Lue keskustelun säännöt.
Kadutko että jätit puolisosi? Onko elämäsi nyt parempaa?
Kommentit (34)
Erottiin yli 20 vuoden liitosta tänä vuonna, miehen aloitteesta. Halusin sitä itsekkin mutta en kokenut että ajankohta olisi ollut hyvä nyt.
Elämäni on muuttunut niin paljon! Lapset on joka toinen viikko isällään. Aiemmin hoidin lapset yksin.
Olen tyrmistynyt miehiltä saamastani huomiosta, olen tavannut uskomattomia miehiä. Olen saanut valtavasti itseluottamusta.
Vaihdoin työpaikkaa ja sain niin upean työyhteisön etten olisi osannut koskaan kuvitellakkaan. Pidetään paljon yhtä myös työajan ulkopuolella.
Muutin, nyt minulla on koti joka ei tunnu työleiriltä.
Exän kanssa hyvät ja lämpimät välit.
Olen rakastumassa erääseen.. huikea tunne.
Elämäni muuttui niin paljon paremmaksi. Ystävät, lapset, työ, vapaa-aika, kaikki..
Tunnen oloni onnelliseksi, vapaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu. Olen oikein tyytyväinen yksin enkä etsi uutta parisuhdetta.
Elämä on paljon parempaa. Parin vuoden eropähkäily ja sitten ero. Hurja ihastuminen toiseen mieheen lopetti tuon ero miettimisen ja päätös oli varma. Tuosta jo viisi vuotta. Elämä on helpottunut kovin. Exän käytös ahdisti monin tavoin ja monet itkut tuli itkettyä.
Lapset ovat kärsineet isänsä toiminnasta eron jälkeen. Isänsä säntäsi myös uuteen suhteeseen. Hän unohti lapset. Hyvin on selvitty kuitenkin. Toivottavasti lapsilla ei tuo vaivaa tulevaisuudessa. Exän toimille en voi mitään. Kylmä ja etäinen tuo oli suhteessakin.
Täällä päinvastainen kommentti. Tunnen itseni usein yksinäiseksi ja kaipaan lapsiani kun ovat isällään. En ole sosiaalinen luonne, joten miesten tapaaminen tuntuu tosi vaivalloiselta.
En ymmärrä, että joku katuisi eroa. Eikö silloin erota, kun ei todellakaan enää halua olla puolison kanssa. Eihän kukaan eroa noin vain huvikseen, vaan kai siihen on vakavat syyt ja asiat on punnittu ja todella tultu siihen tulokseen ettei yhdessä voi jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että joku katuisi eroa. Eikö silloin erota, kun ei todellakaan enää halua olla puolison kanssa. Eihän kukaan eroa noin vain huvikseen, vaan kai siihen on vakavat syyt ja asiat on punnittu ja todella tultu siihen tulokseen ettei yhdessä voi jatkaa.
Usein erotessa jompikumpi tekee sen päätöksen. Toinen osapuoli voisi haluta vielä jatkaa ja rakkautta on.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että joku katuisi eroa. Eikö silloin erota, kun ei todellakaan enää halua olla puolison kanssa. Eihän kukaan eroa noin vain huvikseen, vaan kai siihen on vakavat syyt ja asiat on punnittu ja todella tultu siihen tulokseen ettei yhdessä voi jatkaa.
Useimmat eivät varmasti kadukkaan, mutta sitten on niitä, jotka projisoi omat pettymyksenä elämässä puolisoon. Vaikka pettymykset eivät olisikaan puolison vika. Pahimmillaan eron jälkeen voi käydä niin, että henkilö tajuaa puolison olleen lopulta ainoa henkilö, joka on jotenkin tukenut. Ongelmat jää, mutta tuki katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että joku katuisi eroa. Eikö silloin erota, kun ei todellakaan enää halua olla puolison kanssa. Eihän kukaan eroa noin vain huvikseen, vaan kai siihen on vakavat syyt ja asiat on punnittu ja todella tultu siihen tulokseen ettei yhdessä voi jatkaa.
Usein erotessa jompikumpi tekee sen päätöksen. Toinen osapuoli voisi haluta vielä jatkaa ja rakkautta on.
Jos toinen on aktiivinen osapuoli erossa, niin eihän sitä eroa silloin oikein voi katua. Toki sitä voi katua, ettei suhteessa yrittänyt enemmän kun siihen oli vielä mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Täällä päinvastainen kommentti. Tunnen itseni usein yksinäiseksi ja kaipaan lapsiani kun ovat isällään. En ole sosiaalinen luonne, joten miesten tapaaminen tuntuu tosi vaivalloiselta.
Tämä minullakin pitää jo hiipuneessa suhteessa. Suhde saisi mennä, mutta lapsia en halua alkaa pallottelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että joku katuisi eroa. Eikö silloin erota, kun ei todellakaan enää halua olla puolison kanssa. Eihän kukaan eroa noin vain huvikseen, vaan kai siihen on vakavat syyt ja asiat on punnittu ja todella tultu siihen tulokseen ettei yhdessä voi jatkaa.
Harvoin suhteessa on pelkkää huonoa. Erotessa menettää myös ne hyvät yhteiset asiat.
Elämän laatu parani 180%, kun kotona ei ole enää täyspäiväistä mököttäjää ja äyskijää. Ihana rauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon katunut, mutta siksi oonkin joka kerta palannut yhteen miehen kanssa. Erossa oltu muutamaan kertaan 10 v aikana. On suhteessa joskus myös kestämistä ja puolia, mitä en kaipaa. Yritetään kuitenkin selvittää näitä solmuja, jotta niistä pääsisi eroon. Me ollaan miehen kanssa melko eri luonteisia vaikka pidetään ja viehätytään toisistamme. Oma vikani on yleensä se, etten saa suutani auki ja kerrottua mitä ajattelen. Mies kuuntelisi kyllä, mutten oikeasti osaa kertoa. Monesti mies ottaa ohjat ja mua sitten hirvittää joku asia siinä miten elämä pyörii. Ärsyttävää onkin, että erossa yksin ollessa alan ymmärtää itseäni, teen asiat omalla tavalla ja mies roikkuu siinä vielä ja soittelee, että mikä meni väärin, kerro kerro kerro... ja sitten asiat saakin sovittua. Mutta tarvitsen aika paljon omaakin tilaa, lapset kyllä mahtuu hyvin kuplaani, mutta mies ei aina. Se jotenkin muuttaa asioita niin paljon. Suhde ei toimi mitenkään symbioottisesti kyllä, mutta on omanlaisenaan tosi hyvä ja mitä haluan.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on paljon parempaa. Parin vuoden eropähkäily ja sitten ero. Hurja ihastuminen toiseen mieheen lopetti tuon ero miettimisen ja päätös oli varma. Tuosta jo viisi vuotta. Elämä on helpottunut kovin. Exän käytös ahdisti monin tavoin ja monet itkut tuli itkettyä.
Lapset ovat kärsineet isänsä toiminnasta eron jälkeen. Isänsä säntäsi myös uuteen suhteeseen. Hän unohti lapset. Hyvin on selvitty kuitenkin. Toivottavasti lapsilla ei tuo vaivaa tulevaisuudessa. Exän toimille en voi mitään. Kylmä ja etäinen tuo oli suhteessakin.
Mielenkiintoiset sanavalinnat... "Hurja ihastuminen toiseen mieheen" sekä "Isänsä säntäsi myös uuteen suhteeseen".
Ilmeisesti sama tilanne, mutta eka on positiivinen ja toka saatu näyttämään negatiiviselta.
Hmm...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu. Erosta jo kuusi vuotta, kaksi vanhinta olen saanut aikuiseksi, nuorin vielä peruskoulussa. Jäin totaali-yksinhuoltajaksi kun erosin mököttävästä, negatiivisesta miehestä, joka vuosien kuluessa oli jättänyt pikkuhiljaa kaiken vastuun minulle (niin talouden kuin kasvatuksen yms suhteen). Raskasta ja haastavaa on ollut eronkin jälkeen, mutta sen aikuisen miehen jatkuvan tyytymättömyyden ja valituksen sijaan on tullut iloisemmat lapset ja muutenkin on yleinen tyytyväisyys kohonnut. Myös talous toimii paremmin ja vakaammin kun ei tarvitse rahoittaa toisen älyttömiä tempauksia (vaikka mies ei maksa elatusmaksuja, enkä täällä ei-suomessa saa mitään vastaavia valtiolta).
Paljon olen joutunut luopumaan omista haaveistani kun on ollut sen verran haastavaa hoitaa ja tukea lapsia (kaikilla neurologista poikkeamaa), mutta ihania ihmisiä heistä on tullutkin. Välillä sitä ihan tosissaan olisi kaivanut toista (täyspäistä) aikuista jakamaan arkea. Nyt olenkin tavannut pari vuotta sitten aivan ihanan miehen, joka on nyt lähiaikoina muuttamassa luokseni. Hänellä on jo syntynyt ihana suhde nuorimpaan ja lapseni pyytääkin usein hänen apuaan tai menevät kahdestaan harrastamaan jne.
Olen tyytyväinen uskaltaessani aikoinaan tehdä rankan valinnan erota. Vuosia sitä harkitsin ja kaikkea kokeilin.
N49
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että joku katuisi eroa. Eikö silloin erota, kun ei todellakaan enää halua olla puolison kanssa. Eihän kukaan eroa noin vain huvikseen, vaan kai siihen on vakavat syyt ja asiat on punnittu ja todella tultu siihen tulokseen ettei yhdessä voi jatkaa.
Asiat harvoin on ihan noin mustavalkoisia. Suhteissa usein on niin hyvää kuin huonoakin. Joskus jälkikäteen kun on saanut vähän etäisyyttä ja aikaa, niin voi alkaa tuntua siltä, että ne huonot asiat olisi ollut ratkaistavissa ja ne hyvät asiat kuitenkin painoi niin paljon, ettei toista olisi halunnut menettää. Aika naiivi ajattelutapa sinulla.
No ei ole eroa mietitty eikä parisuhdetta punnittu kunnolla, jos alkaa miettimään ja katumaan myöhemmin, että vaikeudet olisi olleet voitettavissa.
Itse katsoin suhteeni loppuun asti. Rakkaus oli loppunut täysin, kun lopullinen eropäätös tuli. Ei todellakaan kaipausta tuon jälkeen tule.
Toiset eroaa helposti ja tuosta noin vain. Itsellä ainakin eropäätös kypsyi ja suhde oli oikeasti huono. Mitään mahdollisuutta ei ollut sitä parantaa, vaikka exän hätäiset sanat oli vielä lopuksi "yritetään vielä". Itse olin yrittänyt jo vuosia ja lopulta tajusin ettei ole enää mitään mitä yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Oon katunut, mutta siksi oonkin joka kerta palannut yhteen miehen kanssa. Erossa oltu muutamaan kertaan 10 v aikana. On suhteessa joskus myös kestämistä ja puolia, mitä en kaipaa. Yritetään kuitenkin selvittää näitä solmuja, jotta niistä pääsisi eroon. Me ollaan miehen kanssa melko eri luonteisia vaikka pidetään ja viehätytään toisistamme. Oma vikani on yleensä se, etten saa suutani auki ja kerrottua mitä ajattelen. Mies kuuntelisi kyllä, mutten oikeasti osaa kertoa. Monesti mies ottaa ohjat ja mua sitten hirvittää joku asia siinä miten elämä pyörii. Ärsyttävää onkin, että erossa yksin ollessa alan ymmärtää itseäni, teen asiat omalla tavalla ja mies roikkuu siinä vielä ja soittelee, että mikä meni väärin, kerro kerro kerro... ja sitten asiat saakin sovittua. Mutta tarvitsen aika paljon omaakin tilaa, lapset kyllä mahtuu hyvin kuplaani, mutta mies ei aina. Se jotenkin muuttaa asioita niin paljon. Suhde ei toimi mitenkään symbioottisesti kyllä, mutta on omanlaisenaan tosi hyvä ja mitä haluan.
Pakko sanoa ettei kuulosta terveeltä suhteelta, etenkin kun teillä on lapsia. Kuulostaa lähinnä on/off-suhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon katunut, mutta siksi oonkin joka kerta palannut yhteen miehen kanssa. Erossa oltu muutamaan kertaan 10 v aikana. On suhteessa joskus myös kestämistä ja puolia, mitä en kaipaa. Yritetään kuitenkin selvittää näitä solmuja, jotta niistä pääsisi eroon. Me ollaan miehen kanssa melko eri luonteisia vaikka pidetään ja viehätytään toisistamme. Oma vikani on yleensä se, etten saa suutani auki ja kerrottua mitä ajattelen. Mies kuuntelisi kyllä, mutten oikeasti osaa kertoa. Monesti mies ottaa ohjat ja mua sitten hirvittää joku asia siinä miten elämä pyörii. Ärsyttävää onkin, että erossa yksin ollessa alan ymmärtää itseäni, teen asiat omalla tavalla ja mies roikkuu siinä vielä ja soittelee, että mikä meni väärin, kerro kerro kerro... ja sitten asiat saakin sovittua. Mutta tarvitsen aika paljon omaakin tilaa, lapset kyllä mahtuu hyvin kuplaani, mutta mies ei aina. Se jotenkin muuttaa asioita niin paljon. Suhde ei toimi mitenkään symbioottisesti kyllä, mutta on omanlaisenaan tosi hyvä ja mitä haluan.
Pakko sanoa ettei kuulosta terveeltä suhteelta, etenkin kun teillä on lapsia. Kuulostaa lähinnä on/off-suhteelta.
On meillä terve suhde, kiitos välittämisestä... se mitä sinä kuvittelet sen olevan parin lauseen perusteella ei merkitse mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on paljon parempaa. Parin vuoden eropähkäily ja sitten ero. Hurja ihastuminen toiseen mieheen lopetti tuon ero miettimisen ja päätös oli varma. Tuosta jo viisi vuotta. Elämä on helpottunut kovin. Exän käytös ahdisti monin tavoin ja monet itkut tuli itkettyä.
Lapset ovat kärsineet isänsä toiminnasta eron jälkeen. Isänsä säntäsi myös uuteen suhteeseen. Hän unohti lapset. Hyvin on selvitty kuitenkin. Toivottavasti lapsilla ei tuo vaivaa tulevaisuudessa. Exän toimille en voi mitään. Kylmä ja etäinen tuo oli suhteessakin.
Mielenkiintoiset sanavalinnat... "Hurja ihastuminen toiseen mieheen" sekä "Isänsä säntäsi myös uuteen suhteeseen".
Ilmeisesti sama tilanne, mutta eka on positiivinen ja toka saatu näyttämään negatiiviselta.
Hmm...
No itse ihastuin mieheen ja tunteet oli syvät. Tuota edelsi vuosien yksin yrittäminen avioliitossa, jossa ei ollut mitään läheisyyttä. Ei yhteistä makuuhuonetta, ei kosketuksia ja hädin tuskin puhuimme. Kaikki siksi, kun ex mies näin päätti eikä suostunut puhumaan mikä mättää tai mitään suhteesta tai tunteista.
Eroilmoitukseni jälkeen exä ilmoitti uhmakkaasti, että ei aio jäädä yksin, lähti naisen matkaan ja jätti lapset täysin.
En kadu. Hän kohtelee minua nyt huomattavasti paremmin kuin ennen eroa, vaikka romanttisia tunteita ei enää olekaan, ollaan vain hyviä tuttuja.
Kadun. Ei se ruoho ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolen.