Lue keskustelun säännöt.
Ylen "viimeinen sana"-ohjelmassa hyviä pointteja: miksi aina mietitään mikä toimittajien poliittista kantaa, mutta ei sitä mistä yhteiskuntaluokasta he tulevat?
27.03.2021 |
Se vaikuttaa kaikkeen, erityisesti siihen miten maailman näkee ja miten siitä kirjoittaa. Kaikki jutut ovat keskiluokalle suunnattuja, heidän näkökulmastaan kirjoitettuja, koska toimittajat tulevat suurimmalta osin akateemisista perheistä. Ruotsissa tätä oli tutkittu ja havaittu ongelma, Suomessa tutkimusta ei vielä ole tehty.
Ajatuksia?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimittajat tekevät työtään painostuksen alla. Intersektionaalinen marxilainen feminismi on ainoa sallittu tapa katsoa ja analysoida maailmaa. Oma ajattelu on ulkoistettava ideologian käyttöön. Toimittajien koulutuskin jo perustuu tähän ideologiaan, sen kyseenalaistaminen tekee toimittajasta ammattitaidottoman. Hesarin ja ylen toimituksissa vallitsee painostava yksimielisyys, pienestäkin poikkeamasta saa huomautuksen.
Tämä on sitten tuon saman näkökulmaongelman toinen puoli: ihmiset, joilla ei ole koulutusta, eivät tajua sen tuomaa laaja-alaisuutta, ja luulevat koulutettujen olevan yhtä kapeakatseisia ja jollekin agendalle omistautuneita kuin he itse. Siitä syntyy tämä naurettava kuvitelma että toimittajat keksivät itse punavihreitä juttuja, tai että heihin kohdistuu joku ideologinen painostus. Hyvällä toimittajalla on kova ammattietiikka, ja valehtelusta jää kiinni. Ja kyllä, olen itse toimittaja isossa mediassa, en sano missä.
Kyllä ja ei. Riippuu aiheesta. Tiedotusvälineiden terveys- ja ravitsemusartikkeleiden laatu vaihtelevat todella paljon. Jos toimittajat ovat haastatelleet asiantuntijoita ja mieluiten referoineet haastateltavan jutut, niin artikkelin laatu on vielä hyvää.
Mutta heti, jos toimittaja säveltää omiaan, niin metsään menee niin että heilahtaa. Esimerkkinä voisin mainita HS:n viimeisimmän kolumnin suolasta. Siinä oli asiavirheitä niin paljon, että verenpaine nousi ilman suolaa.
Oli kyllä älytön kontrasti kun ensin oli Tiede-lehden heittämällä vuoden tärkein ravintojuttu proteiinin ja painonhallinnan suhteesta ja sen jälkeen tuo suolajuttu jonka tarkoitus oli hyvä ja ongelma tosi mutta sisältö, no ei tiedettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimittajat tekevät työtään painostuksen alla. Intersektionaalinen marxilainen feminismi on ainoa sallittu tapa katsoa ja analysoida maailmaa. Oma ajattelu on ulkoistettava ideologian käyttöön. Toimittajien koulutuskin jo perustuu tähän ideologiaan, sen kyseenalaistaminen tekee toimittajasta ammattitaidottoman. Hesarin ja ylen toimituksissa vallitsee painostava yksimielisyys, pienestäkin poikkeamasta saa huomautuksen.
Älä jaksa. Et tajunnut aloituksen pointtia ollenkaan. Oikeastaan olisi hyvä, jos joku journalisti tekisi jutun sinusta. Mikä sinä oikein olet, miksi olet niin aggressiivinen ja vihainen nuori mies. Mitkä ovat syyt siellä taustalla, mikä ajoi sinut mielenterveysongelmiin. Jne. Ja käsitellä ja tarkastella sitä ilmiötä. Ei tuomiten ylhäältä alas, vaan tutkien ja analysoiden.
Edesmenneessä Perttu Häkkisessä oli ainesta. Harmi kun hänelle kävi miten kävi.
Syy taustalla on havainto. Intersektionaalinen marxilainen feminismi näyttäisi olevan yhtä tuhoisa ideologia, kuin kommunismi. Kuinka kaukana siitä on ”vapaus, veljeys ja tasa-arvo”?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimittajat tekevät työtään painostuksen alla. Intersektionaalinen marxilainen feminismi on ainoa sallittu tapa katsoa ja analysoida maailmaa. Oma ajattelu on ulkoistettava ideologian käyttöön. Toimittajien koulutuskin jo perustuu tähän ideologiaan, sen kyseenalaistaminen tekee toimittajasta ammattitaidottoman. Hesarin ja ylen toimituksissa vallitsee painostava yksimielisyys, pienestäkin poikkeamasta saa huomautuksen.
Älä jaksa. Et tajunnut aloituksen pointtia ollenkaan. Oikeastaan olisi hyvä, jos joku journalisti tekisi jutun sinusta. Mikä sinä oikein olet, miksi olet niin aggressiivinen ja vihainen nuori mies. Mitkä ovat syyt siellä taustalla, mikä ajoi sinut mielenterveysongelmiin. Jne. Ja käsitellä ja tarkastella sitä ilmiötä. Ei tuomiten ylhäältä alas, vaan tutkien ja analysoiden.
Edesmenneessä Perttu Häkkisessä oli ainesta. Harmi kun hänelle kävi miten kävi.
Syy taustalla on havainto. Intersektionaalinen marxilainen feminismi näyttäisi olevan yhtä tuhoisa ideologia, kuin kommunismi. Kuinka kaukana siitä on ”vapaus, veljeys ja tasa-arvo”?
Vapaus on korvattu kontrollilla, säännöilllä, kiintiöillä, sensuurilla ja poliittisella korrektiudella.
Veljeys loppuu omaan heimoon ja poliittisesti samanmielisiin, jos et ole puolellamme olet meitä vastaan.
Tasa-arvosta tuli uhrihierakiaa, positiivista syrjintää ja vastakkainasettelua, emme ole yksilöitä vaan ryhmämme jäseniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimittajat tekevät työtään painostuksen alla. Intersektionaalinen marxilainen feminismi on ainoa sallittu tapa katsoa ja analysoida maailmaa. Oma ajattelu on ulkoistettava ideologian käyttöön. Toimittajien koulutuskin jo perustuu tähän ideologiaan, sen kyseenalaistaminen tekee toimittajasta ammattitaidottoman. Hesarin ja ylen toimituksissa vallitsee painostava yksimielisyys, pienestäkin poikkeamasta saa huomautuksen.
Älä jaksa. Et tajunnut aloituksen pointtia ollenkaan. Oikeastaan olisi hyvä, jos joku journalisti tekisi jutun sinusta. Mikä sinä oikein olet, miksi olet niin aggressiivinen ja vihainen nuori mies. Mitkä ovat syyt siellä taustalla, mikä ajoi sinut mielenterveysongelmiin. Jne. Ja käsitellä ja tarkastella sitä ilmiötä. Ei tuomiten ylhäältä alas, vaan tutkien ja analysoiden.
Edesmenneessä Perttu Häkkisessä oli ainesta. Harmi kun hänelle kävi miten kävi.
Syy taustalla on havainto. Intersektionaalinen marxilainen feminismi näyttäisi olevan yhtä tuhoisa ideologia, kuin kommunismi. Kuinka kaukana siitä on ”vapaus, veljeys ja tasa-arvo”?
Vapaus on korvattu kontrollilla, säännöilllä, kiintiöillä, sensuurilla ja poliittisella korrektiudella.
Veljeys loppuu omaan heimoon ja poliittisesti samanmielisiin, jos et ole puolellamme olet meitä vastaan.
Tasa-arvosta tuli uhrihierakiaa, positiivista syrjintää ja vastakkainasettelua, emme ole yksilöitä vaan ryhmämme jäseniä.
Ja. Tätä meille nyt opettaa Yle ja Hesari. Ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
No mielestäni rivitoimittajat ovat duunareita. En muutenkaan ymmärrä jotain keskiluokkaläppää. Esim. meidän yrityksessä monet perinteiset duunarit tienaa enemmän kuin toimihenkilöt. Kummat siis ovat keskiluokkaa? Vai ovatko keskiluokkaa vasta ylemmät toimihenkilöt / johtajat?
Lähes kaikilla toimittajilla on akateeminen loppututkinto. Semmoinen on koulutukselliselta pääomaltaan ja asemaltaan keskiluokkaa. Tehtaassa kolmessa vuorossa työskentelevä duunari, vaikka tienaisinkin lisineen ihan hyvin, ei ole keskiluokkaa. Toimittajalla on vapauksia, tehtaan duunarilla ei niinkään. Toimittaja on kaikesta huolimatta, rivitoimittaja tai ei, arvostettu ammatti, tehtaan duunari taas on vain yksi muurahainen muiden joukossa. Kun toimittaja saa kenkää, hän työllistynee akateemisen ammattinsa ansiosta helpommin ja parempiin tehtäviin kuin se ulospotkittu duunari. Toimittaja voi työskennellä etänä, duunari ei. Toimittaja voi vaikuttaa työolosuhteisiinsa, duunari ei.
Kannattaa perehtyä yhteiskuntaluokan käsitteisiin. Koska ne elävät yhä edelleen ja tulevat koko ajan takaisin entistä voimakkaammin. Nykyään luokkakäsitteet tuntuvat olevan jonkilainen tabu; keskiluokka ei halua myöntää sen olemassaoloa, koska samalla se tunnustaisi oman monessa suhteessa etuoikeutetun asemansa. Duunari taas ei halua myöntää sitä, koska katsoo sen alentavan itseään. Se ei kuitenkaan vaikuta siihen mitään, koska asiat on mitä on. Ja ristiveto käydään aina yhteiskuntaluokkien välillä: vallassa, mahdollisuuksissa, arvostuksessa, koulutuksen periytyvyydessä, terveydessä, rahassa ja kaikessa. Sitä voi yrittää kieltää, mutta mihinkään se ei ole hävinnyt eikä todellakaan häviä. Ja mikä selvintä, se ylemmässä asemassa ei hevillä luovuta mitään alemmassa asemassa olevien hyväksi. Siinä vaiheessa alkaa kamppailu resursseista, oli ne taloudellisia tai koulutuksellisia, viime kädessä terveydellisiä kuten korona osoitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mielestäni rivitoimittajat ovat duunareita. En muutenkaan ymmärrä jotain keskiluokkaläppää. Esim. meidän yrityksessä monet perinteiset duunarit tienaa enemmän kuin toimihenkilöt. Kummat siis ovat keskiluokkaa? Vai ovatko keskiluokkaa vasta ylemmät toimihenkilöt / johtajat?
Lähes kaikilla toimittajilla on akateeminen loppututkinto. Semmoinen on koulutukselliselta pääomaltaan ja asemaltaan keskiluokkaa. Tehtaassa kolmessa vuorossa työskentelevä duunari, vaikka tienaisinkin lisineen ihan hyvin, ei ole keskiluokkaa. Toimittajalla on vapauksia, tehtaan duunarilla ei niinkään. Toimittaja on kaikesta huolimatta, rivitoimittaja tai ei, arvostettu ammatti, tehtaan duunari taas on vain yksi muurahainen muiden joukossa. Kun toimittaja saa kenkää, hän työllistynee akateemisen ammattinsa ansiosta helpommin ja parempiin tehtäviin kuin se ulospotkittu duunari. Toimittaja voi työskennellä etänä, duunari ei. Toimittaja voi vaikuttaa työolosuhteisiinsa, duunari ei.
Kannattaa perehtyä yhteiskuntaluokan käsitteisiin. Koska ne elävät yhä edelleen ja tulevat koko ajan takaisin entistä voimakkaammin. Nykyään luokkakäsitteet tuntuvat olevan jonkilainen tabu; keskiluokka ei halua myöntää sen olemassaoloa, koska samalla se tunnustaisi oman monessa suhteessa etuoikeutetun asemansa. Duunari taas ei halua myöntää sitä, koska katsoo sen alentavan itseään. Se ei kuitenkaan vaikuta siihen mitään, koska asiat on mitä on. Ja ristiveto käydään aina yhteiskuntaluokkien välillä: vallassa, mahdollisuuksissa, arvostuksessa, koulutuksen periytyvyydessä, terveydessä, rahassa ja kaikessa. Sitä voi yrittää kieltää, mutta mihinkään se ei ole hävinnyt eikä todellakaan häviä. Ja mikä selvintä, se ylemmässä asemassa ei hevillä luovuta mitään alemmassa asemassa olevien hyväksi. Siinä vaiheessa alkaa kamppailu resursseista, oli ne taloudellisia tai koulutuksellisia, viime kädessä terveydellisiä kuten korona osoitti.
Koronan myötä yhteiskuntaluokkajako on korostunut. Tehtaissa ollaan töissä, samoin kaupan kassoilla ja bussin ratissa. Keskiluokka sen sijaan istuu kotisohvalla etätöissä hyvin pitkälti. Samoin keskiluokan lapset pärjäävät etäkoulussakin, kun se etätyössä oleva vanhempi voi katsoa perään. Duunareiden lapsilla ei ole sellaista etuoikeutta ja koulu jää tekemättä, jos se on etänä. Samoin keskiluokan vaurastuminen jatkuu, koska taloudellisesti korona vaikuttaa lähinnä siten, että lomamatkoille ei pääse. Työväenluokka sen sijaan on pitkälti työttöminä, ei tarvita tarjoilijoita tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mielestäni rivitoimittajat ovat duunareita. En muutenkaan ymmärrä jotain keskiluokkaläppää. Esim. meidän yrityksessä monet perinteiset duunarit tienaa enemmän kuin toimihenkilöt. Kummat siis ovat keskiluokkaa? Vai ovatko keskiluokkaa vasta ylemmät toimihenkilöt / johtajat?
Lähes kaikilla toimittajilla on akateeminen loppututkinto. Semmoinen on koulutukselliselta pääomaltaan ja asemaltaan keskiluokkaa. Tehtaassa kolmessa vuorossa työskentelevä duunari, vaikka tienaisinkin lisineen ihan hyvin, ei ole keskiluokkaa. Toimittajalla on vapauksia, tehtaan duunarilla ei niinkään. Toimittaja on kaikesta huolimatta, rivitoimittaja tai ei, arvostettu ammatti, tehtaan duunari taas on vain yksi muurahainen muiden joukossa. Kun toimittaja saa kenkää, hän työllistynee akateemisen ammattinsa ansiosta helpommin ja parempiin tehtäviin kuin se ulospotkittu duunari. Toimittaja voi työskennellä etänä, duunari ei. Toimittaja voi vaikuttaa työolosuhteisiinsa, duunari ei.
Kannattaa perehtyä yhteiskuntaluokan käsitteisiin. Koska ne elävät yhä edelleen ja tulevat koko ajan takaisin entistä voimakkaammin. Nykyään luokkakäsitteet tuntuvat olevan jonkilainen tabu; keskiluokka ei halua myöntää sen olemassaoloa, koska samalla se tunnustaisi oman monessa suhteessa etuoikeutetun asemansa. Duunari taas ei halua myöntää sitä, koska katsoo sen alentavan itseään. Se ei kuitenkaan vaikuta siihen mitään, koska asiat on mitä on. Ja ristiveto käydään aina yhteiskuntaluokkien välillä: vallassa, mahdollisuuksissa, arvostuksessa, koulutuksen periytyvyydessä, terveydessä, rahassa ja kaikessa. Sitä voi yrittää kieltää, mutta mihinkään se ei ole hävinnyt eikä todellakaan häviä. Ja mikä selvintä, se ylemmässä asemassa ei hevillä luovuta mitään alemmassa asemassa olevien hyväksi. Siinä vaiheessa alkaa kamppailu resursseista, oli ne taloudellisia tai koulutuksellisia, viime kädessä terveydellisiä kuten korona osoitti.
Koronan myötä yhteiskuntaluokkajako on korostunut. Tehtaissa ollaan töissä, samoin kaupan kassoilla ja bussin ratissa. Keskiluokka sen sijaan istuu kotisohvalla etätöissä hyvin pitkälti. Samoin keskiluokan lapset pärjäävät etäkoulussakin, kun se etätyössä oleva vanhempi voi katsoa perään. Duunareiden lapsilla ei ole sellaista etuoikeutta ja koulu jää tekemättä, jos se on etänä. Samoin keskiluokan vaurastuminen jatkuu, koska taloudellisesti korona vaikuttaa lähinnä siten, että lomamatkoille ei pääse. Työväenluokka sen sijaan on pitkälti työttöminä, ei tarvita tarjoilijoita tms.
Näinhän se menee. Mutta sitä ei oikein haluttaisi ääneen sanoa. Syystä tai toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vallakumous jatkuu Marxin näyttämällä tiellä. Työväenluokka ei enää ole sen airut, se on vaihdettu, koska munaa tehdä vallankumousta ei enää löytynyt.
Niin mitä vallankumousta tekee ihmiset, jotka kuuluvat yhteiskunnan voittajiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mielestäni rivitoimittajat ovat duunareita. En muutenkaan ymmärrä jotain keskiluokkaläppää. Esim. meidän yrityksessä monet perinteiset duunarit tienaa enemmän kuin toimihenkilöt. Kummat siis ovat keskiluokkaa? Vai ovatko keskiluokkaa vasta ylemmät toimihenkilöt / johtajat?
Lähes kaikilla toimittajilla on akateeminen loppututkinto. Semmoinen on koulutukselliselta pääomaltaan ja asemaltaan keskiluokkaa. Tehtaassa kolmessa vuorossa työskentelevä duunari, vaikka tienaisinkin lisineen ihan hyvin, ei ole keskiluokkaa. Toimittajalla on vapauksia, tehtaan duunarilla ei niinkään. Toimittaja on kaikesta huolimatta, rivitoimittaja tai ei, arvostettu ammatti, tehtaan duunari taas on vain yksi muurahainen muiden joukossa. Kun toimittaja saa kenkää, hän työllistynee akateemisen ammattinsa ansiosta helpommin ja parempiin tehtäviin kuin se ulospotkittu duunari. Toimittaja voi työskennellä etänä, duunari ei. Toimittaja voi vaikuttaa työolosuhteisiinsa, duunari ei.
Kannattaa perehtyä yhteiskuntaluokan käsitteisiin. Koska ne elävät yhä edelleen ja tulevat koko ajan takaisin entistä voimakkaammin. Nykyään luokkakäsitteet tuntuvat olevan jonkilainen tabu; keskiluokka ei halua myöntää sen olemassaoloa, koska samalla se tunnustaisi oman monessa suhteessa etuoikeutetun asemansa. Duunari taas ei halua myöntää sitä, koska katsoo sen alentavan itseään. Se ei kuitenkaan vaikuta siihen mitään, koska asiat on mitä on. Ja ristiveto käydään aina yhteiskuntaluokkien välillä: vallassa, mahdollisuuksissa, arvostuksessa, koulutuksen periytyvyydessä, terveydessä, rahassa ja kaikessa. Sitä voi yrittää kieltää, mutta mihinkään se ei ole hävinnyt eikä todellakaan häviä. Ja mikä selvintä, se ylemmässä asemassa ei hevillä luovuta mitään alemmassa asemassa olevien hyväksi. Siinä vaiheessa alkaa kamppailu resursseista, oli ne taloudellisia tai koulutuksellisia, viime kädessä terveydellisiä kuten korona osoitti.
Mitäs jos tämä intersektionaalinen marxilainen ajattelu luokista ja etuoikeuksista on väärässä tai ainakin vie vääriin johtopäätöksiin. Näkee että politisoituminen on niin syvällä, ettei muita näkökulmia ole edes olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hesari on läpi historiansa ollut angloamerikkalaiseen maailmaan suuntautuva vapaamielisen kaupunkilaisen keskiluokan lehti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mielestäni rivitoimittajat ovat duunareita. En muutenkaan ymmärrä jotain keskiluokkaläppää. Esim. meidän yrityksessä monet perinteiset duunarit tienaa enemmän kuin toimihenkilöt. Kummat siis ovat keskiluokkaa? Vai ovatko keskiluokkaa vasta ylemmät toimihenkilöt / johtajat?
Lähes kaikilla toimittajilla on akateeminen loppututkinto. Semmoinen on koulutukselliselta pääomaltaan ja asemaltaan keskiluokkaa. Tehtaassa kolmessa vuorossa työskentelevä duunari, vaikka tienaisinkin lisineen ihan hyvin, ei ole keskiluokkaa. Toimittajalla on vapauksia, tehtaan duunarilla ei niinkään. Toimittaja on kaikesta huolimatta, rivitoimittaja tai ei, arvostettu ammatti, tehtaan duunari taas on vain yksi muurahainen muiden joukossa. Kun toimittaja saa kenkää, hän työllistynee akateemisen ammattinsa ansiosta helpommin ja parempiin tehtäviin kuin se ulospotkittu duunari. Toimittaja voi työskennellä etänä, duunari ei. Toimittaja voi vaikuttaa työolosuhteisiinsa, duunari ei.
Kannattaa perehtyä yhteiskuntaluokan käsitteisiin. Koska ne elävät yhä edelleen ja tulevat koko ajan takaisin entistä voimakkaammin. Nykyään luokkakäsitteet tuntuvat olevan jonkilainen tabu; keskiluokka ei halua myöntää sen olemassaoloa, koska samalla se tunnustaisi oman monessa suhteessa etuoikeutetun asemansa. Duunari taas ei halua myöntää sitä, koska katsoo sen alentavan itseään. Se ei kuitenkaan vaikuta siihen mitään, koska asiat on mitä on. Ja ristiveto käydään aina yhteiskuntaluokkien välillä: vallassa, mahdollisuuksissa, arvostuksessa, koulutuksen periytyvyydessä, terveydessä, rahassa ja kaikessa. Sitä voi yrittää kieltää, mutta mihinkään se ei ole hävinnyt eikä todellakaan häviä. Ja mikä selvintä, se ylemmässä asemassa ei hevillä luovuta mitään alemmassa asemassa olevien hyväksi. Siinä vaiheessa alkaa kamppailu resursseista, oli ne taloudellisia tai koulutuksellisia, viime kädessä terveydellisiä kuten korona osoitti.
Mitäs jos tämä intersektionaalinen marxilainen ajattelu luokista ja etuoikeuksista on väärässä tai ainakin vie vääriin johtopäätöksiin. Näkee että politisoituminen on niin syvällä, ettei muita näkökulmia ole edes olemassa?
Niin, että mitään yhteiskuntaluokkia ei ole? Jokaisella on mahdollisuus mennä vaikka yksityiskouluun ja kaikkien kesätapahtumiin kuuluu rapujuhlat omalla huvilalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mielestäni rivitoimittajat ovat duunareita. En muutenkaan ymmärrä jotain keskiluokkaläppää. Esim. meidän yrityksessä monet perinteiset duunarit tienaa enemmän kuin toimihenkilöt. Kummat siis ovat keskiluokkaa? Vai ovatko keskiluokkaa vasta ylemmät toimihenkilöt / johtajat?
Lähes kaikilla toimittajilla on akateeminen loppututkinto. Semmoinen on koulutukselliselta pääomaltaan ja asemaltaan keskiluokkaa. Tehtaassa kolmessa vuorossa työskentelevä duunari, vaikka tienaisinkin lisineen ihan hyvin, ei ole keskiluokkaa. Toimittajalla on vapauksia, tehtaan duunarilla ei niinkään. Toimittaja on kaikesta huolimatta, rivitoimittaja tai ei, arvostettu ammatti, tehtaan duunari taas on vain yksi muurahainen muiden joukossa. Kun toimittaja saa kenkää, hän työllistynee akateemisen ammattinsa ansiosta helpommin ja parempiin tehtäviin kuin se ulospotkittu duunari. Toimittaja voi työskennellä etänä, duunari ei. Toimittaja voi vaikuttaa työolosuhteisiinsa, duunari ei.
Kannattaa perehtyä yhteiskuntaluokan käsitteisiin. Koska ne elävät yhä edelleen ja tulevat koko ajan takaisin entistä voimakkaammin. Nykyään luokkakäsitteet tuntuvat olevan jonkilainen tabu; keskiluokka ei halua myöntää sen olemassaoloa, koska samalla se tunnustaisi oman monessa suhteessa etuoikeutetun asemansa. Duunari taas ei halua myöntää sitä, koska katsoo sen alentavan itseään. Se ei kuitenkaan vaikuta siihen mitään, koska asiat on mitä on. Ja ristiveto käydään aina yhteiskuntaluokkien välillä: vallassa, mahdollisuuksissa, arvostuksessa, koulutuksen periytyvyydessä, terveydessä, rahassa ja kaikessa. Sitä voi yrittää kieltää, mutta mihinkään se ei ole hävinnyt eikä todellakaan häviä. Ja mikä selvintä, se ylemmässä asemassa ei hevillä luovuta mitään alemmassa asemassa olevien hyväksi. Siinä vaiheessa alkaa kamppailu resursseista, oli ne taloudellisia tai koulutuksellisia, viime kädessä terveydellisiä kuten korona osoitti.
Mitäs jos tämä intersektionaalinen marxilainen ajattelu luokista ja etuoikeuksista on väärässä tai ainakin vie vääriin johtopäätöksiin. Näkee että politisoituminen on niin syvällä, ettei muita näkökulmia ole edes olemassa?
Niin, että mitään yhteiskuntaluokkia ei ole? Jokaisella on mahdollisuus mennä vaikka yksityiskouluun ja kaikkien kesätapahtumiin kuuluu rapujuhlat omalla huvilalla?
Luokkajako on Marxin keksintö, ja vain puoliksi oikeassa. Hierarkia on parempi termi, toimivassa yhteiskunnassa on kompetenssiin perustuvaa jatkuvaa liikettä eriläisissa hierarkioissa. Voit olla siivooja, mutta pian menestyvän siivousfirman omistaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mielestäni rivitoimittajat ovat duunareita. En muutenkaan ymmärrä jotain keskiluokkaläppää. Esim. meidän yrityksessä monet perinteiset duunarit tienaa enemmän kuin toimihenkilöt. Kummat siis ovat keskiluokkaa? Vai ovatko keskiluokkaa vasta ylemmät toimihenkilöt / johtajat?
Lähes kaikilla toimittajilla on akateeminen loppututkinto. Semmoinen on koulutukselliselta pääomaltaan ja asemaltaan keskiluokkaa. Tehtaassa kolmessa vuorossa työskentelevä duunari, vaikka tienaisinkin lisineen ihan hyvin, ei ole keskiluokkaa. Toimittajalla on vapauksia, tehtaan duunarilla ei niinkään. Toimittaja on kaikesta huolimatta, rivitoimittaja tai ei, arvostettu ammatti, tehtaan duunari taas on vain yksi muurahainen muiden joukossa. Kun toimittaja saa kenkää, hän työllistynee akateemisen ammattinsa ansiosta helpommin ja parempiin tehtäviin kuin se ulospotkittu duunari. Toimittaja voi työskennellä etänä, duunari ei. Toimittaja voi vaikuttaa työolosuhteisiinsa, duunari ei.
Kannattaa perehtyä yhteiskuntaluokan käsitteisiin. Koska ne elävät yhä edelleen ja tulevat koko ajan takaisin entistä voimakkaammin. Nykyään luokkakäsitteet tuntuvat olevan jonkilainen tabu; keskiluokka ei halua myöntää sen olemassaoloa, koska samalla se tunnustaisi oman monessa suhteessa etuoikeutetun asemansa. Duunari taas ei halua myöntää sitä, koska katsoo sen alentavan itseään. Se ei kuitenkaan vaikuta siihen mitään, koska asiat on mitä on. Ja ristiveto käydään aina yhteiskuntaluokkien välillä: vallassa, mahdollisuuksissa, arvostuksessa, koulutuksen periytyvyydessä, terveydessä, rahassa ja kaikessa. Sitä voi yrittää kieltää, mutta mihinkään se ei ole hävinnyt eikä todellakaan häviä. Ja mikä selvintä, se ylemmässä asemassa ei hevillä luovuta mitään alemmassa asemassa olevien hyväksi. Siinä vaiheessa alkaa kamppailu resursseista, oli ne taloudellisia tai koulutuksellisia, viime kädessä terveydellisiä kuten korona osoitti.
Mitäs jos tämä intersektionaalinen marxilainen ajattelu luokista ja etuoikeuksista on väärässä tai ainakin vie vääriin johtopäätöksiin. Näkee että politisoituminen on niin syvällä, ettei muita näkökulmia ole edes olemassa?
No eikö tässä meillä nimenomaan ole ketju jossa on todettu aika yksimielisesti että toimittajat kirjoittavat lähinnä omasta näkökulmastaan? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi esimerkiksi Hesaria sanotaan "vihervasemmistolaiseksi". Vihreää siinä on, kyllä, mutta eipä juuri ollenkaan vasemmistolaisuutta. Enemmän sinivihreä, jos joku määritelmä pitäisi antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mielestäni rivitoimittajat ovat duunareita. En muutenkaan ymmärrä jotain keskiluokkaläppää. Esim. meidän yrityksessä monet perinteiset duunarit tienaa enemmän kuin toimihenkilöt. Kummat siis ovat keskiluokkaa? Vai ovatko keskiluokkaa vasta ylemmät toimihenkilöt / johtajat?
Lähes kaikilla toimittajilla on akateeminen loppututkinto. Semmoinen on koulutukselliselta pääomaltaan ja asemaltaan keskiluokkaa. Tehtaassa kolmessa vuorossa työskentelevä duunari, vaikka tienaisinkin lisineen ihan hyvin, ei ole keskiluokkaa. Toimittajalla on vapauksia, tehtaan duunarilla ei niinkään. Toimittaja on kaikesta huolimatta, rivitoimittaja tai ei, arvostettu ammatti, tehtaan duunari taas on vain yksi muurahainen muiden joukossa. Kun toimittaja saa kenkää, hän työllistynee akateemisen ammattinsa ansiosta helpommin ja parempiin tehtäviin kuin se ulospotkittu duunari. Toimittaja voi työskennellä etänä, duunari ei. Toimittaja voi vaikuttaa työolosuhteisiinsa, duunari ei.
Kannattaa perehtyä yhteiskuntaluokan käsitteisiin. Koska ne elävät yhä edelleen ja tulevat koko ajan takaisin entistä voimakkaammin. Nykyään luokkakäsitteet tuntuvat olevan jonkilainen tabu; keskiluokka ei halua myöntää sen olemassaoloa, koska samalla se tunnustaisi oman monessa suhteessa etuoikeutetun asemansa. Duunari taas ei halua myöntää sitä, koska katsoo sen alentavan itseään. Se ei kuitenkaan vaikuta siihen mitään, koska asiat on mitä on. Ja ristiveto käydään aina yhteiskuntaluokkien välillä: vallassa, mahdollisuuksissa, arvostuksessa, koulutuksen periytyvyydessä, terveydessä, rahassa ja kaikessa. Sitä voi yrittää kieltää, mutta mihinkään se ei ole hävinnyt eikä todellakaan häviä. Ja mikä selvintä, se ylemmässä asemassa ei hevillä luovuta mitään alemmassa asemassa olevien hyväksi. Siinä vaiheessa alkaa kamppailu resursseista, oli ne taloudellisia tai koulutuksellisia, viime kädessä terveydellisiä kuten korona osoitti.
Mitäs jos tämä intersektionaalinen marxilainen ajattelu luokista ja etuoikeuksista on väärässä tai ainakin vie vääriin johtopäätöksiin. Näkee että politisoituminen on niin syvällä, ettei muita näkökulmia ole edes olemassa?
Niin, että mitään yhteiskuntaluokkia ei ole? Jokaisella on mahdollisuus mennä vaikka yksityiskouluun ja kaikkien kesätapahtumiin kuuluu rapujuhlat omalla huvilalla?
Luokkajako on Marxin keksintö, ja vain puoliksi oikeassa. Hierarkia on parempi termi, toimivassa yhteiskunnassa on kompetenssiin perustuvaa jatkuvaa liikettä eriläisissa hierarkioissa. Voit olla siivooja, mutta pian menestyvän siivousfirman omistaja.
Käytännössä näin ei käy, koska siivooja harvoin kykenee laittamaan yrityksen perustamiseen tarvittavaa pääomaa.
Luokkajako on vaikea asia, koska se mielletään "vanhan" maailman jutuiksi, tunkkaiseksi 70-lukulaisuudeksi. Sinänsä ymmärrän sen, koska asialla ratsastaminen lähti aikanaan täysin lapasesta. Mutta silti se on todellisuutta, tuntuu miten tunkkaiselta tahansa. Ehkäpä osin tähän "luokkainflaatioon" tai siis siihen, että sitä ei tunnusteta, vaikuttaa se ettei paremmassa asemassa olevat koe tarpeelliseksi sitä mainostaa ja heikommassa asemassa olevat eivät tajua käsitteistöä. 70-luvulla asiaa rummuttivat juurikin koulutetut, nyt he eivät siitä pukahda. Ei sen puoleen, jos minulla olisi hyväpalkkainen, leppoisa toimittajan työ, jossa olisi mahdollisuuksia kehittyä ja edetä, niin mitä ne tehdasduunareiden asiat minua liikuttaisi. Kaipa sitä kirjoittelisi mieluummin siitä omasta maailmastaan. Mutta kun se toinen maailma ei häviä vaikenemalla eikä piiloutumalla omaan kuplaan.
Vierailija kirjoitti:
Luokkajako on vaikea asia, koska se mielletään "vanhan" maailman jutuiksi, tunkkaiseksi 70-lukulaisuudeksi. Sinänsä ymmärrän sen, koska asialla ratsastaminen lähti aikanaan täysin lapasesta. Mutta silti se on todellisuutta, tuntuu miten tunkkaiselta tahansa. Ehkäpä osin tähän "luokkainflaatioon" tai siis siihen, että sitä ei tunnusteta, vaikuttaa se ettei paremmassa asemassa olevat koe tarpeelliseksi sitä mainostaa ja heikommassa asemassa olevat eivät tajua käsitteistöä. 70-luvulla asiaa rummuttivat juurikin koulutetut, nyt he eivät siitä pukahda. Ei sen puoleen, jos minulla olisi hyväpalkkainen, leppoisa toimittajan työ, jossa olisi mahdollisuuksia kehittyä ja edetä, niin mitä ne tehdasduunareiden asiat minua liikuttaisi. Kaipa sitä kirjoittelisi mieluummin siitä omasta maailmastaan. Mutta kun se toinen maailma ei häviä vaikenemalla eikä piiloutumalla omaan kuplaan.
Ongelma on ilmeisesti siinä, että kouluttamattomat mieltävät luokkajaon joksikin paremmuusjärjestykseksi. 70 -luvulla näin ei käynyt, koska työväenluokka oli ylpeää työkyvystään ja taustastaan. Luokkajaossahan ei ole kyse paremmuusjärjestyksestä vaan sen on tarkoitus kuvata erilaisia elämänmalleja ja elämäntyylejä arvoineen, arvostuksineen ja piirteineen. Edelleenkin keskiluokkainen maailma on hyvin erilaista kuin työväenluokkaisen maailma, mutta ei se parempaa ole.
Persuilu on minusta keskiluokkainen ilmiö niin meillä kuin maailmallakin. Lisäksi persut ovat ensimmäinen valtamedian luoma puolue. Moni muistaa, miten he syntyi lähinnä parjaamansa valtamedian luomuksena. Myös trumpismin loivat mediaoligarkit. Capitolin valtaajat olivat varakkaita Amerikan persuja. Mersu-persuja. Hesari keskiluokkaisena lehtenä on julkaissut runsaasti persumielisiä juttuja, ja niiden julkaiseminen aina kiihtyy, kun persujen kannatus uhkaa laskea. Persut on Hesarin oma poika, itse alullepanema.
Vierailija kirjoitti:
Persuilu on minusta keskiluokkainen ilmiö niin meillä kuin maailmallakin. Lisäksi persut ovat ensimmäinen valtamedian luoma puolue. Moni muistaa, miten he syntyi lähinnä parjaamansa valtamedian luomuksena. Myös trumpismin loivat mediaoligarkit. Capitolin valtaajat olivat varakkaita Amerikan persuja. Mersu-persuja. Hesari keskiluokkaisena lehtenä on julkaissut runsaasti persumielisiä juttuja, ja niiden julkaiseminen aina kiihtyy, kun persujen kannatus uhkaa laskea. Persut on Hesarin oma poika, itse alullepanema.
Persut ovat kyllä vahvasti työväenluokkainen ilmiö. Moni demari on jo keskiluokkaistunut, vasureista puhumattakaan, mutta persut ovat puhtaasti duunariäijien ominta juttua.
Luokkajakoonhan liittyy muitakin tekijöitä kuin tietyn hetken ansiotulot.