ohis

Toivoisin, että tämä palaute menee ihan sinne Hesarille asti: mitä järkeä meidän duunareiden on koko lehteä enää lukea? Ette te saa tilaajamääriä ylös, ellei näkökulma laajene. Itse jatkan vielä tämän kauden loppuun eläen siinä toivossa, että meidänkin näkökulmamme vielä sieltä löytyisi ja säännöllisesti myös.

Lähityöläinen, vaka-ope

Yhtenä tekijänä juttujen yksipuolistumisessa on varmasti toimituksien kiire, jatkuvat yt-neuvottelut ja aliresursointi. Harva toimittaja enää ehtii tai kykenee tekemään syväluotaavia juttuja ei-valtavirran aiheista, kun yhteen juttuun saa käyttää max työpäivän ja ainoa asia jolla on väliä, on otsikon klikattavuus. Toimittajatkin ovat kuitenkin vain ihmisiä, ja miten he voisivat tehdä ns. vaikeita juttuja, kun helppojen juttujenkin tekemisestä on tehty niin vaikeaa jatkuvan aika- ja resurssipulan vuoksi?

 Asiantuntevat toimittajat väsyvät, ja siirtyvät viestintätoimistoihin. Long Playn Anu SIlfverberg kirjoitti tästä viime vuonna https://mailchi.mp/longplay/long-playn-kirje-2882020-tilanne-vuorokausi…;

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimittajat tekevät työtään painostuksen alla. Intersektionaalinen marxilainen feminismi on ainoa sallittu tapa katsoa ja analysoida maailmaa. Oma ajattelu on ulkoistettava ideologian käyttöön. Toimittajien koulutuskin jo perustuu tähän ideologiaan, sen kyseenalaistaminen tekee toimittajasta ammattitaidottoman. Hesarin ja ylen toimituksissa vallitsee painostava yksimielisyys, pienestäkin poikkeamasta saa huomautuksen.

Älä jaksa. Et tajunnut aloituksen pointtia ollenkaan. Oikeastaan olisi hyvä, jos joku journalisti tekisi jutun sinusta. Mikä sinä oikein olet, miksi olet niin aggressiivinen ja vihainen nuori mies. Mitkä ovat syyt siellä taustalla, mikä ajoi sinut mielenterveysongelmiin. Jne. Ja käsitellä ja tarkastella sitä ilmiötä. Ei tuomiten ylhäältä alas, vaan tutkien ja analysoiden.

Edesmenneessä Perttu Häkkisessä oli ainesta. Harmi kun hänelle kävi miten kävi.

Kukahan se agressiivinen on? Eihän Ylellä ja Hesarissa nykyään ole sallittu muita näkökulmia, kuin intersektionaalinen marxilainen feminismi. Ja ihan kaikki aivopierut päästetään kritiikittä läpi.

Nyt olisi ihan valtavan mielenkiintoista tietää, mihin nuo väitteesi perustuvat. Missä muodossa Ylessä ja Hesarissa on annettu ohje, ettei muita näkökulmia sallita? Ja millä tavalla aivopierujen läpi päästäminen on ylemmän tason taholta siunattu? Kysyy se toimittaja

Empiirinen kokemus, joka ei ole yksin.

Okei, eli olemme kollegoita? Kerrotko vielä, miten teidän toimituksessa tuollaiset ohjeet annettiin?

Vierailija kirjoitti:

Ylen ja Hesarin politisoitumisesta kärsii eniten Yle ja Hesari, uskottavuus on median tärkein ominaisuus. Siinä ei enää korulauseet auta ylevistä tavoitteista ja journalismin sisällöstä.

Siis mitä tämä politisoituminen sitten on? Sitä, että ollaan eri mieltä kuin persut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimittajat tekevät työtään painostuksen alla. Intersektionaalinen marxilainen feminismi on ainoa sallittu tapa katsoa ja analysoida maailmaa. Oma ajattelu on ulkoistettava ideologian käyttöön. Toimittajien koulutuskin jo perustuu tähän ideologiaan, sen kyseenalaistaminen tekee toimittajasta ammattitaidottoman. Hesarin ja ylen toimituksissa vallitsee painostava yksimielisyys, pienestäkin poikkeamasta saa huomautuksen.

Tämä on sitten tuon saman näkökulmaongelman toinen puoli: ihmiset, joilla ei ole koulutusta, eivät tajua sen tuomaa laaja-alaisuutta, ja luulevat koulutettujen olevan yhtä kapeakatseisia ja jollekin agendalle omistautuneita kuin he itse. Siitä syntyy tämä naurettava kuvitelma että toimittajat keksivät itse punavihreitä juttuja, tai että heihin kohdistuu joku ideologinen painostus. Hyvällä toimittajalla on kova ammattietiikka, ja valehtelusta jää kiinni. Ja kyllä, olen itse toimittaja isossa mediassa, en sano missä.

Ei kai tässä valehtelusta ollut kysekään vaan yksisilmäisyydestä. Jos sinä kirjoitat vaan ylemmän keskiluokan asiantuntijoiden etätyöongelmista niin ei se valehtelua ole. Sinä et vaan näe muuta, eikä työkaveritkaan näe ja syntyy vahvistusharha.

Tuon ongelman kyllä tiedostan ja tunnustan. Mutta se että ainoa sallittu näkökulma olisi intersektionaalinen marxilainen feminismi, tai että toimittajan koulutus perustuisi tähän ideologiaan, tai että oma ajattelu olisi alisteinen ideologialle, on naurettavaa, tarkoitushakuista puppua. Se että en jaa äärioikeistolaisen populismin ihmisnäkemystä ei tee minusta tai kollegoistani marxilaisia.

Tosiasiassa siltä se kuitenkin näyttää. Hesarin ja Ylen moniäänisyys on muuttunut monotonisuudeksi.

Toisinajattelijat ovat joko itse lähteneet tai ne on vaiettu tai jopa potkittu ulos. Kulttuurisota on täyttä totta, persujen tuskailusta voi olla montaa mieltä, mutta sen aitoutta ei kannata kieltää. Sama näyttäytyy selkeämmin Usassa, jossa valtamedia kiistää oman osuutensa kansakunnan kahtiajakautumiseen, sen sijaan se demonisoi ja dissaa vastapuolen olemassaolon.

Valitettavaa, mutta totta. HS:n ja monet YLE:n toimittajat myös elävät vahvasti omassa kuplassaan. Siinä, missä latte pitää saada kaurajuomalla ja juodaan erikoisoluita tietyissä normien suosimissa kuppiloissa. Samalla seurataan vain sitä oman kuplan porukkaa ja ajaudutaan siihen samaan ääriajatteluun, mistä syytetään toista ryhmää. Maalta kaupunkiin lähteneenä en tunnista itseäni kyseisten medioiden tarjoamista ihmiskuvauksista.

Toimittajille voisi olla virkistävää seurata muitakin ihmisiä, siis irl kuin niitä tuttuja ja turvallisia tuttavuuksia. Avata silmät sille, mitä kaikkea Suomi tarjoaa.

Kyllä kai se on ihan inhimillinen piirre, että sitä maailmaa tarkastellaan omasta viitekehyksestä. Mutta toimittajien pitäisi tiedostaa tämä ja mennä sinne epämukavuusalueelleen, muotitermiä käyttääkseni. Varsinkin nuorilla toimittajilla pitäisi olla paukkuja ja kunnianhimoa, eikä tylpistyä siihen omaan kuplaansa. Usein on puhuttu naisten asemasta. Menkää tekemään juttuja niistä naisista, jotka työskentelevät suorittavan tason ammateissa, ovat alisteisessa asemassa yhteiskunnallisesti ja monesti myös perheen sisälläkin. Tätä aina ihmettelen, että miten sinänsä asialliset ja ansiokkaat jutut naisten asemasta ovat nekin lähes aina täysin luokkasidonnaisia, eikä se tynnyrin pohjimmainen nainen tunnu olevan samanarvoinen tai yhtä kiinnostava kuin se korkeammassa asemassa oleva. Sehän on paradoksi, koska korkeammin koulutetut kohdannevat syrjintää ja seksismiä varmasti kuitenkin vähemmän kuin nämä huonommin koulutetut sisarensa. Mutta heidät jätetään yksin. 

Nykyään jutut alkaa olla toimittajien mielipidekirjoituksia. Uutisia ei jakseta toimittaa, niitä tehdään oman agendan, viiteryhmän ja politbyroon hyväksyntää hakien. On kuin lukisi loputonta ylioppilasainetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimittajat tekevät työtään painostuksen alla. Intersektionaalinen marxilainen feminismi on ainoa sallittu tapa katsoa ja analysoida maailmaa. Oma ajattelu on ulkoistettava ideologian käyttöön. Toimittajien koulutuskin jo perustuu tähän ideologiaan, sen kyseenalaistaminen tekee toimittajasta ammattitaidottoman. Hesarin ja ylen toimituksissa vallitsee painostava yksimielisyys, pienestäkin poikkeamasta saa huomautuksen.

Tämä on sitten tuon saman näkökulmaongelman toinen puoli: ihmiset, joilla ei ole koulutusta, eivät tajua sen tuomaa laaja-alaisuutta, ja luulevat koulutettujen olevan yhtä kapeakatseisia ja jollekin agendalle omistautuneita kuin he itse. Siitä syntyy tämä naurettava kuvitelma että toimittajat keksivät itse punavihreitä juttuja, tai että heihin kohdistuu joku ideologinen painostus. Hyvällä toimittajalla on kova ammattietiikka, ja valehtelusta jää kiinni. Ja kyllä, olen itse toimittaja isossa mediassa, en sano missä.

Kyllä ja ei. Riippuu aiheesta. Tiedotusvälineiden terveys- ja ravitsemusartikkeleiden laatu vaihtelevat todella paljon. Jos toimittajat ovat haastatelleet asiantuntijoita ja mieluiten referoineet haastateltavan jutut, niin artikkelin laatu on vielä hyvää.

Mutta heti, jos toimittaja säveltää omiaan, niin metsään menee niin että heilahtaa. Esimerkkinä voisin mainita HS:n viimeisimmän kolumnin suolasta. Siinä oli asiavirheitä niin paljon, että verenpaine nousi ilman suolaa.

Olen tuosta kyllä vähän eri mieltä. Yle ja Hesari ainakin haastattelee keskenään aina samoja asiantuntijoita. Ei tuolla touhulla saa hyvää laatua, ehkä niiden itsensä mielestä se on, ja niiden ketkä ovat samaa mieltä.

ohis

Olen kanssasi eri mieltä. Ravitsemusalan asiantuntijoista haastatellaan monipuolisesti eri ihmisiä: on ollut Reijo Laatikaista, Anette Palssaa, Petteri Lindbladia, Marja Mutasta, Mikael Fogelholmia, Pertti Mustajokea jne. He ovat asiantuntijoita, koska asiantuntemus ja meta-analyysien lukutaito ohittaa mielipiteet ravitsemuksessa.

Hyvä pohdinnan aihe. Olen ollut yhteisöissä joista nuorempana ajattelin että ”ollaan samanlaisia” ja esimerkiksi poliittisilta näkemyksiltä pitkälti oltiinkin.

Ymmärsin kuitenkin jossain vaiheessa että ”minunlaisiatani” todella puhuttiin kömpelösti kuin ulkoapäin katsoen. Joku toinenkin ”samanlainen” oli jossain joskus ja jos puhui avoimesti taustastaan, niin reaktiot oli surkuttelevia ja sääliviä ja nopeasti palattiin ”meihin”, eli siihen ”yhteiseen” tilaan jossa ”ei ollut” eroavaisuuksia.

Nykyään näitä on mahdollista havainnoida, koska olen päässyt niin ”pitkälle” että aiempi työtausta ynnä muu hämää toisinaan luulemaan että kuulun joukkoon.

Kuitenkin siinä vaiheessa kun aletaan valita keitä otetaan sisempiin piireihin mukaan, se koettu samanlaisuus painaa tosi paljon ja ne tutun tuntuiset ihmiset poimitaan jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimittajat tekevät työtään painostuksen alla. Intersektionaalinen marxilainen feminismi on ainoa sallittu tapa katsoa ja analysoida maailmaa. Oma ajattelu on ulkoistettava ideologian käyttöön. Toimittajien koulutuskin jo perustuu tähän ideologiaan, sen kyseenalaistaminen tekee toimittajasta ammattitaidottoman. Hesarin ja ylen toimituksissa vallitsee painostava yksimielisyys, pienestäkin poikkeamasta saa huomautuksen.

Älä jaksa. Et tajunnut aloituksen pointtia ollenkaan. Oikeastaan olisi hyvä, jos joku journalisti tekisi jutun sinusta. Mikä sinä oikein olet, miksi olet niin aggressiivinen ja vihainen nuori mies. Mitkä ovat syyt siellä taustalla, mikä ajoi sinut mielenterveysongelmiin. Jne. Ja käsitellä ja tarkastella sitä ilmiötä. Ei tuomiten ylhäältä alas, vaan tutkien ja analysoiden.

Edesmenneessä Perttu Häkkisessä oli ainesta. Harmi kun hänelle kävi miten kävi.

Kukahan se agressiivinen on? Eihän Ylellä ja Hesarissa nykyään ole sallittu muita näkökulmia, kuin intersektionaalinen marxilainen feminismi. Ja ihan kaikki aivopierut päästetään kritiikittä läpi.

Nyt olisi ihan valtavan mielenkiintoista tietää, mihin nuo väitteesi perustuvat. Missä muodossa Ylessä ja Hesarissa on annettu ohje, ettei muita näkökulmia sallita? Ja millä tavalla aivopierujen läpi päästäminen on ylemmän tason taholta siunattu? Kysyy se toimittaja

Empiirinen kokemus, joka ei ole yksin.

Okei, eli olemme kollegoita? Kerrotko vielä, miten teidän toimituksessa tuollaiset ohjeet annettiin?

Kansan Uutisten toimitus varmaan uskoo olevansa uutisoinnissaan hyvinkin objektiivinen. Politisoitumisen aste riippuu varmasti myös toimituksesta, urheilutoimituksen setämiehet ovat varmasti toksisia kulttuuritoimituksesta katsoen. Yleinen ilmiö on politisoitumisen kiistäminen, varsinkin intersektionaalisen marxilaisen feminismin olemassa-ole ja sen influenssa, korjaan influenssi. Sitä sinäkin nyt kierrät ja vaadit todisteita. Ehkä kyse on ideologian ehdottomuudesta, joka muistuttaa uskontoa. Kun silmälasit on laitettu päähän, sävyt katoavat.

Sama yliopistoissa, tutkimuksissa päätetään lopputulos, ja sitten tehdään kvalitatiivinen tutkimus, 2+2=3.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylen ja Hesarin politisoitumisesta kärsii eniten Yle ja Hesari, uskottavuus on median tärkein ominaisuus. Siinä ei enää korulauseet auta ylevistä tavoitteista ja journalismin sisällöstä.

Siis mitä tämä politisoituminen sitten on? Sitä, että ollaan eri mieltä kuin persut?

Hesari ainakin hankkii esim. kaikki ulkomaan uutiset lähteistä, joissa ne on jo valmiiksi vihervasemmistolaisesti painotettuja/väritettyjä. Muiden lähteiden uutisiin viitataan korkeintaan valeuutisina.

Tätä ei itse Hesarin Tuomas Peltomäki edes kiistänyt.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimittajat tekevät työtään painostuksen alla. Intersektionaalinen marxilainen feminismi on ainoa sallittu tapa katsoa ja analysoida maailmaa. Oma ajattelu on ulkoistettava ideologian käyttöön. Toimittajien koulutuskin jo perustuu tähän ideologiaan, sen kyseenalaistaminen tekee toimittajasta ammattitaidottoman. Hesarin ja ylen toimituksissa vallitsee painostava yksimielisyys, pienestäkin poikkeamasta saa huomautuksen.

Tämä on sitten tuon saman näkökulmaongelman toinen puoli: ihmiset, joilla ei ole koulutusta, eivät tajua sen tuomaa laaja-alaisuutta, ja luulevat koulutettujen olevan yhtä kapeakatseisia ja jollekin agendalle omistautuneita kuin he itse. Siitä syntyy tämä naurettava kuvitelma että toimittajat keksivät itse punavihreitä juttuja, tai että heihin kohdistuu joku ideologinen painostus. Hyvällä toimittajalla on kova ammattietiikka, ja valehtelusta jää kiinni. Ja kyllä, olen itse toimittaja isossa mediassa, en sano missä.

Kyllä ja ei. Riippuu aiheesta. Tiedotusvälineiden terveys- ja ravitsemusartikkeleiden laatu vaihtelevat todella paljon. Jos toimittajat ovat haastatelleet asiantuntijoita ja mieluiten referoineet haastateltavan jutut, niin artikkelin laatu on vielä hyvää.

Mutta heti, jos toimittaja säveltää omiaan, niin metsään menee niin että heilahtaa. Esimerkkinä voisin mainita HS:n viimeisimmän kolumnin suolasta. Siinä oli asiavirheitä niin paljon, että verenpaine nousi ilman suolaa.

Olen tuosta kyllä vähän eri mieltä. Yle ja Hesari ainakin haastattelee keskenään aina samoja asiantuntijoita. Ei tuolla touhulla saa hyvää laatua, ehkä niiden itsensä mielestä se on, ja niiden ketkä ovat samaa mieltä.

ohis

Olen kanssasi eri mieltä. Ravitsemusalan asiantuntijoista haastatellaan monipuolisesti eri ihmisiä: on ollut Reijo Laatikaista, Anette Palssaa, Petteri Lindbladia, Marja Mutasta, Mikael Fogelholmia, Pertti Mustajokea jne. He ovat asiantuntijoita, koska asiantuntemus ja meta-analyysien lukutaito ohittaa mielipiteet ravitsemuksessa.

Hesari on muuten itse todennut että ajautuvat samoihin haastateltaviin ja että yrittävät skarpata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimittajat tekevät työtään painostuksen alla. Intersektionaalinen marxilainen feminismi on ainoa sallittu tapa katsoa ja analysoida maailmaa. Oma ajattelu on ulkoistettava ideologian käyttöön. Toimittajien koulutuskin jo perustuu tähän ideologiaan, sen kyseenalaistaminen tekee toimittajasta ammattitaidottoman. Hesarin ja ylen toimituksissa vallitsee painostava yksimielisyys, pienestäkin poikkeamasta saa huomautuksen.

Tämä on sitten tuon saman näkökulmaongelman toinen puoli: ihmiset, joilla ei ole koulutusta, eivät tajua sen tuomaa laaja-alaisuutta, ja luulevat koulutettujen olevan yhtä kapeakatseisia ja jollekin agendalle omistautuneita kuin he itse. Siitä syntyy tämä naurettava kuvitelma että toimittajat keksivät itse punavihreitä juttuja, tai että heihin kohdistuu joku ideologinen painostus. Hyvällä toimittajalla on kova ammattietiikka, ja valehtelusta jää kiinni. Ja kyllä, olen itse toimittaja isossa mediassa, en sano missä.

Kyllä ja ei. Riippuu aiheesta. Tiedotusvälineiden terveys- ja ravitsemusartikkeleiden laatu vaihtelevat todella paljon. Jos toimittajat ovat haastatelleet asiantuntijoita ja mieluiten referoineet haastateltavan jutut, niin artikkelin laatu on vielä hyvää.

Mutta heti, jos toimittaja säveltää omiaan, niin metsään menee niin että heilahtaa. Esimerkkinä voisin mainita HS:n viimeisimmän kolumnin suolasta. Siinä oli asiavirheitä niin paljon, että verenpaine nousi ilman suolaa.

Olen tuosta kyllä vähän eri mieltä. Yle ja Hesari ainakin haastattelee keskenään aina samoja asiantuntijoita. Ei tuolla touhulla saa hyvää laatua, ehkä niiden itsensä mielestä se on, ja niiden ketkä ovat samaa mieltä.

ohis

Olen kanssasi eri mieltä. Ravitsemusalan asiantuntijoista haastatellaan monipuolisesti eri ihmisiä: on ollut Reijo Laatikaista, Anette Palssaa, Petteri Lindbladia, Marja Mutasta, Mikael Fogelholmia, Pertti Mustajokea jne. He ovat asiantuntijoita, koska asiantuntemus ja meta-analyysien lukutaito ohittaa mielipiteet ravitsemuksessa.

Hesari on muuten itse todennut että ajautuvat samoihin haastateltaviin ja että yrittävät skarpata.

Eli 50% pitää olla naisia? Intersektionaalista?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai se on ihan inhimillinen piirre, että sitä maailmaa tarkastellaan omasta viitekehyksestä. Mutta toimittajien pitäisi tiedostaa tämä ja mennä sinne epämukavuusalueelleen, muotitermiä käyttääkseni. Varsinkin nuorilla toimittajilla pitäisi olla paukkuja ja kunnianhimoa, eikä tylpistyä siihen omaan kuplaansa. Usein on puhuttu naisten asemasta. Menkää tekemään juttuja niistä naisista, jotka työskentelevät suorittavan tason ammateissa, ovat alisteisessa asemassa yhteiskunnallisesti ja monesti myös perheen sisälläkin. Tätä aina ihmettelen, että miten sinänsä asialliset ja ansiokkaat jutut naisten asemasta ovat nekin lähes aina täysin luokkasidonnaisia, eikä se tynnyrin pohjimmainen nainen tunnu olevan samanarvoinen tai yhtä kiinnostava kuin se korkeammassa asemassa oleva. Sehän on paradoksi, koska korkeammin koulutetut kohdannevat syrjintää ja seksismiä varmasti kuitenkin vähemmän kuin nämä huonommin koulutetut sisarensa. Mutta heidät jätetään yksin. 

❤️ Tämä. Esimerkiksi tasa-arvon loukkauksiin ja tavoitteluun liittyenkin haastatellaan sitä esimiestä joka ei ole pystynyt kitkemään yhteisöstä alempiarvoisten naisten alas painamista ja todetaan että edistystä on! Siinä missä todellisuudessa pitäisi mennä kysymään siltä huonoimmassa asemassa sillä hetkellä olevalta että miltä tämä susta näyttää, onko edistystä.

No mielestäni rivitoimittajat ovat duunareita. En muutenkaan ymmärrä jotain keskiluokkaläppää. Esim. meidän yrityksessä monet perinteiset duunarit tienaa enemmän kuin toimihenkilöt. Kummat siis ovat keskiluokkaa? Vai ovatko keskiluokkaa vasta ylemmät toimihenkilöt / johtajat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimittajat tekevät työtään painostuksen alla. Intersektionaalinen marxilainen feminismi on ainoa sallittu tapa katsoa ja analysoida maailmaa. Oma ajattelu on ulkoistettava ideologian käyttöön. Toimittajien koulutuskin jo perustuu tähän ideologiaan, sen kyseenalaistaminen tekee toimittajasta ammattitaidottoman. Hesarin ja ylen toimituksissa vallitsee painostava yksimielisyys, pienestäkin poikkeamasta saa huomautuksen.

Tämä on sitten tuon saman näkökulmaongelman toinen puoli: ihmiset, joilla ei ole koulutusta, eivät tajua sen tuomaa laaja-alaisuutta, ja luulevat koulutettujen olevan yhtä kapeakatseisia ja jollekin agendalle omistautuneita kuin he itse. Siitä syntyy tämä naurettava kuvitelma että toimittajat keksivät itse punavihreitä juttuja, tai että heihin kohdistuu joku ideologinen painostus. Hyvällä toimittajalla on kova ammattietiikka, ja valehtelusta jää kiinni. Ja kyllä, olen itse toimittaja isossa mediassa, en sano missä.

Kyllä ja ei. Riippuu aiheesta. Tiedotusvälineiden terveys- ja ravitsemusartikkeleiden laatu vaihtelevat todella paljon. Jos toimittajat ovat haastatelleet asiantuntijoita ja mieluiten referoineet haastateltavan jutut, niin artikkelin laatu on vielä hyvää.

Mutta heti, jos toimittaja säveltää omiaan, niin metsään menee niin että heilahtaa. Esimerkkinä voisin mainita HS:n viimeisimmän kolumnin suolasta. Siinä oli asiavirheitä niin paljon, että verenpaine nousi ilman suolaa.

Olen tuosta kyllä vähän eri mieltä. Yle ja Hesari ainakin haastattelee keskenään aina samoja asiantuntijoita. Ei tuolla touhulla saa hyvää laatua, ehkä niiden itsensä mielestä se on, ja niiden ketkä ovat samaa mieltä.

ohis

Olen kanssasi eri mieltä. Ravitsemusalan asiantuntijoista haastatellaan monipuolisesti eri ihmisiä: on ollut Reijo Laatikaista, Anette Palssaa, Petteri Lindbladia, Marja Mutasta, Mikael Fogelholmia, Pertti Mustajokea jne. He ovat asiantuntijoita, koska asiantuntemus ja meta-analyysien lukutaito ohittaa mielipiteet ravitsemuksessa.

Hesari on muuten itse todennut että ajautuvat samoihin haastateltaviin ja että yrittävät skarpata.

Eli 50% pitää olla naisia? Intersektionaalista?

Etsi itse Hesarin juttu joka asiaa käsittelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai se on ihan inhimillinen piirre, että sitä maailmaa tarkastellaan omasta viitekehyksestä. Mutta toimittajien pitäisi tiedostaa tämä ja mennä sinne epämukavuusalueelleen, muotitermiä käyttääkseni. Varsinkin nuorilla toimittajilla pitäisi olla paukkuja ja kunnianhimoa, eikä tylpistyä siihen omaan kuplaansa. Usein on puhuttu naisten asemasta. Menkää tekemään juttuja niistä naisista, jotka työskentelevät suorittavan tason ammateissa, ovat alisteisessa asemassa yhteiskunnallisesti ja monesti myös perheen sisälläkin. Tätä aina ihmettelen, että miten sinänsä asialliset ja ansiokkaat jutut naisten asemasta ovat nekin lähes aina täysin luokkasidonnaisia, eikä se tynnyrin pohjimmainen nainen tunnu olevan samanarvoinen tai yhtä kiinnostava kuin se korkeammassa asemassa oleva. Sehän on paradoksi, koska korkeammin koulutetut kohdannevat syrjintää ja seksismiä varmasti kuitenkin vähemmän kuin nämä huonommin koulutetut sisarensa. Mutta heidät jätetään yksin. 

❤️ Tämä. Esimerkiksi tasa-arvon loukkauksiin ja tavoitteluun liittyenkin haastatellaan sitä esimiestä joka ei ole pystynyt kitkemään yhteisöstä alempiarvoisten naisten alas painamista ja todetaan että edistystä on! Siinä missä todellisuudessa pitäisi mennä kysymään siltä huonoimmassa asemassa sillä hetkellä olevalta että miltä tämä susta näyttää, onko edistystä.

Kun katsoo maailman intersektionaalien marxilaisten silmälasien kautta, eipä juuri muuta uutisoitavaa sitten olekaan.